Lauantai 26.5.2012

Miksi et viihdy työssäsi, suomalainen? 3 syytä

Luotu: 
6.7.2011 07:30
Päivitetty: 
6.7.2011 07:31
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Informaation ja viestinnän työntekijät ovat keskimääräistä useammin pettyneitä työhönsä.

Suomalaiset ovat keskimäärin erittäin tyytyväisiä työhönsä. Nuoret viihtyvät töissä kuitenkin huonommin kuin vanhemmat työntekijät, selviää tuoreesta työtyytyväisyyttä mitanneesta tutkimuksesta.

Tutkimusyhtiö EPSI Rating selvitti touko-kesäkuussa suomalaisten tyytyväisyyttä työhönsä 3 000 ihmiseltä.

Kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä ovat alkutuotannossa, eli maa- ja metsätalouden aloilla työskentelevät. Alhaisinta viihtyvyys oli teollisuudessa ja informaation sekä viestinnän aloilla.

Noin joka kuudes haastateltu suomalainen kertoi viihtyvänsä erittäin huonosti työssään. 50 prosenttia taas sanoi viihtyvänsä työpaikallaan erittäin hyvin. Loput suhtautuivat duuniinsa neutraalisti.

Nuorten alle 30-vuotiaiden tyytyväisyys oli selvästi alhaisempaa kuin yli 50-vuotiaiden. Joka neljäs alle 30-vuotias kertoi viihtyvänsä huonosti työpaikallaan.

Tärkeimmät työpaikkojen viihtyvyyteen vaikuttavat tekijät liittyvät työntekijän tilanteeseen organisaatiossa.

Yleisimmin viihtyvyyteen vaikuttavat seikat liittyvät johtamiseen ja organisaatioon. Mahdollisuus vaikuttaa työn tekotapaan, työntekijän osaamisen hyödyntäminen ja palkan sekä työpanoksen tasapaino olivat tärkeimmät työviihtyvyyteen vaikuttavat tekijät.

- Jos työntekijöiden mielipiteitä ja osaamista arvostettaisiin enemmän, työviihtyvyys nousisi huomattavasti, tutkimusryhmä toteaa raportissaan.

Suomessa ollaan kuitenkin hieman tyytyväisempiä työhön kuin Ruotsissa.

Viihdytkö sinä työpaikallasi? Vastaa Uuden Suomen kyselyyn täällä.

Yritykset: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

PetSu

Töitä ei tarvinut etsiä, koska yritys on kansainvälinen. Noin kuukausi meni ja kaipuu palata takaisin oli jo kova. Kulttuureissa on eroja kuin yöllä ja päivällä. En todellakaan enää ihmettele yhtään, miksi milenterveydelliset syyt aiheuttavat vuosittain yli 4000 työikäisen työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen. Ja sitten todellisuudesta mitään tietämättömät vielä uskottelevat, että työn ääreen pitään kuolla. Säästyypä kerätyt eläkerahat "tärkeämpään".
Samankaltainen jengi kotimaassa tuottaa emoyhtiölle kuitenkin paremman tuloksen. Hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin pellossa.

usjussi

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen uskoi juuri tulleessa radio-ohjelmassa, että yksi syy huonoon organisaatiokulttuuriin on johtamisen välttäminen ja sen osaamisen puute. Johtajan pitää hänen mukaansa johtaa ja ottaa johtamisen vastuu. Totta ja ei ? Olen vain osittain samaa mieltä. Monet johtajat haluavat kerätä itselleen turhaa vastuuta, jota he eivät välttämättä tarvitse. Organisaatio jätetään tilaan, jossa henkilökunnalla ja tiimeillä ei ole oikeata vastuuta palkitsevasti työstään. Moni hyvä tiimi osaa johtaa itseohjautuvasti itseään, jos se tiimi on rakennettu oikein ja vastuut määritelty. Hyvässä tiimissä on kiertävä vastuunottaja sovituksi määrä-ajaksi. Tiimi ratkaisee itse pääosan ongelmista itse ja motivaatio ja työn tulokset paranevat. Johtaja on selkänoja kiperissä ratkaisemattomissa kysymyksissä tiimeille ja tällöin sen vetäjille. Organisaatioissa on liian usein johtajia, jotka eivät uskalla antaa porukalleen muuta kuin käskyjä, moittivat virheistä ja nauttivat itse kiitoksen jakamatta sitä. Käytännön pitkällä johtajakokemuksella uskon, että professorin ajatukset ovat hyvin perinteisiä ja perustuvat hierarkisen johtamisen vanhaan malliin. Samalla tiedän että narsismi on todella totta johtajien keskuudessa ja se tuhoaa monet organisaatiot tyytymättömyyden tilaan.

hanari

Kuulostaa, että aika moni tarvitsee työpaikan sijaan terapiahoitoon. Jos työ ahdistaa, on aika vaihtaa alaa. Ei johtajan toimenkuva ole sama kuin terapeutin. Johtajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työtä riittää ja on välineet sitä tehdä. Kaikki eivät voi olla virastonomaisissa työsuhteissa, missä ei ole tarkoituskaan saada mitään valmiiksi. Työelämän ongelma on tuottamattomuus ja sen myötä turvattomuuden tunne. Kyllä ihminen tajuaa, ettei tappiollista työtä kauan riitä. Se pistää miettimään, mutta saavutetuista eduista ei luovuta. Vaikka menisi työpaikka.