Talvisotaa – vielä harjoituksena

Kuvat suuresta talvisotaharjoituksesta maaliskuun alussa 1937 tuntuvat nyt enteelliseltä. Kolmen vuoden kuluttua samoilla seuduilla Laatokan Karjalassa taisteltiin tosissaan. Harjoittelu auttoi motituksessa, vaikka vihollisen ylivoima pakottikin lopulta luovuttamaan myös sotaharjoituksen komeat maisemat.

Suurten joukkojen taisteluharjoitukset ovat kalliita järjestää ja rivimiehille enimmäkseen tylsiä. Aikahan kuluu pääosin marssimiseen ja odotteluun. Ylemmille johtoportaille suuret harjoitukset ovat sen sijaan välttämättömiä monien realiteettien testaamiseen. Harjoittelun vähyys vaikutti muun muassa siihen, että talvisodan kiistellyssä suuresta vastahyökkäyksestä Kannaksella monet joukot myöhästyivät tuntikaupalla.

Pulavuosien jälkeen maaliskuussa 1937 voitiin kuitenkin pitää suuri talvisotaharjoitus Sortavalan-Lahdenpohjan seudulla. Uusi Suomi selosti sitä laveasti ja valokuvia otettiin paljon. Niitä saatettiin käyttää myös oikean talvisodan alkuvaiheessa, kun aitoja tilannekuvia oli vähän, jos lainkaan. Osapuolten tunnusmerkitkin saattoivat näkyä ...

Hyvältä näyttävä taisteluvalmius

Uuden Suomen lukijoille reportaasit vahvistivat varmaan näkemystä Suomen hyvästä taisteluvalmiudesta. Valokuvissa nähtiin jopa yksi harvoista ilmatorjuntatykeistä sekä it-konekivääri, samoin kaksitasoisia Bulldog-hävittäjiä. Kolme vuotta myöhemmin ne olivat jo vanhentuneita taistelutehtäviin.

Jalkaväen taistelua tukee kuvassa Lahti-Saloranta -pikakivääri, joka tositoimissa osoittautui epävarmaksi. Se oli tehty niin millitarkasti, että lumi, pakkanen tai hiekka aiheuttivat herkästi häiriöitä. (Kirjoittajakin joutui vielä talvella 1961 sulattelemaan kädessään aseen lukkoa.) 16 patruunan lipas tyhjeni nopeasti, mutta siihen olikin päädytty ampumatarvikkeiden säästämiseksi. Mauno Koiviston käyttämä Dektjarjev-pikakivääri oli varmempi ja "Emman" äänilevyn kokoinen rumpulipas riittoisa.

Pääaseena oli 1937 kuitenkin "kolmen linjan kivääri" mallia 91, joka pysyi palveluskäytössä sata vuotta. Tärkeä ase oli Maxim-konekivääri, jolle oli myös ilmatorjuntajalusta. Kevyt kanuuna siirtyi maastossa hyvin jalaksilla, mutta sen teho oli heikko. Raskasta tykistöä oli vähän.

Talviteltta ja lämpimät vaatteet

Tehokas "ase" oli sen sijaan kaminalla lämmitettävä puolijoukkueteltta, joka on edelleen käytössä niin sotaväessä kuin mm. partiossa. Venäläiset joutuivat talvisodassa värjöttelemään ulkosalla tai maakuopissa ja surkeita olivat myös saksalaisten teltat. Hyvä, edelleen käytössä oleva väline oli myös 200 litran kenttäkeittiö.

Miehillä oli sotaharjoituksessa hyvät talvivarusteet -- ainakin osin mukavaa mallia 27. Lumipuvut olivat tosin osaksi vain kaapuja. Kaikkia varusteita oli silti liian vähän, kun 250.000 miestä ja tuhansia lottia määrättiin liikekannalle lokakuussa 1939.

Komentajat sodassa epäsuosioon

Sotaharjoitusta johti armeijakunnan eli maavoimien komentaja, kenraaliluutnatti Harald Öhqvist. (Laatikkoleikkejä rakastavassa sotaväessä on nyt palattu samaan järjestelyyn.) Oikeassa talvisodassa Öhqvist johti tärkeimmän kaistan eli Länsi-Kannaksen puolustusta. Molemmissa tehtävissä hänen apunaan oli eversti Yrjö Takkula. Molemmat joutuivat Mannerheimin epäsuosioon eikä kumpaakaan ylennetty sotien aikana tai myöhemminkään.

Epäsuosioon joutui myös sotaharjoituksen "valkoisten" komentaja, kenraalimajuri Juho Heiskanen, joka US:n kuvassa tutki karttoja esikuntapäällikkönsä kanssa. Heiskanen komensi talvisodan alussa IV armeijakuntaa Laatokan Karjalassa, mutta epäonnistui Mannerheimin käskemässä mahdottomassa vastahyökkäyksessä ja siirrettiin sivuun. Marski ei yleensä antanut epäonnistujille uutta tilaisuutta.

Avuksi sotaharjoitukseen oli saatu myös partiopoikia, jotka kantoivat US:n kuvassa jotakin verhottua salkoa kolmisin. Kahdella oli talvellakin polvihousut ja niiden alla pitkät villasukat, kuten herrasväessä oli tapana ripille pääsyyn saakka. Alle tarvittiin sukkanauhaliivit. (On kirjoittajakin ehtinyt tuon kokea.) Kahdella on myös Britannian siirtomaihin suunniteltu partiopusero.

Oikeassa talvisodassa vihollinen pysäytettiin tällä suunnalla Kollaanjoelle ja Sortavalan edustalle. Ratsuväkeä oli silloinkin mukana. Teroitetut miekat heitettiin sentään pois jo ennen taistelujen alkua.