Lauantai 26.5.2012

Kirjaudu

Teatteriarvio

Robin Hood

Usein musikaalin jälkeen ihastelee esittäjien taitoa. Miettii, kuka lauloi mitenkin ja pohtii erikseen jokaista suoritusta. On joistain kohdista häikäistynyt, koreografioista on jäänyt jotain esteettistä silmää miellyttävää mieleen. Mutta taitojen pohdinnan jälkeen tuleekin tyhjyys, ei keksi enää oikein muuta. Ajattelee, että musikaalille tulee antaa anteeksi tai jotain. Sehän on sentään musikaali ja sen on tarkoitus olla teflonia.

Amadeus - Kateuden korkea veisu

Kulttuuri Erik Söderblomin Lilla Teaterniin ohjaamassa tulkinnassa näkyy, miksi Peter Shafferin Amadeus on tehty teatteriin.

- Sen kerroksellisuus kukoistaa lavalla. Lavan keinotekoinen, oopperamainen tunnelma laittaa maailmankatsomukset törmäämään ja antaa melodraaman virrata vuolaana. Amadeuksessa on teemoja isolla teellä. Kunnianhimoinen esitys ei silti nouse kokonaisuutena ja ryhmätyön osalta niin järisyttäväksi kuin se voisi, vaan jättää paikoin kompromissin maun, kirjoittaa Uuden Suomen teatterikriitikko Maria Säkö.

1.2.2009 09:50

Amadeus

Ihmisten väitetään olevan vapaita. Kaikki koostuu nykymantran mukaan vain valinnoista. Brittikirjailija Peter Shaffer ui vastavirtaan.

Amadeuksessaan, kuten myös monissa muissa näytelmissään (mm. Equus, Hirviön lahja) hän haluaa muistuttaa meitä kohtalosta tai ainakin kysellä siitä kiperiä ja epämuodikkaita kysymyksiä.

Kelpaako dinosaurus taas kulttuuriväelle?

Kulttuuri Vuoden Teatteriksi on edellisvuosina valittu pieniä ja omaperäisiä teattereita. Tänäkin vuonna sellaisia on ehdolla, mutta joukkoon on mahtunut myös dinosaurus Kansallisteatteri. Eikö sen pitäisi olla kaavoihin kangistunut ja aikansa elänyt pönötyspaikka? Eikö kaikki merkittävä tulekaan reuna-alueilta?

10.12.2008 11:51

Sotaturistit irvailee tirkistelynhalua

Kulttuuri Kansallisteatterin Sotaturistit paljastaa, että ennen televisiotakin sota oli viihdettä. Laura Ruohosen uusin näytelmä sijoittuu Krimin sotaan.

Uuden Suomen teatterikriitikko Maria Säkön mielestä nainen on Sotaturisteissa uhri ja tekeytyy uhriksi, mutta samalla hän on vaarallisen voimakas toimija, alistaja, joka jopa nauttii uhrin asemastaan.

-Etenkin miespuolisten roolien tehtävänä on edustaa eri näkökulmia sotaan. Naiset sen sijaan vaikuttavat selviytyjiltä, ja siitä syystä jopa oudosti kierommilta kuin puhtaasti rahaa ja nautintoa ajattelevat miehet, Säkö kirjoittaa.

28.11.2008 15:21

Sotaturistit pilkkoo sodan atomeiksi

Ihminen on aina halunnut nähdä kauheuksia. Kansallisteatterin Sotaturistit paljastaa, että ennen televisiotakin sota oli viihdettä.

Harmin paikka purkaa sukupolvien kohtaamattomuutta

Kulttuuri Kansallisteatterin Harmin paikassa on astuttu tekstin takaa kohti kokonaisesitystä. Maria Kilven palkittu näytelmä kertoo, miten lapsenlapsen odotettu vierailu sotkee isoäiden tavalliset rutiinit.

Uuden Suomen teatterikriitikko Maria Säkön mielestä näytelmässä on vastaavanlaista sisäistyneisyyttä kuin esityksissä, joita näkee yleensä baltialaisissa vierailuissa.

21.11.2008 16:13

Harmin paikka

Mitäpä jos isoäiti elääkin tässä hetkessä ja lapsenlapsi menneessä? Maria Kilven Harmin paikassa isoäiti (Anja Pohjola) ei halua muistella vanhoja. Aikuinen lapsenlapsi (Emilia Sinisalo) sen sijaan janoaa dramaattista tietoa mummon evakkoajasta.

Mummo kehottaa tyttärentytärtään lukemaan Laila Hietamiestä ja katsomaan televisiosta sitä aikaa kuvaavia draamasarjoja. Häntä häiritsee se, että lapsenlapsen odotettu vierailu sotkee tavalliset rutiinit.

Jari Tervon Myyrästä roolien paraati

Kulttuuri Helsingin Kaupunginteatteri marssittaa Jari Tervon Myyrän teatterisovituksessa lavalle vahvoja näyttelijäsuorituksia.

Uuden Suomen teatterikriitikon Maria Säkön mielestä näyttelijät eivät sorru neuvostoiskelmien ja vodkan ryydittäminäkään puskafarssitasolle.

- Kaupunginteatterin tulkinnassa Antti Litjan Kekkonen on koko ajan keskiössä, kirjoittaa Säkö.

16.11.2008 13:44

Näyttelijät kannattelevat Myyrää

Myyrä viihdyttää ja koskettaakin esityksenä. Suomettumisen parissa liki kolme tuntia kuluu kuin siivillä. Ja viihtymisestä pitävät Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelijät hyvää huolta.

Mutta rohkeutta – sitä Milko Lehdon ohjauksesta ja Sami Keski-Vähälän dramatisoinnista puuttuu niin paljon, että Jari Tervon Myyrä jää erinomaisesti näytellyksi, mutta varsin varovaiseksi tulkinnaksi.