Puheloinen: ”Soiva peli” ei välttämättä soi 4 kk:n intissä

Suomalaisten kannattaisi vääntää EU:n kanssa sopimus EU maiden sotilaskoulutuksen ulkoistamisesta Suomeen. Koulutuksessa annettaisiin peruskoulutus,johon olisi mahdollista saada erilaisia lisäkoulutuksia esim. rauhanturva tehtäviin jne.
Samalla EU:n rajapinta saisi sotilaspoliittisen merkityksen. Näin Suomen ja siten myös EU:n edut yhtenäistyisivät sotilaallisessa mielessä.
Rajoillahan sitä rautaa tarvitaan.

- "Yksi kysymys on se, miten saavutamme sen tuloksen, jota puolustusvoimat tarvitsee."

Tästä olennaisesta ongelmasta kannattaa maksajan, Suomen/suomalaisten, olla kiinnostunut.

"Suomalaisen puolustuksen selkärankana pysyy edelleen alueellinen puolustus, "jota tulee kehittää"."

Asia, joka kirjataan ylös myös naapurissa.

Lisäksi on syytä muistaa, että maanpuolustukseen kuuluu paljon muuta kuin Puolustusvoimat, joista komentaja, kenraali Puheloinen vastaa.

Neljässä kuukaudessa, vaikka koulutus olisi todella intensiivistä oppii perusasiat, mutta ei se riitä tilanteen päälle tullessa. Siinä oppii kohtuullisesti ampumaan ja toimimaan ryhmässä. Kuitenkin hiki säästää verta ja uskottava puolustuskyky säästää sen veren uhraamisen kokonaan.

Eikö ollut lehdellä laittaa uudempaa kuvaa jossa miehellä olisi oikeat arvomerkit kauluksessa?

Koba muistutti oikeasta asiasta, Halonen puuhastelee sivilipalvelusta.
Tarvitsemme todella seuraavaksi presidentin joka tultuaan valituksi presidentiksi, katsoo asioita maan kokonaisedun kannalta.

Kun aikoinaan olin varusmiespalveluksessa kiväärimiehenä jossa minut koulutettiin reservin upseeriksi ja kiväärijoukkueen johtajaksi niin keskeisimpiä havaintoja oli tämä:

1. Sellaisia sotilaallisesti joukon toiminnan - joka on tärkein funktio yksilöosaamisen ohella - keskeisiä asioita kuten joukkueen puolustukseen järjestyminen, joukkueen hyökkäys, joukkueen viivytystaistelu harjoiteltiin niin vähän että jopa reserviupseerikoulussa ollessani ei ollut erityisen selkeää kuvaa vieläkään sellaisen toiminnan ytimestä.

Kun olisi pitänyt hinkata ajattelun tasolle syvälle osaamiseksi miehistötasolla toistaen sanotaan kaksi viikkoa joka päivä miten järjestäydytään puolustukseen sen eri puolia pohtien - niin asia olikin hajautettu niin sinne tänne että sen minkä oli oppinut pian unohtui syöpymättä mieleen kaiken maailman sälän virratessa tilalle.

2. Minusta paikallisten maastokohtien ja vastaavien strategisen käytön ajattelu puuttui ainakin tuolloin kokonaan - oli vain abstrakteja käsitteitä kuten metsä tai maaston peite tai asutuskeskus joissa ikäänkuin käsitteellisabstraktisti harjoiteltiin pohtimatta miten me tässä ja tässä maastossa ja paikassa toimisimme.

Miten voi olla alueellista puolustusta edes vitsinä jos ei moinen funktio ole mitä ytimekkäimmin käytössä - että osaa ajatella miten tässä maastossa nyt toimisin.

3. Intissä oli aina kiire - odottamaan. Surkein paskanakki oli reserviupseerikoulussa jossa hälytyksen luontoisesti aamulla rynnättiin pihalle odottamaan jatkoa - ja odotettiinkin iltapäivälle asti - 18 asteen pakkasessa muistaakseni - siinä koulun pihalla puiden alla. Minusta tuo on varusmiesten aliarviointia, halveksimista ja heille vittuilua eikä minkään tasoista ammattiosaamista.

4. Intissä oli kaikkea äksiisipässimäistä ruotukoulutusta jne joissa keskeinen piirre oli kaiketi - tottele älä ajattele.

Hyvä on - on oikein että intissä on autoritaarinen keskitetty johto joka vaatii aika ehdotonta kuuliaisuutta. Mutta yhtä lailla oikein on että alaiset eivät ole tyhmiä pässejä joita on suorastaan estetty olemaan ymmärtämättä mikä on homman nimi vaan on opastettu vain että ole tyhmä ja tottele.

5. Intissä oli ainakin tuohon aikaan kapiaisissa eli kouluttajissa enemmän hulluja ja juoppoja kuin tilastotiede sallii - jopa keskeisten koulutusyksiköiden johdossa.

Fiksuja johtajia armeijakin tarvitsee jo varusmieskoulutuksessa eikä sota- tai muuten hulluja.

6. Noista seuraa että jos asioissa keskitytään oleellisiin oikeasti syventävästi opettavalla tavalla niin asepalvelu saadaan lyhennettyä helposti vaikkapa tuohon neljään tai viiteen kuukauteen - jota voidaan jatkaa sellaisella kertausharjoitustyyppisillä koulutusviikonlopuilla kuten aseenkäyttö ja etenkin aluepuolustuksen paikallistiedostava ymmärrys kunkin omalla asuinalueella.

Kyllä nämä melkein vuoden asepalvelukset on täyttä roskaa. Missään ei ole joutunut odottamaan niin paljon kuin armeijassa. Jos Puheloinen ja kumppanit olisi jossain tulosvastuussa ja tehokkuusajattelussa, niin kyllä Suomen armeijan teesit oppisi vaikka 1 kuukaudessa.

Mitä varusmiehet nykyäänkin tekee varuskunnissa, odottaa odottaa, ovat illat sotilaskodissa ja viikonloput on kaikilla vapaata.

Koko varusmiespalvelus voisi olla peruskoulun jälkeen ylimääräinen kouluvuosi jossa varusmiesoppilaat kävisi "koulussa" päivät ja opettelisi sotimaan Puheloisen määrittelemää vihollista vastaan. Tuossa iässä olisi vielä niin huima, että jaksaisi vielä leikkiä pyssyleikkejä. Ja varusmies luokka olisi syksystä kevääseen, kuin koulu konsanaan. Pari yökoulua sekaan, niin saa Puheloinenkin päivärahat ja lisät palkkaansa.

Riittää kyllä, ei mitään lomia pelkästään rankkaa tetsausta, tosin keskeyttäjiä voisi tulla yli 50 %

Verrattaessa talvisodan ihmeellisyyttä yhteishengen luojana tähän päivään ja mahdollisuuksiin samanlaisesta "onnistumisesta" voidaan varmasti epäillä monelta kannalta. Suurin syy lienee pitkä rauhan ajanjakso, jonka aikana vähitellen henkilökohtainen historiankerronta on alkanut muuttua toiselta-toiselle kerrotuksi ja yhä nauhoitetuiksi dokumenteiksi. Henkilökohtaisuuden siirtyminen historianlehdille muuttaa käsitystä itse ilmiöstä; siitä tulee historiaa ilman henkilökohtaista kosketusta. Vähitellen myös "isänmaallisuus" perinteisti ymmärrettynä muuttuu. Muuttaako tämä myös yleistä maanpuolustustahtoa? Ehkä.

Palvelusajan toteutunut pituus kunkin sotilaan kohdalla on yhteydessä puolustustahtoon ja -motivaatioon, näin ainakin voisi olettaa; sivarius ja totaalikieltytyminen toisessa päässä akselia. Heiksi luokitellaan tänä päivänä paljon muitakin kuin taiteilijat sun muut "viherpiipertäjät" ja "kukkahattusedät". Joukko kasvaa.

Olisiko siis parempi päätyä ratkaisuun, maan etuja ajatellen, että armeijassa sotivat sellaiset, joiden motivaatio on korkeimmillaan. Yleensä ne, joiden asenne on heikko, vetävät muita mukaansa - myös sodassa.

Palvelusajan lyhentämisellä riskikäyttäytyminen kasvaa sekä varusmiehenä että sotilaana.

Ensin pitäisi määritellä puolustus suunta ja sitten hyökkäystapa.
Sen jälkeen oma kapasiteetti ,miten puolustautua.

Kun nämä on ratkaistu,voidaan puolustusvoimat ryhmittää puolustukseen ja valmistua vastarintaan.Orjuus ei ole elämisen kannalta mielekästä koska suku siinä sammuu,mutta jos kysymyksessä on niinsanottu viivytetty puolustus, voidaan nöyrtyä siksi kunnes ajankohta on otollisempi.

Mielestäni puolustus voi myös käsittää lain kieltämiä tapoja.Venäläiset käyttivät sodassa kiellettyjä aseita ja keinoja vankeja sekä siviileitä että sotilaita kohtaan.

taisi olla oikeistolainen,ainakin sen mukaan missä sotapalveluksensa suoritti nuoruudessa.

Samalla kun koulutetaan sotilaat, koulutetaan myös poliisit. Itseasiassa jokainen sotilas joutuu koulutuksen alkuvaiheen jälkeen toimimaan poliisina. Jossakin kaupungissa pakallispoliisina. Tämä pakollinen vaihtelee ja moni jääkin sitten poliisiksi ja toiset jatkaa sotilaiksi/poliisin koulutustaan yletäkseen ja erikoistuakseen eri alueille.
Sotilaat sitten jatkavat eri aloille ja saavat siedettävän palkan samalla kun voivat edetä kykyjen ja halun mukaan ylöspäin ja eri aselajien erikoishenkilöiksi. Naisia näkee todella harvoin, itseasiassa en ole nähnyt yhtään, mutta tiedän heitäkin olevan.
Pyrkijöitä on lehtiartikkeleiden mukaan riittävästi ja alkutestien jälkeenkin vielä riittää. Ainoa ongelma on lyhyt jakso päästä poliisiksi ja lopettaa siihen. Palkka on pieni ja se on aina hyvä alusta korruptiolle ja väärinkäytöksille.
Jollaisen kohteeksi olen itsekkin joutunut.

NATO:n jäsenenä Espanjalla on hyvät ja motivoituneet sotilaat kaikilla alueilla.

Tuo tapa voisi toimia mainiosti Suomessakin. Oma 11 kuukautta kauan sitten oli alkuun yhtä huutamista ja simputukseksi sanottua täysin sotilaskoulutukseen kuulumatonta sekoilua. Siihen tottui nopeasti kun ymmärsi, että huutaminen on vain tapa ja lyödä ei kukaan uskalla. Loppu olikin sitten pääasiassa hermojen pitävyyden hehittelyä. Miksi ette tervehdi, kun kannoin kahta appelsiinilaatikkoa kohdatessani tuoreen vänrikin, ja siihen vastauksena, että pidä pääs kiinni sotahullu. Siitä seurasi taas huutoa ja kantelu komppania päällikölle, joka nuhteli sotilaalle sopimattomasta käytöksestä ja se siitä. Nopeasti oppi lusmuilemaan joka asiassa, kun oli aikaa eikä muuta tavoitetta, kuin päästä takaisin töihin ja opiskelemaan uutta alaa eli tietotekniikkaa. Tästähän se Kenraali Puheloinenkin mainitsi, että armeijassa ei oteta varsmiesten osaamista eikä tulevaisuuden suunnitelmia nykyisinkään huomioon. Ei varsinkaan kertausharjoituksissa, jotka nekin meni kohdaltani jatkuvasti munkkipossun sokerit suupielissä.

Tässä Petsun oivallinen huomio muualta.Mutta jos mies on oikealta tai vasemmalta niin poliitinen kampitus toimii järkevän ehdotuksen hautaamiseen. Se on kommunisti ja se on porvari , ei sitä voi ottaa huomioon ,vai mitä?? Näitä selkäänampuvia politrukkeja riittää vielä Neuvostoliiton lahoamiosen jälkeen.

Vaikea sanoa mitä nykyään intissä oppii. Sen tiedän itse 80-luvulla intin käyneenä, että opin aika helvetin hyvin kuinka tankit tuhotaan siten, että itsellä on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet selvitä ko. tehtävästä hengissä. Tietysti nykyään tankin on paremmin suojattuja ja singot tehokkaampia, mutta aseetkin ovat muuttuneet. Edelleen kyllä osaan tankin tuhota, toivottavasti vaan ei tarvetta tulisi.

Espanja on kaikin tavoin turvallisempi maa kuin Suomi, vaikka napureina on Marokkokin. Espanja yksinkertaisesti on isänmaallisempi maa, eikä sekoile "mamutuksiin" ja muihin näennäes pullisteluihin.

Varusmieskoulutuksen puuteet eivät ole ainoa puolustusvoimien sodanajan organisaation uskottavuutta nakertava tekijä. Ajoittain vaikuttaa siltä että myös reservi on jätetty retuperälle, ja useassa tapauksessa reserviläisten erikoisosaaminen ja kenttäkelpoisuus jätetään täysin huomioimatta sodan ajan sijoituksissa. Usein syynä tähän on ikä, ilman mitään rationaalista perustetta.

Omakohtainen esimerkki. Ikää 30 vuotta. Olen fyysisesti vahvempi ja terveempi kuin koskaan, juoksukuntoni on parempi kuin keskiverto varusmiehellä joka on minua kymmenisen vuotta nuorempi. Harrastan ampumaurheilua säännöllisesti. Rauhanturvakokemusta löytyy, reservissä on ylennetty kahdesti koska myös kertausharjoituksissa on tullut käytyä säännöllisesti. Sokerina pohjalla, siviilikoulutukseni ja ammattini tukisi täysin minulle sopivaa soda ajan tehtävää (Sairaanhoitaja, päivystys -> kenttälääkintä). Palvelusmotivaationi säännöllisiin kertausharjoituksiin olisi kova, ja myös työnantajani tukisi niihin osallistumista.

Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on se, että sodan ajan sijoitusta minulla ei enää ole. Syynä on ilmeisesti "korkea ikä" ja/tai entisen sodan ajan yksikön lakkauttaminen.

Sen sijaan, minua nuorempia mutta kenttäkelposuudeltaan huonompia ja epäammattitaitoisempia reserviläisiä on sijoitettuna vaativiin sodanajan tehtäviin, joihin minä saattaisin olla sopivampi.

En todellakaan usko olevani ainoa lajiani. Uskon, että kaltaisiani on sijoittamattomassa reservissä tuhansia. Suomi vanhenee ja nuoret ikäluokat pienenevät. Luulisi ettei tässä tilanteessa puolustusvoimilla olisi varaa heittää hukkaan hieman varttuneempia reserviläisiä, joilla iästä huolimatta on kenttäkelpoisuus kohdallaan ammattitaidon ja motivaation lisäksi. Varsinkin kun puheet ovat sen suuntaiset, että resevin koon pienentyessä sen keskeiseksi tekijäksi tulee teknisen tason ja ammattitaidon kohottaminen.

Itse näkisin ihanteellisimmaksi suuntaukseksi tulevaisuudessa sen, että reservistä karsivaksi tekijäksi ei enää muodostuisi yksinomaan ikä, vaan keskeiseksi tekijäksi nousisi kenttäkelpoisuus, motivaatio ja ammattitaito sekä soveltuvuus suunniteltuun sodanajan tehtävään.

Suomen nykyisistä "maailman pelastajista" löytyy varmaan henkilöitä, jotka voisivat lakkauttaa vaikka koo armeijan ja siiirtää nekin varat monikulttuurisuuden edistämisen ?

Taitaa olla samaa teatteria kaikki. Itse en ole armeijassa ollut, mutta sen käyneet 2 poikaani eivät voineet ottaa touhua vakavasti. Huippuyksiköt ovat epäilemättä päteviä, mutta suurin osa asevelvollisuusarmeijasta on vain kulissi.

Asevelvollisuusarmeija on nähtävästi aloittanut viimeisen taiston olemassaolostaan. Se pitää jostakin keksiä, koska reaalista tarvetta ei ole.

Neljän kuukauden mies menee palvelukseen kesäkuussa ja kotiutetaan lokakuussa. Hän oppii elokuun loppuun mennessä petaamaan sänkynsä, kävelemään sauvakävelyä ja ehkä jopa ampumaan rynkyllä. Hän ei ehdi oppimaan yhtään mitään toimimisesta tositilanteessa osana ryhmää, joukkuetta, komppaniaa. Syyskuussa ehkä vähän juostaan metsissä. Lokakuun alussa onkin jo aika valmistautua kotiin lähtöön. Neljässä kuukaudessa on n. 80 arkipäivää. Näistä 10 menee paikkoihin tutustumiseen, varusteiden saamiseen, varusteiden luovuttamiseen ja erilaiseen paperisotaan.

Ovatko Siilasmaa ja k:nit ihan tosissaan tuon neljä kuukautensa kanssa? En saata tätä uskoa todeksi. Sitten presidentti ja pv:n komentaja myötäilevät... huh huh.

Minä en lähde sotimaan 4 kk miesten kanssa esim. Suomen talveen kun vain yksi palveluserä kolmesta voi edes teoriassa saada mitään talvisodankäyntikoulusta.

Kapt res