Lauantai 26.5.2012

40 kg pois tunnissa – Laihdutusleikkausten määrä pomppasi

Luotu: 
4.9.2010 08:16
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi

Faktakulma

–Painoindeksi lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Normaalipainon indeksi on 19–25. Sairaalloisen lihavuuden raja-arvo 40 ylittyy esimerkiksi 180 senttiä pitkällä miehellä, joka painaa 130 kiloa.

–Leikkaus pudottaa painoa 30–40 kiloa. Seurantatutkimusten mukaan leikkauksen tuoma painonpudotus on suurempi ja pysyvämpi kuin muilla laihdutuskeinoilla saavutetut tulokset.

–Selkeimmin leikkaus vaikuttaa kakkostyypin diabetekseen, veriarvoihin, verenpaineeseen ja naisten hedelmällisyyteen. Elämänlaadun paraneminen näkyy myös sydän- ja verisuonitautien riskin vähenemisenä.

–Ylipainoa on yli puolella väestöstä. Sairaalloista ylipainoa on muutamalla prosentilla ihmisistä.

–Leikkauksessa potilaan mahalaukkua pienennetään tai se ohitetaan. Leikatuilla nälän tunne vähenee tai potilas tuntee kylläisyyttä vähemmällä syömisellä.

Suomessa leikattaneen tänä vuonna jo yli 900 sairaalloisesti ylipainoista ihmistä. Laihdutusleikkauksia halutaan edelleen lisätä, koska hoito parantaa ylipainon liitännäissairauksia, kuten diabetestä sekä sydän- ja verisuonisairauksia. Jo lähivuosina leikkausten määrän arvioidaan lisääntyvän pariintuhanteen.

Hoitoon myös hakeudutaan aiempaa enemmän, koska sen terveyshyödyt tiedetään. Leikkauksesta hyötyvät potilaat tunnistetaan terveydenhuollossa myös entistä paremmin.

–Leikkausten tarve ja kysyntä ovat melkoisesti kasvaneet. Tilanne on kahdessa kolmessa vuodessa olennaisesti parantunut, vaikka leikkausmääriä pitäisi edelleenkin lisätä, kertoo erikoislääkäri Sari Grönlund Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Suomessa leikattiin viime vuonna noin 700 ihmistä, kun luku jäi vielä alle sadan vuonna 2006. Suomalaiset ovat Pohjoismaiden lihavin kansa, mutta laihdutusleikkausten määrässä selvästi muita jäljessä. Ruotsissa leikattiin viime vuonna yli 5000 ja Tanskassa ja Norjassakin noin 3000 potilasta.

Ylilääkäri Mikael Victorzon Vaasan keskussairaalasta myöntää, että toiminnan laajentamiselle on tilausta.

–Valitettavasti se ei käy yhdessä yössä. Kaikki on kiinni resursseista ja osaajista, kertoo Victorzon.

Hoito voi tuoda lisää työvuosia

Valtaosa Suomessa tehtävistä laihdutusleikkauksista on vatsalaukun ohitusleikkauksia, jotka tehdään tähystysleikkauksena tunnissa. Leikkauspöydälle päätyvät yleensä 45–50-vuotiaat, joilla on vielä runsaasti työvuosia edessään. Ehtona on ollut, että painoindeksi on vähintään 40 ja että sairaalloista ylipainoa ei ole onnistuttu hoitamaan ruokavaliolla, lääkityksellä tai liikunnalla.

–Painoindeksirajana pidetään nykyisin 35:tä, jos potilaalla on vakavia liitännäissairauksia. Sairaalloisen ylipainon hoitoon ei ole muuta niin pysyvää ja tehokasta hoitoa kuin leikkaushoito. Yleisesti puhutaankin kakkostyypin diabeteksen kirurgisesta hoidosta, kertoo Victorzon.

Leikkaus palauttaa monen työkyvyn sekä säästää kalliilta lääkekuluilta. Painon radikaalilla pudottamisella voi vaikuttaa myös muihin terveysriskeihin, joita ovat muun muassa syöpätaudit, uniapnea, masennus ja astma.

Sairaalloisella ylipainolla on yhteytensä myös lapsettomuusongelmiin.

"Leikkauskulut kuittaantuvat kuudessä vuodessa"

Lihavuus aiheuttaa Suomessa vuosittain satojen miljoonien eurojen kulut. Suurin osa laskusta kertyy lihavuuden oheissairauksista, kuten kakkostyypin diabeteksesta, aivohalvauksista ja nivelrikoista. Laihdutusleikkaus taas maksaa sairaalasta riippuen 10000–15000 euroa.

–Leikkaus maksaa itsensä takaisin 6–7 vuodessa, sanoo Victorzon.

Leikkausjonoon pääsee lopulta vain pieni osa potilaista. Esimerkiksi Kuopiossa leikkausta joutuu jonoon päästyään odottamaan 4–6 kuukautta.

Faktakulma

–Painoindeksi lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Normaalipainon indeksi on 19–25. Sairaalloisen lihavuuden raja-arvo 40 ylittyy esimerkiksi 180 senttiä pitkällä miehellä, joka painaa 130 kiloa.

–Leikkaus pudottaa painoa 30–40 kiloa. Seurantatutkimusten mukaan leikkauksen tuoma painonpudotus on suurempi ja pysyvämpi kuin muilla laihdutuskeinoilla saavutetut tulokset.

–Selkeimmin leikkaus vaikuttaa kakkostyypin diabetekseen, veriarvoihin, verenpaineeseen ja naisten hedelmällisyyteen. Elämänlaadun paraneminen näkyy myös sydän- ja verisuonitautien riskin vähenemisenä.

–Ylipainoa on yli puolella väestöstä. Sairaalloista ylipainoa on muutamalla prosentilla ihmisistä.

–Leikkauksessa potilaan mahalaukkua pienennetään tai se ohitetaan. Leikatuilla nälän tunne vähenee tai potilas tuntee kylläisyyttä vähemmällä syömisellä.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

Kim Lindblom

Taas uusi syy olla ottamatta vastuuta omasta elämästään:

"Esikoislapsen kielteiset kokemukset perheen uudesta lapsesta voivat heijastua myös aikuisiän ihmissuhteisiin. Lauantaina tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan esikoislapset voivat kokea muun muassa kateutta ja arvottomuutta.

Psykoterapeutti Mirja Malmberg tutki väitöskirjaansa omia hoidettaviaan, aikuisia ihmisiä. Ammattiapua hakeneet aikuiset olivat lapsuudessa kokeneet muun muassa kateutta, mustasukkaisuutta ja arvottomuutta esikoisen roolissaan. Tutkimuksessa Malmbergin potilaalla todettiin yhteys työuupumuksen ja esikoisen roolin välille.

- Hyvin monilla aloilla vastuuta ottavat ihmiset uupuvat. He ovat tottuneet siihen, että heiltä vaaditaan, he eivät saa, muut saavat, heillä ei ole oikeutta ja muilla on. Tällainen kateuden kehä voi uuvuttaa ihmisen, Malmberg sanoo.

Vanhemmilla on suuri vastuu lapsista ja vanhemmuus joutuu koetukselle, kun perheen ainoa lapsi ei olekaan enää ainoa.

- Kyky vanhemmuuteen vaihtelee ja jaksaminen vaihtelee. Tärkeätä on se, että vanhempi voisi pitää mielessään erilaisten eri-ikäisten lasten tarpeet, Malmberg muistuttaa.

Elämän erilaisissa käännekohdissa tunteet kärjistyvät. Kun työnhakutilanteessa nuorempi työnhakija saa paikan, saattavat lapsuuden traumaattiset tuntemukset sivuunjäämisestä nousta voimakkaasti esiin.

Oikea apu auttaa tässäkin tilanteessa. "

Judgement Day

Nuori lääkäri – kansan terveyden ahne rahastaja!
18.3.2010 Esko Seppänen

HUS on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, julkinen toimija ja luonteeltaan yhteishyvä. Pulssi taas on turkulainen lääkäriasema, yksityinen toimija ja luonteeltaan rahantekokone eli ei-yhteishyvä.

Kun Keravan kaupungin ylilihava asukas halusi äkkilaihduttaa ja pyysi julkisen palvelun kautta laihdutusleikkausta, HUS:in kirurgit tutkivat hänet mutta pitivät operaatiota potilaalle vaarallisena. He eivät suostuneet leikkaamaan. Potilas ei tyytynyt tuomioon vaan meni ja osti riskioperaation Pulssilta Turusta. Siellä keskussairaalan kirurgi - sivutöinään - leikkasi hänet. Lääkäri sai rahansa ja Pulssi omansa.

HUS:issa oli pelätty jälkikomplikaatioita, ja niitä tuli. Niiden hoidosta syntyivät peräti 300 000 euron kulut, jotka menivät – eli tulivat – HUS:in ja Keravan kautta veronmaksajien piikkiin.

Iso periaatteellinen kysymys on se, kenen kuuluu viime kädessä maksaa jälkihoidon kulut: keravalaisten vai Pulssin?

Ainakin minun minusta julkisen vallan tulee lähettää lasku Pulssille, jossa tehtiin HUS:in tekemättä jättämä leikkaus. Keravan edustajat eivät puolestaan anna tietoa siitä, antaako kaupunki HUS:ille luvan lähettää laskun Pulssille. Jos Kerava maksaa, HUS ei lähetä laskua Turkuun…

Raha meille, vastuu teille!
Tapaukseen sisältyy kermankuorinnan koko makea ideologia: yksityiset terveyspalvelimet ottavat rahaa vastaan riskejä, mutta jos riskit toteutuvat, ne tulevat maksuun meille muille!

Lääkäriasemien virheitä ei missään nimessä pidä hoitaa automaattisesti julkisista varoista. Virheitä toki tulee, mutta jos julkinen piikki tehohoito-osastoineen on apposen auki, yksityisellä puolella ei ole täyttä vastuuta töistään. Vastuun puute saa yksityisen näyttäytymään julkista halvemmalta toimijalta.

Vastuun rajoja mitataan nyt HUS:in ja Pulssin välillä. Pitää toivoa, että HUS:in kirurgeilla on tapauksen jälkiselvittelyssä niin korkea ammattietiikka, etteivät he suostu peittelemään viraabelitöillä rahastaneen turkulaisen kollegansa mahdollisia virheitä.

Hyvätuloisena kansalaisena käytän yksityisiä lääkäriasemia ja olen yleisesti tyytyväinen niiden myymiin palveluihin. Lääkärini ovat olleet ammatillisesti päteviä ja sosiaalisesti mukavia. Olen saanut sitä kautta – ja maksua vastaan – kansakunnan parasta hoitoa viime kädessä sangen vähäisiin vaivoihini. Aivan turhan päiten Kela kuitenkin korvaa minulle osan lääkärilaskuistani ja valuttaa julkista rahaa pörssiyhtiöiden voittoihin ja keinottelijoiden osinkoihin.

Yksityisille lääkäriasemille lääkärit vievät mukanaan sekä yhteisesti maksetun kalliin koulutuksensa hedelmiä että julkisen puolen resursseja. Ne ovat pois köyhien tarpeista.

Kun kunnat eivät saa terveyskeskuksiinsa lääkäreitä, jotka äänestävät jaloillaan yksityisen voitontavoittelun ja aliverotettujen pääomatulojen puolesta, keikkapalvelut saattavat olla lumehoitoa. Pörssissä käyneen ruotsalaisen Mehiläisen johdolla valelääkäreitä ja tappajahoitajia työllistäneet yhtiöt myyvät kunnille – täyteen hintaan – osin ammattitaidotonta ja osin kielitaidotontakin työvoimaa.

Valelääkärin muuten erottaa tutkimatta tuomitsevista vakuutuslääkäristä vain se, että hän on sentään nähnyt potilaan…

Lääkäriliitto = melanooma!
Samaan vyyhteen liittyy se, mitä on tapahtumassa verovaroilla kalliisti koulutettujen uusien lääkäreiden pakolliselle yhdeksän kuukauden terveyskeskuspalvelulle. Valtiovalta haluaisi hoitaa sen kuntien omapalkkauksella ostamatta lääkäreitä välikäsiltä. Yksityistäjät taas haluavat hoitaa sen edelleen päivälääkäreillä reppufirmojen keikkapalveluina.

Lääkäriliitto on reppu- ja veronkiertofirmojen asialla ja murentamassa julkisia palveluja. Se jakaa terveydenhuollon yksityistämisen, pörssittämisen ja palvelujen ulkoistamisen tahtotilan. Lääkäriliitto on melanooma julkisen terveydenhoidon iholla?

Muistissa on, miten tämä monopoliammatinharjoittajien etujärjestö on halunnut rajoittaan lääkärikoulutusta ja synnyttää lääkäripulaa. Terveyskeskuksissahan on lääkäripula siitä huolimatta, että Suomessa valmistuu – vastoin Lääkäriliiton vanhaa kantaa – vuosittain 200 lääkäriä enemmän kuin alalta siirtyy vakaumukseltaan kunniakkaita vanhoja lääkäreitä eläkkeelle. Heistä tulee terveydenhoidon nostoväkeä.

Ongelma on se, että uudet lääkärit ovat julkisen terveydenhoidon ostoväkeä, kansan terveyden rahastajia.

hymy

Catcat

Kun kattelee maailman meno,ihmettelee, että mikä ihmisiä oikein vaivaa? Kaikki vedetään ööveriksi, osa kansasta syö liikaa, osa juo liikaa, osa haluaa parantaa ulkonäköään kaiken maailman kauneusleikkauksilla (nuorilla yleistynyt trendi) - onko oman kehon tuntemus tyystin hukassa? Siltä vaikuttaa. 30-kymppiset naiset pitäisi olla mielestäni fyysisesti parhaassa iskussa, mutta siiderin, viinin ja suklaapatukoiden armottomat jäljet lilluvat pursuavat armottomasti vyötärönseudulla, reisissä ja takapuolessa puhumattakaan vatsamakkaroista. Puuttukko ihmisiltä talonpoikaisjärki syömisessä, vai onko kyse puhtaasti itsekurin puutteesta, liikkumattomuuden suosimisesta ja mukavuudenhalusta, mukaanlukien ahneuden. No yhtä kaikki, leikkauspöydälle päätyviä ei tietysti pidä syyllistää, mutta jotain henkilökohtaista vastuunottoa omasta elämästä, terveydestä ja ulkonäöstä pitäisi sentään sälyttää ihmiselle itselleen, ei ulkopuoliselle taholle. Usein tietysti tuo ylipainoisuus lähtee jo lapsuuden kotiympyröistä, tavoista ja tottumuksista - vanhemmillakin siis huomattava vastuu siitä, mihin suuntaan lastensa painokäyrä lähtee kehittymään. Jos ei viitsitä laittaa lapsille kunnon kotiruokaa, vaan turvaudutaan vähäravinteisiin, suolapitoisiin valmisruokiin, pikaruokaloihin pizzoineen ja hampurilaisaterioihin, ei ole ihme jos päädytään leikkauspöydälle jossain vaiheessa. Tähän vielä litrakaupalla limuja, chipsejä ja kilokaupalla karkkia - a vot harashoo!
Olen sivusta seurannut, että useat paino-ongelmaiset ovat persoja kaikelle lihottavalle ruoalle, ja järkikään ei ilmeisesti sano, että niiden syöntiä olisi syytä rajoittaa.

No, muistettakoon vielä tämä vaatimus:
"Leikkauspöydälle päätyvät yleensä 45–50-vuotiaat, joilla on vielä runsaasti työvuosia edessään. Ehtona on ollut, että painoindeksi on vähintään 40 ja että sairaalloista ylipainoa ei ole onnistuttu hoitamaan ruokavaliolla, lääkityksellä tai liikunnalla."

Ylipainoiset ei muuten jaksa juuri liikkua, viihtyvät tv:een ääressä katselemassa sarjoja ym. turhanpäiväistä - niitähän ei voi missata. Onkohan tuota leikkauspöydälle päsyn vaatimusta ylipainoa yritetty hoitaa ruokavaliolla ja liikunnalla - sehän pitäisi tapahtua valvotusti.
Kunhan vain tuli mieleen kaikenlaista...