- Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Äiti lapsineen odottaa matkalaukkujen päälle nousua evakuointijunaan Helsingin asemalla 12.10.1939. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Väestönsuojelun miehiä kaasuvarusteissaan paloauton vierellä Kolmen sepän patsaalla harjoituksissa joskus 1939. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Kaasumyrkytyksen saanutta kuljetetaan harjoituksessa ilmeisesti nykyisen Kampin metroaseman tienoilla. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Koira katselee, minne tässä mennään ihmisten jonottaessa matkatavaratiskillä nykyisen asemahallin keskiosassa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Tungos oli suuri evakuoitavien jättäessä matkatavaroitaan Helsingin asemahallissa. Enää ei tällaista palvelua ole. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Asemalaiturit täyttyivät kuljetusta odottavista helsinkiläisistä. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Vanerinen matkalaukku oli tyypillinen väline evakuointijunissa 1939. Vaunun kyljessä oleva III viittaa nykyiseen toiseen luokkaan -- ensimmäinen luokka poistettiin 1950-luvulla ja alemmat luokat "ylennettiin". - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Helsinkiläiset jonottavat matkalippua VR:n silloisesta matkatoimistosta. Nykyinen lippuhalli oli vielä aseman "fiinimpänä" ravintolana. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Helsinkiläiset jonottivat junalippua rauhallisesti. Pian jonotuksesta eri liikkeisiin tuli päivittäistä. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Linja-autoilla siirryttiin sodan uhkaa pakoon lähiseudulle. "Väliaikainen" linja-autoasema oli tällä paikalla 2000-luvulle saakka. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Porvoon suunnan linja-auto täyttyi nopeasti. Bussien moottori oli edessä samaan tapaan kuin henkilöautoissa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Tavaroita sijoitettiin linja-autojen katoille, nykyisiä alaosan tavaratiloja ei ollut. Polkupyörät ripustettiin taakse koukkuihin. Niitä kaivataan nykyään. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Nykyiseen verrattuna pienet linja-autot täyttyivät nopeasti maaseudulle siirtyvistä. Seuraavaa bussia jaksettiin odottaa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Ehkä Bio Rexin katolta otettu kuva kertoo myös helsinkiläisten syysmuodista talvisodan edellä. Huopahattu oli valttia niin miehillä kuin naisilla, vaikka jokunen lippalakkikin näkyy. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Jonottajien vierellä on upouusi Lasipalatsi. Ajan modernista hengestä kertoi Valion jäätelöbaari. Kahvin, sokerin ja bensiinin säännöstely oli kuitenkin jo alkanut. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Harjoituksessa "potilaita" hoidettiin Messuhallissa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Sairaanhoitajat sitovat "potilasta". Pian alkaneen talvisodan pommituksissa kuoli 120 ja haavoittui noin 250 helsinkiläistä.
Siviilit ovat nykyaikaisen sodan pääasiallisia uhreja. Jo talvi- ja jatkosodassa Suomen siviiliväestö joutui kokemaan kovia. Uuden Suomen kuvat Helsingin vapaaehtoisesta evakuoinnista 12.10.1939 ja saman vuoden väestönsuojeluharjoituksesta kertovat kuitenkin, että uhkaan oli varauduttu. Toimiin ryhdyttiin myös usein ajoissa. Ei kuitenkaan aina.
Heti Saksan hyökättyä Puolaan 1.9.1939 Suomi varautui pahimpaan. kun esimerkiksi Viro ei koskaan edes aloittanut liikekannallepanoa. Bensiini, kahvi ja sokeri säännösteltiin heti ja elokuussa kotiutetut varusmiehet kutsuttiin takaisin palvelukseen. Neuvostoliitto yhtyi sotaan Saksan rinnalla 17.9.
Kun Puolan ja Baltian suunta oli syyskuussa 1939 hoidettu, Josef Stalin kutsui 5.10. Suomen edustajan Moskovaan neuvottelemaan "konkreettisista poliittisista kysymyksistä". Jo samana päivänä annettiin käsky siirtää Suomen vakinainen armeija Karjalan Kannakselle. Joukot olivat siellä taisteluvalmiina 11.10.1939 mennessä.
Joukkoja kuljettavien junien sekaan lähti 9.10. valtioneuvos J.K. Paasikiveä vievä juna kohti Moskovaa. Suuri kansanjoukko saatteli hänet matkaan Helsingin asemalta laulaen "Kuullos pyhä vala" ja "Jumala ompi linnamme". Tämä toistui väliasemilla.
Satoja junia itärajalle
Runsaan kolmen prikaatin vahvuisia "suojajoukkoja" ei pidetty kuitenkaan riittävänä takeena neuvotteluille; joukot olikin tarkoitettu vain suojaamaan pääjoukkojen kokoamista. Jo 7.10. määrättiin kolme divisioonaa "ylimääräisiin harjoituksiin" ja 11.10. -- päivää ennen kuin Paasikivi tapasi Stalinin ja Molotovin -- koko reserviarmeija kutsuttiin riveihin. Ensimmäiset kuljetukset olivat perillä Kannaksella samana päivänä.
Liikekannallepano oli valtava suoritus, sillä kukin yhdeksästä divisioonasta tarvitsi noin 35 junaa. Kunkin poikkiradan katsottiin pystyvän siirtämään kaksi divisioonaa. Siksi Suomessa on edelleen neljä rataa lännestä itään. Kaikkiaan riveissä oli noin 250.000 miestä ja tuhansia lottia.
Helsinkiläiset huomasivat tietenkin ensin Suomen Valkoisen Kaartin ja sitten tuhansien reserviläisten siirtymisen pois pääkaupungista. Esimerkiksi "Ässärykmentti" eli Jalkaväkirykmentti 11 lähti Sörnäisistä Harjun ruumishuoneelta ja saapui Kuolemanjärvelle 19.10. asettuen pian kuuluisaksi tulevalle Mannerheim-linjalle.
Vapaaehtoinen evakuointi
Siviilit reagoivat tilanteeseen rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Jo 12.10.1939 tuhannet helsinkiläiset alkoivat siirtyä vapaaehtoisesti muualle. Uutiset olivat kertoneet lentopommituksista Espanjan sisällissodassa ja Varsovassa. Erityisesti pelättiin kaasun käyttöä. Siltä suojautumista oli nharjoiteltu laajasti ja moni oli hankkinut kaasunaamarin.
Vapaaehtoinen evakuointi edellytti tietoa siitä, minne menee ja matkalippua. Pitkät jonot rautatieasemalla osoittivat, että tuhansilla helsinkiläisillä oli maalla sukulaisia tai ehkä oma kesämökki, jonne siirryttiin matkalaukku täpö täynnä. Lähiseudulle päästiin linja-autoilla. Uuden Suomen valokuvaaja otti tapahtumista monipuolisen kuvasarjan.
"Eihän sotaa tulekaan"
Neuvottelut Moskovassa kuitenkin venyivät. Paasikivi tuli välillä konsultoimaan hallitusta ja palasi itään kumppaninaan Väinö Tanner. Tämä vahvisti työväestön sitoutumista asiaan. Sitten pää- ja ulkoministeri Molotov julkisti 31.10. Neuvostoliiton vaatimukset, mikä teki niistä suurvallalle arvovaltakysymyksen.
Suomalaiset reagoivat neuvottelujen venymiseen kuitenkin hyväuskoisesti. Ajateltiin, että eihän sotaa tulekaan, ja moni palasi kotiinsa. Sisäministeri Urho Kekkonen purki jopa rajaseutujen evakuoinnin; tämän takia mm. Hyrsylän mutkan asukkaat Laatokan Karjalassa joutuivat sodan alettua puna-armeijan määräysvaltaan. Koulutkin alkoivat uudelleen.
Lokakuinen helsinkiläisten evakuointi menetti siis paljon merkitystään. Kaupunkilaiset yllättyivät, kun Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat 30.11. Helsinkiä lähes sadan siviilin kuollessa. Nyt paettiin pääkaupungista improvisoidusti -- osa junilla ja autoilla, mutta moni kävellen, ehkä työntäen tavaroitaan pimeässä lasten rattailla.
Helsingin pommitukset kuitenkin laantuivat talvisodassa ja kaupunkilaisia palaili jälleen koteihinsa. Laajoihin evakuointeihin jouduttiin uudelleen vasta suurten pommitusten aikana talvella 1944. Silloin runsaan parin vuoden ikäinen kirjoittajakin siirtyi kolmannen suurpommituksen edellä ensin sukulaisiin Sipooseen ja sitten hyiseen kesämökkiin Keski-Suomeen. Sieltä palasimme vasta myöhään syksyllä.