Syrjintäkohu: Herlin muistelee mustaa tyttöystäväänsä

Suomi ja Usa eivät ole vertailukelpoisia tässä asiassa. Täällä sen sijaan tulisi ohittaa tämä rasismi vaihe jota KOKO amerikassa etelää myöten on harjoitettu. Ei positiivista tai negatiivista syrjintää, mutta tukea suomenkielen opiskeluun ja ohjausta työelämässä.

Kun syrjitään valkoisia miehiä, jatketaan syrjimistä sukupolvittain. Mitä ihmettä? Luulin että kaikki syrjintä on ikävää. Olisiko järkevintä lopettaa kaikenlainen syrjiminen kerralla? Mikä Herliniä vaivaa, fiksu mies. Muka.

Vammaisten sotkeminen syrjintään vaikuttaa vähän kummalta.

Romanian mustalaisten Härliinin päähän kohdistuneet potkut alkavat tuottaa näköjään pikku viiveellä hedelmää...

"Herlinin mielestä positiivinen syrjintä on paikallaan."

Etelä-Afrikassa harjoitettiin aika pitkään etniseen taustaan perustuvaa positiivista syrjintää.

"Toisaalta hän ymmärtää, että se aiheuttaa katkeruutta."

Niin, se katkeruus purkautuu E-Afrikassa nykyään rasismina sitä positiivisesti syrjittyä eli valkoista vähemmistöä kohtaan.

Kaiken kaikkiaan on varmaan todella hienoa elää omassa maassaan kakkosluokan kansalaisena joka esim. työnhaussa häviää koska omaa väärän ihonvärin tai etnisen taustan.

suomenruotsalaisten positiivisesta syrjinnästä?

Hahhahhaa. Tuokaa vaikka kuinka monta ahertajaa Suomeen, minulla on kuitenkin paremmin. Hahhahhaa. On oma kämppä keskustassa, ja mummon lukaali Munkassa vuokralla, hahhahhaa. Papan huvilan myyn joskus jos ehdin, miltsin siitä ehkä saa, hahhahhaa. Osakkeita en viitsi edes laskea mitä keräsivät jotain pientä ehkä Keskon tai Asean ja jotain muuta vastaavaa tylsää. Hahhahaa.

No minulle sopii mainiosti, että tuodaan tänne ihmisiä ja annetaan niille ilmaiseksi asunto keskustan tuntumassa, sellainen jollaisen hankkimiseen velattomaksi menee tavallisella suomalaisella perheellä koko työssäkäynti-ikä. Hahhahhaa.

Minulle sopii mainiosti, että niille maksetaan palkkaa ilman että tarvitsee töissä käydä ja koko perheelle palkka kanssa. Hahhahhaaa. Mitä se minulle kuuluu, ei minun niitä tarvitse katsella.

Minä leikin joviaalia, parempaa ihmistä. Olenhan suvaitsevainen, positiivinen. Hahhahhaaa.

... tässä nyt pitäisi koko Suomi järjestää?

jossa pari merimiestä otti kantaa rotusyrjintään kysyen: "Mitä sellaista valkoisella pimulla on, mitä ei mustalla sussulla olisi?"

Sitaatti on muistinvarainen, mutta Sensuurin pelosta muokkasin siitäkin yhtä sanaa.

............höh!?!

Suomalaiset eivät koskaan ole olleet orjia tai edes maaorjia, joita Venäjällä muutoin oli. Sidotuimpia isäntäänsä ovat ehkä olleet torpparit, joiden auringoksi kuvattiin kuuta, koska omat työt jouduttiin tekemään yöaikaan. Yhtäläisyysmerkkejä orjuutta harjoittaneiden maiden ja Suomen välille ei kannattaisi kovin helpolla laittaa. Jos jotain historian taustoja halutaan nostaa esiin on se mielestäni itseellinen talonpoika, joka pyrki kehittämään omaa ja perheensä toimeentuloa. Tämä ei tarkoita, että voidaan ummistaa silmät siltä köyhyydeltä, jota vaikkapa huutolaislapset edustivat tai joka ilmeni vaivaisten talojen arjessa.

Näillä perusteilla tarkoitan, että Niklas Herlin otti mielestäni väärän viitekehyksen jutulleen. Tosin hän mielestäni toi esille, että oli myöhemmin joutunut naisystävälleen selittämään minkälainen tilanne oli ollut 1980-luvun Amerikassa. Tätä ennen oli tilanne tietysti ollut vielä ongelmallisempi. Suomen tasa-arvoa tulisi kuitenkin arvioida suomalaisen yhteiskunnan arvomaailman mittareilla. Huutolaislapsia ei jätetty heitteille vaan oli yhteiskunnan menettely, miten heitä hoidettiin. Oma isoisäni mm. on ollut aikoinaan huutolaispoika. Vaivaistentalotkin rakennettiin ja niiden ylläpidosta huolehdittiin vaikkeivat ne mitään paratiiseja olleetkaan. Tämä kuitenkin osoittaa, että vaikka maamme oli köyhä, myös vastuuntuntoa oli olemassa.

Onneksi tuosta Suomen köyhyydestä ollaan noustu. Suuri ansio lankeaa edustukselliselle demokratialle ja yleiselle äänioikeudelle, joka on pakottanut ottamaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten mielipiteen huomioon toisin kuin vaikkapa pidempää säätyläisyhteiskuntina olleissa valtioissa tai USA:ssa, jossa mustien äänioikeus ei eriskummallisen vaalilain takia tosiasiassa ole vieläkään samalla tasolla valkoisten kanssa. Koska suomalainen lähtökohta on ollut jo pitkään ihmisten välinen tasa-arvo tulisi tuon olla jatkossakin se kaikkein tärkein johtolanka asioiden kehittämisessä.

Hyväksyn positiivisen syrjinnän, kun se on kohtuullista. Hyväksyn sen jopa maahanmuuttajien osalta. Positiivisen syrjinnän tavoitteen tulee kuitenkin olla normaalin tasa-arvon saavuttaminen ei ylimääräisen hyödyn tavoittelu. Siinä on suuri ero. On eri asia tavoitella tilannetta, jossa luodaan vaikkapa oppimisedellytyksiä, luku- ja laskutaitoa tai vaikkapa ammatillista oppimista. Vaikkapa sairaanhoitohenkilökunnasta on pulaa. On järkevää kouluttaa kaikkia niitä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita sairaanhoitoalalle. On jopa järkevää harjoittaa positiivista syrjintää ja satsata maahanmuutajien koulutukseen lisää aikaa ja lisää varoja, jotta heistä tulisi päteviä sairaanhoitajia. Ei kuitenkaan ole ainuttakaan järkevää perustetta päästää alalle henkilöitä, jotka eivät sinne sovellut tai kykene hankkimaan riittävää ammattitaitoa. Tämä sama asia koskee niin alkuperäisiä suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin. En yksinkertaisesti halua antaa henkeäni epäpätevän henkilön käsiin edes sillä perusteella, että se olisi positiivista syrjintää.

Itse koen, että maahanmuuttajille tulee antaa mahdollisuus onnistua, mutta myös velvollisuus tehdä työtä onnistumisen eteen. Samoin suhtaudun meihin muihinkin täällä asujiin. Koen myös henkilökohtaiseksi velvollisuudekseni tehdä työtä ja pyrkiä hankkimaan oman elämiseni edellytykset. Olen ollut joskus myös työttömänä, joten ymmärrän, että elämässä tulee vaiheita, jolloin voi tarvita hetkellistä tukea muilta, mutta siitä huolimatta ensisijainen vastuu on minulla itselläni. Ymmärrän myös sen, että joku terveydellisistä tai muista syistä saattaa pudota kelkasta ja tällaisia ihmisiä on autettava. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että jos kerran pääsee tuettavien joukkoon voi katsoa, ettei enää ole mitään velvollisuutta edes yrittää päästä tilanteeseen, jossa oman elämän vastuun kantamisesta vastaa itse. Positiivisella syrjinnällä ensisijainen tavoite tulisi olla normaalitilanteen saavuttaminen ei positiivisen syrjinnän mahdollisimman pitkä kesto.

Suomalainen tasa-arvo ei ole kaikilta osin onnistunut. Sekin on tunnustettava. On kuitenkin vaarallista, jos ei ole lainkaan selvillä mihin pyritään ja millä keinoin. USA on mielestäni huono esimerkki. Se on ollut sitä aina ja näillä näkymin tulee myös jatkossa olemaan.