- Kuva: Uusi Suomi
Maanantainen kuolemantapaus Karjalan prikaatissa pysäytti varuskunnan arjen jo kolmatta kertaa vuoden sisään.
Varusmies kuoli pistoolin laukaukseen varuskunnan majoitustiloissa. Poliisi tutkii kuolemantapausta, mutta ei epäile tapaukseen liittyvän rikosta.
Kiertoilmauksilla kuvataan surullista totuutta: varusmies surmasi itsensä.
Prikaatin esikuntapäällikkö eversti Reima Helminen puhuu kiertoilmausten sijaan suoraan varusmiesten henkisestä jaksamisesta.
- Teemme kaiken voitavan, ettei tällaista tapahtuisi. Mutta kun emme pääse ihmismielen sisään, Helminen sanoo Uudelle Suomelle.
- Olemme järkyttyneitä, kun nuori elämä päättyy tällä tavalla.
Esikuntapäällikkö tunnustaa, ettei puolustusvoimilla tai varuskunnilla on aina keinoja tunnistaa henkistä pahoinvointia, jos varusmies ei itse sitä tuo esiin.
- Pyrimme käsittelemään ihmisiä ihmisinä, mutta usein paineet tulevat muualta kuin puolustusvoimista.
Karjalan prikaati kouluttaa vuosittain noin 3 600 varusmiestä. Vaikka itsemurhat ovat parikymppisten miesten joukossa varsin harvinainen kuolinsyy, varusmiespalveluksen aiheuttama henkinen ja fyysinen rasitus voivat pahentaa jo olemassa olevia siviilielämän vaikeuksia.
Eversti Helminen kertoo huomanneensa kolmen vuosikymmenen aikana muutoksen varusmiesten henkisissä valmiuksissa.
- Mikään ei ole radikaalisti muuttunut, mutta varusmiesten paineensietokyky ei ole sitä mitä se oli aikoinaan.
- Myöskään fyysinen kunto ei ole aina kovin hyvä. Fyysinen ja henkinen jaksaminen kulkevat käsi kädessä, Helminen sanoo.
Esikuntapäällikkö kertoo prikaatin aloittavan välittömästi ohjelman, jossa varuskunnan perusyksiköiden kykyä tunnistaa asevelvollisten mahdollisia jaksamisen vaikeuksia parannetaan.
Ohjelman varsinainen lähestymistapa ongelmaan ei ole vielä selvä, mutta Helminen pitää mahdollisena myös asepalvelustaan suorittavien varusmiesten tietojen ja taitojen ottamista käyttöön työssä.
Samalla Karjalan prikaati tiukentaa ammusten ja räjähteiden käytön valvontaa sekä lisää tarkastuksia yksiköissä.
Kommentit
Nyt kävi näin
Nykypäivänä joillakin ihmisillä on niin paljon selvittämättömiä asioita ettei armeijasta saatu aika riitä niiden hoitamiseen, samalla on rahavaikeuksia. Viikon omilla lomilla ja kun tulee takaisin ja saa kuulla paskaa, oikeudenkäynnistä pelottelua, huutelua, asiatonta huutamista, voi näin käydä.
olisi voinut käydä toisin
Kyllä intistä lomaa saa, kun pyytää. Jos on viikon omilla lomilla luvan kanssa (Henkilökohtainen syy loma) niin ei tule sitä "asiatonta" huutamista, esitutkintaa ja aiheellista rangaistusta.
Ilmeisesti avun hakeminen on ylitsepääsemätön este.
Oma loma
Lienee tarkoitettu luvatonta lomaa tai lomanjatkoa, kuten yleensäkin "omalla lomalla".
Palkka-armeija Suomeen
Ei olisi noita ongelmia jos meillä olisi palkka-armeija joka olisi koottu motivoituneista nuorukaisista. Yhteiskunnan vika. Omaisilla on minun mielestäni oikeus isoihin korvauksiin valtiolta.
Aina yhteiskunnan vika.
Jos joku vetää saabinsa päin rekan keulaa, niin tielaitos vastuuseen ja korvauksia omaisille.
Jos joku hyppää junan alle, niin VR vastuuseen ja omaisille korvauksia.
Höpöä
USA:ssa ammattisotilaita kuolee vuosittain enemmän itsemurhaan kotonaan ja kasarmeilla kuin vihollisen asevaikutukseen Afganistanin sodassa.
Esim. vuonna 2009: 334 itsemurhaa ja 319 kaatunutta Afganistanissa.
Syvät sympatiat
Syvät sympatiani kuolleen varusmiehen omaisille ja läheisille. Mutta, yllätys yllätys, myös prikaatin, pataljoonan, komppanian ja joukkueen johdolle. Sekä varusmieskavereille.
Komensin sekä Uudenmaan Jääkäripataljoonaa että Karjalan Prikaatia yhteensä kuuden vuoden ajan. Tiedän henkilökohtaisesti, mitä varusmiehen kuolema merkitsee joukon vastuullisille komentajille.
Tuollaisen tilanteen jälkeen on johtajillakin aivan helvetinmoinen olo.
Sympatiat myös
Omaisten mielen täyttää suru, esimiesten mielen epävarmuus- mitä olisin voinut tehdä toisin. Varusmiehenjoukkueen johtaja varmasti pohtii pitkään syntyjä syviä. Kun varusmiesjohtajanakin olin huolissaan välillä ryhmäni jäsenistä niin mitä se sitten on kantahenkilökunnan keskuudessa.
Ottaen huomioon että tässä maassa reilusti yli puolet käy läpi aseellisen koulutuksen johon kuuluu ammuntaa, räjähteiden käsittelyä, jne. niin onneksi erittäin harvoin näitä tragedioita tapahtuu. Toisaalta yksikin on omaisille ja esimiehille liikaa. Itärajan takana luvut ovat hieman toiset...
Herra Eversti, UudJp:tä komensit, ja hyvin, iso kiitos.
Res.Alik.
Kuinkas se pistooli
ja patruunat tupaan päätyivät?
Ja mistä?
Mitä on taustalla.
Tällaisia ikäviä tapahtumia on sattunut ja tulee sattumaan. Tämä on kova isku kaikille läheisille. Taustalla esiintyy liian usein parisuhteen arkiset asiat. Toivoisin teille nuorille pitempää pinnaa ja suvaitsevaisuutta toisianne kohtaan. Varusmies ei voi itse päättää milloin pääsee lomille tai ottamaan edes yhteyttä. Olen keskustellut varusmiesten kanssa näistä ongelmista kymmeniä ellei satoja kertoja, kannoin virkapukua kolmekymmentäkuusi vuotta.
Ajat muuttuu...
Armeija on nykyään lepokoti verrattuna vaikkapa 40 vuoden takaiseen aikaan, sota-ajasta puhumattakaan;=J
Kuitenkin jokainen varusmiespalveluksessa menetetty ihminen on suuri kysymysmerkki; mitä olisimme voineet tehdä toisin tai olisiko hän tai hänen läheisensä voineet kertoa ongelmista ajoissa;=J
R.I.P.