- Kuva: Matti Matikainen / All Over Press Finland
Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt Linnan juhlissa joulukuussa 2009. Vierellä vaimo Lea Gerdt.
Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlia vietetään tiistaina ensimmäistä kertaa ilman Mannerheim-ristin ritareiden läsnäoloa. Edessä on haikea itsenäisyyspäivä, uskoo Mannerheimin perinnesäätiön toiminnanjohtaja Janne Kosonen.
Marskin ritareita on elossa enää kaksi. Heikki Nykänen, 91, ei ole enää pariin vuoteen vieraillut Linnan juhlissa. Tänä vuonna myös 89-vuotias Tuomas Gerdt, joka viime vuosina on kätellyt presidentin ensimmäisenä juhlavieraana, joutuu STT:n ja Helsingin Sanomien mukaan jättämään juhlat väliin.
–Kyllä tämä on merkki aikakauden muutoksesta, yksi aika on ohi. Kaihoisa tunnelma tulee olemaan, sanoo Janne Kosonen Uudelle Suomelle.
–Muita sotaveteraaneja tulee vielä seuraavina vuosina olemaan Linnan juhlissa, mutta onhan se ollut vertauskuvallista, että Marskin ritarit ovat avanneet juhlat.
Kosonen kiittelee presidentti Martti Ahtisaarta hienon käytännön aloittamisesta. Ahtisaari päätti vuonna 1994, että kaikki Mannerheim-ristin ritarit ovat Linnan juhlien itseoikeutettuja kunniavieraita. Sitä ennen vain yksittäiset ritarit olivat saaneet kutsun.
–Kyllä se oli Ahtisaarelta ihan oikeasti hieno kunnianosoitus, että hän halusi näin muistaa veteraaneja, sanoo Kosonen.
Kosonen muistuttaa, että Mannerheim-risti on kansainvälisestikin harvinainen kunniamerkki, joka myönnettiin esimerkillisestä rohkeudesta, sotilasarvosta riippumatta. Kunniamerkki otettiin käyttöön marsalkka Gustaf Mannerheimin omasta tahdosta välirauhan aikana.
Mannerheim katsoi, että urhoollisuus on voitava palkita sotilasarvosta riippumatta. Mannerheim-ristin ritareiksi nimitettiin 191 talvi- ja jatkosodassa sotinutta.
Lisää Marskin ritareista ja Linnan juhlista näissä Ylen Elävästä arkistosta löytyvissä historiikeissa.
Kommentit
Olihan se hieno käytännön aloitus,
mutta siihenkin voisi sanoa, että parempi myöhään. Sen sijaan voisivat lisätä veteraaniemme kutsumista, kun heitä vielä vajaat 50 000 on jäljellä. Esimerkiksi presidentti voisi ensi vuonna kutsua vain heitä, kun kunnianpalauttaminenkin joskus oli niin hankalaa. Moni muistaa vielä aikoja, jolloin heitä pidettiin sotahulluina. Olisi mukava sitäpaitsi katsella sellaisia kunniamerkkejä, jotka on jollakin tavalla "ansaittu". Nykyisillä kantajillaan ne näyttävät oikeastaan vain naurettavilta.
Yksi aikakausi pättyy..
..jos Sakasa ja Ranska saavat tahtonsa lävitse ja Suomi seuraa häntä heiluen, niin Suomen itsenäisyys päättyy lopullisesti.
Turha on veteraaneja enää rääppiäisiin kutsuakaan.
Laittaessani lippua salkoon...
...- mietin samalla -
jos nyt suunniteltaisiin Suomen lippua, ei siihen varmaan nykyisen "tasa-arvo"-ajattelun aikana hyväksyttäisi ristiä symbolisoimaan ihmisen ja kansakunnan sisäistä ja ulkoista vapautta.
(tuplavahinko)
Mutta täytetään sitten tämäkin. En nyt toki väitä, ettei kukaan nykyisiä kunniamerkkejä olisi ansainnut, mutta tuntuu jotenkin kornilta, että samantasoisen tai -kaltaisen merkin saa siitä, kun nysvää jonkin pikkuministeriön päällikkönä, juo cocktailshampanjaa suurlähetystöissä tai palkitsee itseään vaikkapa Kelan johtajana. Ennen sen eteen taisteltiin.
Niinpä päättyi
Veteraanit hankkivat verellään meille vapauden itsenäiseen päätöksentekoon, nyt he hiljaa hiipuvat historiaan, kuten itsenäisyytemmekin hiipuu. Juhlat kuitenkin jatkuvat ja soitto soi, vaikka ajamme täydellä höyryllä päin jäävuorta.
Niin
Kuka on peräsimessä ja kuka oikeasti heiluttaa nuijaa? Olemmeko itsenäisiä nyt tai kohta, ja näyttäytyykö tämä itsenäisyys konreettisimmillaan juuri lipun hulmutessa huomenna? Muuten kaikki muu onkin harhaa.
Itsenäisyys...
Se on muodollinen käsite, kuuluu virallisesti tunnustetun valtion merkistöön. Käytännössä edes Yhdysvallat ei valtion sisällä ja vielä vähemmän sen ulkopuolella voi toimia vapaasti eli itsenäisesti. EU:n jäsenvaltioilla on jo erityisen tiiviisti sitova sopimusjärjestelmä rajoittamassa niiden itsenäisyyttä.
Jaa sellaista...
Enpä ole seurannut. Mikäs siinä. Mutta kun ne juhlat ovat minusta joutavat.
ansiomerkit vai kunniamerkit
Vuosien vapaaehtoistyöstä maanpuolustuksen hyväksi
on mukava saada renikka rintaan....kutsuttakoon sitä
ansiomerkiksi ja noita kovassa tilanteessa saatuja
kunniamerkeiksi. Kelpaako?
Mutta jos kutsussa lukee; "Tumma puku ja isot kunniamerkit"....mitä silloin
laitatte jos teille on jotain myönnetty?
ressukapu Kymestä
Hyvä veto ressukapu
Tähän juuri viittasin tuossa toisessa kommentissani merkkien joutavuuksista ja siitä, ettei se päde kaikkiin tapauksiin. Kutsussa voisi lukea: Tumma puku ja kunniamerkit maanpuolustuksen hyväksi. Olethan rauhanajan veteraani.
(toisto päällä toimituksessa)
.
ansiomerkit vai kunniamerkit
Vuosien vapaaehtoistyöstä maanpuolustuksen hyväksi
on mukava saada renikka rintaan....kutsuttakoon sitä
ansiomerkiksi ja noita kovassa tilanteessa saatuja
kunniamerkeiksi. Kelpaako?
Mutta jos kutsussa lukee; "Tumma puku ja isot kunniamerkit"....mitä silloin
laitatte jos teille on jotain myönnetty?
ressukapu Kymestä
Pitäisi kutsua
Linnan juhliin pitäisi kutsua nimenomaan "asekätkijöinä" heitä, jotka pelastivat Suomen miehitykseltä Jatkosodan jälkeen suorittamalla puolustusmateriaalin hajavarastointia.
Venäjän armeija oli saanut käskyn miehittää Suomi, mutta kun asekätkentä tuli ilmi, niin hyökkäyskäsky peruutettiin viime hetkellä:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Kylma_sota.htm
Valitettavasti ns. sotasyyllisistä ei ole enää ketään elossa - myös he olisivat etuoikeutettuja juhliin kutsuttavia. Viisaalla politiikalla he estivät Venäjää valloittamasta Suomea, sekä Sydän-Suomen muuttumisen taistelutantereeksi.
Uskonkappaleita
Puhut varmuudella asioista, joista meillä ei ole tietoa, vain arvelua suuntaan tai toiseen.
Niinpä
William Blumin, joka on kirjoittanut hieman samannimisen kirjan kuin Putkinen, Blumin kirjan: "Rogue state" (Roistovaltio) mukaan Neuvostoliitolla ei ollut minkäänlaisia aikeita hyökätä länteen, tiedot oli saatu brittien tiedustelusta ja ne julkaisi The Guardian -68.
"Neuvostoliitolla ei ole aikomustakaan toimeenpanna hyökkäystä länteen kylmässä sodassa. Näin Isobritannian armeija ja tiedustelu. Tämä oli jyrkässä ristiriidassa länsimaisten politiikkojen ja sotilasjohtajien puheiden kanssa "Neuvosto-uhasta".
Neuvostoliitto ei aloita vapaaehtoisesti yleistä tai edes rajattua sotaa Euroopassa, Brittien muistiossa sanottiin kesäkuussa 1968 (Asiakirja oli luonnollisesti huippusalainen ja sen otsikko ol:"Uhka: Neuvostoliiton päämäärät ja vaikuttimet")"
Aika aikaa kutakin
Mutta jos puhumme 1930- ja 1940-luvuista, niin myöntänet, että Stalin käytti maailmanpolitiikan suhdanteita ja sotilaallista voimaansa hyväkseen palauttaakseen keisarikunnan rajat ja laajentaakseen tosiasiallista valtapiiriään niidenkin yli.
Suomi oli rinnastettavissa Baltiaan, joten siitäkin olisi luultavasti tullut "vapaaehtoisesti" neuvostotasavalta. Olisimme itsenäistyneet uudelleen vuonna 1991. Sotilaallinen vastarinta kävi kalliiksi, mutta pelasti maamme viideltä vuosikymmeneltä sosialistista kokeilua ja venäläistämistä.
Montako siis kutsuttaisiin
Kuinkas monta näitä "asekätkijöitä" on elossa?
Elossa
Valitettavasti en tiedä kuinka monta "asekätkijää" on elossa, mutta heitä oli suuri määrä palvelemassa isänmaataan ja joutuivat sen vuoksi punikkien vainon kohteeksi. Olen vakuuttunut siitä, että heitä on vielä elossa.
Haamuja ei voitaisi kutsua
Puolestani olen vakuuttunut siitä, että kutsuttavien lista jäisi lyhyemmäksi kuin kutsuttavien Mannerheim-ristin ritareiden nykyinen lista.
Rohkenen otaksua että ainoakaan asian johdosta syytetyistä tai tuomituista tai kuulustelluista, s.o. sellaisista joista on dokumenttitietoja olemassa arkistoissa ei enää ole elossa ikänsä johdosta. Jos yksikin poikkeus löytyy, se vain vahvistaa säännön.
Toiminnan päättäjät ja organisoijat sekä alueelliset vastaavat ja järjestelijät toki olivat silloin 67 vuotta sitten vakiintuneita miehiä, vähintään kolmekymppisiä, tehtävän vaativuuden ja luotettavuusvaatimuksen takia. Eli olisivat nyt satavuotiaita.
Varmasti toimintaan osallistui alimmassa suoritusportaassa materiaalin kuljettamisessa yms. avustaneita keskenkasvuisia nuorukaisiakin, joille ei edes kerrottu mistä oli kysymys. Heistä jokunen lienee elossa, mutta jokainen harkitkoon olisiko heidän kutsumisensa käskettävänä hevosmiehenä tai auton apumiehenä toimimisen johdosta sentään paikallaan. Siis paikallaan puhtaasti tyylillisesti ottamatta asiaan mitään poliittista tms. kantaa.
Painotukset muuttuvat
Ehkä me opimme sijoittamaan Väinö Linnan kirjailijana samaan ryhmään Norman Mailerin ja Erich Maria Remarque´n kanssa ja lakkaamme katsomasta tänään esitettävää elokuvaa sotaa romantisoivalla tavalla.
Eliitin kunniamerkkikäytäntö on monellakin tavalla koominen, historialtaan varsinkin, raukat kun eivät enää voi saada aatelisarvoja.
Vedenjakajalla
Tässä ollaan nyt vedenjakajalla. Tähän mennessä ollaan ainakin jollain tavoin voitu puhua itsenäisyyden juhlimisesta siinä mielessä, että ollaan juhlittu niitä, jotka ovat Suomen itsenäisyyden hankkineet ja sitä ylläpitäneet. Tämä aikakausi päättyy.
Tästä eteenpäin pidetään median ja muotitoimittajien johtamia narsistien puku- ja keimailujuhlia niiden kesken, jotka ovat pikkuhiljaa jakamassa Suomen itsenäisyyttä pois.
Presidentti valitsee juhlien teeman ja vieraat omien henkilökohtaisten narsististen mieltymystensä mukaan. Ei todellakaan enää voi puhua Suomen itsenäisyyden juhlimisesta. Pitäisiköhän koko nimi panna uusiksi?
Siis 1917 eikä 1939 tai 1941-1944
Eikä myöskään 1918. Nyt kun hienot naiskirjailijamme ovat alkaneet kirjoittaa raiteilleen sotahistoriaamme, niin seuraavaksi itsenäistymisvaiheemmekin saavat oikean muotonsa. Historioitsijat ja mieskirjailijat eivät siihen ole pystyneet, vaan kuva on jäänyt puleeratuksi.
En malta olla korjaamatta
"Siis 1917 eikä 1939-1940 tai 1941-1945"
1941-1944
Minä tarkoitan jatkosotaa. Puolenvaihdon jälkeistä sotaa ei lasketa tässä yhteydessä, vaikka se itsenäisyyden kannalta todellisuudessa hyvin tärkeä olikin. Itsenäisyyttä voivat uhata vain venäläiset.
Kyllä tätä maata juhlia kannattaa
Maailmaa ja maita on ohjattu aina vähällä ymmärryksellä. Suuria väläyksiä ei juuri ole meidän pientenkään ihmisten elämässä. Herrat meillä on mitä on ja herroilla rahvas mitä omituisin. Siihen nähden olot on ihan hyvät.