Lentoemäntien taakse lisää ay-papua: ”Rikkuri-Finnair” tuomitaan

Työtaistelu, rikkurityövoima, murtaminen, rikkuri?

Onko kansalaissota alkamassa uudelleen Suomessa? Tässähän käydään yksinkertaisesti neuvotteluja saavutettujen etujen puolustamisesta todella pienen avainryhmän ja jääräpäisen patriarkaalisen yhtiön ylimmän johdon kesken. Kumpikaan ryhmä ei halua luopua statuksestaan. Parempi olisi lakkauttaa koko yhtiö ja antaa markkinavoimien vapaasti toimia. Lentoliikenne tulisi kustannusvastaavaksi, sujuvaksi ja työntekijät joutuisivat töihin lomailun sijaan.

Muutama etujaan vartioiva ja muuta organisaatiota diskriminoiva prosentti Finnairista yrittää viedä koko laivaa kumoon. - Tämä kannattaa katsoa loppuun. Tunnistan tuon sakin useiden vuosien ajalta Finnairin koneista.

- Nuoret työntekijät: Nouskaa kapinaan - teidän tulevaisuutta sahataan nyt isolla sahalla. AY ei teitä auta! - Katsokaa, miten on eri aloilla käynyt, kun etuja ajavat liitto-nilkit ovat valmiit viemään tuhansilta työpaikat. Nyt on kyseessä teidän firmanne, jonka menestys on siinä, kun "boarding pass" alkaa kirjaimilla AY. AY-liike ei tästä kiinnostu vähääkään.

Jos kenttähenkilöstö kieltäytyy tankkaamasta käskystä huolimatta tai laukkuja ei käsitellä niin mikä laillinen työtaistelu se on?

Jäänestokäsittelyn laiminlyönti on jo sabotaasia.

Tämä on SAK/SDP:n profiilinnostoa. Onhan Ihalainenkin nyt ehdolla.

..nappuloina. Ja SAK:n "logistiikkasiipi" jälleen kerran kansallisen kiusanteon käsikassarana.

Ammattiyhdistysliike saa pelata ehkä nyt viimeisiä kertoja kovilla panoksilla -työntekijöiden kustannuksella heidän työpaikoistaan, ja verovaroilla kustannetun valtionyhtiön tulevaisuudesta. Tässä ei tietenkään ole kyseessä viimekädessä työntekijöiden edut, vaan SAK:n ja SDP:n arvovalta, ja vaalit 2011. SAK:lle on samantekevää mitä työntekijöille ja Finnairille tapahtuu.

Sääliksi käy finnairilaisia. Taitaa olla aika selvää, että Finnairin tie on jo nyt paalutettu Swissairin, Sabenan, Alitalian tapaan kohti myyntiä ja/tai konkurssia.

Mikään valtio ei ole kilpailluilla markkinoilla kelvollinen yrityksen omistaja, eikä lentoyhtiö ole missään sellaisessa maassa kykenevä toimimaan, jossa ammattiyhdistysliike katsoo omaavansa lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa, saa näin menetellä, ja saa siihen vielä merkittävän poliittisen puolueen taustatuen.

Odottelen mielenkiinnolla, milloin Suomen Turistilapin hotelli- ja ravintolahenkilökunta aloittaa lentoemojen ja stuerttien lakon tukitoimet;-) Menevätkö edes emojen puolelle, vai sittenkin Finnairin?

Marraskuun alussa Lapin matkailuyrittäjät iloitsivat monessa mediassa ja usealla suulla, että aikainen talvi luo edellytykset hienoon sesonkiin.

Tähän lentoemojen lakkoon taitavat lumet ja bisnes sulaa! Valitettavasti.

Oma lukunsa on, että lentobisneksen kannalta kevyin ryhmä tuntuu saavan ay-liikkeen laajimman tuen. Onko sittenkään kyse lentoemojen työehdoista - meneekö jopa politiikan puolelle?

Kyllä kait se on niin, hyvät heimoveljet, että mikäli Ay-toiminta Suomesta lopetetaan niin tiemme on Pohjoiskorean ja USAn mallin sekoitus. Sen suunnan määräävät suuret kansainväliset yritykset eivät suomalaiset yrittäjät. Henkilökohtaisesti olen valmis palkanalennuksiin mikäli valtiovalta samalla laskee polttoaine, alkoholi, energia ja elintarvikkeiden veroja vastaavasti. Minullakin on ihan kiva palkka bruttona, mutta eihän siitä paljoa käteen jää..... HYVÄ LENTOEMOT, TSEMPPIÄ!!!!

Ay- liike haluaa nähtävästi Finnairin alasajoa. Sitä sopii miettiä, miksi ihmeessä. Ensi vuoden alkupuolella sitten näemme, kuinka suuresta määrästä henkilöitä tulevissa yt-neuvotteluissa puhutaan. - Ay-liikkeeltä ja muilta ammattiryhmiltä tämä pienen ryhmän tukeminen (samaan nippuun menevät myös logistiikan väki ja lennonjohtajat) on yhtä onneton veto kuin vaikkapa Herliniltä luulla omistavansa sanat uusi ja Suomi. Vihreiden vaalitunnukseen liittyen on kaikille kokkareille ja skineille aivan oikein ja paikallaan muistuttaa, että Suomen leijona ei ole kenenkään omaisuutta - vaan kaikkien.

... Ay-liikkeen "herrahissihyväkkäiden" hiukan ajatella mitä sanovat. Se on vaan niin että jäsenet eivät tule seisomaan näiden uhkalakkojen takana.

Minä vaan luulen, ja osin tiedänkin, että monellakin alalla oltaisiin valmiita suureenkin konfliktiin. Silläkin uhalla että työpaikat menisivät. Satun myös tietämään että ei ole kiva olla Ay-johtaja nykysuomessa. Saa nimittäin jatkuvasti kuulla olevansa vellihousu yms. kun ei pysty asioita hoitamaan. Ja tällaiset puheet nimenomaan jäsenistön suusta. Minusta EK:n sun muiden kannattaisi nyt miettiä kuinka radikaaliksi he tulevaisuudessaq Ay-liikkeen haluavat. Se on nimittäin radikalisoitumassa hykymenolla haluttiin sitä tai ei. Jäsenistöä nimittäin kuitenkin riittää ja suurin kato johtuukin jäsenistön pettymyksestä edunvalvonnan tasossa, väitän minä, perifertti!

Niin sydäntä särkevää se onkin olen tullut siihen tulokseen että kun kerran elintarviketyöläiset alkavat tukemaan lakkoa jolla ei ole ainakaan minun tukea - tulen boikotoimaan suomalaisten elintarviketyöläisten tuottamia tuotteita.

Paikallisilta tuottajilta ja pienvalmistajien tuotteita ostan mahdollisuuksien mukaan enemmän. Jatkossa pyrin valitsemaan kaiken kulutukseni sen mukaan että käytän niin vähän kuin mahdollista tuotteita ja palveluita joiden tuotannossa on SAK:n terroristit ovat olleet mukana!

Ay-liike joka aikaisemmin tuki ja kehitti suomalaisen hyvinvoinnin rakentumista on hiljalleen muuttunut hyvinvointia rappeuttavaksi syöväksi.

tuotanto käynnissä ja yrittää vastata asiakkaiden tekemiin tilauksiin.
Yhtiötä ei tietääkseni ole mikään oikeusistuin julistanut suljetuksi. Työntekijät vaan ovat poissa työpaikalta heille siihen kuuluvan oikeuden perusteella.
Kovasti ne, joilla ei ole oma kukkaro uhattuna haluavat mystifioida tämän ylimaallisen lakko-oikeuden.
Hennot emännät ja purserit päästivät kaikki ay-sarvikuonot taas aitauksestaan. Sitä luokkaa on sananvaihto lakon ulkopuolisilla tahoilla.

Perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus työhön. Eli jokainen joka haluaa tehdä työtä on siihen oikeutettu. Rikkuri-puheet on siis loukkaavaa puhetta joka kohdistetaan henkilöön joka haluaa vain käyttää Perustuslaillista oikeuttaan. Ja kiihottaminen vaikkapa mielipiteen perusteella jotain henkilö kohtaan on rikoslain mukaan tuomittava teko. Kiihottaminen toimiin Rikkureita vastaan on kiihotusta kansanosaa kohtaan ja jos siihen lliittyy vielä uhkaus toimenpiteistä niin kyse on laittomasta uhkauksesta.

Ehkä AY-liike on tähän asti uskonut olevansa lain yläpuolella.

Nyt täytyy kaikki rikkuri-puheet ottaa akavasti. Vihamielisyys henkilöstön kesken vaarantaa lentoturvallisuuden. Joten työsuojelun nimissä on sellainen työntekijä joka nimittelee toisia rikkureiksi tarvittaessa jopa erotettava työstään.

Vastuullisuus ei tunnu kuuluvan AY-liikkeen tapoihin.

Mutta vain lakeja noudattamalla turvataan kaikien oikeudet.

Konsensus sekä tutut ja turvalliset sopimustavat tuntuvat taipuvan kauhean huonosti tilanteeseen, jossa ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja tarjolla. Mitään ns "jaettavaa" ei vaan ole. Lentoemännät taistelevat "saavutetuista eduista" ja Finski taistelee olemassaolostaan. Revi siitä sitten. Puhutaan, taistellaan, tuetaan ja annetaan haastatteluja, mutta kuulolaite ole kenelläkään päällä.

Vaikea on nähdä, että tällaiseen asetelmaan olisi kenelläkään mitään annettavaa, ei valtakunnansovittelijalla eikä ylimmillä liittojohtajilla.

Epäilemättä Finnair saadaan polvilleen tällä menolla, mutta kenen etu se oikein on?? Ehkä joku sopimusneuvottelijoista tai takapiruista "voittaa", mutta takuuvarmasti me kaikki suomalaiset häviämme. Nuoria lentoemännän ja stuertin uran valinneita käy eniten sääli.

Tuskin tällainen jatkuvien ay-tappelujen Finnair on Suomen valtiolle enää minkäänlainen strateginen omistus. Finnairin asemasodan poterot ovat niin syvät, että nykyisellä omistusrakenteella tästä ei kilpailukykyistä yhtiötä tule. Ehkäpä omistusrakenteen muutos on se, mitä tässä eniten halutaan.

Finnair kertoo häviävänsä pari miljoonaa päivässä, kymmenen milliä on jo mennyt. Nordea ja Fim tosin sanovat Finskin liioittelevan, mutta kuitenkin. Kuinka isosta summasta tässä lentoemäntäriidassa on kyse? Kuinka monta miljoonaa Finnair säästäisi vuodessa jos saisi tahtonsa läpi? Mikä on lentoemäntien palkan osuus reittikoneen kokonaiskuluista?

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Analyytikot+Finnair+liioittelee+la...

Pyynnöstä välitetään lyhennettynä Usarin keskustelupalstalle.

Lähetetty: 7. joulukuuta 2010 11:14

Otsikko:
Akkojen kyykyttämistä ja häikäilemätöntä kusetusta

Lentoyhtiö Finnairin ja sen matkustamohenkilökunnan työkiistassa ollaan napit tiukasti vastakkain. Kysymys on 2000-luvun luokkataistelusta, jossa pieni ryhmä etuoikeutettuja uhkailee suurta työtä tekevien joukkoa. Tuore 48-vuotias toimitusjohtaja, ekonomi Mika Vehviläinen tienaa kuukaudessa 10-20-kertaisesti sen, minkä kyykytyksen kohteeksi joutunut ja nyt lailliseen lakkoon pakotettuun, suurelta osin naisvaltaiseen työntekijäjoukkoon kuuluva ekonomi.

Mies puhui imago-ongelmista, jos lakkoon jouduttaisiin. Nyt lakon ollessa tosiasia näyttää myös siltä, että työtaistelun 2-2,5 miljoonan euron päiväkustannukset vievät Finnairin tuloksen miinukselle.

Olisikohan tässä kysymys vähän muustakin kuin vain imago-ongelmista lentoyhtiön tapauksessa, jonka matkustamopalvelu on rankattu hyvin korkealle kansainvälisissä vertailuissa?

On myös syytä kysyä, minkälainen johto on sinivalkoisella lentoyhtiöllä, joka kerran toisensa jälkeen onnistuu kärjistämään työehtoneuvottelut lakkoon johtaviksi tilanteiksi. Viimekertainen niinikään lakoksi saakka edennyt kärhämä käytiin yhtiön ja sen teknisen henkilöstön välillä, sitä ennen yhtiön ja sen lentäjien välillä. Tuoreessa muistissa on niinikään se monipolvinen tapahtumaketju, jossa matkatavarakäsittelyn ulkoistaminen johti piinalliseen imagomenetykseen pitkäaikaisen matkatavarasuman muodossa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kärhämöinti syö imagoa – ja tulosta.

Tietenkin jokaisella riidalla on kaksi osapuolta, mutta monen tarkkailijan mieleen on hiipinyt epäilys siitä, että tässä työriitojen ketjussa on ehkä jokin punainen lanka.

Onko Finnairilla sellainen johto, jonka se ansaitsisi? Lyökö se yhä uudestaan kymmenientuhansien eurojen kuukausipalkoilla ostettuja päitänsä samaan mäntyyn? Kuinka asiallisia - tai edes realistisia - ovat toimitusjohtaja Vehviläisen uhkailut toimintojen ja työpaikkojen siirtämisestä halvemman työvoiman maihin? Olisiko ulkoistaminen kaikkein parasta aloittaa talon johtoportaasta?

Myös lentoyhtiön edellinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen onnistui polttamaan sillat työntekijöihin ja päätti siirtyä luultavasti vähemmän hienovaraista diplomatiaa vaativalla alalle. Hänen kerrotaan aloittaneen työrupeamansa joitakin vuosia sitten lentämällä yhtiön koneella ja todenneen lennon kapteenille miesten kesken, että “nämä akat pitäisi nyt vain saada kuriin”. Harmillista vain, että lentäjän vaimo sattui olemaan matkustamohenkilökuntaa ja lentäjän kerrotaan reagoineen “akoille” lojaalilla tavalla.

Lentoemännän ja stuertin ammatista on siihen liitetty glamour kadonnut jo aikaa sitten. Nykyään hintatietoinen asiakas ei välitä juuri mistään muusta kuin hinnasta: hän kilpailuttaa lippunsa netissä ja valitsee usein halvimman – ellei hän satu matkustamaan työnantajansa laskuun, jolloin huolto-Arskakin lähtee Kiinaan bisnesluokassa.

Finnairin lentojen kannattavin ilmansuunta on itä. Aasian nouseva talousmahti merkitsee täysiä lentoja Kauko-Idän metropoleihin, jonne lennetään työn merkeissä mieluusti myös yhtiölle hyvää voittoa tuovassa bisnesluokassa. Tämä merkitsee lentävälle henkilökunnalle yli kymmenen tunnin lentoja kohteisiin, joiden aikaero koti-Suomeen on fyysisen väsymisen ja palautumisen kannalta pahin mahdollinen: 6-9 tuntia. Tällainen lento on jo monelle matkustajallekin koettelemus, mutta pitkänä työrupeamana vinolla käytävänlattialla työskentelevälle se on hyvin kaukana glamourista. Finnairin johdosta ei juuri kellään ole tuntumaa tämän lentoyhtiön palvelu- ja asiakaskokemuksen kannalta avainasemassa olevaan lattiatasoon. Aikaerot, lepotauot, perilläoloajat, palautumisajat ja lomien ajankohdat ovat normaalia työpäivää tekeville työehtoja loputtomiin kiristäville lentoyhtiö-byrokraateille pelkkiä sanoja, joihin harvoin, jos koskaan, liittyy omakohtaista kokemusta työn fyysisestä rasittavuudes ta, puhumattakaan terveysvaikutuksista.
Nyt käynnissä olevassa lakossa ei ole kysymys palkasta, vaan juuri näistä työssä jaksamiseen vaikuttavista laadullisista tekijöistä.

Finnairilla työskentelee ilmiselvästi kahden kerroksen väkeä: yhtäällä on management-slangiaan jauhava, sovittelutilanteissa liian helposti keppiin ja liian harvoin todelliseen porkkanaan tarttuva johto esikuntineen, joka kuvittelee motivoivansa raskaan työn tekijät imagoesitteillä, blogeilla tai puheenvuorovideoilla, ja toisaalla Finnairin tulosta jo parantaneisiin talkoisiin suostunut joukko koulutettuja, kielitaitoisia ihmisiä. Heistä osa koettaa jaksaa eläkeikään ja osa uupuu ennen aikojaan poikkeuksellisen raskaan palvelutyön alle. Useimpia Finnairin lentoja on pitkään lennetty pienimmällä lain sallimalla miehityksellä, hyvän palvelun ja työtaakan kannalta alimiehityksellä samaan aikaan, kun yhtiön henkilökuntaa on pakkolomalla.

Onko Finnairin yritysidea hakusessa? Neuvottelutilanteiden ajaminen kerran toisensa jälkeen lakkoon on todennäköisesti seurausta siitä, että yrityksen johto on vieraantunut eräästä lentoyhtiöbisneksen ydinajatuksesta: voit olla joko kaiken palvelun minimiin riisunut halpalentoyhtiö tai matkustamopalvelun ja turvallisuuden erinomaisella yhdistelmällä kilpaileva laatulentoyhtiö. Perinteellisesti sinivalkoisen Finnairin valinta on ollut jälkimmäinen. Lentoemäntien ja stuerttien kyykyttäminen viittaa vahvasti edelliseen – sanoivatpa korskeat neliväriesitteet ja todellisuudesta vieraantuneiden tiedottajien ontot lupaukset mitä tahansa.

Tässäkin suhteessa on syntynyt kaksi elämälle vierasta todellisuuden tasoa: yhtäällä puhutaan yrityskulttuurista, jossa kaikki olisivat muka samassa veneessä (moninkertaisista palkkaeroista riippumatta) tekemässä hyvää tulosta, ja toisaalla ei tajuta, että sanelupolitiikan värittämä neuvottelukulttuuri ja sokea halpisajattelu matkustamoon sovellettuna johtaa vääjäämättä siihen, että tulevaisuudessa Finnair ei ole kellekään hyvin koulutetulle, kielitaitoiselle ja palvelualttiille ammattilaiselle kiinnostava työpaikka. Eräs syy yrityksen johdon joustamattomuuteen ja ylimielisyyteen onkin ollut se, että Finnair on vanhan maineensa ansiosta ollut pitkään haluttu työnantaja ja siksi koulutukseen on ollut jonoa.

Myös huippupalkkaisen ekonomin Mika Vehviläisen pitäisi muistaa, että aito motivoiminen on muutakin kuin onttoa imartelua, kiinalaistyövoimalla uhoamista ja kylmiä kädenpurituksia. Ehkä Nokia Siemens Networksin saneerajana tunnettu mies vielä jonakin päivänä kasvaa oikeaksi “keskustelevaksi johtajaksi” huomattuaan, että epädiplomaattinen sanelupolitiikka, asiakasrajapinnan puutteellinen ymmärtäminen ja akkojen kyykyttäminen vie miinukselle.

Mies on vielä nuori; vielä on siis toivoa. Mutta kyykkyyn ei kannata mennä.

Mielipiteen takana on Finnairia seurannut anonyymi kirjoittaja, joka on menettänyt uskonsa suomalaiseen armottomaan kapitalismiin ja elinkeinoelämän johdossa vaikuttavaan sokeaan ahneuteen. Harras toivomus on, että oikeus voittaisi.

totean että busines -luokassa on Aasian lennoilla aina tilaa. Maksaa se senverran.
Kiinalaisia on paljon matkustajina mutta suurin osa matkustaa turistiluokassa.

Lisäksi yölennolla ei paljon tarjoilijoita tarvita asiakksiden halutessa nukkua. Siihen tarjoaa busines-luokka hyvät mahdollisuudet torkkupeittoineen.

Matkustamohenkilöstössä Aasian lennoilla on paljon eläkkeenkartuttajia ja myös runsaiden vapaiden takia.

että ne näyttävät olevan nuo suurinpalkkaiset "duunarit", jotka härkäpäisellä lakkoilullaan ja ahneudellaan saattavat koko kansan kärsimään.
Oli jäänmurtajat, merimiehet, ahtaajat ja paperimiehet ja nyt ovat lentoemot liittyneet rintamaan. Tuon vertaisella työtuntimäärällä harva tässä maassa vetää tuon tason palkkoja. Saisitte hävetä.
Toisaalta omapahan on asianne. Jos kerta välttämättä haluatte, että lentäminenkin loppuu kotimaisilla siivillä.
Näin kävi kauppalaivastolle, paperimiehet ovat häviävä luonnonvara ja jatkoa seuraa.
Kaikki nämä työntekijät ovat huippupalkkaisia, mutta kun mikään ei tunnu riittävän.