Lauantai 26.5.2012

Jättivertailu: Paha ilmiö Suomen työpaikoilla

Luotu: 
29.11.2010 19:15
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Työpaikkakiusaaminen on ollut runsaasti esillä Suomessa viime kuukausina. Nyt kansainvälinen vertailu vihjaa, että Suomessa olisi häirintää ja syrjintää työpaikoilla Euroopan keskitasoa enemmän.

Faktakulma

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound on Euroopan unionin erillisvirasto, perustettiin vuonna 1975 edistämään yhä parempien elin- ja työolojen suunnittelemista ja aikaansaamista Euroopassa.

Eurofound toteutti työolotutkimuksen nyt viidettä kertaa. Tutkimusta varten haastateltiin yli 43 000 työntekijää tammi–kesäkuussa. Suomessa kyselyyn osallistui 1000 ihmistä.

Tänä syksynä runsaasti esillä ollut työpaikkakiusaaminen näyttää kyselytutkimuksen perusteella olevan Suomessa keskimäärin yleisempää kuin muissa Euroopan maissa.

Laajassa Eurofoundin työolotutkimuksessa on vertailtu 27 EU-maan sekä seitsemän muun Euroopan maan työoloja.

Selvityksen perusteella Suomessa 9,2 prosenttia työntekijöistä kokee tulevansa syrjityksi työpaikalla. Osuus on yksi suurimmista Euroopassa; Ranskassa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Albaniassa osuudet olivat Suomea suurempia. Suomessa kyselyyn vastanneista syrjityksi koki tulevansa 12,6 prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä. Vuonna 2005 vastaavat osuudet olivat 5,3 ja 6,9 prosenttia – eli syrjityksi tulemisen tunne on lisääntynyt Suomen työpaikoilla.

Tutkimuksessa kysyttiin vastaajilta myös, ovatko he joutuneet sanallisen solvaamisen kohteeksi työpaikallaan viimeisen kuukauden aikana. Suomalaisista lähes 16 prosenttia vastasi kyllä. Osuus oli Suomea vastaava esimerkiksi Baltian maissa ja Isossa-Britanniassa. Itävallassa ja Tshekissä solvatuksi oli joutunut yli 17 prosenttia vastaajista.

Työpaikkakiusaamista tai -häirintää oli viime vuoden aikana kokenut 6,2 prosenttia suomalaisista, mikä on niin ikään yksi korkeimmista lukemista. Ranskassa, Belgiassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Luxemburgissa osuus oli suurempi kuin Suomessa.

6,3 prosenttia suomalaisista kertoi saaneensa viimeisen kuukauden aikana uhkauksia tai tulleensa nöyryytetyksi. Osuus on Euroopan keskitasoa. Fyysisen väkivallan kohteeksi työpaikallaan oli viimeisen vuoden aikana joutunut vain harva (2,7 prosenttia).

Tutkimuksen tuloksia ei välttämättä voi vetää suoraan johtopäätöksiä, sillä kiusaamisen määritelmät voivat olla erilaisia eri maissa. Tänä syksynä työpaikkakiusaaminen on kuitenkin ollut runsaasti esillä julkisuudessa. Omista kokemuksistaan ovat kertoneet esimerkiksi Suomen Pankin Sinikka Salo, keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen sekä Suojelupoliisin virkamiehet.

SAK:n työympäristöasiantuntija Raili Perimäki sanoi aiemmin tässä kuussa Uudelle Suomelle, että julkisuuteen tuleminen työpaikkakiusaamisesta on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Perimäen mukaan työpaikkakiusaaminen ja -häirintä on osoittautunut aiheeksi, joka koskettaa ja kiinnostaa valtavan monia suomalaisia.

Perimäen mielestä julkkisten ulostulot kiusaamisesta kertovat suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän tilasta.

Faktakulma

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound on Euroopan unionin erillisvirasto, perustettiin vuonna 1975 edistämään yhä parempien elin- ja työolojen suunnittelemista ja aikaansaamista Euroopassa.

Eurofound toteutti työolotutkimuksen nyt viidettä kertaa. Tutkimusta varten haastateltiin yli 43 000 työntekijää tammi–kesäkuussa. Suomessa kyselyyn osallistui 1000 ihmistä.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

Saarelta

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa. Sen minkä kylvää saa myös satona.
Kun tässä viime vuosina on ollut näin ettei suomalainen kelpaa koska tietää mitä täällä Härmässä asuminen maksaa, ja tilalle ollaan haettu halpatyövoimaa tekemään hommia aivan nälkäpalkalla ja kuitenkin myydään näin tuotetut tuotteet ja palvelut eteenpäin aivan Suomen hinnoilla.
Toiset vaurastuu ja käyttävät vaurautensa toisten tyomahdollisuuksien polkemiseen muuttamalla hommat silpputyöksi ja vuokratyöksi.
Ja vielä "onnellisesti vakinaisilla työtehtävissä" oleva pelkäävät että milloin on heidän vuoro siirtyä kylmyyteen.
Sellainen paine valitettavasti aiheuttaa kyyläystä ja työpaikkakiusausta, kun eivät ihmiset koskaan tiedä ovatko tarpeeksi hyviä että heidän oma työpaikka säilyy.
Silloin tulee helposti sellainen fiilis työpaikoilla että kiusataan ne erilaiset yksilöt tai tehdään jostakin aivan syyttä syntipukkia.

Lempi

Hieman samantyyyppisiä tutkimustuloksia oli aiemmassa kommentissani, eli arvioimatta yksittäistapauksia, kiusaamisaiheesta yleisesti keskusteleminen on erittäin tärkeää sillä "Palkansaajista 6 % eli noin 140 000 henkeä kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena. Kiusaaja on useimmin yksi tai useampi työtoveri, toiseksi yleisimmin lähiesimies." www.ttl.fi Monien hyvien asioiden lisäksi Suomi on siis tilastollisesti työpaikkakiusaamisen kärkimaa. Sekä työpaikkakiusaaminen että koulukiusaaminen on laitonta, inhimillisesti traagista ja järjettömän kallista yhteiskunnalle.

On aikamoinen ristiriita, että...

samat työntekijät, jotka heikentävät muiden työntekoa, aiheuttavat mm. sairastumisia muille työntekijöille ja mielettömiä kustannuksia työnantajalleen kiusaamalla, kilpailevat toisaalla avoimesti siitä, kuka tekee osaltaan organisaatioille "parasta tulosta". Kiusaamisilmiöstä keskusteleminen, mm. Työturvallisuuskeskuksen www.ttk.fi hankkeet ja Työterveyslaitoksen www.ttl.fi analyysit siitä, minkälaiset asiat työpaikalla saattavat vaikuttaa kiusaamiseen voivat osaltaan vähentää kiusaamista. Kuten asiaan vakavasti suhtautuminen.

140 000 työpaikkakiusattua, jonka lisäksi koulukiusatut, julkisuudessa kiusatut, nettikiusatut ja aikuisten lapsille viestittämä esimerkki kiusaamisesta ovat mielestäni asia jolle pitäisi todella tehdä jotain.

On todella harvinaista, että kiusaamisaiheesta syntyy asiallista keskustelua. Vielä harvinaisempaa on, että aikuiset ihmiset kertovat joutuneensa kiusaamisen kohteeksi sen seurauksineen. Yleisesti ottaen kiusaamisongelman lisäkeskusteluntarpeelle, ylivoimaisesti kuitenkin huomioissa vertaa vetää, että en ole varmaan koskaan lukenut, että kukaan olisi rohjennut kertoa itse työpaikkakiusanneensa ketään. Eli kiusaajaporukan agitaattorit hännystelijöineen eivät kuitenkaan rohkene seistä tekojensa takana. Tämäkin kertoo osaltaan, että päteminen ja itsetunnon valheellinen pönkittäminen muita alistamalla ei pitkälle johda. Aiheen puinti on rankkaa kiusatuille, jonka lisäksi kiusaajat taas mielellään piilottelevat asiaa.

Onneksi asiaan suhtaudutaan vakavasti mm. lainsäädännössä. Toivottavasti myös ihmisten asenteet muuttuvat vähitellen ja kiusaajat löytävät rakentavampia muotoja pätemisen tarpeelleen, josta kiusaaminen tutkimusten mukaan johtuu. Niin aikuiset omassa elämässään, työpaikoilla ja esimerkkeinä nuoremmille, kuin lapsetkin esimerkiksi koulukiusaamisessa tai nettikiusaamisessa. Koulukiusaamisen osalta www.kivakoulu.fi hanke voitti Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon 2009.

Kiusaaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta on tietysti kuten kuuluu Suomessa laitonta ja työturvallisuuslaissa on useita säännöksiä mm. työnantajille velvoite ryhtyä toimiin työpaikkakiusaamisen lopettamiseksi saatuaan asiasta tiedon, Silti kiusaaminen on niin yleistä ja vaiettua. Miten kiusaamiseen olisi mielestänne järkevää suhtautua ja mitä asialle pitäisi konkreettisesti tehdä?

Työterveyslaitoksen mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista... Kiusaamisella vaikutetaan yksilön mahdollisuuksiin tehdä työtään, hänen maineeseensa ja mahdollisuuksiinsa kommunikoida muiden kanssa työyhteisössä.* Kiusaamista on mm. jatkuva ja toistuva kohtuuttoman työmäärän vaatiminen, kohtuuttomien aikataulujen antaminen * kokouksiin kutsumatta tai tiedonvälityksen ulkopuolelle jättäminen* osaamisen ja kykyjen kannalta vaatimattomien tehtävien antaminen* sosiaalinen eristäminen * huutaminen, haukkuminen ja solvaaminen * loukkaavien kommenttien esittäminen * pilkkaaminen, naurunalaiseksi saattaminen, nöyryyttäminen * mustamaalaaminen ja perättömien tietojen levittäminen * aiheeton arvostelu ja väärien syytösten esittäminen * mielenterveyden kyseenalaistaminen... Työpaikakkiusaamista ilmenee keskimääräistä useammin sellaisilla työpaikoilla, joilla.." www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/tyoyhteison_ristiriidat_ja_ratkai...

Kiusaamisen seurauksia: "Kiusaamisesta voi olla uhrille tuntuvia ja hyvin syvälle käyviä seurauksia, jotka ilmenevät niin fyysisenä kuin psyykkisenäkin oireiluna. Sen jatkuessa pitkään riskinä voi olla uhrin henkisen ja fyysisen terveyden murtuminen ja sosiaalisen eristäytyminen ja pahimmillaan itsemurhariski. Vaikutukset leviävät laajalle työyhteisöön ja myrkyttävät työskentelyilmapiirin, ja työyhteisön sairastumiset ja poissaolot lisääntyvät" wikipedia/työpaikkakiusaaminen

Ja tämä kommentti siis ihan yleisellä tasolla ilman yksittäistapauksia tai organisaatioita aiheesta työpaikkakiusaaminen, joka on valitettavasti todella yleistä. Mitä siis pitäisi tehdä?

pc-asentaja

Mutta asenne ei.

Teidän siellä TTL:ssa pitäisi HUUTAA näiden asioiden puolesta!

Ihmiset voivat huonosti säteilyn takia! Ydinvoimaa vastustetaan kun se "ei kosketa meitä". Sähkö kyllä kelpaa ja se muutetaan mikroaaltosäteilyksi, joka on meitä kaikkia lähellä.

Hannu Rytilä

Matti O Koskela

Ongelma on todellinen, vakava ja ilmeisen pysyvä. 60-luvun alusta kaikilla vastuutasoilla työelämässä 'raataneena' voin hyvin verrata työelämän muuttumista ihmisen kannalta;

- Työn arvostus tekijän ja osaamisen kannalta on vähentynyt.
- Ihminen ei ole enää työpaikan tärkein voimavara.
- Siipeily ja suosikkimenettely voimakkaasti kasvanut.
- Esimiestyö kokenut alasajon. Oikeat työnjohtajat on hävitetty.
- Esimiestyö on irvikuva entisestä ja maksaa työnantajalle kymmeniä prosentteja, mm. sairaslomina.
- Tuottavuudesta ei enää ymmärretä edes perusteita.
- Leadeship, henkilöjohtaminen on aallonpohjassa.
- Entistä yhteisöllisyyttä ei enää aidosti ole.
- Liikkeenjohto huolehtii vain omistajan eduista, yrityksen ihmisten kustannuksella.
- Arvotyhjiö vallitsee arvoinvaliidien miehittämissä yrityksien johtoryhmissä ja esimieskunnissa.

Lakeja säätämällä nämä asiat eivät korjaudu. Vasemmistolaisen hegemonian aikana yritysten kampittaminen ja ylikäveleminen on eräs syy tähän. Siitä kertoo myös ihmisten tyytymättömyyden kasvu auktoriteetteja ja poliittista ymv. eliittiä kohtaan. He ovat tästä kehityksestä vastuussa ylimmästä mielipideauktoriteetista lähtien.

Kehittäminen aloitettava oikealta ylimmältä tasolta. Lillukanvarsissa näpertelystä tulee pää vain entistä kipeemmäksi.

Vieras mies

eikö se ollut niin, että puolustusvoimien varusmiesten johtajakoulutus tuottaa ylivoimaisia esimiehiä?

Alppisirkka

vain syyt vaihtuvat. Tietysti on olemassa työkavevereita ja esimiehiä joiden toimintatavat eivät kaikilta osin mahdu normikaavaan. Menestyvät ihmiset ovat usein psykopaatteja ja heidän kanssa eläminen on hankalaa. Toisaalta ilman näitä "hulluja" toiminnasta voi puuttua tarvittava "hullunraivo" ja lopputulos on virkamiesmäisen huono ja tarpeeton.

Matti O Koskela

"Valittajien osuus on vakio
5:05 Alppisirkka"

Valittajia todellakin on aina riittänyt. Esimiestyön ja johtamisen osaamisesta ja sen surkastumisestahan nyt on puute. Aiemmin esimiehiä opetettiin tekemään työtään niiden (kouluarvosanalla) 'nelosen' tekijöiden kanssa, ne kympin kaverit kyllä osaa. Nykyään nilkit keräävät niistä kympin ihmisistä hovin ympärilleen ja työt jäävät tekemättä tai tehdään miten sattuu kun tää hovi on vielä heikompiensa kimpussa työkseen.
Työnantajakaan ei enää ymmärrä, että siihen työnjohtoon satsaaminen lisää sitä hullunraivoa työhön. Kun luusereilta viedään asema kiusata joutessaan muita. Työnjohtoportaan lakkauttaminen pudotti varovaisesti arvioiden sen 30% tuottavuutta, jota nyt Kiinasta ulosmitataan. Siellä on varaa maksaa vaikka jokaiselle oma työnjohtaja huolehtimaan että töitä myös tehdään. Suomessa kuvitellaan oikea kuri työpaikoilla kiusaamiseksi.

Kun lujaa ajetaan, tippuu paskakin rattailta. Sanoo vanha Suomalainen kansanviisaus.