- Arkistokuva Gulfstream IV-sp -koneeesta, jota CIA:n epäillään käyttäneen vankikuljetuksiin vuosina 2001-2006.
Ulkoministeriö on selvittänyt ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen-osaston epäilyjä laittomista vankikuljetuksista. Julkisuudessa on esiintynyt tietoja, joiden mukaan Suomen kautta olisi kulkenut epäilyttäviä lentoja vuosina 2001-2006.
Selvityksen kohteena olleet lentokoneet vierailivat suomalaisilla lentokentillä yhteensä vajaat 150 kertaa vuosina 2001-2006. Ulkoministeriö on selvittänyt lennoista kolmea jo vuosina 2005-2006. Aiemmin tutkimattomat lennot kuuluvat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yksityisen ilmailun piiriin.
Ainoa vieraan valtion valtionilma-aluksilta vaadittava pääesikunnan lupa myönnettiin koneen N733MA välilaskulle Helsinkiin 18.12.2002. Kone oli lupahakemuksensa mukaan matkalla Kirgisiasta Islantiin. Ulkoministeriö aikoo pyytää tästä lennosta lisätietoja Yhdysvaltain suurlähetystöltä.
Ulkoministeriö teki selvityksen yhteistyössä muiden viranomaisten ja Finavia Oyj:n kanssa. Sen kohteena oli kattava joukko lentokoneita, jotka on mainittu näiden lentojen yhteydessä muun muassa Euroopan parlamentin, Euroopan neuvoston, YK:n ja eri kansalaisjärjestöjen raporteissa. Viitteitä laittomasta toiminnasta ei löytynyt.
Amnesty International ilmoitti lokakuun alussa saaneensa uusia viitteitä Suomen kautta kulkeneista CIA:n vankilennoista. Järjestö väitti löytäneensä todisteet yli kymmenestä lennosta, jolla olisi kuljetettu CIA:n vangitsemia terrorismin vastaisen sodan taistelijoita.
Kommentit
Aihetta selvittää
Koska kerran CIA on jäänyt kiinni vakaviksi luonnehdittavista rikoksista, on syytä selvittää, ettei Suomi vain ole millään tavoin ollut osasyyllisenä näissä rikoksissa, sekä pitää huoli siitä, ettei Suomi tulevaisuudessa ole missään yhteistyössä CIA:n tai muitten rikollisorganisaatioitten kanssa.
Suomen ihmisoikeusrikokset selvitettävä
Kun ulkoministeri on nyt niin kovalla innolla selvittämässä USA:n väitettyjä rikoksia, ehkäpä pian seuraa ihan omankin likapyykin pesu samasta aiheesta. Selvitettäväähän olisi vaikka kuinka aina 90-luvulle saakka. Mielenkiintoista olisi mm. selvitys siitä, miten kansainväliseen oikeuteen sopi ihmisten luovuttaminen Suomesta Neuvostoliittoon, kun heidän ainoa "rikoksensa" oli, että he halusivat paeta sosialismin ihmemaasta. Kyllä siihenkin aikaan oli tiedossa miten vainoa ja sortoa pakenevat pakolaiset määritellään kansainvälisessä oikeudessa. Selvittikö muuan Tarja Halonen, joka sattui olemaan ministerinä päättämässä itä-pakolaisten palautuksesta, että heitä ei palattuaan kidutettaisi tai telotettaisi ja tarkistettiinko jälkeenpäin ettei niin käynyt?
"Loikkarien" ongelma ei mustavalkoinen
Ne jutut ovat pääosin vanhempia kuin 1990-luvulta. Halonen toimi oikeusministerinä aivan Neuvostoliiton loppuvaiheessa 1990-91.
Onkohan tietoa, kuinka suuri osa ns. loikkareista (nimitys kertoo suhtautumisesta!) palautettiin? Heitähän näkyy ainakin jossakin vaiheessa autetunkin jäämään:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/It%C3%A4loikkareiden+passeja+vaihd...
On todennäköistä, että Neuvostoliitosta paenneista vain osa oli todellisia pakolaisia eli poliittisen vainon kohteeksi joutuneita.
Neuvostoliiton oikeusolojen arvioinnissa on syytä
muistaa sen kenraalin tapaus, joka jäi vangiksi jatkosodan alussa. Täällä on myöhemmin muisteltu - joko tarkoituksella tai väärinkäsityksestä - kuinka mies vietiin sotavankien palautusjunsta heti rajan ylitettyä vähän syrjemmälle ja ammuttiin. Nyttemminhän tiedetään, että teloitus tapahtui vasta vuosien oikeuskierroksen jälkeen. - Niin, että Neuvostoliitossakin pyrittiin noudattamaan oikeudellisia muotoja ja kohtuutta. Epäilemättä ajan myötä yhä vahvemmin.