- Kuva: Puolustusvoimat / Valtteri Hirvonen
Ehdotus asepalveluksen lyhentämisestä neljään kuukauteen ei miellytä kansalaisia, kirjoittaa Aamulehti. Lehden kyselyyn vastanneista vain joka kolmas suostuisi palvelusajan lyhentämiseen.
Varusmiesliiton puheenjohtajaa Jussi Mäkistä tulos ei yllätä.
- Jokainen palveluksen käynyt tietää, että erikoistuminen alkaa vasta neljän kuukauden jälkeen.
Yksi ikäluokka kuitenkin horjuu kahden vaiheilla Taloustutkimuksen Aamulehdelle tekemässä kyselyssä. 15-25-vuotiaiden joukossa palvelusajan lyhentämisen kannattajia ja vastustajia on suunnilleen yhtä paljon.
Pääesikunnan koulutuspäälliköllä, eversti Pertti Laatikaisella on tähän selitys.
- Tässä ikäluokassa on paljon vastaajia, jotka eivät ole vielä armeijaa käyneet.
Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä ehdotti, että rahan säästämiseksi voitaisiin siirtyä osittain neljän kuukauden asepalvelusaikaan. Nykyisin armeijan harmaissa ollaan joko kuusi, yhdeksän tai kaksitoista kuukautta.
Kyselyssä käy ilmi myös se, että suuri osa reserviläisistä tahtoisi jo kertausharjoituksiin. Enemmistö pitäisi hyvänä sellaista käytäntöä, että vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin osallistuminen olisi ilmoitusasia.
Netissä tehtyyn kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista syyskuun lopulla. Virhemarginaali on 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Kommentit
Erikoistuminen
"Jokainen palveluksen käynyt tietää, että erikoistuminen alkaa vasta neljän kuukauden jälkeen."
Mitäpä jos tuo erikoistuminen aloitettaisiin ilman niitä pakollisia nöyryytyksiä, joutilaisuutta, tyhmentämistä ynnä muita idioottimaisiksi roboteiksi kouluttamisyrityksiä?
Todelliseen sotilaskoulutukseen menisi miehistöltä kuukausi, esimiehiltä pari-kolme.
Toinen asia on, jos mieskunnan tyhmentämistä pidetään maan olemassaololle välttämättömänä. Siinä tapauksessa jatketaan niin kuin ennenkin.
itseasiassa
tuo kahden ekan kuukauden ns nöyryytys on tarpeellinen jottei jokaisesta käskystä tarvitse ruveta neuvottelemaan jokaisen matin tepon ja sepon kanssa. se on ihan olennainen osa armeijan toimintaa että miehistö ja alipäällystö tekee niin kuin käsketään.
Aivan
Ja tuotapa eivät kaikki tajua. Myöskin sillä, että armeijassa pidetään pientä v*tutusta päällä melko usein, on tarkoitus, nimittäin henkisen paineen sietokyvyn parantaminen. Siihen saakka äidin siipien suojassa olleiden pinnaa kannattaa kasvattaa, koska tositilanteessa se pinna vasta kiristyykin. Samoin varusmiehenä typerältä tuntuva usein toistuva asioiden odottelu on samanlaista mielen harjaannuttamista.
Kertausharjoituksissahan sitten keskitytäänkin pelkästään olennaiseen, eikä pinnanvenytystä tehdä lainkaan. Ainakin omalla kohdallani näin on toimittu.
Kuri ja sietokyky
Georgian sodan aikaan tuli pieni uutispätkä rajalta jossa venäläinen upseeri yritti häätää ulkomaalaista toimittajaa pois kuvaamasta. Kuvaaja ei totellut tarpeeksi joten tämä ampui pistoolilla olkapäähän. Siis ison kanavan ulkomaalaista työntekijää.
Sama meno lienee vieläkin venäjän armeijassa. Palveluksessa kuolee vuosittain useita asevelvollisia. Vallalla on kuri ja esimesten pelko. Käskyjä noudatetaan refleksinomaisesti ilman epäröintiä.
En väitä, ettäkö suomessa tulisi olla samanlaista, mutta naapurissa on. Se tulee ottaa faktana.
Pistäppä mielessäsi nämä nykyiset ylipainoiset ja rapakuntoiset suomalaiset fiikuset ja valittajat kävelysauvoineen venäläisiä vastaan. Pelkässä materiaalisessa ylivoimassa olisi jo tarpeeksi, ylivoima miehistössä lienee kasvanut entisestään kun talvisodan suomalainen-vastaa-kymmentä-ryssää tuskin enää pitää paikkkaansa.
Seulonta paremmaksi
Toimintakykyisen armeijan ylläpitäminen on seulontaa. Mitä vaativampaan tehtävään koulutetaan, sitä vaativampaa on oltava koulutuksen. Toisaalta umpiluupäisestä öykkäristä ei tehdä sotilasta muutamassa kuukaudessa, jos koskaan.
Nyt armeija toimii periaatteella "peruskoulu". Kaikille sama satsi, vaikka kattilat ovat eri kokoisia. Tästä on seurauksena se, että motivaatio laskee suhteessa turhautumisen neliöön. Samalla tuhlataan valtava määrä resursseja, jotka olisivat jollain muulla tavalla käytettynä hyödyllisiä.
Itse jouduin pikasiirtona "tositoimiin" heti peruskoulutusjakson jälkeen, ja jo silloin (1980) virisi mielessäni ajatus kurssimuotoisesta intistä. Ensimmäinen kuukausi voisi toki olla kaikilla sama, mutta sitten lähdetään tekemään sitä, mitä osataan ja halutaan.
Esimerkkinä voisi mainita, että todellista sissikoulutusta kaipaisi moni. Moniko sitä saa? Montako pataljoonaa Suomen armeijalla on heittää tekemään sangen tärkeää tiedustelua, häirintää ja viivytystä, jos tarve tulisi.
tuohan on höpöhöpöä
"Nyt armeija toimii periaatteella "peruskoulu". Kaikille sama satsi, vaikka kattilat ovat eri kokoisia. " (tosin itse kumoat tämän myöhemmin)
lienee touhu hieman muuttunut käyntisi jälkeen, sillä ainakin ne suomen puolustusvoimissa jossa olin käytiin ihan peruskoulutuskausi jonka aikana selvitettiin kunkin fyysiset ja henkiset valmiudet, jonka jälkeen siirryttiin jatkokoulutukseen näiden mukaan. pahimmat pallopäät siirrettiin huoltojoukkoihin, atleettisimmat halutessaan fyysistä sietokykyä eniten vaativiin hommiin jne.
"Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä ehdotti, että rahan säästämiseksi..." niin, rahaa voi säästää niin kauan kun on päätösvalta rahan käytöstä, kun säästää väärästä paikasta, saattaa olla ettei niin enää ole.