Pelkäsin hieman etukäteen, että olisiko tässä nyt ensimmäinen 3D, jossa veri tosiaan roiskuisi suorastaan katsomoon yleisön nenille. Ei nyt sentään ihan, mutta melkein. ››
Edelmann oli hyvä myös Mäkelän edellisessä elokuvassa ”Rööperi”. Nyt ollaan siirrytty Helsingin Punavuoren hämäristä pornobisneksistä pohjalaiseen maisemaan. Ei tosin lakeudelle vaan rakentamaan pientaloja Vaasan ympäristöön. Hämärää ja julmaa on silti. ››
Rax Rinnekangas on monipuolisesti sivistynyt ja tuottelias maailmankansalainen ja taiteilija, joka tunnetaan Suomessa ennen muuta valokuvaajana ja kuvakirjojen tekijänä. ››
Koskimies on ohjannut ja käsikirjoittanut aikaisemmin mm. poliitikoille naljailevaa tv-satiiria ”Presidentin kanslia”, mitä nyt on hankala pitää minään ansiona. Tällä en tarkoita, että ohjelmapaikalla nykyään tarjolla oleva tekele olisi yhtään sen parempi. ››
Mainospuolella kunnostautunutta esikoisohjaajaa Juuso Syrjää ja kirjailija-käsikirjoittaja Katri Mannista sopii kiittää siitä, että he ovat malttaneet pitää elokuvan kohderyhmää ajatellen sopivan yksinkertaisena ja myös lyhyenä (50 min.). Pikkuväen mielenkiinto ei herpaannu. ››
”Le Havre” on hyvin monella tapaa mitä tyypillisin Aki Kaurismäen elokuva. Tyylin aistii heti joka kuvasta ja yksityiskohdasta. Silti se ei ole tylsää toistoa, vaan ohjaajan uskollisuutta itselleen (kenellepä muulle!). Voipa hehkuttaen muotoilla näinkin: Akin tyyli on kypsynyt ja jos se vaikuttaa pehmeämmältä kuin ennen, niin siten käy joskus viinillekin… ››
Olisipa tajunnanvirtakirjailija Volter Kilpikin saattanut myötäytyä yhteen jos toiseenkin kompromissiin, jos olisi löytänyt itsensä nykyaikaisen filmiväen parista. Rimminen on löytänyt ja myötäytynyt ollen itse ohjaajan keralla toinen käsikirjoittaja. ››
Tuoreissa Vareksissa on viljelty tiuhaan helikopterikuvia ja sellaisesta lähdetään nytkin. Kohteena on keskellä kaupunkia törröttävä Kakolan massiivinen vankilarakennus. Osuva symbolikuva sinänsä: sieltähän näitä rikostarinoiden aineksia sikiää. ››
Tässä hyväntuulisessa uutuudessa helsinkiläinen abiturientti etsii elämää ja rakkautta pohjoiskarjalaisessa pikkukaupungissa. ››
Edellinen elokuva eli tämän päätösosan ykkösosa oli hieman puiseva keskittyessään pääkolmikon Harryn, Ronin ja Hermionen aikuistumiseen ja sen myötä sukeutuvaan vähän lällärimäiseen kolmiodraamaan. ››
Murakamia ollaan vasta kääntämässä suomeksi, joten on vaikea pohtia filmatisoinnin onnistumista siltä pohjalta. Häntä on väitetty mahdottomaksi elokuvallistaa, mutta kunnianhimoisen yrityksen Hung kyllä tekee. Se näkee kirjaa lukemattakin. ››
Ohjaaja Ozonin ote on kepeä, mutta tarkkanäköinen. Hän on kypsytellyt tätä Barillet'n ja Grédyn bulevardinäytelmää kymmenisen vuotta, eikä turhaan. ››