Lauantai 26.5.2012

Kirjaudu

Q-teatteri

Siniväriset

Siniväriset on näköalojen teatteria, jota vaihtoehdottomuuden aikana tervehtii ilolla. Suomenlinnan kesäteatteriin Q-teatterin voimin toteutettu lotista kertova esitys ei lähde murentamaan stereotyyppisiä lottatarinoita provosoimalla, vaan avaa laajoja panoraamoja Suomen historiaan ja antaa henkilöiden seikkailla maastossa, jossa eri aikatasot leikkaantuvat toisiinsa. Jos Heidi Räsäsen ohjaama Siniväriset haastaakin sodasta ja lotista kertomisen perinnettä, se tekee sen maltillisten havaintojen kautta.

Oikea suora

Jukka Hytin ohjaama ja dramatisoima Oikea suora operoi monella tasolla hämmennyksen kanssa. Q-teatterin Oikea suora yhdistää talk-show -parodian, virolaisen nykyrunon, interaktiivisuuden ja jonkinlaisen vienon nostalgian.

Ja miten sen saa toimimaan tänä päivänä Helsingissä? No ei kait mitenkään. Eipä silti hätää. Q-teatterin esitys ei pyrikään toimimaan, vaan etenee iloisesti hämmennyksen ja tarkoituksellisen myötähäpeän saattelemana kurkkaamaan milloin Neuvosto-Viron loppuaikoihin, milloin tähän hetkeen.

Yksilösuoritusten Macbeth

Q-teatterin Macbethia kannattelevat näyttelijöiden yksilösuoritukset sekä oivallisesti lepattavien Ville Hyvösen videokuvien käyttö. Myös puvustus kiihottaa sopivasti mielikuvitusta. Esitys ei laahaa, vaan kulkee pehmeän salakavalasti eteenpäin. Se on silti pinnalta liiankin sliipattu ja staattinen.

Q-teatterin Peltirumpu häkellyttää barokkisuudellaan

Q-teatterin Suomen kantaesitys Peltirummusta ei tiivisty iskulauseeksi. Harva esitys onnistuu olemaan yhtä runsas ja ulkoisesti yhtä muodoton, mutta silti säilymään ehjänä. Suuri kiitos kuuluu tietysti Günter Grassin mehevän Peltirumpu-romaanin (1959) sovittaneelle Seppo Parkkiselle sekä ennen kaikkea ohjaajalle, joka nostaa romaanin sisäisen rikkauden näkyviin ilman kikkailuja. Esityksen liikkeestä ja energiasta saa herkutella, mutta se kestää myös syventymisen – kuin hyvä romaani.