Lauantai 20.9.2014

”Erikoinen ehdotus” ruoan hinnasta – Nousee varmasti

Luotu: 
8.8.2012 16:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Lihan hinta nousee syksyllä.
|

Ruoan kuluttajahinnat nousevat tänä syksynä. Päivittäiskauppa ei pidä hyvänä maataloustuottajien ehdotusta kuluttajahintojen nostamisesta pakolla tuottajien hyväksi.

Taustalla on ruoan, etenkin lihan, tuotantokustannusten nousu, mikä johtuu maailmanlaajuisesti huonoista sadoista.

– Elintarvikkeiden hinnat nousivat alkuvuonna 4,6 prosenttia. Uskon, että hinnat nousevat edelleen, Päivittäiskauppayhdistyksen toimitusjohtaja Kari Luoto kertoo Uudelle Suomelle.

– Lihan hinta on jo noussut tänä vuonna ihan selvästi, samoin kalan ja kananmunien.

Hän uskoo, että hintojen nousu voisi olla jopa kuusi prosenttia tai enemmänkin

Lihan jalostusyhtiö Snellman ilmoitti tänään nostavansa sianlihan hintaa yhdeksällä prosentilla.

Kuluttajahintojen nousuun on painetta, koska lihan tuotannon kannattavuus on heikentynyt.

Ongelmana on Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoi eilen Uuden Suomen haastattelussa, että kuluttajan maksamasta summasta tulos jää kaupalle, ei ruoan tuottajalle.

Luoto pitää Marttilan argumenttia kauppaa syyllistävänä ja muistuttaa, että kaupalla on nousevia kuluja.

”Kuluttajat voivat vaikuttaa päätöksillään.”

– Työvoima-, kuljetus- ja energiakustannukset ovat nousseet viime aikoina. Lisäksi kauppa on ottanut lisää vastuuta logistiikassa, Luoto kertoo.

MTK:n Marttila piti ongelmallisena, että ruokateollisuus neuvottelee hinnat liian pitkälle etukäteen.

Marttilan mielestä ruokateollisuuden ja hintojen pitäisi reagoida nopeammin kustannusten kasvuun, ettei ruoantuottajille tulisi tappiota.

– Sellainen käytäntö on, että hinnat neuvotellaan kolme kertaa vuodessa. Kaikki kustannukset pitää pystyä ennakoimaan, Luoto sanoo.

Marttila toivoi hallitukselta ja EU-komissiolta esityksiä ruokaongelman selvittämiseksi.

Luodon mielestä olisi ”erikoista” jos valtiovalta puuttuisi asiaan.

– Olemme vapaassa markkinataloudessa ja avoimessa kilpailuympäristössä. Olisi aika erikoista, että voitaisi määrätä joku hinnan korotus, mikä menisi kaupan ja teollisuuden läpi suoraan tuottajalle, Luoto sanoo.

– Tässä tulee ajatus, että yritetäänkö tuontia estää, hän lisää.

Luodon mielestä hinnan korotuksista pitää neuvotella normaalin markkinatalouden ja neuvotteluprosessin kautta eli tuottajat keskustelevat hinnoista teollisuuden kanssa ja teollisuus kaupan kanssa.

Luodon mielestä on tärkeää, että kotimainen ruokatuotanto säilyy. Hän ei kuitenkaan usko, että kotimainen tuotanto on vaarassa.

– Kotimainen tuotanto on kuluttajille tärkeää, mutta pitää ottaa huomioon, että toimimme markkinataloudessa.

– Kuluttajat voivat vaikuttaa päätöksillään. Tarjolla on kotimaista lihaa ja tuontilihaa, Luoto sanoo.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Mikko Sippola

Näinhän tämä valitettavasti on... Ainoa vaihtoehto saada tuotteesta edes jollainlailla järkevää hintaa on myydä se suoraan itse. Koko suomen elintarvikeketju, ainakin lihapuolella on niin läpeensä mätä että ihmettelen suuresti mistä meitä vatipäitä vielä löytyy tätä hommaa tekemään.... Kaivoin ihan kuriositeettina viimeisen lähtenen sonnin teurastilityksen... 3,27€/kg... Vuonna 1995 keskihinta Suomessa oli 4,38€/kg... No onneksi nuo polttoaineet, lannoitteet , sähkö ja sun muu tarpeellinen tilpehööri on halventunut samaa tahtia....

Victor Bruun

Sadot ovat ennätyksellisen hyvät, eivät huonoja. Ruuan hinta nousee koska pankkiirit saaneet paljon pohjoiseurooppalaisten veronmaksajien rahoja joita ny pitää sijoittaa jonnekkin tuottamaan... ja tällä kertaa ruokafutuureihin.

Eiks ookkin kivaa? Ihan totaalista omaan jalkaan ampumista tämä hallituksen politiikka.

Pekka Manner

MTK ei tajua että maailma on muuttunut, markkinatalous hiipii pikkuhiljaa Suomeenkin vaikka kuinka sitä jarrutetaan.

Jos homma ei kannata niin lappu luukulle ja muihin hommiin. Maataloustuet ovat sosialismia ja ne pitää poistaa.

Tuontia pitää lisätä, jo laadunkin puolesta.

Olisi outoa jos työnantajat vaatisivat 9%:n palkakorotuksia jotta duunarien ostovoima pysyisi samalla tasolla kuten ennenkin.

Matti Hirvonen

K ja S "hakevat" jatkuvasti uusia kaavoitusratkaisuja uusille hybermarketeille.
Panostetaan seiniin kun on millä mällätä. Kuluttaja maksaa nämä investoinnit huomaamattaan. Huippubisness, osta auto ja pääset kauppaan. Ässällä ja Koolla on omat autoliikkeet. Meiltä kun hankit menopelin saat bonusta. Helppoa kuin heinän teko.
Suomalainen viljelijä ja lihantuottaja sinnittelee jatkuvasti nousevien kustannusten ja kekusliikkeiden vaatimusten puristuksessa.
Kynnysmaksujen perustalta kai jaetaan hyllymetrit tai kilometrit.
On tämä kummalinen maa, ruoan jakelu on kahden kauppa. Yritäpä perustaa itsenäinen
elintarvikeliike kunta tai kaupunkikeskustaan, vaikka perhevetoinen puoti. Tuhat byrokraattia on tarkastamassa lupia, hygineatietoja. Helpompaa on kirahvin mennä neulansilmän läpi piiloon heinäsuopaan. Mutta yrittäjiä esim. lähi-idästa alkaa olla joka korttelissa. Pähkinöitä ja säilykkeitä, vähän yliaikaisia... no.Tuottajien kannattaisi oikeasti pohtia uudenlaisia alueellisia osuuskunpohjaisia tukkuportaita ilman kabinettiporsaita. Nykyinen osuuskauppa on todella kaukana alkupureisestä. K-ryhmän super- ja k-kauppiaat ovat palkkarenkeihin verrattavia yrittäjiä.

Jaakko Anttila

Pekka Mannerille: Suomen maatalous siirtyi EU:n toimivaltaan 1.1.1995. Maatalous on EU:n tarkimmin säännelty ja tarkimmin valvottu toimiala. EU:n tarkastajat tekevät valvontakäyntejä Suomen maatiloilla; EU:n satelliitit valvovat Suomen peltolohkojen kokoa ja käyttöä ja jokaisen tuotantoeläimen korvassa on EU:n korvamerkki.
EU:n yhteisen maatalouspolitikan osuus EU:n lainsäädännöstä on puolet eli 50 %. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ylin päätöksentekijä on EU:n neuvosto (jäsenvaltioiden hallitusten muodostama ministerineuvosto) ja YMP:n täytäntöönpanosta vastaavat Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto yhdessä komission tuotantoalakohtaisten hallintokomiteoiden (joissa jäsenvaltioilla on edustus) ja jäsenvaltioiden maatalousministeriöiden kanssa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tärkeimpiä periaatteita ovat rajasuoja ja omien tuotteiden suosiminen.
Kaikki teollisuusvaltiot ja nousevan talouden maat maksavat maataloustukea. Maailman korkeimmat maataloustuet maksetaan Etelä-Koreassa, Sveitsissä, Norjassa, Islannissa ja Yhdysvalloissa.