Lauantai 26.5.2012

Elena Leeve

Nuorisoelokuva kehitysvammaisista: ”Harvinaista herkkyyttä ja selkeyttä”

  • Kuva

Kulttuuri Uuden Suomen elokuvakriitikko Mikko Piela antaa kehuja huomenna ensi-iltaan tulevalle kotimaiselle nuorisoelokuvalle "Vähän kunnioitusta".

Elena Leeven tähdittämä kehitysvammaisten elämästä kertova elokuva on Pielan mielestä paikoin rankka. Se erottuu muutenkin muiden suomalaisten nuortenelokuvien joukosta.

- "Vähän kunnioitusta" omaa sellaista herkkyyttä ja selkeyttä, jota useimmissa tavallisissa nuorisoelokuvissa ei ole, Piela kirjoittaa.

10.6.2010 16:50 1 kommentti

Vähän kunnioitusta

To, 06/10/2010 - 13:31 -- admin

Itsenäistymässä olevien nuorten kasvukivuista on tehty valtavasti elokuvia. Se, että tämän elokuvan pääosassa on kehitysvammainen henkilö, ei suinkaan huononna sitä muihin verrattuna. Päinvastoin: ”Vähän kunnioitusta” omaa sellaista herkkyyttä ja selkeyttä, jota useimmissa tavallisissa nuorisoelokuvissa ei ole.

Äänimiehenä paremmin tunnetun Pekka Karjalaisen ohjaaman ja Leena Virtasen käsikirjoittaman elokuvan taustalla aistii koko kehitysvammaisten yhteisön ja kulttuurin paineen, joka haluaa purkautua normaaliyhteiskunnan keskelle oikeutettuine tasa-arvovaatimuksineen.

Täällä Pohjantähden alla

Pe, 12/04/2009 - 12:52 -- admin

Timo Koivusalon suururakka on valmis. Se on sangen varmakätisesti vyöryvää kotoista epookkia, yllätyksetöntäkin, mutta tunteellisesti elokuva kouraisee syvältä.

Täytyy myöntää, että ennakkoepäilyksiä oli: pitikö tämä nyt välttämättä tehdä uudelleen ”Tuntemattoman sotilaan” tavoin.

Eikö kukaan keksi enää Väinö Linnan romaanien sivuitse jotakin omaperäistä ja tuoretta näkökulmaa vuoden 1918 traumaattisiin tapahtumiin? Aina sama torpparinäkökulma, vaikka esimerkiksi Ylikankaan ”Tie Tampereelle” pursuilee uskomattomia ja väkeviä visioita.

Siniväriset

La, 06/13/2009 - 11:44 -- admin

Siniväriset on näköalojen teatteria, jota vaihtoehdottomuuden aikana tervehtii ilolla. Suomenlinnan kesäteatteriin Q-teatterin voimin toteutettu lotista kertova esitys ei lähde murentamaan stereotyyppisiä lottatarinoita provosoimalla, vaan avaa laajoja panoraamoja Suomen historiaan ja antaa henkilöiden seikkailla maastossa, jossa eri aikatasot leikkaantuvat toisiinsa. Jos Heidi Räsäsen ohjaama Siniväriset haastaakin sodasta ja lotista kertomisen perinnettä, se tekee sen maltillisten havaintojen kautta.

Komediaa – kyllä, vakavaa – ehdottomasti!

  • Kuva

Kulttuuri Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan kirjoittaman näytelmän Kuka kukin on aiheena välkkyy narsismi.

Kansallisteatterin uutuus esittelee suuren määrän henkilöitä, joista ei osaa näytelmän lopuksi oikein sanoa, keitä he olivat, kirjoittaa Uuden Suomen teatterikriitikko Maria Säkö.

Hahmoja peilataan heidän suhteessa mediaan. Näytelmässä esiintyvät muun muassa Venäjän pääministeri Vladimir Putin ja kirjailija Fjodor Dostojevski.

27.2.2009 09:30

Kuka kukin on

To, 02/26/2009 - 17:39 -- admin

Kuka kukin on seilaa tyylilajista toiseen. Komediaa – kyllä, vakavaa – ehdottomasti, ja taatusti absurdia ja äärirealististakin.

Käsiohjelmasta selviää ainoastaan, että Hotakainen ja Lehtola eivät käsittele Dostojevski-hahmon (Dick Idman) kautta Dostojevskin tuotannon teemoja.

Kuka kukin on esittelee suuren määrän henkilöitä, joista ei osaa näytelmän lopuksi oikein sanoa, keitä he olivat. Helpompaa olisi määritellä se, millaisia henkilöt luulevat olevansa ja mikä on heidän suhteensa mediaan.

Jussit jakautuivat tasaisesti - Niko paras elokuva

  • Kuva

Viihde Niko – lentäjän poika sai vuoden 2008 parhaan kotimaisen elokuvan Jussi-palkinnon. Tunnustus jaettiin Jussi-gaalassa Helsingissä.

Tänä vuonna yksikään elokuva ei noussut ylitse muiden. Elokuvat Putoavia enkeleitä, Sauna ja Tummien perhosten koti saivat kukin kolme Jussia.

Putoavia enkeleitä kahmi eniten näyttelijäpalkintoja. Tommi Korpela palkittiin parhaasta miespääosasta, Elena Leeve parhaasta naispääosasta ja Elina Knihtilä parhaasta naissivuosasta.

2.2.2009 07:39

Elokuva-arvio: Putoavia enkeleitä

Ke, 12/03/2008 - 14:14 -- admin

Heikki Kujanpää on tarttunut ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan melkoiseen haasteeseen: kirjallisten legendojemme Lauri Viidan ja Aila Meriluodon aviotarinaan.

Tulos on syvältä tunteita kouraiseva draama, komea elokuva, mutta pientä jupistavaakin tietysti jää.

Lauri Viita on sellaisillekin varttuneemmille miehille, jotka eivät runoudesta paljon muuten piittaa ankara ja pyhäkin asia: viimeksi näin mennä suvena, kun yksi semmoinen kapusi suuren koivun latvaan ja alkoi sieltä huutaa; Viitaa tietenkin.

Eli tunteet ovat jo valmiiksi pinnassa.