Arvio Venäjä-raportista: ”Asioitamme seurataan tarkkaan”

"Karimies uskoo, että Suomea ollaan viemässä Naton jäseneksi salaa. Tämän teorian puolustusministeri Stefan Wallin (r.) on kuitenkin kiistänyt jo aiemmin."

Mutta Suomea voidaan olla viemässä Venäjän jäseneksi salaa.

Suomessa ei ole ollut toimintakykyistä reserviarmeijaa kolmeenkymmeneen vuoteen. Suomen armeijassa ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen edes sellaista johtoa, joka pystyisi johtamaan partioleiriä, puhumattakaan armeijan tai divisjoonan tasoisesta yksiköstä

Suomen armeija on jo pitkään ollut sotilaiksi itseään luulevien hiekkalaatikkoupseerien suojatyöpaikka. Suomen puolustusvalmius oli suhteellisesti parempi vuonna 1939, kuin nyt. Ei sotaa käydä enää kivääreillä ja tykeillä, vaan naputtelemalla tietokoneita.

Muutama poikkeuskin on joukossa ollut, mutta heidän äänensä on kaikunut kuuroille korville.

Sellainen, jonka räjähdyksestä syntyy sieni. Pommin valmistuttua voimme lakkauttaa armeijan ja lopettaa jähmävasemmiston karsastaman NATO-haikailun. Mikäli naapurin diktaattori vallanhimossaan jälleen kerran ylittää rajamme, on meidän pakko painaa nappia, sillä vaakalaudalla on vähäväkisen kansamme olemassaolo.

Mikäli kunnon pommin hankkiminen ei onnistu, jää ainoaksi vaihtoehdoksi puolustusliitto Kiinan kanssa. Se lienee ainoa valta, jota pikkumies kunnioittaa.

Muutoin olen sitä mieltä, että johtajamme ovat täysin ulalla. Merkit viittaavat siihen, että 30-luvun uusinta on jo käynnissä ja meillä ollaan taas housut kintuissa.

Venäjä on ollut aina kiinnostunut Suomesta ja miehittäisi maamme yhä, jos se olisi mahdollista ilman haitallisia seurauksia. Vain miehityksen käytännön mahdottomuus eli lähinnä siitä aiheutuvan verenvuodatuksen, aineellisten vahinkojen ja muun maailman reaktioiden pelko pitää Venäjän omalla puolellaan. Syy Venäjän hyökkäämättömyyteen ei siis ole rauhantahto ja maamme suvereniteetin kunnioittaminen, vaan vain voimatoimista koituvien haittojen pelko.

Kun länsimaiden keskinäinen diplomatia on maailmansotien jälkeisen ajan kuluessa kehittynyt nykyiselle kauppaa, kulttuurivaihtoa ja muuta puhtaasti rauhanomaista yhteistyötä sisältävälle tasolle, on diplomatia Venäjän kanssa yhä konfliktien välttämisen diplomatiaa. Venäjällä ajatellaan ja opetetaankin yhä yleisesti, että länsimaat uhkaavat sen turvallisuutta ja havittelevat sen luonnonrikkauksia. Epäluuloa ja suoranaista vihaa länttä kohtaa pidetään yllä myös vääristelemällä historiaa, erityisesti sotahistoriaa. Esimerkiksi Leningradin piirityksestä opetaan laajasti valheellisesti, että Suomi oli Saksan rinnalla ajamassa n. 900 000:tta venäläistä nälkäkuolemaan.

Venäläinen kansanluonne sisältää länsimaisittain käsittämätöntä nöyristelyä vahvemman edessä, mutta samalla myös uskomatonta röyhkeyttä ja julmuutta heikompaa kohtaan. Tätä ei pidä koskaan unohtaa ja Venäjään on suhtauduttava sen mukaisesti. Heikompi naapurimaa nähdään Venäjällä valloitusmahdollisuutena eikä autettavana, ja tästä on elävänä esimerkkinä Viron ja Latvian tilanne. Niissä meillä on silmiemme edessä parasta aikaa varoittava esimerkki siitä, miksi Suomella ei ole mitään varaa heikentää puolustuskykyään.

Suomea voi puolustaa vain puolustushaluinen ja -kykyinen Suomen kansa. Yksikään valtio Saksaa lukuun ottamatta ei ole auttanut Suomea merkittävästi sodassa Venäjää vastaan. Jos kansallista puolustusta heikennetään tarpeeksi, Venäjä tulee vähintään yrittämään maamme miehittämistä seuraavan otollisen tilaisuuden tullen. Se tekee sen siitä yksinkertaisesta syystä, että naapurimaan miehitys on sille normaali ja hyväksyttävä asia. Eikä kannata unohtaa, että Venäjä voi myös onnistua Suomen valloituksessa ja että mm. Viron kokema katkera miehitysaika voidaan kokea Suomessakin, eikä missään ole sanottu, että se loppuisi pian, sikäli kuin loppuu lainkaan.

Venäjän vaaraa ei pidä koskaan väheksyä, eikä Suomella ole varaa ajaa kansallista puolustustaan alas. Diplomatia ei auta, kun Venäjä päättää ryhtyä voimatoimiin, ja se on koettu monesti sen naapurimaissa. Vain koko kansan yhdessä osoittama raaka sotilaallinen voima ja viholliselle aiheutetut tappiot pitävät silloin Venäjän loitolla ja Suomen itsenäisenä. Venäjä on voitava yhä torjua, ja siihen tarvitaan riittävän tehokas kansallinen puolustus.

Näille Venäläisten ostamille maa-alueille on tehtävä pakkolunastuksia, koska niissä esiintyy kansallisesti arvokkaita lajeja kuten valkoselkätikka ja liito-orava. Onhan selvää että suomalainen maanomistaja on halunnut muuttaa näiden lajien takia hänelle arvottomaksi käyneen maa-alueen selväksi rahaksi. Siinä on ehkäpä hieman vedetty ostajia nenästäkin mutta kyllähän asia on niin, että yhtäläinen ja tasapuolinen kohtelu Suomen lakien mukaan kuuluu uudellekkin omistajalle näissä arvokkaissa kansallisissa kulttuuri ja luontokohteissa.

Tuo Suomen puolustusvoimien budjetin alasajo on huolestuttava ilmiö ja varsinkin kun rahaa riittää Kreikkaan mutta ei omaan maahan. Koska Kreikan on ilmoitettu ostavan miljardilla panssarivaunuja, Suomi voisi lainaamansa summan pantiksi vaatia nuo tankit tänne varastoitavaksi ja tarpeen vaatiessa myös käyttöön otettavaksi.

Ahtisaari sanoi aikoinaan, että meidän pitää olla Natossa, mikä ei merkitse vain sotilaallista puolta vaan myös merkkausta siitä, että kuulumme länteen. Keväällä Venäjä pystytti Viipuriin komean muistomerkin Kannaksen sotilaallisita saavutuksistaan. Kovasti on Kauppatorin Keisarinnankiven muotoinen. Venäjä tuntee symboolien arvon. Venäjä on on tiukentanut hämmstyttävästi linjaansa, mikä ei ole sinänsä uutta, koska vastapuoli on polvillaan. Eilen venäläiset lehdet tarjosivat jopa rahojaan Euroopan (550 mrd USD) pelastamiseksi. Toivottavasti Suomen budjetissa on riittävästi varattu lähialuerahoja mummojen pelastamiseksi lähialueilla.
Veikkaanpa, että Tarja päättää uransa Putinin luo pyytämässä armoa suomalaisten pahoista teoista Imatralla.

Suomi ottaa 30-luvun hengessä aseistusta itseltään pois samalla kun ei hae yhtään liittolaisia mistään ja Venäjä aseistaa itseään. Tästä puuttuu vain EU:n hajoaminen ja sen jälkeisessä kaaoksessa kukaan ei pahemmin huomaa, jos Venäjä nappaa Suomen takaisin itselleen. Ei tässä ole edes 100 vuotta kun oltiin osa Venäjää eli siinähän se menee historiallisiin syihinkin vedoten. (Venäjän propaganda mediassa esittää, että Venäjä vain puolustaa oman maan kansalaisia kun Suomessa heitä "sorrettaisiin" YK esittää vastalauseen, Ruotsi ja muut pohjoismaat lähettävät pari sataa sotilasta apuun. NATOon ei enää pääse kun on huonot housuissa. Peli selvä. Epätoivoissaan etsimme sitten uutta natsi Saksaa avuksi (= ihan ketä vain joka auttaisi), mutta sellaista ei ole. (Vakuuksien pyytäminen ja muutenkin huono käyttäytyminen EU:ssa ei pahemmin lisäile muiden maiden myötätuntoja)

Tulevaisuutta ei ikinä voi ennustaa, mutta itse olen todellani huolissani tästä nykytilanteesta.
Suomi on tällä hetkellä Venäjän yhä kiihtyvän varustautumisen seurauksena
sen pohjoisilla alueilla täysin hukassa, vallassaolleen poliittisen johdon
täudellisen tumpeloinnin seurauksena..