Maanantai 22.12.2014

Tuloerot supistuivat (mutta se on tilastoharha)

Jaa artikkeli:
Luotu: 
17.12.2010 14:38
  • Kuva: Tilastokeskus
    Kuva
    Tilastokeskuksen taulukko reaalitulojen kehityksestä vuosina 1995–2009. Tulokäsite: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden keskimäärin henkiöiden kesken.

Vuonna 2008 alkanut tuloerojen supistuminen jatkui vuonna 2009, tiedotti Tilastokeskus tänään. Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumisen kannalta kehitys on valitettavasti merkityksetön, sillä ero supistuu väärästä päästä.

Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet OECD-maista eniten viimeisen 15–20 vuoden aikana. Trendiin on nyt tullut väliaikainen muutos vain siksi, että vuoden 2008 taantuma on iskenyt nimenomaan Suomen rikkaimpiin ja näiden osinkotuloihin.

Vuonna 2009 keskiarvotulot alenivat suurituloisimmassa kymmenesosassa väestöä 3 prosentilla, kaikista hyvätuloisimmassa prosentissa jopa 15 prosentilla.

Muissa tulokymmenyksissä tulot kasvoivat vuonna 2009. Laajassa keskituloisten ryhmässä, 2–9 tulokymmenyksessä, keskiarvotulo kasvoi 2–2,5 prosenttia. Sen sijaan heikoimmassa asemassa olevassa, pienituloisimmassa kymmenesosassa tulojen kasvu oli mitätön puoli prosenttia.

–Tuloerojen voimakas kasvu on pääasiassa johtunut epätasaisesti jakautuneiden myyntivoittojen ja osinkotulojen määrän voimakkaasta kasvusta. Osinkotulojen määrä kääntyi laskuun vuonna 2009, jolloin asuntokunnat saivat osinkotuloja lähes kymmenyksen vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös myyntivoittojen määrä aleni selvästi vuonna 2009 toisena vuotena peräkkäin, vähennystä edellisvuoteen oli 40 prosenttia. Osinkotulojen ja myyntivoittojen supistuminen jo yksistään selittää valtaosan tuloerojen supistumisesta vuonna 2009, tiivistää Tilastokeskus raportissaan.

Tutkija Pekka Ruotsalainen ei kysyttäessä keksi yhtään veropoliittista toimenpidettä, joka selittäisi kehitystä.

Pienituloisempien ilo jää vahingoniloksi, mikä näkyy muun muassa toimeentulotuen saajien räjähdysmäisessä kasvussa.

–Vaikka tuloerot ovat supistuneet parina vuonna, niin se on tapahtunut muualla tulojakaumassa. Pienituloisimmassa ryhmässä tulojen kasvu on vaatimatonta, sanoo Ruotsalainen Uudelle Suomelle.

Suurituloisimpien osuus koko Suomen tulopotista on luonnollisesti myös alentunut. Vuonna 2009 suurituloisin tulokymmenys sai kokonaistulopotista 22,6 prosenttia. Tämä on 0,9 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2008, ja 2,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2007.

Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuuden pienentyminen puolestaan selittyy Tilastokeskuksen mukaan täysin kaikista suurituloisimman prosentin, eli noin 52 000 henkilön tulo-osuuden pienentymisellä: rikkain prosentti väestöstä sai tuloista 5,3 prosenttia, mikä on prosenttiyksikön vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vuonna 2007 osuus oli 7,2 prosenttia.

Pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus pysyi vuonna 2009 edellisvuoden tasolla ollen 3,6 prosenttia. 1990–luvun puolivälissä tämä osuus oli vielä prosenttiyksikön suurempi. Muissa tulokymmenyksissä tulo-osuudet kasvoivat hivenen edellisvuodesta.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Pentti Perusinssi

Ei noita voi lukea kirjaimellisesti ja tehdä pitkälle meneviä päätelmiä koska: pienituloisten osuus kasvaa tällä hetkellä pääasiassa kahdesta syystä: korkea työttömyys lisää pientuloisten määrää samoin kuin suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen. Meillä on satoja tuhansia ihmisiä joiden tulot putoavat puoleen ja allekin mm. juuri eläkkeelle jäämisen takia. Ei se vielä kerro mitään "harjoitetusta politiikasta" vaikka sitä erheellisesti käytetäänkin poliittiseen vänkäämiseen. Kehitys on peräti luonnollinen yllämainituista syistä.

MURSU

että jos sanottaisiin että suomalaisten vyötärömitta on joko kasvanut tai piene4ntynyt, niin tilastoinsinöörin mukaisesti molemmat ovat oikein, riippuen mittaus ajankohdasta. Nimittäin jos mukana raskaana olevat naiset olleet mitauksessa mukana ennen synytystä, niin mittaus näyttää kasvua. Jos taas raskaana olleet naiset mukana uusinta mitauksessa, niin tulos olisi pienentynyt.

Mistä pyhässä yksinkertaisuuden moninaisuudessa on sitten kyse, tietysti se, että tilastoinsinöörin on täytynyt opiskella, ja sen jälkeen luotava tärkeys-aspekti jos mieli ruokkia perheensä vanhuuseläkkeelle asti.

ollisaarinen

Pienet tulot ovat aito ongelma saajilleen. Asian oikaiseminenkin on helppoa koska kysymys on pienistä rahoista. Kysykääpä vaikka Ihalaiselta jonka mielestä "pieniä tuloja ei saa korottaa ellei samalla korota suuria". Ainakin jotenkin näin Ihalainen sanoi ilman journalistista kritiikkiä hiljan päästyään vaalimainokseen telkkarin Yle1-demariohjelmaan.

Suurten tulojen (1 %:n fraktiili) seuranta ei kovin älyllistä sikäli että vertailuvuosina käytetään 90-luvun alun lamaa, jolloin suurituloiset kärsivät sekä pääomatuloissaan että optioissaan ja bonuksissaan. (Muinainen NL vertasi Viron bkt:tä aina sotavuosien "nollatasoon".)

Ennen 1990-luvun alun verouudistusta meillä ei edes ole kunnon suurituloisten vertailudataa, koska suuri osa pääomatuloista oli verovapaata, vaikka nimellinen vero olikin korkea.

Näin kaikki puhe suurituloisten pitkän ajan tulojen kehityksestä on vailla perusteita.

Lempi

-Mikseivät Suomen/EU:n työttömät tekisi vähän oman alansa töitä yleishyödyllisesti vastineeksi vähätyöllisyyskorvauksesta täystoimettomuuden sijaan? mielekästä ja kannattavaa tekemistä tulotason kohetessa hiukan.

-Korkeakouluopinnot kohtuutasolla maksullisiksi viiden vuoden jälkeen opintojen venyessä (armeija, sairaus tai äitiysloma eivät kuluttaisi aikaa) jolloin mahdollisuus ilmaiseen koulutukseen säilyisi?

-Vapaaehtoiset verojen kohdentamiset esimerkiksi 1% osalta verotilmoitusta tehdessä?

-Kuinka pk-sektorin yrityksiä voisi auttaa alun vaikeiden vuosien aikana "sijoituksena tulevaisuuteen"?

-Miksi mummonmökki perintöverotetaan sukupolvi toisensa jälkeen ja velkaannutetaan ihmisiä?

-Terveyskeskuksissa mahdollisuus varata aika suoraan erikoislääkärille, jos tarve sen sijaan, että ensin viedään aikoja lähetteen saamiseksi?

-Nuorten mielenterveysoppi kouluissa säästäen ja ennaltaehkäisten tragedioita?

-Omatoimisuuden vähennyskelpoisuus verotuksessa vaikka vapaaehtoisesta vanhustenhoidosta?

-jne

On siis lukuisia asioita, joissa voitaisiin rohkeasti tehdä erilaisia kannattavuuslaskelmia ja analyyseja uusista vaihtoehdoista. Samalla tuettaisiin ihmisten omaa vastuuntunnetta ja aktiivisuutta.

Tulotasosta huolimatta ihmiselle lienee mielekästä saada vähennyksiä ja korottaa hyvinvointiaan tekojensa avulla?

Kuinka siis voitaisiin järkeistää erilaisia konkreettisia toimintoja mm. valtiolla ja kunnissa?

Valtion talousarvio 2011
www.valtioneuvosto.fi/toiminta/talousarvio/2011/fi.jsp