Sunnuntai 26.10.2014

Ex-vanki: ”Ero lainkuuliaisen ja pohjasakan välillä on pieni”

Luotu: 
24.5.2012 16:06
  • Totaalikieltäytyjä TUomas Ruuhijärvi kertoo istuneensa suljetussa sellissä kaksi vuorokautta.

Suomalainen totaalikieltäytyjä Tuomas Ruuhijärvi kertoo Uuden Suomen blogissaan tuntemuksistaan vapauduttuaan vankeudesta.

Ruuhijärvi tuomittiin avovankilaan puoli vuotta sitten. Hän on pitänyt kokemuksistaan päiväkirjaa Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Miehen mukaan vapauden tunne ”pelkän” avovankilan jälkeen oli melkoinen. Ruuhijärvi kuvailee vankeuttaan kokemukseksi.

- Vankilassa oleminen oli suunnilleen sellaista kuin arvelin. Sain huomata, että erot tavallisten lainkuuliaisten kansalaisten ja ”yhteiskunnan pohjasakan” välillä eivät ole niin suuria kuin mielellämme ajattelisimme, Ruuhijärvi kirjoittaa.

Totaalikieltäytyjän laittamista vankilaan eivät muut vangit Ruuhijärven mukaan ymmärtäneet:

- Moni vanki oli itse saanut vapautuksen armeijasta väkivaltaisen käytöksen, huumeiden tai muun syyn takia ja pääasiallinen mielipide tuntui olevan, että en minä mitään rikosta ollut tehnyt.

Suurimmat ongelmat Ruuhijärvi kertoo kohdanneensa presidentinvaalien jälkeen.

- Suurin välirikko meinasi tulla siinä vaiheessa, kun tunnustin äänestäneeni Haavistoa ja se pääsi toiselle kierrokselle, kieltäytyjä sanoo.

- Monella vangilla arvomaailma oli suoraan tsaarin ajoilta, ja yksi vanki lopetti minun kanssa puhumisen viikoksi.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Heikki Toimela

"Moni vanki oli saanut vapautuksen......jne". Niin varmaan oli. Ja niillä papereilla sitten vaan elämässä eteenpäin.
Meillä luovuttiin puolustuministeri Pihlajamäen aikana siviilipalvelukseen hakevien tutkinnasta. Pihlajamäen mukaan kaksinkertainen siviilipalvelus varusmiespalveluun verrattuna testaa riittävästi vakaumusta. Jo silloin epäiltiin kauanko tämä testi on voimassa . Ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Vakaumus syntyy usein ensimmäisen marssin aikana.
Totaalikieltäytyjiä ei ennen ollut kuin Jehovan todistajat. 1950-luvulla he kuorivat perunoita Hästö-Busön saarella ja sitten vankilassa. Samainen lex-Pihlajamäki helpotti näidenkin palvelusta.
Sitten on nämä nykykieltäytyjät, joille siviilipalveluskaan ei kelpaa. Ruuhijärven mukaan vangit pitivät häntä syyttömänä. Niin kuin itseäänkin. Laskiko kaveri väärin?
Ylipäällikkö ei muilta kiireiltään ehtinytkään häntä armahtamaan.
Kaveri ei pidä itseään rikollisena. Ei veronkiertäjäkään.

Matti Mottonen

Kokemuksen ihmisten välisistä eroista olisi saanut myös armeijassa: suomalaisen koulu- ja armeijainstitution hyvä puoli on yhteiskuntaluokkien sotkeminen.

Ne, jotka eivät pidä vankilaa rangaistuksena, eivät ole siellä olleet tai ovat totaalisen luovuttaneet / laitostuneet. Lyhytkin rangaistus tuntuu normaali ihmisellä.
Onneksi nyt pohditaan ehdollisiin rangaistuksiin pienen vapaudenmenetyksen liittämistä.

Matti Mottonen

Piti myös toteamani, että pitkien rangaistuksen yhteiskunnat ovat usein hyvin eriarvoisia. Noita syrjäytyneitä, joihin mikään ei tehoa, on paljon eivätkä muut tunne mitään yhteistä heidän kanssaan. Tuntuu taas olevan trendi täälläkin.

Pitkiin rangaistuksiin liitty myös pieni kiinnijäämisriski.

Petri Suomi

Avovankila ja Keskusvankila eroaa säilytyspaikkana toisistaan kuin yö ja päivä. Olen ollut Riihimäellä työmestarina/vartijana ja käynyt monessa avolaitoksessakin. Ensinnäkin, tuollainen Riihimäki eroaa avovankiloista siinä, että sinne ei ketään totaalikieltäytyjää tulilisi kellekkään VAHO:n taholta mieleenkään sijoittaa. Kaikki vangit ovat moninkertaisia rikoksenuusijoita.

Sivumennen, miten joku voi olla vankilassa lusimassa neljättä kertaa taposta? Pikaistuksissa tehty surma x 4. No siksi, kun hän on tuomion lusittuaan 3:ssa vuodessa ensikertalainen. Tosin uusintarikollinen. Tuomio käytännössä puolittuu, jos nyt ei montaa kertaa jää kiinni huumeista.

Siellä ei kellekkään tule edes mieleen sanoa kannttavansa Haavistoa, sillä seuraukset ovat sellaiset, että tähän en keksi kiertoilmaisua miten käy.
Vaan, moni vanki sielläkin purki sydäntään minulle kun kukaan muu ei ollut kuulemassa. En ole pappi, mutta osaan kuunnella ja pitää myös tietoni omanani. Moni huomasi sen ja kipeistä asioista puhuimme. Koskaan en tarvinnut näissä tilaisuuksissa edes pelätä väkivaltaa, vaikka puheilla kävi maan kuuluisimmat konnat.
Hekin ovat ihmisiä, vaikka teot ovatkin monella kammottavia. Eivät he sisimmässään ole ylpeitä teoistaan. Moni toisti vain samaa, että miksi.

Tuota totaalikieltäytymistä ja vankilaa, vaikkakin avo-sellainen, en todellakaan ymmärrä. Kyllä Suomessa miehiä riittää riviin notkumaan ja sateeseen odottelemaan muutenkin. Ei siellä yhtä miestä tai naista kaivata. Jotenkin aivan hullua. Joku ajaa kännipäissään naapurin kuoliaaksi ja selviää ehdollisella, jos sattuu niin, että se naapurikin oli pikkuisen hönössä ja pyöräili kiireesti karkuun riehuvaa isäntää. (muistuu mieleen tällainen tapaus) ja aseistakieltäytyjä joutuu vankilaan. ARGHHHH!!!