- Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Jalkaväen ryhmä tuliasemassa sotaharjoituksissa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Kenraali Franz Halder poistuu tiukkailmeisenä Junkersista Malmilla 30.6.1939. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Saksalaista vastaanottamassa olivat kenraali K.L. Oesch, lähettiläs Wipert von Blücher ja kenraali Hugo Österman. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Tiukkailmeinen Halder tarkasti Suomen Valkoisen Kaartin kunniakomppanian. Kiväärit pidettiin olalla. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Kadetit lähdössä Kannasta linnoittamaan 12.8.1939. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Reppuselkäiset kadetit tuskin aavistivat, että moni heistä johtaisi taisteluja linnoitustöiden maastossa neljän kuukauden kuluttua. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Ruuhkaa ruokatonkkien ympärillä Helsingin suojeluskuntien suuressa harjoituksessa 27.11.1936. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Suojeluskuntalaiset ovat valmiina nousemaan kiväärit käsissään kuormaukseen. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Konekivääriä huolletaan suojeluskunnan teltassa. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Joukkoja liikuteltiin jo kuorma-autoilla, vaikka enimmäkseen suurvaltojen armeijatkin etenivät yhä marssien. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Suojeluskunnilla oli myös tykistöä. Aluejärjestelmässä monet pitäjät muodostivatkin liikekannallepanossa vain pattereita. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Niin suojeluskuntien kuin koko armeijan yleisin tykki oli 76 mm:n kevyt kanuuna vuodelta 1902, joka oli käytössä lähes sata vuotta. Sitä veti yleensä kuusi hevosta. - Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Suljettu osasto lienee palaamassa harjoituksista kotiin uljaasti kiväärit olalla ja hyvää tahtimarssia. Ehkä jopa laulaen.
Georgian kriisi on osoittanut, ettei laajan maasodan ja etupiiritaistelun aika ole suinkaan ohi ainakaan Euroopan reunoilla. Uuden Suomen valokuvat vuodelta 1939 enteilivät suursotaa -- ainakin jälkikäteen arvioituna. Suomessa oli kuitenkin valmistauduttu puolustamaan maata mm. suojeluskunnissa.
Suomi oli yhtynyt 1935 pohjoismaiseen puolueettomuuteen ja osti aseensa lähinnä Britanniasta ja Ruotsista. Silti Saksaankin oli yhteyksiä. Niinpä Saksan yleisesikunnan päällikkö Franz Halder vieraili Suomessa kesällä 1939, mikä herätti huomiota ja jälkipuheita. Kahta viikkoa aiemmin, 16.6.1939, Helsingissä oli vieraillut brittiarmeijan ylitarkastaja, kenraali Kirke.
Kenraali Halder oli monen mielestä preussilaisen upseerin prototyyppi hänen astuessaan 30.6.1939 Junkers Ju 52-koneesta Malmin kentälle. Ilme oli tiukka, silmälasit kehyksettömät. Monokkelia ei sentään ollut.
Rinnassa oli pitkä rivi kunniamerkkejä. Kaulassa ei kuitenkaan ollut niistä maineikkainta, Pour le meritiä, jonka olivat maailmansodassa saaneet niin Hermann Göring kuin Erwin Rommel, 1939 vasta eversti. Halder olikin lähinnä kirjoituspöytäsoturi.
Halderia vastassa oli Suomen puolustusvoimien kärkijoukkoa Hugo Österman johdolla. Hän oli vieraillut edellisenä vuonna Halderin luona. Puolustusneuvoston puheenjohtaja Mannerheim ei sen sijaan saksalaista vierasta tavannut. Halder kävi Kannaksella, mutta konkreettisia sopimuksia ei tehty.
Huutokauppaaetupiireistä
Samaan aikaan Neuvostoliitto kävi jo huutokauppaa länsivaltain ja Saksan kanssa. Saksa tunnetusti voitti ja 23.8.1939 syntyi Molotovin-Ribbentropin sopimus, jossa Suomi, Baltia ja Itä-Puola annettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Pian etupiirit myös täytettiin.
Halderilla oli maavoimien (OKH) esikuntapäällikkönä keskeinen osuus Kolmannen valtakunnan voitoissa. Idän sotaretken jouduttua vaikeuksiin Halder riitaantui Hitlerin kanssa, syrjäytettiin 1942 ja joutui 1944 jopa keskitysleirille.
Linnoitustöitä ja valmennusta
Halderin vierailun aikana olivat jo meneillään vapaaehtoiset linnoitustyöt, joista Akateeminen Karjala-seura oli tehnyt aloitteen. Uuden Suomen kuva 12.8.1939 kertoo, miten Kadettikoulu lähti junalla vuorollaan linnoittamaan Kannasta. Kadeteille oli varmaan hyödyllistä tutustua tulevan talvisodan taistelumaastoon -- vaikkei tätä aurinkoisena elokuun päivänä varmaan moni aavistanut.
Suomen varustelut olivat puutteelliset, mutta esim. tykkejä oli sentään neljä kertaa enemmän Georgialla äsken sen iskiessä Etelä-Ossetiaan. Keskeinen osa Suomen valmiutta oli suojeluskuntien antama valmennus. Kymmenet tuhannet talvisodan soturit -- ennen muuta reservin upseerit ja aliupseerit -- olivat kehittäneet säännöllisesti sotilastaitojaan vapaaehtoisesti suojeluskunnissa.
Helsingissä viisi tuhatta suojeluskuntalaista
Uuden Suomen kuvaaja ikuisti mm. Helsingin suojeluskuntien suurharjoituksen 27.11.1936. Helsingin suojeluskunnan viitisen tuhatta miestä jakaantuivat rykmentteihin, jotka eivät tietenkään olleet likikään sotavahvuisia. Tällä miesmäärällä pystyttiin kuitenkin jo harjoittelemaan melko suurten joukkojen liikuttelua, mikä sodan alkuvaiheessa todettiin hankalammaksi maastossa kuin kartalla.
Kuvat harjoituksista kertovat, että pääase oli edelleen suojeluskuntain pystykorvaversio "kolmen linjan kivääristä"; se oli jokaisen sk-miehen kotona. Tärkein tukiase oli Maxim-konekivääri, mutta tykkejäkin suojeluskunnilla oli. Ruskea sarkapuku m/27 oli mukava, mutta väriltään liian lähellä venäläistä univormua. Siitä luovuttiinkin sodan aikana kenttäharmaan, ehkä komeamman, mutta ahtaan saksalaismallin m/36 hyväksi.