- Kuva: EPA / All Over Press
Tarja Halonen ja George W. Bush tapasivat vuonna 2005. Tämän jälkeen Halonen esitteli Bushille ex-pääministeri Matti Vanhasen.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen pitää poliitikkojen paljastunutta kilpajuoksua suurvaltojen johtajien luo Suomen pikkuvaltioidentiteetin tuotteena.
Tiilikainen näkee, että kyse on suomalaiseen politiikkaan iskostunut ajattelu, jonka mukaan poliitikon pitää imagosyistä näyttäytyä muiden maiden johtajien rinnalla.
- En halua vähätellä näiden tapaamisten merkitystä, mutta todellisessa päätöksenteossa niiden painoarvo jää pieneksi, Tiilikainen sanoo Uudelle Suomelle.
Suurvaltasuhteet nousivat tällä viikolla esiin, kun Wikileaksin toimittamat tiedot presidentti Tarja Halosen ja silloisen pääministeri Matti Vanhasen "kilpajuoksusta" George W. Bushin pakeille julkaistiin.
- Suomalaisessa politiikassa seurataan, kuka tapaa ja ketä. Tapaamisilla on symbolista ja arvovallan kannalta arvoa, Tiilikainen analysoi.
Tiilikainen myöntää väitteen, että suomalainen ulkopolitiikka elää mielikuvissaan jossain määrin vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Ulkopolitiikan tapaamisilla tehdään sisäpolitiikkaa.
Wikileaksin julkisuuteen toimittamat tiedot näyttävät, kuinka suomalaiset kerjäsivät 2000-luvulla Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin huomiota. Esimerkiksi Tarja Halonen pyysi monesti edes lyhyttä tapaamista Matti Vanhaselle.
- Vaan ainoastaan muutamaa hetkeä, jotta Vanhasella olisi vähintään edes mahdollisuus sanoa, että hän ja Bush ovat tavanneet, Helsingin Sanomat kirjoittaa jenkkidiplomaatin kuulleen Haloselta.
Tiilikainen kokee vaikeaksi ottaa suoraa kantaa Wikileaksin välittämiin kuvauksiin tapahtumista, mutta pitää tämänkaltaisia käytävätapaamisia todellisten poliittisten kysymysten kannalta tarpeettomina.
Tänään ex-pääministeri Paavo Lipponen kertoi ylpeänä olevansa yksi ainoista suomalaisista, joilla on verkosto ulkomaiden johtajiin. Kysymykseen Lipposen tavasta esiintyä Tiilikainen vastaa diplomaattisesti. Jokin kysymyksessä naurattaa häntä.
- En halua kommentoida Lipposen esiintymistä. Hän on arvovaltainen henkilö ja häntä arvostetaan edelleen. Hänellä on hyvä kyky arvioida asioita.
Tiilikainen pitää selvänä, että Yhdysvallat on siirtynyt ulkosuhteissaan hoitamaan Suomeakin koskevia asioita EU:n yhteisen ulkopolitiikan kautta. Tässä mielessä USA eroa paljon Venäjästä, joka yrittää edelleen pitää yllä kahdenvälisiä suhteita EU-maiden kanssa.
- Venäjä tuntee varmasti olonsa hankalana EU-johtajien kanssa. Vanha aika, jossa se pystyi olemaan vahvempi osapuoli maiden välisissä suhteissa, oli sille helpompi maailma.
Suomen korkein johto on tavannut säännöllisesti Venäjän johtoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan viimeisin Yhdysvaltain presidentin Valkoisessa talossa tavannut suomalainen on Tarja Halonen vuonna 2002.
Kommentit
verkosto ulkomaiden johtajiin
eli jos olen kätellyt henkilöä joka on kätellyt g.w bushia
ja indira gandhia olen miltein kätellyt kaikkia heidän kättelemiään mailman johtajia ;-)
Syndrooma
Ei tajuta, että kun on "snadit spläägät" niin silloin EI OLE "spulit spläägät" ja silti yritetään pukata ittensä isoon peliin.
Stubbihan on myös sitä mieltä, että Suomi EI VOI Egyptin tilanteelle mitään.
Onko tosiaan ero..
sillä, kenelle vuotaa? Jos joku olisi kertonut Venäjälle Suomen pressan keskusteluista Saksan, Englannin tai vaikkapa USAn pressojen kanssa hän olisi syyllistynyt maanpetokseen ja "viety saunan taakse"! Lipponen murisee "So Wott" ja kertoo suorassa TV-lähetyksessä, että hän keskustelee vaikka Kiinan keisarin kanssa eikä tarvitse siihen kenenkään lupaa!!!
Mistä helvetistä Paavo Lipponen on saanut tämän mandaatin vai elääkö hän niin menneisyydessä ettei tajua asemaansa? Kyllä tämä on varsin rankka esimerkki valtasyndooman läpitunkemasta eläkkeellä olevasta huru-ukosta. Hoitakaa nyt joku tämä ukko, ettei se tee enempää hallaa isänmaallemme! Normaali diplomatia on täysin eri juttu kuin Lipposen sooloilu!!!
Ymmärrys hoi
Totta kai Suomalaiset poliitikot ovat kertoneet, kertovat ja tulevat kertomaan Venäläisille siitä mitä Amerikkalaisten kanssa on puhuttu! Lue mitä Erkki Tuomioja sanoo asiasta! Venäläiset tietävät, että heidän mielipiteensä kerrotaan eteenpäin ja he ovat siitä myös hyvillään. samoin Amerikkalaiset tietävät, että heidän mielipiteensä menee Venäläisten tietoon ja hekin ovat asiasta tyytyväisiä!
Juuri tätä se paljon kehuttu diplomatia on ja näin se toimii! Ainoat jotka eivät ole tätä asiaa ennestään ymmärtäneet ovat Julian Assange ja hänen ihailijansa! Julian Assange on kasvanut tynnyrissä eikä ole koskaan joutunut tekemisiin todellisenn maailman kanssa. Hän ja hänen kaltaisensa netissä viihtyvät ovat täysin hukassa kun pitäisi toimia todellisessa maailmassa!
Ymmärrys juu!
Kun Lipponen puhuu, tarvitaan tusina selittäjää ja selittäjän selittäjää. Kun Lipponen valehtelee, tarvitaan sillekin oma selittäjistönsä ... tosin tasalaatua on nykypäivänä vaikea saada.
Mitäs luulet? - jos kyseessä on ihan normaalikäytäntö kaikkien diplomaattisten kuvioiden mukaan, niin mitähän varten saimme lukea asiasta venäläisen lehdistön kautta? Jostain syystä tuntuivat siellä päin olevan sitä mieltä, ettei kyseessä ollut normaalikäytäntö. Tosin vapaa venäläinen lehdistö nyt kirjoittelee mitä sattuu vai? Putinin kulmakarvan nosto ja kysymys oli se koko lehtijuttu. Mahtaa puhelinlanka Kremliin olla Halosella jo tulessa.
Painoarvon määrittää toinen osapuoli
On älytöntä olettaa, että olisi mahdollista estää jotain henkilöä keskustelemasta jonkun tahon kanssa. On toinen asia, minkälainen painoarvo jonkun sanomisella on. Jokaisen Suomessa toimivan diplomaatin tulisi kyllä ymmärtää mikä on suomalaisen parlamentaarisen järjestelmän protokolla. Presidentillä on oma roolinsa, hallituksella, pääministerillä, ulkoministerillä, puolustuministerillä, ulkoministeriöllä, diplomaateilla ja ulkoasianvaliokunnalla oma roolinsa. Virallinen painoarvo tulee aseman kautta. Epävirallista arvo- tai vaikutusvaltaa syntyy vaikkapa kyvystä keskustella asioista. Siksi vaikkapa politiikan professorilla on vaikutusvaltaa, vaikka mitään valtion hallinnon virallista tehtävää tai päätäntävaltaa ei hänellä olekaan.
Suomessa toimivat vieraiden maiden diplomaatit käyvät varmasti kaikenlaisia keskusteluita suomalaisten vaikuttajien kanssa olivatpa nämä poliitikkoja, virkamiehiä tai muita asiantuntijoita. Varmasti nuuskitaan tarkkaan myös toimittajien näkemyksiä siitä, mikä on "kansan" mielipide. Toimittajien kautta varmasti välittyykin monia näkökulmia, joita ei muuten tulisi esille.
Paavo Lipposen käymien keskusteluiden painoarvon määritteleminen on toisena osapuolena olevan diplomaatin tehtävä. Diplomaatin on arviotava kuinka oikeaan osunut on Lipposen arvio ja kuinka paljon hänelle on hyötyä tuon mielipiteen kirjaamisesta. Lipponen on siis täysin oikeassa siinä, että ei häntä kukaan voi estää keskustelemasta niin kuin ei ketään muutakaan vapaata Suomen kansalaista. Sillä on kuitenkin merkitystä, minkälaisena kantana kukin suomalainen vaikuttaja oman arvionsa esittää. On ihan eri asia kertoa hallituksen virallinen päätös ja linjaus kuin vaikkapa ministerin avustajan henkilökohtainen näkemys. Hyvä diplomaatti uskaltaa ja osaa myös kyseenalaistaa ja käyttää lähdekritiikkiä kuten hyvä toimittaja. Jos diplomaatti ei tähän pysty on hän huono diplomaatti. Jos diplomaatti ei esimerkiksi pysty erottamaan keskustelijan painoarvoa sen mukaan onko hänen puolueensa hallituksessa tai oppositiossa, on diplomaatti surkea. Toki näitä vastaavia tekijöitä on runsaasti, mutta diplomaatin tärkein tehtävä onkin ymmärtää mikä on kunkin kommentoijan painoarvo.
Wikileaks-keskustelukin tuntuu karkaavan ainakin jossakin määrin lähdekritiikin ulkopuolelle. Kun ulkoministeri Alexander Stubb nykyisin haluaa arkipäiväistää ulkopolitiikkaa, niin kansan ja lehdistönkin monet kommentoijat haluavat vähentää niiden henkilöiden määrää, jotka saavat keskustella. Onko siinä mitään järkeä? On aivan toinen asia, että jos vaikkapa minä haluaisin esittää USA:n diplomaateille mielipiteitäni, ne tuskin heitä juurikaan kiinnostaisivat. Minulla kun ei ole sellaista statusta tai roolia suomalaisessa ulkopoliittisessa keskustelussa, vaikka tätä faktaa ymmärtämättömänä sinnikkäästi kuitenkin yritän näitäkin rivejä kirjoitella.
Nykyinen BB-julkisuus on tehnyt ihmisille jonkinlaisen näköharhan. Ei se, että on julkisuudessa tee kenestäkään vielä asiantuntijaa. Kaiken maailman idols-tähdiltäkin odotetaan suurin piirtein Suomen pelastamista, kun he ovat onnistuneet jossakin asiassa. Ulkopolitiikallakin on ihan oikeasti omat asiantuntijansa ja siihen ei tavallinen sunnuntaikynäily riitä. Ei kirurgin hommiakaan tuosta vaan tehdä tai lähdetä suuren yrityksen toimitusjohtajaksi. Se ei riitä, että uskoo osaavansa. Toisaalta ei ne asiat varmasti mitään salatiedettä ole. Diplomatiassa vain täytyy osata toimia diplomaattisesti.
LIPPONEN PRESIDENTIKSI
Juuri nyt on SDP:n tartuttava hetkeen ja valittava
maailmanmies Paavo Lipponen presidenttiehdokkaaksi.
Sen jälkeen yhteistyö Kokoomuksenkin kanssa toimii.
Suomi olisi osa Länttä ja CIA:ta kuulumatta NATOON.
Ei saa nauraa Lipposelle!
Paavolle voi tulla paha mieli ja se on vanhemmalle miehelle vakava paikka. Paavohan on tunnetusti paitsi keisarien, myös köyhien ystävä ja hän muistelikin tellussa toisten syntejä melkeinpä Ahon hallitukseen asti. Omat tuhmistelut pääsivät siinä jotenkin unohtumaan.
Vähän aikaa kun olisi keskustelussa vielä taannuttu, olisi päästy jo keisarillisen (Venäjän keisarin) Suomen aikaisiin nälkävuosiin 1860-luvulla.
Paavohan julisti joskus 1990-luvun lopuilla köyhyyspaketin, mitä se lie ollut, iso summa mijoonia kuitenkin. Köyhät päättelivätkin saavansa jokainen valtiolta saunapefletin ja rusinapaketin, mutta niitäkään ei ole vielä kuulunut. Mihin lie rahat silloinkin huvenneet?
Paavoa kuitenkin kantsii ymmärtää, kuten kaikkia puolittain menneisyydessä eläviä papparaisia. Jos muistan oikein, hän oli jossain vaiheessa lupaillut George W:lle, että Suomi voisi osallistua Irakin jälleenrakennukseen, sitten sodan jälkeen. Mitä se lie sitten ehkä tarkoittanutkaan, ei sotimista jenkkien rinnalla kumminkaan.
Kun tämä Paavo alkaa kehumaan saavutuksiaan
niin hänelle on aina myös muistutettava, miten hän aikanaan lupasi kansalle Suomen meedioissa suurin otsikoin ENNEN vaaleja, että on HÄN sopinut ja saanut varmuuden Suomelle tulevasta EU maatalousvirastosta.
Tämä on Lipposen kukassa "saavutusten" helmi.
Voi meidän pikkusieluja
Näinkö pieni on johtajiemme ajatusmaailma?
Paavo pääsee linnaan ...
... vähintään neljäksi kuukaudeksi!
Lipponen nuoli Neuvostoliittoa, nyt USA:ta
P. Lipponen on yrittänyt kirjoittaa omaa henkilöhistoriaansa toisenlaiseksi ja väittänyt itseään "edelläkävijäksi". Todellisuudessa Lipposen 1960- ja 1970-luvun ulkopoliittinen toisinajattelu oli sitä, että hän halusi siirtää maan ulkopolitiikkaa sosialistisen internationaalin suuntaan - siis myötäilemään SEV- ja Varsovanliiton maiden linjoille. Hän oli kova Neuvostoliiton ystävä. Kyseessähän on ollut Lipposen taistelu siitä, että ulkoministeriö ja ulkopolitiikan hegemonia olisi siirtynyt Kepulta SDP:lle, kuten sitten 1970-luvulla kävikin. Lipponen ja Sorsa halusivat maksaa NL:lle paremman hinnan "ystävyydestä" kuin jopa Kepun K-linja. Tämä on koko kupletin juoni.
1990-luvulla Lipponen käänsi nopeasti takkinsa ja esiintyi kovana patrioottina. En epäile Lipposen patrioottisuutta, mutta aika outoa vain oli, että sitä patrioottisuutta ei silloin ilmennyt kun sille todella oli kysyntää. Jeltsinin aikana patrioottisuus on ollut niin helppoa, sillä vastapuolelle jäi enää vain kourallinen vanhoja änkyröitä, joista niistäkin osa teki parannusta synneistään.
Paavo Lipponen - SINUT ON HUOMATTU!
Miksi Venäjä suosii kahdenvälisiä suhteita?
"Tässä mielessä USA eroa paljon Venäjästä, joka yrittää edelleen pitää yllä kahdenvälisiä suhteita EU-maiden kanssa"
Tällä on oma looginen syynsä. Venäjä pyrkii hajoittamaan EU-leiriä. Ja tässä se on myös aika hyvin onnistunut. EU:n kuuluisa yhtenäisyys on aika heikkoa, kun aletaan käyttämään Venäjän energia-asetta painostukseen.
savolainen suoruus
Tavallisessa elämässäkin kiero vääryys on parempi kuin savolainen suoruus! Ja sen on todistanut jälleen So What-Lipponen. MOT
MESSENGER
Suomella on EU:ssa ja ehkäpä koko maailmassa ainutlaatuinen tilaisuus toimia kahden suurvallan sanansaattajana. Ehkäpä Kiinan keisaritkin ovat kuulolla.
Tätä etuoikeutta tulee vaalia erityisellä lämmöllä.
p.s. historian lukuisten esimerkkien mukaan sanansaattaja- ja narrivaltiot selviävät pienin naarmuin suurissakin mullistuksissa.
kansalainen Jake
Suomalaista pikkuvaltiotouhua: ”Kuka tapaa ketä”
Tiilikainen näkee, että kyse on suomalaiseen politiikkaan iskostunut ajattelu, jonka mukaan poliitikon pitää imagosyistä näyttäytyä muiden maiden johtajien rinnalla.
Tiilikainen myöntää väitteen, että suomalainen ulkopolitiikka elää mielikuvissaan jossain määrin vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Ulkopolitiikan tapaamisilla tehdään sisäpolitiikkaa.
Arvoisa Teija Tiilikainen, minun mielestänäni suomalainen ulkopolitiikka ei pelkästään jossain määrin elä 1980-1990 lukua, vaan totaalisesti sitä.
Suomen ulkopoliitiikan vastuuhenkilöt eivät uskalla lausua omia nyky ulkopolitiikan lausuntoja, koska he ilmeisesti ajattelevat, että mitä meidän itänaapurimme siitä ajattelee.
Olisi hienoa nähdä, jos Suomi ei enään suomettuisi.
Minun mielestäni me emme enään ole itänaapurimmelle mitään velkaa, joten olisi aika siirtyä myös ulkopolitiikassa nykyaikaan.
Nykyaika ja sen mukana turvallisuus, tarkoittaa myös mahdollista Nato jäsenyyttä.
Uskon itse siihen, että tuo meidän ulkopolitiikan "mörkö" itänaapuri arvostaisi meidän ulkopolitiikkaa enemmän, jos toimisimme niin kuin järkevän kansan pitää itsenäisesti toimia.
Wikileaksin "Suomi-kuva"
...näyttää puolen, jota ei tavallisesti täällä näy: UKK:n henki elää ja vahvasti, tyyli ja omanarvontunto on vain jätetty entistä paljaammin narikkaan. Sisäpoliitiikkaan tarvittava paino haetaan pyrkimällä kaveeraustilanteisiin "superstarojen" kanssa.
Millään substanssiosaamisella mitään tee! Kunhan on saatu lärvi samaan fotariin suurvallan johtajan kanssa.
Finleaksin jälkeinen säpinä ei jätä epäselvää, osuiko vuoto maaliin vai ei.
Hehheh :)
Voi harmi,
Odotin innolla syksyä 2010,jolloin Hillary Clintonin piti vierailla Suomessa. Stubbin mukaan Hillary oli vastannut myöntävästi hänen kutsuunsa,koska ei silloin Viron kiireiltään ehtinyt tänne edes piipahtaa. Taisi olla liian henkilökohtainen kutsu,koska ei Stubbia Hillaryn seurassa ole näkynyt.
Sillä olisi ollut aikamoinen mainosarvo vaalien ensikertalaiselle.
Mahtaisiko tuo nyt olla suurikaan katastrofi, jossemme
pariin vuoteen tapaisi ketään muita kuin korkeintaan entisten emämaamme johtoa kuten Ruotsin kuninkaallisia ja Venäjän johtoa? Se on siinä, muu on kokétteerausta
Lipposhöyryt
Näsmä Wikilakesin "paljastukset" ovat olleet luettavisa rivien välistä, jos on seurannut politiikkaa, Ihan kiva olisi muuten tietää milä oikeudella Lipponen luovuti Itämeren pohjan venäläiselle kaasuputkelle. Ei ole tietoa tullut ??
Siltä osin kuin putki kulkee kansainvälisellä vesialueella
Lipposen ei sitä tarvinne miettiä, mutta siltä osin kun se kulkee Suomen puolella, kyllä.
Muistaakseni Matti Vanhanen sen meni lupaamaan innoissaan jo ennen kuin asiasta oli kukaan ymmärtänyt edes esittää kysymyksiä.
Kysymykseesi vastaus on, Matti Vanhanen luovutti hätäpäissään, muutenhan miestä ei yleensä päissään nähdä
Koominen meteli rutiinista,
eli tavanmukaisista diplomaattisähkeistä, jotka kertovat yleisesti, mitä voi lukea julkaisuistakin, ja lisäävät paikallista väriä. Tuollainen tietojen vaihto nimettyjen henkilöiden kanssa on tavallista. Jos jotakin arvokasta tai salaista on, ei lähteitä nimetä.
Paavon "korjauksesta" tv:ssä voi vetää arvioita. Jos hän on DDR:n tai KGB:n "nimien" joukossa, hänet on voitu mainita väärin harkitustikin. Se on osa noita pelejä vastaavien henkilöiden kanssa.
Muutenhan juttu on niin, että USA on kiinnostunut erikoisista asioita, joita ei tässä mainita. NL on kiinnostunut rajamaastaan. Muttei Suomi voi vaikuttaa kummankaan päättämisiin tai politiikkan. Tapaamiset ovat kuvaustilaisuuksia, tärkeitä pienten maiden pomoille.
Niitä saavat lehtimiehetkin. Kuvan jälkeen tupataan tukku papereita käteen. Niissä ovat vastaukset, jos haluaa kuvasta laatia haastattelun kysymyksien kanssa. Paavo olisi sellaisen tehnyt.
Suoraselkäisyys
Näissäkin asioissa kannattaa huomioida, että yksikään perussuomalainen poliitikko ei ole ryvettynyt juoruamaan maan asioista muunmaalaisille. Ja suoraselkäisyys palkitaan ensi vaaleissa !
Moni ylläoleva kommentoija ei ole edes lukenut
uutista, mutta silti suvaitsee kommentoida sitä. Sellainen on typerää, hävettävää.
Mutta uutisen otsikko on: "Suomalaista pikkuvaltiotouhua: ”Kuka tapaa ketä”". "Pikkuvaltio" USA R. Nixonin johdolla haki kontaktia Kiinaan, ja sai sen, ja R. Nixon ensimmäisenä oli aivan hekumoissaan siitä, kuinka hienoa oli, että pääsi tapaamaan Kiinan johtajat. Samoin kuin (tänne raportoitu) USA:n julkinen sana.
Onko USA pikkuvaltio? - Ei ole, se on maailman mahtavin sotilasmahti; mutta koko USA:lle, samoinkuin USA:n silloiselle presidentille henkilökohtaisesti, oli tärkeä saavutus päästä henkilökohtaisella tasolla solmimaan jotain (mahdollisesti jopa vain symbolista) sopimusta Kiinan kanssa. Eli: sulka hattuun, samalla kuin koko USA:lle, niin myös silloiselle presidentille.
Ja tätä samaa tapaa yrittää myös suomalaisten "johtajat": on "tärkeää" yrittää päästä vaikkapa USA:n presidentin luo: jos pääsee sinne, niin sitten on ikäänkuin "tärkeä".
Hienoa USA:n johtoporukalta on se, ettei ne suoneet audienssia tällaisille nollanarvoisille "johtajille" (tai "arvojohtajille").
Suomen kansan valitsemat
Kaikesta huolimatta, vaikka poliittisia johtajia ei arvostaisikaan, ovat he aina Suomessa saaneet mandaattinsa Suomen kansalta. Jos aina arvostus perustuu vain siihen, että on oman puolueen miehiä tai naisia, niin sekin osoittaa melkomoista kapeakatseisuutta.
Huvittavaa on, että suomalainen lehdistö pitää niin tärkeänä, että Suomen presidentti ei ole saanut audienssia USA:n presidentiltä. Lehdistö on nostanut tästä asiasta tärkeän pitämällä sitä kovasti esillä. Toisaalta ei kyllä tapaamisen vonkaaminenkaan kovin hyvältä näytä. Jos jenkit on niin typeriä, etteivät tapaamista järjestä, niin olkoon vaikka keskenään. Jos jenkit tuolla tavalla yrittävät hankkia vaikutusvaltaa, on sekin kuin lasten hiekkalaatikolla, jossa jonkun kanssa ei leikitä. Pikkusieluista piipertämistä supervallan johtajilta. Kyllä senkin maan presidentin neuvonantajat tulisi ensin laittaa leikkikouluun. Jos tuo on tapa johtaa maailman politiikkaa, niin huh huh. Mitä hemmetin väliä sillä on, että vaikkapa Tuomioja on NATO-kriittinen. Hän oli kuitenkin ennen kaikkea Suomen ulkoministeri. USA:n tökerö käyttäytyminen osoittaa, että siellä ei kunnioiteta suomalaista demokratiaa vaan pyritään vaikuttamaan myös maan sisäisiin asioihin valitsemalla kenen kanssa jutellaan. On kuitenkin Suomen sisäinen asia valita omat edustajansa. Se on yksi itsenäisen maan perusajatuksista. Ulkopuoliset eivät Suomen kansan ulkopolitiikan johtajia saa valita olivatpan nuo ulkovallat sitten idästä tai lännestä.
Sitten on nämä veijarit, jotka ovat tapaamisen saaneet hankittua myönteisellä NATO kannallaan. He ovat varmasti ihan aidosti sitä mieltä ja se on ihan ok, koska jos asiaan uskoo ei sitä kannata piilotella. Toisaalta mitään NATO-lupauksia on turha antaa, jos siitä ei ole riittävää yksimielisyyttä eduskunnassa. Ulkopolitiikassa edustetaan aina Suomea ei pelkästään omia tai oman puolueen kantoja. Ainakin joiltakin avustajilta tämä tuntuu unohtuneen. Jos nämä samat ulkopolitiikan veijarit kuitenkin kulkevat kotimaassa rinta rottingilla leveillen tapaamisestaan asettuvat he itse kukkoilijoiden rooliin. Luontevimmin tästäkin on selvinnyt Alexander Stubb, joka ei mielestäni ole kehunut asialla vaan ymmärtänyt, että näinhän näitä asioita tulisi hoitaa, luonnollisesti ja joustavasti. Tapaamisten pitäisi olla normaali käytäntö ilman mitään temppuilua.