Sunnuntai 21.12.2014

Suomen historian ”musta aukko”: kun joka kolmas suomalainen kuoli

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.8.2012 12:13
  • Kuva: Wikimedia
    Kuva
    1690-luvun nälänhätä ja sen aiheuttamat tarttuvat taudit tappoivat varallisuuteen katsomatta, mutta kovimmilla olivat kaikkein köyhimmät. Robert Wilhelm Ekmanin maalauksessa suomalainen kerjäläisperhe 1800-luvulla.
|

Faktakulma

Ruotsin kuningaskuntaan kuuluneessa Suomessa oli 1600-luvun alussa arvioiden mukaan noin 300 000 asukasta, ja nälänhädän iskiessä vuosisadan lopussa noin 350 000. Vuosisadan lopussa valtakunta eli Kaarle XI:n alaisuudessa rauhan aikaa, mutta valmistautui sotaan.

Euroopassa vallitsi 1300-luvulta 1800-luvulle asti niin sanottu pieni jääkausi. Viilentynyt ilmasto oli kaikkein kylmimmillään 1600-luvulla, ja etenkin 1690-luvulla nälänhätä vaivasi Suomen lisäksi eri puolilla Eurooppaa.

Katovuosien aiheuttama nälänhätä niitti Suomen kansaa vuosina 1696–1697 kuin rutto eurooppalaisia kolme sataa vuotta aiemmin. Lähes kolmasosa kansasta kuoli nälkään ja sen aiheuttamiin tauteihin, mikä on ainutlaatuisen hirvittävä luku koko Euroopan historiassa.

Palkittu historiantutkija, tutkijatohtori Mirkka Lappalainen kertoo tästä Suomen historian ”mustasta aukosta” teoksessaan Jumalan vihan ruoska (Siltala, 2012). Lappalainen on selvittänyt tapahtumien kulkua muun muassa maaherrojen kirjeiden sekä tuomiokirjojen avulla, ja hän pohtii omaan ja aiempaan tutkimustietoon tukeutuen myös syitä siihen, miksi suomalaisia kuoli niin poikkeuksellinen määrä.

Etenkin kevättalvina 1696 ja 1697, kun talven viimeisetkin varastot oli syöty loppuun, Suomi on ollut lohduton näky.

”Kerjäläisiä löytyi kuolleina teiden varsilta ja routaan järsittiin joukkohautoja. Sulavan lumen keskeltä paljastui kylmenneitä pirttejä, joista väki oli kuollut tai lähtenyt pois”, Lappalainen kirjoittaa. Kuolleita ei aina ehditty haudata. Ei ihme, että aikalaiset uskoivat jumalan rankaisseen.

Vaikka nälkä ja taudit iskivät kaikkiin kansanosiin, eniten kuoli heikoimpia. Köyhiä ja kerjäläisiä, väkeä, jota nykytermein kutsuttaisiin syrjäytyneiksi, Lappalainen kertoo.

Muun muassa Käkisalmen läänin tuomiokunnan tuomiokirjoista näkyy, millaisiin kauheuksiin nälkä pahimmillaan ajoi ihmisiä. Juukalainen Marketta Petuntytär tunnusti Pielisjärven talvikäräjillä 1699 teon, jota aikalaisetkin pitivät kammottavana.

”Itkien hän kertoi, miten ruoka oli talvella 1697 loppunut, karja oli pantu lihoiksi ja koirat ja kissatkin syöty. Marketan mies makasi sairaana. Silloin perheessä oli turvauduttu epätoivoiseen tekoon: lapsista vanhin, 12-vuotias Kaarle, oli vanhempiensa suostumuksella lyönyt 7-vuotiaan veljensä Paavalin hengiltä. Myöhemmin Marketta oli itse surmannut 6-vuotiaan tyttärensä Lastikan lyömällä tätä päähän. Kuolleet lapset oli paloiteltu ja valmistettu ruuaksi uunissa”, Lappalainen kirjoittaa.

Ilmeisen mielenvikainen Marketta Petuntytär tuomittiin kuolemaan. Teko oli jopa äärimmäisen hädän aikana poikkeuksellinen ja kertoo Lappalaisen mukaan siitä, kuinka häiriintyneen ihmisen psyyke murtui nälänhädän vuoksi lopullisesti.

Lappalainen katsoo, että kaksi aiempaan suurten kuolonvuosien tutkimukseen kuuluvaa tulkintaa voidaan kumota. Ensinnäkään teoria nälänhädän ”liikaväestöä” karsivasta luonteesta ei pidä paikkaansa, sillä kuolleisuus oli kaikkein korkeinta harvaan asutuilla seuduilla, joissa liikaväestöä ei ollut.

Toinen vanha teoria, joka Lappalaisen mukaan ei pidä paikkaansa, liittyy suurtuhon syihin. Yleisesti hyväksyttyjä syitä ovat ilmasto – kaksi poikkeuksellisen totaalista katovuotta – sekä maanviljelyn alkeellisuus. Sen sijaan laajalle levinnyt väite siitä, että Ruotsin kruunu ei olisi piitannut suomalaisista kansalaisistaan, ei Lappalaisen mukaan hänen tutkimuksensa perusteella pidä paikkaansa.

Lappalaisen mukaan kruunun tärkein päämäärä oli valtakunnan pitäminen asuttuna, ja tätä tarkoitusta palveli myös köyhimmän kansan suojelu. Syytönkään hallitsija ei silti ollut: säätelyideologia ja tiukka byrokratia, joka pidätti Suomessa tai Ruotsissa toimineita virkamiehiä toimittamasta riittävän nopeaa apua nälänhädästä kärsiville, osoittautui Lappalaisen mukaan kohtalokkaaksi suomalaisille.

Faktakulma

Ruotsin kuningaskuntaan kuuluneessa Suomessa oli 1600-luvun alussa arvioiden mukaan noin 300 000 asukasta, ja nälänhädän iskiessä vuosisadan lopussa noin 350 000. Vuosisadan lopussa valtakunta eli Kaarle XI:n alaisuudessa rauhan aikaa, mutta valmistautui sotaan.

Euroopassa vallitsi 1300-luvulta 1800-luvulle asti niin sanottu pieni jääkausi. Viilentynyt ilmasto oli kaikkein kylmimmillään 1600-luvulla, ja etenkin 1690-luvulla nälänhätä vaivasi Suomen lisäksi eri puolilla Eurooppaa.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Heikki Ojala

Viljaa aiottiin ostaa ulkomailta mutta sen esti Snellman joka Suomen Pankissa puolusti mieluummin Suomen markkaa. Suomen kansa sai kuolla nälkään. Tästä kiitokseksi Snellman sai naamansa 100 markan seteliin. Vai kirjoittaako joku historioitsija .mieluiten tämänkin uusiksi.

Pekka Roivanen

Snellman ei estänyt viljan tuontia. Hän ei vaan pystynyt estämään ja torjumaan nälänhätää. Hän ei saanut viljaa maahan.

Senaatissa hän hävisi mm siinä, että väki lähti mm rautatietyömaille, jonne kerääntyi sankka joukko, jossa nälkä ja tartuntataudit aiheuttivat kuolemaa.

Pekka Roivanen

Lappalainen kirjoittaa hyvin. Luin edellisen kirjan.

Yllä olevassa jutussa on omituisuus. Kruunu kuulemma piittasi suomalaisista, mutta ei toimittanut hätäapua tarpeeksi nopeasti, joka koitui suomalaisten kohtaloksi.

Erikoista piittaamista sanoisin. Ei ehkä ole Lappalaisen tekstiä. Tarkistan ja ostan kirjan.

Kalevi Tikkanen

Vaikka kuinka yritetään muistuttaa, että Suomi kuului Ruotsiin, niin useimpien on sitä vaikea mieltää.

Tosiasia on, että nälänhätä noina vuosina koski koko Ruotsia, ei pelkästään Pohjanlahden itäpuolella olevia maakuntia. Esimerkiksi Tukholmassa kaduilla oli nälkään luolleita ja kuolevia ihmisiä. Eikä nälänhädän aiheuttaja piitannut edes valtiollisista rajoista: myös Norjaa ja Tanskaa koeteltiin kovasti.

Esa Aaltonen

Koska Suomessa olisi julkaistu historiantutkimusta joka kritisoisi ruotsinvallan aikaa? Kaikki tutkimukset pitää aina hymistellä vähintään siedettäviksi ja esimerkiksi taloustietoa vertailevan tutkimuksen johdannaiset kielletty kokonaan.
90-luvulla eräs amerikkalainen tutkija ihmetteli suomalaisten kollegojensa vihaista kritiikkiä kun hän oli "erehtynyt" käyttämään Suomesta alusmaa vertausta - ei siis nimitystä. Pohjanmaan kauppasaarto ja emämaata suuremmat väenotot, palveluvelvollisuudet sekä verot eivät tietenkään mitenkään viittaa alusmaahan ;-)

Taito Mikkonen

En ole historioitsija, mutta mieleeni on jäänyt, että "herrat" ja rikkaat ajattelivat jonkin nälänhädän ja ulkomaisen ilmaisen vilja-avun yhteydessä, että rahvaan moraalille on pahasta, jos saavat ilmaiseksi viljaa. Siispä he ottivat viljan itselleen ja käyttivät sitä palkan maksuun teettäessään itselleen töitä. Kun olisivat edes teettäneet yleisiä töitä, vaikkapa teitä. Herrojen moraali oli jo sellaisessa kunnossa.
!800 luvun nälänhädässä kaivettiin Nerkoon kanavaa Lapinlahdella.

Taito Mikkonen

Snellmanin johdolla markan takia nälänhädän aikaan vietiin maasta elintarvikkeita ulkomaille. Niinhän nytkin nälkämaista on elintarvikkeiden vientiä enemmän kuin ruoka-apua.
Natsi-Saksaa on kiitetty sota-ajan ruoka-avusta. Siinä on mahdollista huomata myös Saksan oma etu pitää suomalaiset sodassa osittaisella ruokapalkalla. Ystävyyden laatu tuli esiin Lapissa.

Lauri Gardemeister

Kohtalokas nälänhätä, silloiselle Suomelle hyvä esimerkki on tuo Käkisalmen lääni, jonne tai ainakin naapuriin alettiin suomalaisten maalle alettiin jo muutaman vuoden kuluttua rakentamaan Venäjän pääkaupunkia.
Viipuristakin tuli jo kolmentoista vuoden päästä wanha venäläinen kaupunki. Syy lienee siinä, että vaikka venäjän byrkoratia oli jo silloin mitä oli se kuitenkin pystyi toimittamaan viljaa ihmisille. Tsaarin valta loppui vasta 1917 naistenpäivänä, kun Tsaari ei pystynyt toimittamaan leipää köyhille.
Venänän byrokratiasta sen verran että aikana ennen kuin Viipuri oli vielä Suomea, Venäjällä oli jopa 21 eri aatelisastetta, ja kaikkia piti puhutella eri tavoin.
Mutta kun oli jonkinlainen arvojärjestysjokainen pyrki hoitamaan omantonttinsa toivossa että pääsisi ajan myötä kiipeämään yteiskunnassa.
Ruotsin aateliset olivat erottomattomia tekivät tai jättivät tekemättä. "Ruotsi-Suomi" oli silloinen neuvostoliitto, jossa mikään ei toiminut, paitsi sotaväenotto Suomesta taistelemaan ympäri Eurooppaa.
Kaiken lisäksi hallitsija oli sotahullu ja omaan kaikkivoipaisuuteen sokeasti uskova tyhmä kuningas. Hilteriinkin suuri osa kansasta uskoi viimeiseen saakka ja hän kuoli oman käden kautta. Ei taida historiassa olla vastaavaa hallitsijaa kuin silloinen kuninkaamme, jonka omat lopulta ampuivat, lukuisten hävittyjen sotien jälkeen.

Yrjö Aleks Kainulainen

Kato koski myös marjoja, ehkä sieniä olisi syksyllä ollut, mutta niitä ei silloin osattu käyttää, eikä ne siinä tilanteessa olisi pelastaneet montakan henkeä.
Kun marjasato menee niin metsälintujen poikastuotto menee myös. Metsästys aseet olivat myös alkeeliset, eikä suurriistaa paljonkaan saatu pyydettyä. Nälkäisillä ei varsinkaan talvi aikaan ollut voimia kalastaa ja pyyntivälineetkin olivat huonoja.
Vuosien 1867-1868 nälkävuosista kerrotaan esim. Kainuusta, että metsät olivat tyhjiä riistasta ja kalatkin olivat jonnekin syvänteisiin karanneet sääolojen johdosta. Olikohan se vuosi 67 tai 68 kun Suomussalmella tultiin jäätä pitkin hevosella juhannuskirkkoon.
Harvat kaupungit ja rikkaimmat isännät teettivät ruoka palkalla kerjäläisillä erilaisia töitä. Kivimiehet tekivät moniin taloihin vahvoja viljamakasiineja kivestä, koska isännät pelkäsivät, että kerjäläiset ryöstää heidät nälissään. Yksi mahtava makasiini on Porkkalanniemessä yhden firman edustustilojen tontilla nähtävänä rakennusten masiivisuudesta. Monien kaupunkien satamien kivilaiturit ovat kerjäläisten rakentamia.

Jukka A Kilpiö

Mielenkiintoinen kysymys on Suomen TODELLINEN asema Ruotsi-Suomessa. Uskon, että ainakin vielä minun lapsuudessa/nuoruudessa (60/70-luku) historiankirjat ovat kaikkea muuta kuin objektiivisia tiedonlähteitä (en siis ole uudempia kirjoja selaillut). Sen ajan propagandateoksia pahimmillaan. Uskon, että todellisuudessa Suomi oli yhden sortin orjavaltio Ruotsille. Saahan sitä hienompikiakin sanoja käytää, mutta totuus on se. Ruotsi kuppasi Suomea sen kun kerkesi ja vei parhaimmassa työiässä olevat miehet teuraaksi eri sotiin.
Siksi minua ällöttääkin kaikenlainen "Estella" ja muu prinsessa hype. Hyi helvetti, nuoleskellaan vielä entisiä sortajiakin. Onkohan tuo se kuuluisa Turkholma-syndrooma...

Matti Auer

Vanha sortovalta näkyy vieläkin vaikkapa virkamies- ja pakkoruotsissa. Pelkään että seuraavissa nälkävuosissa historia toistaa itseään ja eliitti tulee taas kahmimaa ne ainoatkin avustukset ja edut itselleen valtiovallan tuella.

Nykyään lama-aikana tämä toistuu pienemmässä mittakaavassa esim. "vanha raha" eli lähinnä rikkaat vanhat suvut (legendaariset 20 perhettä) ostavat "uuden rahan" eli rahvaan nousukaudella hamstraamia kiinteistöjä ja osakkeita halvalla vain odotellakseen taas parempia aikoja. Nämä myydään seuraavan nousukauden aikana muhkeilla voitoilla ylihintaan ja sitten taas lama-aikana rahvaalle pilkkahintaan. Näin mylly ja lypsylehmä toimii ja köyhin kansa toimii maksumiehinä.

Tulevien nälkävuosien ja erilaisten lamojen sekä suomalaisten heikon itsetunnon kohottamiselle ja varautumiselle, meidän tuli purkaa nämä vanhan sortovallan rakenteet valtiossa viimein ja siirtyä eurooppalaiseksi 2000-luvun hyvällä itsetunnolla omaavaksi jäsenmaaksi.

Vesa Raussi

Mielenkiintoisinta on katsoa tulevaisuuteen ei menneisyyteen. Miten tämän päivän yhteiskuntamme kestäisi kyseiset katovuodet? Olettaen että kyseinen kato koskisi ainakin pohjois-eurooppaa tai jopa koko pohjoista- pallonpuoliskoa. Ainakin viljan hinta nousisi pilviin ja sillä olisi laajemmat seuraukset.

Jouko Koskinen

Höpötystä piisaa - varsinainen syy halutaan peittää vaikka mitä maksaisi.

Krakataun valtaisa rähähdys oli hieman aikaisemmin heittänyt myrkkyjään jopa yli 20 000 metrin korkeuteen ilmakehään ja sen yläpuolelle:

http://en.wikipedia.org/wiki/Krakatoa

Kun katsotte globaalia ilmankiertoa, on ajoitus varsin kohtalokkaasti paikallaan. Huomattava että varsinaista kuolemanvuotta edelsivät huonot sadot ja paikoin siemenvilja oli syöty.

Ilmeistä lienee että nykyinen jatkuva vihreä - globaali kraratau vaikuttaa säähän kanssa jotain (!)