Torstai 30.10.2014

Äärimmäinen ilmiö Suomessa: huono-osaisten lasten kuolemat

Luotu: 
1.6.2012 15:08
|

Suomalaisten lasten kuolemat sattuvat yli kaksinkertaisella todennäköisyydellä huono-osaiseen perheeseen kuin hyväosaiseen.

Lapsikuolleisuudesta ensi viikolla Helsingin yliopistossa väittelevä Hanna Remes kertoo Uuden Suomen haastattelussa, että kuolemanriskin lisäksi huono-osaisuus on periytyvää:

- Vähemmän koulutettujen vanhempien lapset päätyvät todennäköisemmin vähemmän koulutetuiksi, Remes kertoo tutkimuksensa tuloksista.

Kyseessä on eräänlainen kehä, jossa suhteellinen riski kuolla jo lapsena on selkeästi suurempi vähäosaiseen perheeseen syntyneillä lapsilla. Ja vähäosaiset jäävät helpommin vähäosaisiksi.

Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapsia uhkaa sosiaalisen perinnön raskas taakan.

 - Nuorilla yksinhuoltajilla tulee erityisen selvästi esiin se, että huono-osaisuus jatkaa kulkuaan. Nuorten yksinhuoltajien kuolleisuus näkyy sekä äideillä itsellään että heidän lapsillaan, Remes sanoo.

Tulot vaikuttavat

Toinen vaikuttava seikka on perheen tulot.

- Kun mennään tuloluokissa alaspäin, kuolleisuus kasvaa. Alimmassa luokassa kuolleisuus on 2,5-kertaista ylimpään verrattuna, Remes kertoo.

Erityisesti hukkumiskuolemat, liikennekuolemat ja synnynnäisten sairauksien aiheuttamat kuolemat ovat yleisempiä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla.

Suomessa tapahtuu lapsikuolemia hyvin vähän. 2000-luvun loppupuolella 1-15-vuotiaita kuoli Suomessa noin 120 lasta vuodessa. Syntyneitä oli samaan aikaan noin 60 000 lasta vuodessa.

Korkea kuolleisuus viittaa Remeksen mukaan siihen, että huono-osaisten perheiden lapset ovat alttiimpia tapaturmille ja heikolle terveydelle. Kuolema kun on äärimmäinen huonon terveyden ilmentymä.

Lama ei tapa lapsia

Kiinnostava tulos Remeksen aineistosta oli se, ettei kansakunnan yleisellä taloudellisella tilanteella näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta lapsikuolleisuuteen.

Remeksen aineisto käsitteli lapsia 1990-2004. Tähän aikaväliin mahtuu 1990-luvun lama, 2000-luvun alun lama ja muutama nopean kasvun kausi.

- Laman jälkeen lapsiperheiden köyhyys lisääntyi, mutta yhteyttä kuolleisuuseroihin ei löytynyt. Lapsikuolemien määrä on vähentynyt koko ajan, Remes kertoo.

Huono-osaisuuden kehästä pääsee ulos

Lapsikuolemien ehkäisyssä tärkeintä on puuttua neuvolassa ja myöhemmin koulussa ongelmiin.

- Raskauden aikana äidille ja perheille tulee antaa kaikki mahdollinen tuki. Suomessa on erinomainen neuvolaverkosto ja kouluterveydenhuolto. Puuttumisen paikkoja on, Remes sanoo.

Huono-osaisuuden periytymisestä huolimatta teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla oma sosiaalinen asema sekä asumismuoto ovat selvästi perhetaustaa ja vanhempien ominaisuuksia tärkeämpiä.

Huono-osaisuuden periytyvästä kehästä on siis mahdollista murtautua ulos.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Marko Räsänen

Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että toivottavasti tähän "tutkimukseen" ei kulutettu paljoa veronmaksajien varoja. Samaa tutkimusta voisi tehdä nastarenkaiden aiheuttamasta teiden kulumisesta, jne.

Miika Lehtonen

"Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapsia uhkaa sosiaalisen perinnön raskas taakan.

- Nuorilla yksinhuoltajilla tulee erityisen selvästi esiin se, että huono-osaisuus jatkaa kulkuaan. Nuorten yksinhuoltajien kuolleisuus näkyy sekä äideillä itsellään että heidän lapsillaan, Remes sanoo."

Samalla tuli jälleen tuotua esiin isän tärkeä merkitys lapsen kehityksessä joka on tullut esiin jo lukuisia kertoja aiemmin. Erityisesti poikalapsella riskikertoimet useiden tutkimusten mukaan liikkuvat 60 luokissa.

Pääjohtopäätöksenä uusista tutkimuksista tulisikin olla, että lapset saisivat luoda ja säilyttää pitkät ja erityisesti turvalliset kiintymyssuhteensa molempiin vanhempiin sekä myös isovanhempiin. Tutkimusten ja tilastojen perusteella voidaan kuitenkin epäillä, että moni lapsista menettää toisen turvallisen ja jopa liian usein turvallisimman kiintymyssuhteensa isään esimerkiksi avo- tai avioeroissa. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi on tämä riski lapsen kannalta. Iästä riippumatta se on erittäin suuri. Kiintymyssuhteesta ei tulisi eikä tarvitse kuitenkaan kilpailla, edes
perhe-elämän ristiriitatilanteissa. Lapset joilla on hyvä suhde sekä isään että äitiin ovat tutkimusten mukaan kaikkein hyvinvoivimpia ja tasapainoisempia. Hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa esimerkiksi erotilanteiden jälkeen yhteishuoltajuuden tai vuoroasumisen kautta säilyttäneet lapset ovat laajojen tutkimusten mukaan olleet jopa erotilanteiden jälkeenkin kaikkein hyvinvoivimpia ja tasapainoisempia. Tasapainoisuus on ilmennyt hyvänä itsetuntona, parempina perhesuhteina, menestymisenä koulussa ja vähäisinä käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmina. Läheiset suhteet eri sukupuolta oleviin vanhempiin auttavat lasta samaistumaan sekä samaa että eri sukupuolta olevaan vanhempaan niin hoivan, kiintymyksen ja turvan kuin yhteisen tekemisen, ilon, ohjaavan, rajoittavan kasvatuksen, leikin ja yhdessäolosta saatavan tyydytyksen lähteinä. Nämä suhteet auttavat lasta rakentamaan tärkeitä, persoonallisuuteen, identiteettiin, sukupuolisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä sisäisiä työskentelymalleja tukien
psyykkistä tasapainoa ja kiintymyksen säätelyä eri ihmisiin. Useat turvalliset kiintymyssuhteet ja niiden mahdollistama kiintymyksen säätely eri ihmisiin on erityisen tärkeää lapsen ja nuoren ristiriitatilanteissa ja itsenäistymiskehityksessä.
Erityisesti avo- tai avioerotilanteissa lasten pitkien kiintymyssuhteiden säilymisen tulisikin olla etusijalla. Nyt ikävä kyllä näin ei ole ja nämä tutkimukset tuovat esiin sen seuraukset.

Matti Hirvonen

Tutkimustulos ei hämmennä eikä peruslähtöisesti tuo esiin uutta.
Joissakin OECD -maissa -esim. Englanti tai Ranska - tämä on ollut perinteinen malli vieläkin toimivasta luokkayhteiskunnista. Hämmentävintä on muutamat
kommmentit jotka ovat hiukan "vähä-älyisiä", ilmeisen tahallisen provosoivia.
Koska ko ilmiö on juurtunut yhteiseen Suomeenkin on aihe erinomainen pohja laajemmalle ja tulevaisuuteen katsoville toimille.
Suomi tunnetaan kattavasta koulujärjestelmästä, joka on tuottanut jatkuvasti
kansakuntaa hyödyttäviä osaajia taustoistaan riippumatta.
Nämä innovaattorit ovat saaneet kykyjään vastaavan roolin yhtyeiskunnassa.
Tämä on voimavara jota meidän - pienen populan - ei ole vara hukata.

Eerikki Perälähde

Kannattaa huomata että uutisessa puhutaan huono-osaisista, sehän ei suoranaisesti johdu tuloeroista, eli siis siitä että muut tienaavat enemmän.

Asiahan on muutenkin kohtuullisen selvä ja yksinkertainen. Vanhemmat, joilla ei ole riittävästi viitseliäisyyttä, halua ja älyä hoitaa omia asioitaan kuntoon (koulutus, työpaikka, terveelliset elämäntavat) eivät monesti myöskään jaksa paneutua jälkikasvunsa kasvattamiseen ja hyvän esimerkin antamiseen. Lapset oppivat vanhemmiltaan ja lähiympäristöstä epäterveelliset elämäntavat ja piittaamattoman elämänasenteen ja silloinhan mahdollisuus joutua kaikenlaisiin hankaluuksiin ja tapaturmiin on tietysti moninkertainen verrattuna tolkullista elämää viettäviin lapsiin. Samoin epäterveellisten elämäntapojen vaikutus terveenä pysymiseen on kohtuullisen selvä, puhumattakaan esim. raskaudenaikaisesta tupakoinnista tai alkoholinkäytöstä.

Vähilläkin tuloilla ja yksinhuoltajaperheissä lapset voidaan kasvattaa pärjäämään, jos vaan kiinnostusta riittää.