- Kuva: Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia
Suomen turvallisuuspolitiikan
Pääministerin ex-kansliapäällikkö Risto Volanen on huolissaan suomalaisen turvallisuuspolitiikan huipulla käytävästä valtapelistä. Volasen mukaan turvallisuusviranomaiset pyrkivät vahvistamaan omaa valtaansa vaaleilla valituiden poliitikkojen kustannuksella.
Volanen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan ex-pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2006 perustaman valtioneuvoston tilannekeskuksen "kaappausyrityksestä", jossa sotilasjohto ja poliisihallinto pyrkivät kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa äkillisessä kriisitilanteessa.
Valtakamppailu kärjistyi Volasen mukaan turvallisuusjohdon huipulla vuonna 2009, kun rahtilaivat Arctic Sea kaapattiin. Tuolloin poliisihallinto kieltäytyi antamasta tietoja pääministerille.
- Perinteiset turvallisuushallinnot eli sotilas- ja poliisijohto aloittivat hallinnon sisällä rankan kampanjan pääministerin vastuulla ollutta kriisijohtamista ja tilannekeskusta vastaan, Volanen kirjoittaa.
Volanen oli tuolloin Matti Vanhasen poliittinen kansliapäällikkö valtioneuvostossa.
Toimiva keskus säikäytti?
Ennen Arctic Sean tapausta valtioneuvoston tilannekeskus oli toiminut onnistuneesti Libanonin kriisissä, jossa kuoli suomalainen sotilastarkkailija. Tilannekeskus oli välittänyt ulkopolitiikan poliittiselle johdolle kuvan tilanteesta, ja poliitikot sopivat toimista. Suomen vastaus tilanteeseen oli valmiina heti aamusta.
Risto Volasen näkemyksen perusteella voi tulkita, että sotilas- ja poliisijohto pelästyivät uuden tilannekeskuksen vievän niiltä osallistumisvaltaa äkillisiin kriiseihin.
Ex-valtiosihteeri huomasi muutoksen Matti Vanhasen erottua ja uuden pääministerin Mari Kiviniemen aloitettua virassaan. Muutama kuukausi Kiviniemen nimityksen jälkeen valtion kriisijohtamisen keskeisen toimijan turvallisuus- ja puolustusasiain komitean johtoon nostettiin kenraali: puolustusministeriön kansliapäällikkö.
Käytännössä kriisitilanteiden hallinnassa valtaa siirtyi näin poliitikoilta virkamiehille.
Volanen kirjoittaa, että samassa yhteydessä poliisihallinto pyrki samanlaiseen temppuun valtioneuvoston tilannekeskuksen suhteen. Tähän ei kuitenkaan pääministeri Kiviniemi suostunut.
Sotilasjohto pyrki edelleen Volasen mukaan vuoden 2006 jälkeen kasvattamaan vaikutusvaltaansa parantamalla suhteitaan elinkeinoelämään ja työmarkkinajärjestöihin. Tätä haetaan esimerkiksi turvallisuus- ja puolustusasiain komitean kokoonpanoa kasvattamalla.
Tällä hetkellä komiteassa istuu pääasiassa valtiosihteereitä ja kansliapäälliköitä, mutta esimerkiksi Sanoma-konsernin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo. Rauramo edustaa komiteassa huoltovarmuusneuvostoa, joka on elinkeinoelämän ja virkamiesjohdon yhteistyöelin.
Neuvostoon kuuluvat myös tärkeimmät työmarkkinaosapuolten sekä ammattiliittojen johtajat, kuten SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Mikko Pukkinen.
Mitä luvattiin raamissa?
Risto Volanen esittää kysymyksen, liittyykö marraskuussa syntynyt työmarkkinoiden raamisopimus ja hallituksen osallistuminen tähän turvallisuus- ja puolustusasiain komitean rooliin.
Valtioneuvoston käsiteltävänä on esitys, jossa turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaa ehdotetaan laajennettavaksi ja siihen ehdotetaan otettavaksi mukaan useampi elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestön edustaja. Neuvosto ohjaa suomalaisen turvallisuuspolitiikan suuntaa.
Volanen uskoo puolustus- ja turvallisuusviranomaisten pyrkivän kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa siihen, kuinka samojen viranomaisten toimintaa valvotaan. Tämä vallan kasvaminen olisi pois viranomaisten poliittiselta ohjaukselta, joka tapahtuu vaaleilla valittujen poliitikkojen toimesta.
- Jatketaanko tätä turvallisuusviranomaisten itse- ja sivuohjauksen vahvistamista, vai turvataanko ylimpien demokraattisten valtioelinten toimintaedellytykset? Yhteiskuntasopimukseen ei siis kuulu turvallisuusviranomaisten itse- tai sivuvalvonta, Volanen kirjoittaa.
Kommentit
Maastrichtin sopimus
Suomi sitoutui, liittyessään Euroopan Unionin jäseneksi, nk. Maastrichtin sopimuksen mukaiseen yhteiskuntajärjestelmien yhdenmukaistamiseen. Tässä on kyse vain siitä. Ei kai kukaan tosissaan kuvitellut, että yhdenmukaistamisen mallina olisivat kansanvaltaiset Pohjoismaat, jotka muodostavat vaivaiset pari prosenttia valtakunnan väestöstä?
Asiasta päätettiin kansanäänestyksellä, jossa vain 38 % äänioikeutetuista vastusti jäsenyyttä.
Sitä saatiin, mitä tilattiin.
Neuvoa-
antava äänestys ei ole päätös. Päätöksen teki eduskunta. Ja oikea prosenttiluku vastustajien osalta äänivaltaisista on 31,9% ja puoltajien osalta 42,1% äänestysprosentin ollessa 74.
(Wikipedia). Tulos oli siis hyväksytysti äänestäneistä 56,9% puolesta ja 43,1% vastaan.
Looginen virheesi:
Äänestyksessä oli kolme mahdollisuutta: Puolesta, vastaan ja jättää äänestämättä eli antaa muiden päättää ja asettua voittajan taakse. Tulos lasketaan siis äänioikeutetuista, ei äänensä käyttäneistä.
Mikäli logiikka ei muuten aukene, voit ottaa analogiaksi vaikkapa osakeyhtiön yhtiökokouksen.
38 % vastaan oli luku, joka julkistettiin äänestyksen jälkeen.
Kuka muuten laski äänet?
Vain annetut äänet lasketaan
Tyhjää äänestäneitä eikä himaan jääneitä lasketa. Vain annetut äänet kertovat totuuden, kaikki muu on spekulointia.
Vain annetut äänet lasketaan
Äänestämättä jättäneet asettuvat tukemaan voittajaa periaatteella: päättäkää te, me tyydymme tulokseen.
Niin se nyt vain on.
spekulointia
Voit olettaa mitä sinua huvittaa, mutta äänestystuloksen jakaumaa et voi muuttaa.
Totta
Vastaan oli 1994 lehdistössä julkistettujen tietojen mukaan 38 % äänioikeutetuista. Loput asettuivat jäsenyyden kannalle.
Näin se nyt demokratiassa vain menee.
Lähemmäs puolet
Joillakuilla tietysti voi aina olla omia laskutapojaan, mutta virallisten tulosten mukaan vastustajia oli 43 %. Pidetään nyt siitä järjestyksen nimessä kiinni.
Kossupullossa on 38 %
Mutta EU-kansanäänestyksessä puolestä äänesti 56,9 % ja vastaan 43,1 %. (http://lib.eduskunta.fi/ukk/Main.phx/showQuestion?id=178)
Jos sulla on esittää joku muu uskottava lähde, niin ole hyvä. Muussa tapauksessa keskustelun jatkaminen on turhaa.
Näin se vaan argumentoinnissa on.
Maastrichtin sopimusta ei noudateta
ja siten voidaan tulkita, että kansanäänestyksen tulos on mitätön.
Mikä sopii jumalille
ei sovi elukoille. Vanha roomalainen sanonta.
Tankkeja taidetaankin
Tankkeja taidetaankin tulevaisuudessa saada Ateenan sijasta Helsingin kaduille.
Valtaa ei koskaan saada vaan se otetaan
On hyvä, että joku vihdoin ottaa julkisesti kantaa noihin valtapelien kiemuroihin. Ei tosin ole mitenkään ihme, jos eri kuppikunnat taustavaikuttajineen pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa yhteiskunnan eri sektoreilla, jos poliitikkoja ei asia kiinnosta.
Lienee osittain EU:n vaikutusta, että poliittiset johtajat eivät entiseen malliin enää tarraudu kiinni vallan kahvaan, vaan varovaisina delegoivat tekemiset virkamiehille ja ns. ammattilaisille. Kuinkahan moni ylipäätään tosissaan pyrkii hoitamaan kaikin voimin juuri Suomen asioita, jos ajatuksissa samalla väikkyy haave pääsystä EU-eliitin jäseneksi. Siinä kohtaa Suomi on lähinnä kuin joku muisto lapsuuden mummolasta jossakin kaukana. Siellä käydään ehkä jouluna tai itsenäisyyspäivänä.
Mallia on ilmeisesti otettu USA:sta
Homeland security vielä puuttuu. Kodinturvajouokkoja on kyllä jo eräät väläytelleet.
Peli vallasta ja meidän holhoamisestamme tiivistyy.
Mielenkiintoista myös että HS konserni käyttää muutakin kuin mediavaltaa.
Ymmärtämättömyyttä
Varmasti kyseessä on valtapelinkin aineksia, mutta suomalaiseen kansanperinteeseen viitaten kysymys on todennäköisesti enemmänkin ymmärtämättömyydestä ja typeryydestä. Havitellaan valtaa sen itsensä takia eikä arvioida miten se vaikuttaa valtasuhteisiin. Kansanvallan kannalta valtioneuvosto ja pääministeri ovat kuitenkin aivan keskeinen vallankäyttäjä. Toisaalta ehkä ongelmia on senkin suhteen, että kun tilannekuva vaikkapa laivakaappaustilanteessa oli epäselvä, niin ehkä jopa pelättiin, että menetetään kasvot, jos kyseessä on joku lopuolta vitsiksi osoittautuva tilanne. Toisaalta jos poliisien tilannekuva oli sitä tasoa, niin silloin heidän oma arviointinsa on ollut ammattitaidotonta.
Kaikissa uhkakuvatilanteissa pääministeri tulee olla AINA informoitu, vaikka uhkakuva myöhemmin osoittautuisi yliarvioiduksi. Perusinformaation antaminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asia välttämättä aiheuttaa vielä pääministeritason päätöksiä. Nolointa on, jos informaatio pääministerille tulee ulkomaisista lähteistä. Silloin poliisi, armeija, säteilyviranomaiset tai mitkä tahansa ovat mokanneet todella pahasti.
Tavallista informaation tulo
julkisista ja ulkomaisista lähteitä on, juuri suurissa asioissa, nimenomaan tapahtumissa. Miten ja mistä muualta se voisi tulla? Lähetystöt ja sotilasasiamiehet seuraavat virka-aikaa, samoja uutislähteitä. Jos ne osaavat hommansa, ne voivat ennakoida asioita. Sitä tapahtui harvoin Paasikivestä Koivistoon. Joskus ennakoinnit olivat täysin pielessä, kuten ns. tulkinnat.
Jos oli ammatikseen seurannut maailman suurimpia päivälehtiä, uutistoimistoja, päivästä päivään, niin valtion touhut olivat naurettavan alkeellisia, vaikka se näki samat uutiset omilla systeemeillään. Lisäksi tyhmyyttä oli vaikea korjata, kun sitä peiteltiin sisukkaasti kuvilla "kaikkitietävistä" viranomaisista, kuten presidentistä.
Koko jutun olisi voinut korjata yhdellä kielitaitoisella toimistolla, joka PlM:n ja Ylen kuuntelun, poliisin ja lehtien kanssa yhteistoimin olisi "päivystänyt" tehokkaasti, herättänyt lähetystön tai konsulin, tarvittaessa ministerin. Jos jotakin vastaavaa oli, kuten olisi pitänyt olla, se ei oikein toiminut.
Ehkä esitin epätarkasti
Ei siinä ole ongelmaa, että tietoa hankitaan ulkomaisista lähteistä. Ongelma on, jos vaikkapa laivakaappaustilanteesta, joka tapahtuu Itämerellä ensimmäiset viestit välittyvät valtiojohdolle ulkomaisten viranomaisten kautta, vaikka ainakin oman käsitykseni mukaan suomalaisetkin viranomaiset jo tiesivät asiasta. Oleellista siis on, että ei osattu laittaa asiaa oikeaan mittakaavaan. Ei ymmärretty, että kyseessä on myös poliittisesti merkittävä asia ja sellainen, joka vaatii diplomaattisia toimenpiteitä.
Oleellista on, että viranomaisilla pääsääntöisesti on toimivaltaa vain ja ainoastaan Suomen rajojen sisäpuolella. EU on jonkin verran laajentanut mahdollisuuksia viranomaisyhteistyölle, mutta kaikesta huolimatta merkittävät toimet tai laajempi yhteistyö vieraiden valtioiden kanssa edellyttää aina myös poliittista päätöksentekoa. Tämä siitä huolimatta, että tarkoitus olisi hyvä. Mitä enemmän kyseessä on harkinta-asiasta sitä suurempi riski virkamiehillä on syyllistyä jopa rikoksiin. Presidentti, pääministeri tai hallitus eivät koskaan ole kaikkitietäviä, mutta lain mukaan niille kuitenkin kuuluu päätösvalta tällaisissa asioissa. Se on tärkeä kynnys, jota virkamiehen ei tule ylittää. Tiedonantamisen velvollisuus hänellä kuitenkin mitä ilmeisimmin on. Lisäksi tiedon on syytä kulkea nopeasti, jotta päätöksiä voidaan tehdä ajoissa.
Vähän lähdekritiikkiä nyt
Kukaan muu ei näe salaliittoa kuin Risto Volanen. Kertooko tämä enemmän Risto Volasesta vai kaikista muista?
Uskomatonta soopaa.
Vallan pelejä käyty nuoressa
Suomen Tasavallassa, sen vallasta, jo ennen valtion syntymää. Sotien tulos de facto häivytti osin valtioon mahdolisuudet tehdä oma työnsä, ottaa oma vastuunsa. Tämä oli selvä ongelma, kun NL ja sen vaikutusvalta äkkiä supistuivat ja Yya-sopimus katosi. Valitettavasti sitä ei pystytty ratkaisemaan. Suomi on yhä omalaatuinen sekoitus puolue- ja virkavaltaa, jossa tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät oikein ole kenekään vastuu, mistä syystä niiden viralliset paperiversiotkin ovat enemmän "laillisia" kuin täsmällisiä.
Tämä Volasen puheenvuoro ei oikein selvitä taustoja, mennyttä, sitä mikä olisi muutettava. Se kuullostaa enemmän siirrolta noissa vallan peleissä kuin kritiikiltä, jota tarvittaisiin - tai tarvitaan todella. Eli tieto ja päätös ja vastuu eivät vielä oikein pelaa maassa yhteen.
Soopaa!
Suomessa käyttää lainsäädäntövaltaa Eduskunta ja toimeenpanovaltaa Hallitus.
Kukaan ei ole kaappaamassa valtaa laillisilta toimijoilta.
Tietysti riippumaton oikeuslaitos puuttuu tarvittaessa asiaan, jos joku potkii yli aisan.
Noinhan sen tulisi olla,
muttei aivan ole - siis Suomessa. "Riippumaton oikeuslaitos" riippuu nimittävästä viranomaisesta, useimmiten presidentistä. Suomesta puuttuu ns. Perustuslakioikeutta vastaava elin, jollainen mm. Puolassa ja Unkarissa on jarrutellut lainsäädännön ylilyöntejä. Suomessa nyt on useimmiten kysymys siitä, ettei päätöksiä oikein tehdän muodollisesti oikein eikä kukaan oikein vastaa mistään.
Ihan tavallista valtapeliä
Noinkohan Volanen, mies puolueapparaatin ylätasolta, näkee asiat liian synkässä valossa? On luonnollista, että kaluunaherrat niin poliisista kuin soltuistakin pyrkivät pitämään kiinni omasta vaikutusvallastaan ja paikastaan ruokintaketjussa.
Tieto ja sen hallinta on valtaa. Jos poliisin ja sotaväen päälliköt eivät huolehtisi omista asemistaan, he eivät olisi tehtäviensä tasalla. Poliitikkojen tehtävänä on asetella nämä nappiherrat ruotuun, kyllä siellä komentoketju tunnetaan.
Mutta saattaa se maan etu ja lakikin joskus jäädä omien etujen taakse, vai mitä poliitikot? Vanhanenkaan ei koskaan pyydellyt kepun vaalirahasotkuja anteeksi kansalaisilta puolueensa puheenjohtajana vai muistanko väärin?
Volasen vanha virsi
Kun entinen EU-vastustaja ja kepulainen Volanen pääsi pääministerin kansliapäälliköksi niin hänellä nousi virka hattuun. Hän kuvitteli että pääministerin kanslia ja hän, Volanen, pystyy hoitelemaan ja johtamaan sotilaille ja poliisille lain mukaan kuuluvia kriisejä antamalla käskyjä sotilas-ja siviilijohtajille täydellisenä diletanttina.
Volasta ei ilmeisesti otettu oikein tosissaan ja siitä katkeruus. Josta hän on kirjoitellut aiemminkin mm Suomen kuvalehteen.
Kerrohan,
mitä pidät tilanteesta, jossa poliisi kieltäytyy antamasta tietoa maan pääministerille. Mikäli tämä on totta, piilee siinä koko homman pelättävin ydin.
Volanen ei ollut pääministeri
eikä missään kriisiajan organisaatiossa operatiivisessa johdossa ole pääministerin kansliapäällikkö. Volanen syytti samasta SK:ssä puolustusvoimien-, ulkoministeriön-, puolustusministeriön- ja sisäasianministeriönjohtoa.
Volanen oli jonkinlaisen neuvottelukunnan puheenjohtaja ja se nousi hattuun. Kun tarvitaan nopeita toimia niin niitä ei johda joku kepulainen broileri.
Luuleeko joku tosissaan
Luuleeko joku tosissaan että ne arkadianmäellä päättävät meidän asioista meidän etua ajatellen? Hyvin on propaganda uponnut suomalaisiin. En ole edes huolissani omista niin paljon kuin poliitikkojen vallan ulkoistamisesta ulkomaille esim Eu:le.
kaappaus ja kaappaus
Jos itse olisin sotilas, saattaisin kyllä itsekin järjestellä vaikka mitä, ettei vain kriisitilanteessa 'johtoon' tulisi joku Vanhanen tai Kiviniemi...
Mutta onneksi en ole.
Hyvä Volanen, ettei kesän 1941 tapahtumat toistu.
No, vähän kaukaahan aasinsiltaa haen, mutta silloin suuren mullistuksen keskellä eduskuntamme lähti lomalle heinkuun alussa. Just oli laitettu loikkari silmään itää kohti, jätetty valta "sotakabinetille" ja miekantuppikäskyllä terästettiin asian moraalista puolta. Silloin edettiin itää kohti matkan, jonka määräsi sotilaat ja kourallinen politikoita.
Hyvä Volanen. Kissaa vaan pöydälle, että se tärkein kolmikanta säilyy vahvana. On äärimmäisen tärkeästä asiasta kysymys ja tämän kaltaiset asiat tulee tuoda esiin.
Niskalenkki ja selätys harmaasta hallinnosta
Tässä kaikessa nyt esille nousseessa pitää nähdä uuden mahdollisuuden siemen.
Uskon, että Uusi Suomi ja ex-valtiosihteeri Risto Volanen voivat, niin halutessaan avata meille kaikille valtiohallinnon saloja.
Tässä oma TOP3-listaus:
1.
EU-tason Korpilampi | Finlandia-talo 2.2.2009 | Osallistujatiedot salaiset | Keitä käskytettiin ja keiden toimesta?
http://twitter.com/Suomi2017/status/116869139456466944/photo/1/large
2.
Nelikantainen toimintamalli ja työeläke-sekä vahinkovakuutusjärjestelmämme perustuslain vastaiset
http://twitter.com/Suomi2017/status/101875195450621952/photo/1/large
3. Sisäilmamyrkyistä sairastuneiden asiat kuntoon
https://twitter.com/Suomi2017/status/134531492218028032/photo/1/large
Aurinko paistakoot, paikkansa pitävä tieto kulkekoot ja Suomen sisäiset Berliinin muurit murtukoot!
Toivoa sopii, että näin tapahtuu vielä ennen joulua. Vuoden 2011 joulua.