- Ihmiskaupan uhri on tyypillisesti prostituoitu, mutta Suomeen perustetussa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä tämä ei näy. Alakuvassa vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastaja Venla Roth.
- Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi
Venla Roth.
Faktakulma
Mikä ihmiskauppa?
Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista maailmanlaajuisesti. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uhrin pakottamista toimimaan prostituoituna hänen riippuvaista asemaansa tai turvattomuuttaan hyväksi käyttäen. Uhri on yleensä riippuvuussuhteessa rikoksen tekijään, joka ylläpitää riippuvuutta laittomin keinoin esimerkiksi uhkailemalla, väkivallalla tai vapautta rajoittamalla.
Poliisin mukaan Suomi on ”ihmiskaupan valtavirroista syrjässä, mutta ilmiö koskettaa myös meitä”. Poliisin mukaan Suomen arvioidaan olevan kauttakulkumaana vuosittain jopa sadoille ihmiskaupan uhreille, ja osalle myös kohdemaa.
Yleisintä on naisten kuljettaminen prostituoiduiksi Venäjältä ja Baltian maista Suomeen ja muihin Pohjoismaihin.
Ihmiskaupan uhri voi istua suomalaisen viranomaisen edessä kertomassa tarinaansa, mutta jäädä tunnistamatta ja vaille apua, katsoo vähemmistövaltuutettu. Etenkin poliisilla on vähemmistövaltuutetun mukaan vaikeuksia havaita ihmiskauppaa ja sen uhreja.
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet esikuntineen on huolissaan varsinkin prostituutioon liittyvän ihmiskaupan tunnistamisesta. Vuonna 2006 perustetun Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin on tullut viiden vuoden aikana alle kymmenen prostituoitua tai muuta seksuaalisen hyväksikäytön uhria.
–Se on kansainvälisesti vertaillen todella poikkeuksellista, sanoi vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastaja Venla Roth tänään medialle järjestetyssä tilaisuudessa.
Yhteensä auttamisjärjestelmään on Suomessa päässyt noin 120 henkilöä, joista siis vain murto-osa seksikaupan parista. Maailmalla on arvioitu, että noin 80 prosenttia ihmiskaupasta liittyy seksin myymiseen.
Tämä ei vähemmistövaltuutetun mukaan tarkoita sitä, että suomalaisten prostituoitujen joukossa ei olisi ihmiskaupan uhreja, vaan sitä, että esimerkiksi poliisi ei havaitse ihmiskaupparikoksia.
–Ihmiskaupan uhria ei tunnisteta edes silloin, kun tämä seisoo viranomaisen edessä, toteaa Roth.
Vain kuusi ihmiskauppajuttua on Suomessa edennyt tuomioistuimiin asti. Esitutkinnassa on Venla Rothin mukaan kuitenkin ollut useita tapauksia, joissa olisi ollut syytä tutkia ihmiskaupan mahdollisuutta.
Esimerkiksi syyskuussa Helsingin poliisi suoritti katuprostituution tehoiskun, jossa jaettiin sakkoja seksin myyjille. Lisäksi yksi nigerialainen prostituoitu napattiin säilöön odottamaan maasta poistamista.
Venla Rothin mukaan huomaamatta jäi, tässä ja monissa muissa prostituutiopidätyksissä, seksin myyjän eli naisen asema. Tyypilliseen tapaan prostituoiduista ainakin osa oli rajusti velkaa parittajilleen ja näin ollen riippuvaisia heistä – siis tyypillisiä ihmiskaupan uhreja.
–He eivät ole velkaa ottaessaan ymmärtäneet, paljonko seksiä heidän tulisi myydä velkansa kattaakseen, sanoo Roth.
Poliisin ja tuomioistuimen mukaan ihmiskaupasta ei ollut kyse myöskään romanialaisten pyörittämässä paritusringissä, jonka jäseniä on syytteessä törkeästä parituksesta. Ihmiskaupan mahdollisuutta ei tutkittu, vaikka prostituoituja pahoinpideltiin, jos he vastustivat parittajia.
–Sehän on ilmeinen viite ihmiskaupasta, ihmettelee Roth.
–Silti näitä naisia ei ohjattu ihmiskaupan avustusjärjestelmään.
Rothin mukaan poliisi ajattelee usein, että pahoinpitelyt ikään kuin ”kuuluvat” paritustoimintaan.
–Niinhän ei oikeudellisestikaan ole, Roth muistuttaa. Tällöin tulisi puhua ihmiskaupasta.
Vähemmistövaltuutettu Biaudet ihmettelee myös median vaikenemista.
–Media ei kertaakaan kysynyt poliisilta, voisiko tämä olla ihmiskauppaa.
Biaudet ja Roth uskovat, että poliisi ja esimerkiksi työsuojeluviranomaiset pyrkivät sisäisesti tehostamaan ihmiskaupan tunnistamista. Silti sellaistakin asennetta virkavallasta löytyy, ettei mitään ihmiskauppaa ole olemassakaan – ainakaan Suomessa. Tätä asennetta pyritään nyt kampanjoitse poistamaan.
Poliisi tarvitsee apua ihmiskaupan uhrien seulomiseen prostituutioitujen joukosta, katsoo Venla Roth. Hänen mukaansa poliisin tulisi prostituoituja pidättäessään ottaa yhteyttä esimerkiksi avustusjärjestöihin, jotta prostituoituja saataisiin jututettua.
–Nämä naiset eivät puhu poliisille, eivätkä usein edes itse tunnista olevansa ihmiskaupan uhreja. Poliisin tulisi vähän malttaa tunnistamisvaiheessa, jotta naiset saataisiin puhumaan, neuvoo Roth.
Rothin mukaan hätäily, jonka vuoksi ihmiskaupan uhrit jäävät tunnistamatta, ei tyydytä ketään. Uhrit jäävät yhä loukkuunsa, ja heidän parittajansa puolestaan livistävät poliisilta.
Vähemmistövaltuutetun mielestä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä tulisi asettaa erillinen laki, jotta uhrit saataisiin nykyistä tehokkaammin avun pariin. Toisaalta valtuutettu pyrkii nyt lisäämään kansalaisten tietoisuutta ihmiskaupasta ”Työ, jota kukaan ei halua tehdä” -kampanjalla.
Venla Rothin mukaan ihmiskauppa ei aina tarkoita sitä, että uhri on kaapattu väkivaltaisesti tai että häntä pidetään vankina lukkojen takana. Alistussuhde voi syntyä esimerkiksi velkaantumisen avulla.
–Suurin osa uhreista liikkuu näennäisesti täysin vapaasti, eikä ole esimerkiksi ylittänyt rajaa laittomasti, hän kuvaa.
Faktakulma
Mikä ihmiskauppa?
Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista maailmanlaajuisesti. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uhrin pakottamista toimimaan prostituoituna hänen riippuvaista asemaansa tai turvattomuuttaan hyväksi käyttäen. Uhri on yleensä riippuvuussuhteessa rikoksen tekijään, joka ylläpitää riippuvuutta laittomin keinoin esimerkiksi uhkailemalla, väkivallalla tai vapautta rajoittamalla.
Poliisin mukaan Suomi on ”ihmiskaupan valtavirroista syrjässä, mutta ilmiö koskettaa myös meitä”. Poliisin mukaan Suomen arvioidaan olevan kauttakulkumaana vuosittain jopa sadoille ihmiskaupan uhreille, ja osalle myös kohdemaa.
Yleisintä on naisten kuljettaminen prostituoiduiksi Venäjältä ja Baltian maista Suomeen ja muihin Pohjoismaihin.
Kommentit
Ylioppilas Biaudet.
Ylioppilas Biaudet.
Kun ihminen ei puhu halutusti
ilmeisesti viranomaisten pitäisi käyttää kolmannen asteen kuulustelua, ja muita kidutusta lähenteleviä pakkokeinoja, niin johan kuullaan sitä, mitä halutaankin.
Tätäkö Biaudet tarkoittaa?
Venla ja Eva eivät ymmärrä olevansa tekemisissä maailman vanhimman ammatin kanssa.
Poliitikon ammatti tulee vasta kakkosena, mutta kummastakaan ei päästä eroon ikinä.
"Politics is supposed to be the second oldest profession.
I have come to realize that it bears a very close resemblance to the first."
Ronald Reagan
Paritus loppuu kun luvaton bordellitoiminta saadaan lopetettua
vain yrittäjiksi rekisteröityneet oman maan kansalaiset saisivat sitä harjoittaa
Mikäli keskimääräinen palvelupalkkio
on 100 Euroa, täytyy ilolinnun vastaanottaa 94 asiakasta kuukaudessa nauttiakseen samaa bruttoansiota Biaudetin kanssa. Hartiavoimin saavat töitä tehdä, siis vanhimman ammatin harjoittajat leiviskänsä eteen.
Hartijavoimin?
94/30=3,13 asiakasta / päivä
94/24=3,91 asiakasta / päivä
eli päivässä kolme tuntia työtä ja kolmetuntia paikkojen putsausta ja kaksi tuntia liikuntaa ja kuntoilua että pysyy paikat kunnossa...
Kyllä sillä ministeripalkoille pääsee ;)
Ehdokas Biaudetille presidenttivaaleista
Älä lähre sinne. Siellä on peli. Ihan oikeesti.
Silmäni aukesivat!
Huomasin, että minullakin on alistussuhde velkaantumisen avulla. Tämän vuoksi joudun käymään töissä, josta en aina pidä. Tilanteen vuoksi minun on lähes pakko istua toimistossa 7h jokainen arkipäivä myyden ihmisyyteni hedelmiä työnantajalle.
En ollut edes itse tunnistanut olevani ihmiskaupan uhri.
Verottaja pakottaa minut työskentelemään
yli kuusi kuukautta vuodessa valtion lukuun, jotta politikot ja virkamiesarmeijat saadan kustannettua.
Minäkin olen ihmiskaupan uhri.
jees
Olen sitä mieltä että Suomalaisasioden valtuutetun virka tulee perustaa, edes joku olisi veronmaksajien puolella.
Eikä sitten valita ylioppilasta tähän virkaan. Se on käsittämätöntä kuinka paljon näitä palkkiovirkoja perustetaan esikuntineen, tulee kalliiks.
Totta puhut
Olen ihmiskaupan uhri ja alistusuhteessa pankkiini asuntolainan kautta. Tilanne tulee jatkumaan vielä vuosikausia ellei viranomainan puutu tilanteeseen. Kukahan tässä voisi auttaa?
Julkisuus keinona?
Huomasin toisaalla netissä (HS), että asiaan liittyvän jutun tutkinnanjohtaja Larkio poliisista totesi, että ihmiskaupan mahdolliset kytkökset oli tutkinnassa otettu huomioon.
Jos noin on, niin mitä vähemmistövaltuutettu mahtaa tarkoittaa tällä kritiikillään? Ja mistä saatuhin tietoihin tuo kritiikki mahtaa perustua? Jos Biaudet'lla tai Rothilla on siis asioista oikeaa tietoa, niin miksi ihmeessä eivät kerro sitä tutkijoille vaan lehtien palstoille?
Julkisuus keinona?
Toiston poisto.
Hölmöä tekstiä Biaudetilta
Hänen puolueensa on juuri edesauttanut sitä että Suomeen virtaa ihmiskaupan uhreja. Suomen maine maailmalla löperönä ulkomaalaislakien soveltajana vetää tänne kaikenlaisia parittajia ja ihmiskauppiaita kuin paska kärpäsiä. Tietenkin tämä sotku tuo töitä Biadetille. huoh
Selkis tässä sentään jotakin
Nimittäin se, että kun poliisi ei tunnista, niin vähemmistövaltuutettu tietää; tiedä vaan häntä, miksi se on hänelle noin tutuksi tullut?
Kun he ovat akateemisesti
Kun he ovat akateemisesti väyrystelleet asiasta. Pöydän ääressä asiat näyttävät hieman erilaiselta kuin kentällä.
Toki hieman mietityttää se, että meillä on tässä nyt ilmiö, jota eivät viranomaisten lisäksi tunnista kuulemma itse uhritkaan, joten ollaan ilmeisesti varsin teoreettisten kysymysten äärellä.
Raiskaustilastot
Tuli mieleen Eva B:n taannoinen näkemys suomalaisten ja ulkolaisten tekemistä raiskaustilastoista Suomessa.
Ne kuulemma ovat vääristyneet, koska suomalaiset eivät ilmoita kotona tapahtuneista raiskauksista.
Nähtävästi ulkomaiset sitten ilmoittavat tai heillä ei niitä tapahdu ollenkaan!
Voi toki olla niin, että ulkolaiset ovat antavaisempia kuin tarkat suomalaiset.
Entä homojen
raiskaukset? Eikö niitä esiinny...? tai keski-ikäisten munahaukkojen nuorempiin heteromiehiin kohdistama ahdistelu ja pakottaminen?
Miksi nämä ryhmät puuttuvat Eva B:n julkiselta agendalta?
Mikä valintakriteeri on vähemmistövaltuutetun ohjenuorana julkisissa avauksissa?
Vaalit lähestyvät
Esille pitää päästä, vaikka vääntämällä tikusta asiaa, jos muuten sitä ei ole. Mitä tähän ylioppilaaseen muutoin tulee, olen sitä mieltä, että virkansa olisi lopetettava tai tilalle valittava pätevä. Presidenttiä tästä ylioppilaasta ei tule.
Suomessa vähintään 1 000 000 ihmiskaupan uhria!
"Venla Rothin mukaan ihmiskauppa ei aina tarkoita sitä, että uhri on kaapattu väkivaltaisesti tai että häntä pidetään vankina lukkojen takana. Alistussuhde voi syntyä esimerkiksi velkaantumisen avulla.
–Suurin osa uhreista liikkuu näennäisesti täysin vapaasti, eikä ole esimerkiksi ylittänyt rajaa laittomasti, hän kuvaa."
Suomessa on valtavasti näitä velka- ja alistussuhteessa eläviä raukkoja, ehkä jopa enemmistö väestöstä!
Todellisia ihmiskaupan uhreja
löytyisi Suomesta runsaasti, jos joku vähänkin vaivautuisi heitä kirjaamaan. Romanian romanikerjäläiset ovat omien mafiosojensa uhreja, osa siitä porukasta painostetaan mukaan myös suoraan rikollisuuteen. Hyviä varastelun kohteita ovat mm. rakennustyömaat, joilla työskentelee suuri joukko törkeästi alipalkattuja "ukkoja" lähimaistamme.
Näiden riistettyjen ihmiskaupan uhrien asunto-olot ovat kurjat, terveydenhuoltoa tai työsuhdeturvaa ei ole, jne. Ehkä surkeinta asiassa on se, että suurin osa uhreista on kotoisin EU-maista.
Vähemmistövaltuutettua taitavat kiinnostaa vain seksibisnekseen liittyvät ongelmat ja suomalaisten sanallinen rasismi. Luotan poliisin osaamiseen näissäkin asioissa paljon enemmän kuin Biaudetin kaltaisiin poliitiikan pyrkyreihin.
suurin osa ihmiskaupasta ei tapahdu seksialalla
Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n raportti 28.022007 osoittaa, etteivät ihmiskaupan uhrit ensisijaisesti ole seksityöntekijöitä - suurin osa ihmiskaupasta tapahtuu muilla aloilla kuin seksialalla. Raportin mukaan 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, maanviljelyksessä, hedelmän -ja marjanpoiminnassa, rakennusalalla, kerjäämisessä, tehdastyössä, kotitaloustyössä. IOM:n tutkimuksessa tutkittiin ihmiskauppaa viidestä Euroopan suurimmasta ihmiskaupan lähtömaista, Ukrainasta, Moldaviasta, Valkovenäjältä, Bulgariasta ja Romaniasta vuoden 1991 jälkeen. Tämä kumoaa väitteet sekä kansainvälisesti että kansallisesti, että ihmiskauppa liittyy erityisesti naisten seksuaaliseen ihmiskauppaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja että uhrit ovat pelkästään naisia. On vastuutonta, virheellistä ja harhaanjohtavaa profiloida ihmiskaupan kohteet pelkästään seksiä myyviksi naisiksi, koska ihmiskaupan uhreja voivat olla hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevat ihmiset - miehet, naiset, lapset, nuoret ja vanhat.
Tanskan Poliisin kansallisen tutkimuskeskuksen NEC:n johtajan rikostarkastaja Kim Kliverin mukaan pakkotyö seksialalla ei ole niin yleistä kuin abolitionistiset feministit yrittävät väittää; maksimisaan vain n.1% ulkomaalaisista seksityöläisistä Tanskassa on ihmiskaupan uhreja. Kliverin mielestä mediassa halutaan virheellisesti nähdä kaikki ulkomaalaiset seksityöntekijät ihmiskaupan uhreina.
Kaikkein suurimmassa Britaniassa koskaan tehdyssä tutkimuksessa ihmiskaupasta seksuaalisiin tarkoituksiin http://www.guardian.co.uk/uk/2009/oct/20/trafficking-numbers-women-exagg... http://www.guardian.co.uk/uk/2009/oct/20/government-trafficking-enquiry-... http://charlottegore.com/2009/10/21/guest-post-the-bogus-figures-on-traf... ei löytynyt yhtään ihmiskauppiasta, joka olisi pakottanut jonkun prostituutioon. Tutkimus kesti puoli vuotta ja siihen osallistui mm. hallitus ja koko Britanian poliisilaitos.
Monet nykyiset ja aiemmat ministerit ovat väittäneet, että Britaniaan tuodaan tuhansia naisia seksiorjiksi. Suurin osa näistä väitteistä on osoittautunut tuulesta temmattuiksi ja on perustunut lähteiden tietoiseen vääristelyyn tai mihinkään lähteisiin perustumattomiin tekaistuihin valheisiin. Poliitikot ja media ovat liioitelleet ja vääristelleet seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan määrää ja luonnetta. Tämä onkin malliesimerkki disinformaation ja misinformaation levittämisestä. Erityisesti ne tahot, joiden agendalla on kaiken maksullisen seksin kieltäminen levittävät harhaanjohtavaa tietoa julkisuuteen ja sotkevat ja venyttävät tahallaan käsitteitä ja kertovat näitä satuja ja tarinoita ikään kuin objektiivisena tietona; mielikuvaa seksiorjuudesta käytetään virheellisesti koko seksikaupan ja koko ihmiskaupan synonyymina.
Britanian Human Trafficking Centren http://www.homeoffice.gov.uk/about-us/news/human-trafficking-centre?vers... johtaja Grahame Maxwell sanoo, että joku tolkku pitäisi saada näihin tuulesta temmattuihin sex trafficking lukuihin. Grahame Maxwellin mukaan Britaniassa on enemmän työperäistä ihmiskauppaa kuin ihmiskauppaa seksuaalisiin tarkoituksiin. The UK Network of Sex Work Projects (vastaa suunnilleen Suomen Pro-tukipistettä) http://www.uknswp.org/ sanoo samaa: ihmiskauppa seksialalla on vähäistä ja seksuaalinen ihmiskauppa on vähäistä verrattuna kaikkeen muuhun ihmiskauppaan.
Suomessakin käytävässä ihmiskauppakeskustelussa vilahtelevat usein sanat - ihmiskauppa, laiton maahantulo, laittoman maahantulon järjestäminen, prostituutio, paritus ja ihmissalakuljetus - suloisessa sekamelskassa. Helsingin Sanomien feministitoimittajien, naisjärjestöjen ja akateemisen naistutkimuksen yksipuolinen propaganda, jonka lähtökohtana tuntuu olevan maksullisen seksin kytkeminen väkivalta-, naiskauppa-, ihmiskauppa-, hyväksikäyttötematiikkaan ja jossa lian yleistävin termein kategorisoidaan seksityö/maksullinen seksi/vaihtosuhdeseksi ihmiskaupaksi ja jossa samaan prostituutiopakettiin niputetaan järjestäytynyt rikollisuus, patriarkaatin sorto, sukupuolittunut väkivalta, Lilja4ever-elokuva ja joidenkin kirjailijoiden romaanihahmot, Thaimaan lapsiprostituoidut ja Suomen aikuiset seksityöntekijät, huumeongelmaiset ja ei huumeongelmaiset, prostituutioon pakotetut ja sen työkseen itse vapaa-ehtoisesti valinneet, sitä ammatikseen tekevät kuin myös sitä huvikseen silloin tällöin harrastelevat, ei kestä lähempää kriittistä tarkastelua.
Ihmiskauppa seksuaalisiin tarkoituksiin on Suomessa varsin harvinainen ilmiö ja sitä liiotellaan poliittisista syistä. Suomessa vähistäkin ihmiskaupan uhriepäilyistä huomattava osa on ollut muussa pakkotyössä ja pakkotyönkaltaisessa kuin seksityössä, hyväksikäytetyksi joutuneita miehiä, tunnetuimpana tapauksena lienee kiinalaisten kivityömiesten tapaus http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id64289.html Vastaavaa media-arvoa kuin myytillä kellariin kahlehdituista seksiorjista sillä ei kuitenkaan ollut, vaikka tapaus pitkälti täyttikin ihmiskaupan tunnusmerkit. Suomessa naisjärjestöjen ja TANE:n näkyvät vaatimukset pelkästään heidän tarpeisiinsa räätälöidystä seksipalvelujen oston yleisestä kriminalisoinnista ihmiskaupan vastustamisen nimissä tuntuvat syrjäyttävän keskustelusta ihmiskaupan perimmäiset syyt ja potentiaalisesti tehokkaammat keinot ihmiskaupan torjunnassa. Voisikin sanoa, että Suomen profiili on ollut aivan viime aikoihin saakka sekä kansainvälisesti että kansallisesti vertailtuna tavallaan väärä. Misinformaatio johtaa vääristyneeseen lainsäädäntöön ja poliisin voimavarojen väärään kohdentamiseen.
Vain muutama seksuaalinen ihmiskauppa -juttu on saanut oikeudessa langettavan tuomion. Antiprostituutiofeministien usein käyttämä arvio, että Suomessa olisi vuosittain 12000-15000 naista seksuaalisen ihmiskaupan uhrina ei voi pitää paikkaansa ( esim. Kajsa Wahlberg on levittänyt näitä tuulesta temmattuja lukuja ympäri maailmaa yrittäessään myydä Ruotsin seksinostolakia muualle maailmaan. Ruotsin kansallinen trafficking raportoija Ruotsin rikospoliisin rikostarkastaja Kajsa Wahlberg esitti The Guardianin haastattelussa 5.1.2008 että Suomessa olisi 12 000-15 000 naiskaupan uhria päivässä? http://www.guardian.co.uk/politics/2008/jan/05/uk.world Tämä sama Kajsa Walberg oli myös Suomen eduskunnan lakivaliokunnan kuultavana ns. "asiantuntijana", kun seksinostokieltoa käsiteltiin pari vuotta sitten Suomen eduskunnassa). Jo pelkästään Anna Kontulan raportti Prostituutio Suomessa 2005 kumoaa tämän väitteen. Työhallinnon julkaisussa Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006 arvioidaan Suomeen suuntautuvan tai Suomen kautta kulkevan ihmiskaupan määräksi muutamia kymmeniä tai joitakin satoja tapauksia. Suomen poliisin 2008 julkistaman selvityksen mukaan http://www.iltalehti.fi/prostituutiosuomessa/200808010144534_px.shtml suomalaisessa prostituutiossa ei ole merkkejä vakavasta ihmiskaupasta, vaikka osa alalla työskentelevistä onkin parittaja. Parituksen alaiseksi joutuneet ovat pääsääntöisesti ulkomailta Suomeen tulleita naisia, sen sijaan kotimaiset seksityöläiset ovat alalla vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Varsin tavallinen seksityöläinen onkin nuori suomalaisnainen, joka tarjoaa maksullista seksiä muun työn tai opiskelun ohella. Näiden tietojen pohjalta voisi varovaisesti arvioda, että seksuaalisen ihmiskaupan uhreja Suomessa on muutamia yksittäistapauksia noin viidessä vuodessa. Suurin osa seksistä maksun ottavista ihmisistä ei ole ihmiskauppiaasta eikä parittajasta nähnyt vilahdustakaan. Ihmiskauppa käsitteenä on erotettava myös siihen usein liittetystä käsitteestä eli parituksesta. Lisäksi käytännössä lähes kaikki ulkomailta Suomeen tulleet seksinmyyjät tulevat tänne vapaaehtoisesti, vaikka heillä olisikin parittaja.