Faktakulma
Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista säädetään rikoslain 20. luvussa. Vuonna 1998 vahvistettiin kaksi uutta rikosnimikettä: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Kummastakin tuomitaan vankeuteen, mutta tuomiot ovat usein ehdollisia.
Kesäkuun alussa voimaan tulleet lainmuutokset eivät käytännössä kovenna lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia, kritisoi lapsioikeuteen erikoistunut lakimies, oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen.
Mahkonen katsoo, että oikeusministeriön väite rangaistusten koventumisesta ei pidä paikkaansa käytännössä, koska suurin osa lasten hyväksikäytöstä annettavista tuomioista on ehdollisia. Tällöin vähimmäisrangaistuksen korottaminen 14 vuorokaudesta neljään kuukautta vankeutta (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) on Mahkosen mielestä merkityksetön muutos.
–Ei ole mitenkään mahdotonta, että vastedeskin tuomitaan enimmäkseen ehdollisia rangaistuksia, olipa minimiaika 14 vuorokautta tai neljä kuukautta. Lainmuutoksesta huolimatta rangaistukset eivät tosiasiallisesti mitenkään kovenisi, kirjoittaa Mahkonen Helsingin Sanomissa julkaistussa kannanotossaan.
Törkeän lapsen hyväksikäytön rangaistuksia ei puolestaan muutettu laisinkaan.
Mahkosen mukaan ”perusmuotoisesta” lapsen hyväksikäytöstä annetuista tuomioista neljä viidestä on ehdollisia. Törkeän lasten hyväksikäytön tuomioista ehdollisia on yksi neljästä.
Mahkosta ihmetyttää myös se, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten pohtimisessa keskitytään pelkästään asian rikosoikeudelliseen puoleen eli tekijän asemaan.
–Tämä johtunee siitä, että eri komiteoissa ja eduskunnan asiantuntijatehtävissä toimivat ovat rikoslainoppineita. He katsovat, että kunhan tekijä saadaan tuomiolle, myös lapsen asema paranee ja lapsen traumat vähenevät tai peräti poistuvat, kirjoittaa Mahkonen.
–Rikosoikeudellisten painotusten seurauksena ei mietitä laisinkaan, miten lasta itseään koskevia lakeja olisi korjattava, jotta lapsen asema paranisi terveydenhuollon, lastensuojelun tai vahingonkorvausoikeuden kannalta ja muutoinkin. Vuodesta toiseen uhrin näkökulma jää paitsioon.
Faktakulma
Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista säädetään rikoslain 20. luvussa. Vuonna 1998 vahvistettiin kaksi uutta rikosnimikettä: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Kummastakin tuomitaan vankeuteen, mutta tuomiot ovat usein ehdollisia.

Kommentit
vanha tapa käyttöön
"munat valtiolle" - toimii aina kuin junan vessa
Tuomio tulee vasta linnassa
Voisiko ehdollisten tuomioihin antamisen olla syynä se, että ymmärtääkseni ainakin "suuressa maailmassa" lasten hyväksikäyttäjät ovat vankiloissa alinta kastia ja kokevat usein siellä varsinaisen tuomionsa eli henki lähtee, koska linnakundeista monet ovat usein lapsena saaneet kärsiä ja olleet hyväksikäytettyjä, eivätkä sen vuoksi siedä näitä hyväksikäyttäjiä. Jos lapsista huolehdittaisiin paremmin ja ihmisille ylipäätään voitaisiin taata turvalliset olot, ei vankiloitakaan tarvitaisi paljoa.
Pitäisikö perustaa osin lapsista koostuva neuvottelukunta, joka antaisi oman näkemyksensä asiaan. Kuullaanko lapsia ylipäätään ollenkaan?
Traumoja pystytään myös käsittelemään tehokkaasti monelakin tapaa, jos vain halua löytyy. Pillerilinjalaiset rahantekijät vain ovat olleet päättävässä asemassa.
Jos noin on
Niin hyvä vain. Vankilassa tuleekin kärsiä rangaistus. Vielä parempi jos nuo lapsenraiskaajat ulkoistettaisi itään kärsimään tekosistaan.
Irvokasta kaksinaismoralismia!
Rangaistuksia kovennetaan teoriassa, käytännön pysyessä niin kauan samana (lue: muuttumattomana), kun asioista päättävät braxilaisen "oikeastaan raiskaajahan se uhri on" -mentaliteetin omaavat yltiöhumanistit!
Mutta se on
Hyvä, että kaikista törkeimmistä rikoksista kuten veropetos joutuu linnaan...
Veropetoksesta ei joudu vankilaan juuri koskaan
Veropetoksesta ei joudu vankilaan juuri koskaan.
Mutta jos verojen maksaminen muuttuisi täysin vapaaehtoiseksi, ei verojen kerääminen taitaisi oikein onnistua.
Miksi ei onnistuisi?
Oletetaan että tulovero on 0%. Sen jälkeen aina kun ostat jotakin tai käytät jotakin (tie, lääkäri, kirjasto, koulu jne) ei kuitenkaan ruoka ja asuminen, niin maksat siitä veroa kuten esimerkiksi ALV.
Näin koko turha byrokratia veronkeruussa jäisi tuloverojen yms osalta pois joka varmasti säästäisi rahaa. Veronkeruu helpottuisi ja turhat kynänpyörittäjät voisi siirtyä verovirastosta oikeisiin töihin.
Tässä veronmaksu muuttuu vapaaehtoiseksi, koska maksat vain siitä mitä käytät.
Ehdollinen rangaistus
=ei rangaistusta.