Luotu:
6.10.2011 08:23
- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Helsingin yliopiston Porthania.
Helsingin yliopisto on kiilannut maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon.
Helsingin yliopisto arvioitiin 91. parhaaksi yliopistoksi The Times Higher Education -lehden vuosittaisessa listauksessa. Viime vuonna yliopisto oli sijalla 102.
Maailman parhaaksi yliopistoksi on arvioitu Kalifornian teknillinen korkeakoulu Caltech. Korkeakoulu kiilasi ohi Harvardin yliopiston, joka on perinteisesti pitänyt ykköspaikkaa.
Listan kymmenen kärjessä on kahdeksan yliopistoa Yhdysvalloista ja kaksi Iso-Britanniasta.
Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat listalla ryhmässä 301-350. Turun yliopisto on arvioitu ryhmään 350-400.
Kommentit
Paremmuus
Koko lienee ratkaiseva tekijä ainakin HY:n sijoituksesta päätellen. Tästähän seuraa se, että "hyvyys" on vain näennäistä, yhteenkoottua keskinkertaisuutta.
Pitäisikö siis yliopistoja yhdistää vaikka keinotekoisesti saman nimen alle, jotta menestyttäisin mahdollisimman hyvin näissä vertailuissa?
Ehkä siitä on jotakin etua talouden lisäksi myös koulutuksellisesti ja tieteellisesti, mutta epäilemättä seuraa haittapuoliakin.
Vapaamuotoisempi yhteistoiminta ja tietoliikennetekniikan parempi hyväksikäyttö auttaisivat ainakin tosiasiallisesti, vaikka eivät ehkä näissä vertailuissa.
Koko mahdollistaa resurssoinnin
Onhan se nyt ihan selvää, että isommassa yliopistossa on paremmat resurssit. Kirjastoista löytyy tarvittavat kirjat, on varaa hankkia tunnukset tieteellisiin tietokantoihin jne. Maaseutuyliopistoihin siirtyviä kollegoita kun kuuntelee, niin kirjastoista löytyy omalta alalta vain 50-luvun suomenkielisiä teoksia ja uusia saa tilata parikymmentä vuodessa, professorit saavat konferenssiin matkarahaa kerran kahdessa vuodessa jne.
Eli ainakin tiettyyn pisteeseen asti tutkimustyön laatu kasvaa ihan antamalla käyttöön resursseja. Ei tieteellinen tutkimus tyhjiössä synny.
On Internet
Eihän enää tarvita paperikirjoja eikä konferensseja. Päivä päivältä yhä vähemmän. Jo lähitulevaisuudessa on aivan toisin monessa muussakin suhteessa.
On internet
Niin on. On internet. Ja sitten joku siirtää sinne digitaalisessa muodossa sen 100 000 sivuisen tekstikokoelman. Kymmenet ihmiset digitoivat ja oikolukevat latinankielistä tekstiä muutaman vuoden.
Sen jälkeen yliopiston laajuiset käyttäjätunnukset sinne internetin kautta käytettävään tietokantaan maksavat 100 000 euroa. Se on helpompi rahoittaa, jos on 100 opiskelijaa ja 25 tutkijaa käyttämässä sitä tietokantaa, kuin kolme opiskelijaa ja yksi proffa.
Siirretään valokuvina
Kamera räpsää tiuhaan tahtiin, eikä kuvia tarvitse oikolukea.
Onkos tässäkin asiaatuntemattoman ajatelmassa jokin olennainen heikkous?
Riippuu käyttötarpeesta
Olennainen heikkous on se, että valokuviin ei voi tehdä tekstihakuja eikä niistä voi kopioida tekstiä.
Paljon historiallista materiaalia on toki siirrettykin nettiin myös ihan ilmaiseksi noin.
Toteutustapa luonnollisesti riippuu siitä, millainen on aineistön käyttötarve.
Kyllä ne on tyhmiä ne
Kyllä ne on tyhmiä ne jenkit!
Rahaa...money...
"Helsingin yliopistossa on noin 36 609 opiskelijaa (joista 5 023 on jatko-opiskelijoita) ja 8 670 henkilökunnan jäsentä"
"Harvardin henkilökuntaan kuuluu noin 2300 työntekijää. Opiskelijoita on lähes 20 000, joista suurin osa, noin 13 000, ovat jatko-opiskelijoita."
"Harvardin budjetti oli vuonna 2005 noin 2,59 miljardia dollaria / 2 miljardia euroa (vertailuksi: Suomen yliopistojen vuosirahoitus oli vuonna 2004 yhteensä noin 1,9 miljardia euroa"
(Wikipedia)
Rahakin siis ratkaisee. Harvardilla on siis käytettävissään rahaa suunnilleen yhtä paljon kuin koko Suomen yliopistolaitoksella.