Normaalielämää välirauhan paineissa

Talvisodan jälkeistä vaihetta ryhdyttiin heti kutsumaan välirauhaksi. Maailmansota jatkui ja Suomi oli pian kovan painostuksen alla. Kuitenkin pyrittiin palaamaan normaaliin elämänmenoon. Ravintoloita avattiin ja tilaisuuksia pidettiin. Olympialaisia varten rakennettuja laitoksia valmistui, vaikkei kisoja tullutkaan. Oli myös ihan "rauhanomaisia" onnettomuuksia, kuten tulipaloja.

Tätä kaikkea Uuden Suomen kuvaajat ikuistivat ennen kuin heistä useimmat komennettiin 1941 uuden sodan TK-joukkoihin. Filmiä ja muita materiaalejakin oli käytettävissä enemmän kuin 1940-luvun puolivälissä, jolloin tuonti Saksasta tyrehtyi.

Suojeluskunnille Motti-ravintola

Suojeluskunnille valmistui Pohjoisen Hesperiankadun varrelle komea toimitalo, johon sijoitettiin ravintola Motti. Nimi viittasi tietenkin äskeisen talvisodan taisteluihin. Valoisasta funkis-ravintolasta tuli suosittu. 1960-luvulla se oli kuuluisa liekitetyistä pässinkiveksistä, joita nauttinut sai suorituksestaan diplomin. Sittemmin ravintola on kokenut vaihtelevia vaiheita. Nykyään tiloissa on marokkolaisravintola Fez.

Suojeluskuntataloon kuului tietenkin komea juhlasali. Jatkosodan jälkeen siihen sijoitettiin veroviraston toimisto, jossa tämän kirjoittajakin kävi hakemassa ensimmäisen verokirjansa kesätöitä varten. Nykyään tiloissa edistetään fyysistä kuntoa. Maanpuolustusjärjestöjen toimitiloja on talossa edelleen.

Itsenäisyyssenaattorit muistelivat Seurahuoneella

Ravintoloissa käytiin paljon, vaikka elintarvikevalikoima vähitellen supistui. Itsenäisyyssenaattorit kokoontuivat jopa keskellä talvisotaa vuotuiseen muistelutapahtumaansa Seurahuoneelle. Heidän valtioteostaan oli vasta runsaat 23 vuotta ja monet senaattorit olivat vielä merkittävissä tehtävissä.

Presidentit Kyösti Kallio ja P.E.Svinhufvud olivat tosin kiinni talvisodan ratkaisuissa. Kallio asui Kuusisaaressa Krogiuksen huvilassa, kun taas Ukko-Pekka matkusti Berliiniin ja Roomaan saakka etsimään tukea Suomelle. Saksasta sitä ei saatu, mutta Mussolini möi paljon aseita Suomelle. Ne eivät tosin useinkaan ehtineet talvisotaan, koska Saksa kielsi Neuvostoliiton sopimuskumppanina kauttakulun.

US:n kuvaajan saapuessa senaattorit olivat siirtyneet kahviin ja konjakkiin; tuossa vaiheessa sai vielä aitoa kahvia. Sitten oli siirryttävä sekoitteeseen eli vastikkeeseen ja lopulta mm. voikukanjuuresta tehtyyn korvikkeeseen, jossa ei ollut lainkaan kofeiinia.

Seurahuone oli sodan aikana tärkeä tapaamispaikka. Mannerheim suosi sen turkkilaista kabinettia, jonne pääsee takakautta eli muiden huomaamatta. Jatkosodan aikana Seurahuoneelle oli saksalaisten esikunta.

Uusi Kadettikoulu jenkkejä varten

Vuoden 1940 olympialaisiin oli alettu rakentaa ripeästi tarvittavia laitoksia -- kisathan myönnettiin Suomelle vasta 1938. Stadion valmistui ensimmäiseen vaiheeseensa ja moni muu rakennus varsin pitkälle. Esim. Jorma Järven suunnittelema uimastadion saatiin kuitenkin täyteen käyttöön vasta 1950-luvun alussa.

Käpylän olympiakyläkin nousi talo talolta vuodesta 1939 alkaen -- mutta nyt mm. siirtoväen tarpeita tyydyttämään. Asuntoja pienennettiin, jotta mahdollisimman monelle olisi tilaa.

Olympiarakennuksiin kuului myös Santahaminaan pystytetty talopari, joka oli tarkoitettu Yhdysvaltain olympiajoukkueelle. Käpylän taloja ei pidetty riittävän hienoina jenkeille, joille rakennettiin Santahaminaan jopa uimahalli. Sellainen oli ollut siihen asti vain Yrjönkadun kauniissa kylpylässä.

Munkkiniemestä Santahaminaan

Tietenkin Santahaminan taloillekin oli suunniteltu alun alkaen pysyvä käyttötarkoitus. Niihin muutti loppuvuodesta 1940 Kadettikoulu, jota alettiin pian kutsua Maasotakouluksi. Se oli toiminut vuodesta 1923 Eliel Saarisen piirtämässä Munkkiniemen Pensionaatissa, joka oli mennyt konkurssiin, kun pietarilaiset turistit palasivat Suomeen vasta 1990-luvulla.

Kadettien oli mukava lähteä Munkkiniemestä iltahuveihin M-raitiovaunulla tai jopa kävellen, mutta koulu alkoi jäädä asutuksen jalkoihin. Toki pikkupojat saattoivat seurata sulkeista nykyisellä urheilukentällä ja taisteluharjoituksia nykyisen Munkkivuoren maastossa. Santahamina tarjosi paremmat puitteet toiminnalle, vaikkei saarelle suuria operaatioita mahdukaan.

Olavi Sortan suunnittelema Kadettikoulu edustaa Mechelinkadun Autopataljoonan ja Tilkan sotilassairaalan rinnalla pääkaupungissa 1930-luvun tyylikästä sotilasfunkista. Koulu on saanut sittemmin lisärakennuksia ja sen alueella toimii nykyään koko maanpuolustuskorkeakoulun organisaatio.

Näyttävä tulipalo Fazerin tehtaalla

Tulipalot ja kolarit olivat kauan sanomalehdille tärkeitä uutisaiheita. Tulipalo Fazerin tehtaalla Punavuoressa 24.8.1940 oli siis suuri tapahtuma, josta otettiin Uuteen Suomeen komea kuvasarja. Nykypäivään verrattuna palomiesten varustus oli alkeellinen ja seitsemän heistä saikin savumyrkytyksen. Katsojia kertyi lähikaduille runsaasti.

Sveitsiläistä sukua ollut ja Pietarissa opiskellut Karl Fazer oli perustanut Helsinkiin 1891 kahvila-konditorian Kluuvikadulle. Kun makeiset kävivät hyvin kaupaksi venäläisestä kilpailusta huolimatta, rakennettiin jo 1898 oikea tehdas Punavuoreen. Tuotannossa oli paljon käsityötä ja muhkeassa talossa uurasti satoja työläisiä, etenkin naisia.

Jo välirauhan aikana makeisten tekeminen vaikeutui, sillä sokeri oli pantu heti syksyllä 1939 kortille ja sen saanti tuli yhä hankalammaksi -- puhumatta suklaaseen tarvittavasta trooppisesta kaakaosta. Suomen ainoa juurikassokeritehdaskin jäi uuden rajan taakse ja juurikkaiden viljely oli vasta alkamassa.

Vaikka hieman sokeria saatiin Saksan kautta, makeisten tuotanto lopetettiin Suomessa täysin 1943. Kirjoittajakin muistaa, miten säännöstely loppui 1948. Sitä ennen olin saanut vain muutaman namun tuomisina vanhempien ulkomaanmatkoilta. Mutta suomalaisten hampaat pysyivät terveempinä kuin ennen sotaa.

Fazerin tuotanto siirrettiin 1950-luvun lopulta alkaen Vantaan Fazerilaan. Talossa on sen jälkeen ollut monenlaista yritystoimintaa.