Mannerheimin paras kaveri

Mannerheim on ollut ajankohtainen tänäkin keväänä. 1930-luvulla hän oli Helsingin seurapiirien keskeinen, mutta samalla etäinen hahmo. Tämän havaitsee myös Uuden Suomen valokuvista Marskin suppean lähipiirin avainjäsenen Rudolf Waldenin 60-vuotispäivillä 2.12.1938. Ystävykset onnittelevat toisiaan Haminan kadettikoulussa opitussa ylväässä, mutta jäykässä asennossa.

Syntymäpäiviä vietettiin puolisen vuotta vapaussodan 20-vuotisjuhlan 16.5.1938 jälkeen. Nämä muistot sävyttivät tilaisuutta. Sen keskeisiä vieraita olivat presidentti ja itsenäisyyssenaattori Kyösti Kallion ohella Hannes Ignatius, Gösta Serlachius ja muut shakettipukuiset kumppanit vapaussodan päämajasta. Näkymiä hallitsi kuitenkin Mannerheim.

Varmaan tunnelmaan vaikutti myös kansainvälisen tilanteen synkkeneminen. Tshekkoslovakian kriisin ensimmäinen vaihe oli takana, mutta salaisesti Neuvostoliitto oli jo esittänyt Suomelle Boris Jartsevin kautta aluevaatimuksia.

Walden oli pukeutunut vastaanotolle kenraalin komeaan m/22-univormuun, vaikka oli ollut jo pari vuosikymmentä siviilissä, Yhtyneiden Paperitehtaiden valtiaana. Tehdaspaikkakunnillakin häntä tituleerattiin aina kenraaliksi. Runsaan vuoden kuluttua 60-vuotispäivästään Walden kutsuttiinkin aktiivipalvelukseen, sota-ajan puolustusministeriksi.

Kuin iso ja pikkuveli

Rudolf Walden (1878-1946) oli 12 vuotta Mannerheimia nuorempi, mikä toi oman sävynsä miesten suhteisiin. Mannerheimin kerrotaan sanoneen Waldenia parhaimmaksi ystäväkseen veljensä Johanin jälkeen, mutta asetelma oli kuin ison ja pikkuveljen kesken. Waldenin ei tiedetä koskaan asettuneen ihailemaansa Mannerheimia vastaan, joskin miesten iltaviskeillä näkemyksiä saatettiin pallotella. Mutta vain kahden kesken.

Juristiperheessä kasvanut Walden valmistui Haminan kadettikoulusta 1900, mutta erotettiin virastaan jo kahden vuoden kuluttua nuoren luutnantin asetuttua vastustamaan Venäjän sortotoimia. Hän koki helmikuun manifestiin perustuneet kutsunnat laittomiksi kieltäytyen osallistumasta niihin.

Walden siirtyi monen kadettitoverinsa lailla liike-elämään toimien vuodesta 1911 suomalaisten paperitehtaiden edustajana Venäjällä. Tämä johdatti hänet Suomen metsäteollisuuden järjestelijäksi ja suuromistajaksi. Tässä auttoivat Anni-puolison pääomat; hänen isoisänsä Severus Konkola oli Jämsän ja koko Päijänteen seudun talonpoikaisruhtinas.

Luutnantista kenraaliksi

Ennen varsinaista patruunakauttaan Walden osallistui Suomen itsenäistymisprosessiin. Hän liittyi talvella 1918 -- edelleen luutnanttina -- Mannerheimin joukkojen esikuntaan, sai vastuulleen laillisen hallituksen armeijan koko huollon ja nousi kahdessa vuodessa kenraalimajuriksi. Samankaltainen oli toisen Haminan kadetin, Hannes Ignatiuksen, nousu. Singerin ompelukoneita maahan tuoneesta ratsumestarista (vastasi kapteenia) tuli muutamassa kuukaudessa kenraali.

Valtionhoitaja Mannerheimin uskottuna Walden toimi 1918-19 myös sotaministerinä ja osallistui 1920 presidentti K.J. Ståhlbergin pyynnöstä J.K. Paasikiven ja Väinö Tannerin johtamiin rauhanneuvotteluihin Tartossa. Sitten Walden palasi muodostamaan Björnbergin suvun kanssa Myllykosken, Simpeleen ja Jämsänkosken yksiköistä Yhtyneet Paperitehtaat-yhtiötä, nykyistä UPM:ää. Siihen liitettiin jo 1924 Walkiakoski-yhtiö.

Tiukka, huolehtiva patruuna

Tehdaspaikkakunnilla kenraali tunnettiin tiukkana patruunana; suojeluskuntaan kuuluminen oli työväestölle enemmän kuin suotavaa. Samalla yhtiö toki tarjosi väelleen monenlaisia palveluja asunnoista kirkkoihin. (Vrt. Vanhat kuvat kertovat 11.1.2008.) Yhtiö menestyi ja laajeni Waldenin tarkassa ohjauksessa.

Yhtyneiden pääkonttori oli vuoteen 1952 Myllykoskella, mutta Walden itse asui ensi sijassa Helsingissä. Täällä hän ohjaili mm. Suomen paperitehtaiden yhteistä myyntiyhteisöä eli Finnpapia. Waldenien koti Kaivopuiston Marmoripalatsissa oli seuraelämän keskuksia. Mannerheimilla oli sinne lyhyt matka iltaviskille -- tai Waldenilla päinvastaiseen suuntaan.

Jyrkästä oikeistosta kohti keskustaa

Walden ei lähtenyt avoimesti politiikkaan, mutta tunnustautui kokoomuslaiseksi. Tartossa hän oli ajanut Itä-Karjalan asiaa ja myötäili 1930-luvun alussa vahvasti Lapuan liikettä. Mannerheimin lailla Walden etääntyi kuitenkin 1930-luvun puolivälissä jyrkästä oikeistosta. Hän kuului myös Oy Uuden Suomen johtokuntaan. Sen kokouksiin hän ehti harvoin mukaan, mutta epäilemättä vaikutti vahvasti taustalla.

60-vuotispäivä ei siis merkinnyt Waldenille lähtölaukausta eläkkeelle liukumiseen, vaan sen jälkeen seurasivat hänen uransa raskaimmat vaiheet sota-ajan puolustusministerinä. Walden osallistui Moskovan rauhanneuvotteluihin niin 1940 kuin 1944.

Hän joutui vielä toteuttamaan suojeluskuntien lakkauttamisen syksyllä 1944, mutta pian sen jälkeen kenraali halvaantui. Näin hän välttyi joutumasta "sotasyyllisten" joukkoon kuollen maatilallaan Sysmän Rapalassa 25.10.1946.

Kenraalitar Anni Walden eli vuoteen 1962. Kaksi Waldenien pojista kaatui jatkosodassa, esikoisesta Juusosta tuli legendaarinen patruuna.