Päihdehäiriöiden olemassaolon tutkiminen pitäisi ottaa mukaan oikeusprosesseihin ehdottaa
päihdelääkäri Antti Holopainen. Holopainen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan ihmetelleensä yli 20 vuotta, miksi päihdehäiriöihin kuten myös rattijuoppouteen syyllistyneitä ei ohjata oikeuden päätöksellä hoitoon.
Keskustelu rattijuoppoudesta on vilkastunut Helsingin Viikissa sattuneen 11-vuotiaan tytön kuolemaan johtaneen yliajon vuoksi. Ilta-Sanomien mukaan miehellä on ollut ennen tiistaista onnettomuutta jo kuusi rattijuopumustuomiota. Rattijuoppouden vähentämisen käytännön toimena pidetään vahvimmin esillä alkolukkoja ja promillerajan alentamista lähemmäs nollaa. Suuri osa rattijuoppoista on ns. tapajuoppoja.
Holopainen kummastelee, että jostain syystä Suomessa, toisin kuin muualla EU:ssa, oikeuden prosessit pidetään jyrkästi erillään rikolliseen tekoon johtaneiden taustojen selvittelystä.
Poliisi on voinut ohjata rattijuoppoja päihdelääkärin arvioon jo 15 vuoden ajan, mutta tämä ei ole Holopaisen mielestä riittävä keino puuttua ongelmaan, koska se on pysynyt poliiisin valtuutena oikeusprosessin ulkopuolella.
-Vankiloiden täyttäminen ilman hoitoa on osoittautunut kalliiksi ja tehottomaksi, Holopainen kirjoittaa.
Päihdehoidon ja kuntoutuksen tehosta on pitkän linjan päihdelääkärin mielestä riittävä näyttö. Asenteelliset ja byrokraattiset esteet hoidolle pitäisi raivata.
Presidenttiehdokas Sari Eassyah (kd.) muistuttaakin puolestaan Puheenvuorossaan olevan selvää, että ihmisten elämäntapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Siksi on kysyttävä miksi kunnilla ei ole valtionosuusjärjestelmästä kannustin osuutta, joilla ohjattaisiin alkoholiongelmien ennaltaehkäisemiseen.
-Kunnat talousongelmissaan pikemmin karsivat juuri päihdepalveluista ja säästöjä haetaan lyhytnäköisesti leikkaamalla ennaltaehkäisystä. Pääosin laatusuosituksiin perustuvista päihdepalveluista kun on ilman lakisääteistä velvoitetta helppo luistaa, Essayah kirjoittaa.
Helsingin käräjäoikeus vangitsi Viikin traagisesta yliajosta epäillyn 25-vuotiaan miehen perjantaina Pasilan poliisitalossa. Mies vangittiin todennäköisin syin epäiltynä törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennepaosta tieliikenteessä.

Kommentit
Niinkö?
"Päihdehoidon ja kuntoutuksen tehosta on pitkä linjan päihdelääkärin mielestä riittävä näyttö."
Missähän se näyttö on?
Tuloksia syntyy vain siinä tapauksessa, jos takana on päihteilijän oma vilpitön halu muutokseen, ja senkin riippuvuus usein nujertaa. Tai sitä halua ei edes ole.
Rattijuoppojen oikeuspäätöksellä hoitoon passittaminen on ulkopuolista pakottamista, ja lähtökohdiltaan yhtä tyhjän kanssa.
Toki yrittää voi.
Hoito vs. rangaistusajattelu ja sen sukupuolittuneisuus
Viikin tapahtuma on äärimmäisen surullinen ja on ymmärrettävää että siihen reagoidaan vahvasti tunteella, muuallakin kuin uhrin läheisten parissa. Ja on hyvä sekä tärkeää että tämäntyyppiset traagiset tapahtumat tuovat keskusteluun tärkeitä ja vakavia ongelmia. Samalla osanottoni omaisten ja läheisten suruun sekä kaipaukseen.
On kuitenkin hyvä että päihdelääkäri Holopainen tuo esiin tässä kirjoituksessaan nyt käsiteltävänä olevan hoitonäkökulman, ja erityisesti ennaltaehkäisyn näkökulman.
Asiaan liittyy myös sukupuoli, tutkitustikin kun puhutaan miesten ongelmista eri elämänalueilla niin puhe kääntyy usein piankin rangaistuskeskeisiin toimenpiteisiin. Tilanne on sama puhutaan sitten käytöspulmaisista pojista päivähoidossa, tai päihde- ja pahimmillaan väkivaltaongelmilla oireilevista nuorista tai aikuisista miehistä. Tällöin ei juurikaan haluta tutkia taustoja tai puhua hoidosta tai auttamisesta.
Kun taas puhutaan naista puhe kääntyy usein heti jo alkumetreillä hoidon ja auttamisen suuntaan, tai yritetään väkisinkin ymmärtää törkeää tai vakavaakin tekoa. Kännissä kaahaava tai esim. perhettään tai lapsiaan kohtaan väkivaltainen nainen ymmärretään tyypillisesti, jos ei nyt suorastaan uhriksi, niin ainakin heikoksi, jota tulee suojella jopa vakavien tekemiensä rikosten jälkeen.
Yhteiskuntatutkijat ovat myös todenneet, että mies saa apua yhteiskunnan järjestelmiltä vasta kun on kehittänyt sukupuolelleen soveliaan ongelman, jona ko. tutkijoiden mukaan pidetään juuri väkivalta- ja päihdeongelmia, ja että muissa suhteissa hänestä ei kukaan kiinnostu. Tämä selittänee pitkälti myös esim. sukupuolittuneita itsemurhatilastoja.
Viikin äärimmäisen surullinen tapaus oli malliesimerkki tapauksesta jota on hyvä katsoa tätä sukupuolittuneisuutta vasten, tekijä oli mies ja uhri tyttö tai nuori nainen. Entä jos yliajaja olisi ollut nuorehko nainen ja uhri murrosikäinen poika, olisiko silloin vaadittu kovia rangaistuksia vai sitä että naisille suunnattavia päihdepalveluja tulisi kehittää, ja että koska nainen ei ole saanut noita palveluja onkin syy yhteiskunnan.
Nyt Holopaisen artikkeliin liittyen olisikin hyvä pohtia ainakin kolmea asiaa. Ainakin jos uusimisia todella halutaan vähentää.
Ensinnäkin, ennen kuin paha on tapahtunut tulee sekä naisten että miesten ongelmiin pyrkiä vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi, eli panostaa vastuuttamiseen ja hoitoon ohjaamiseen, tämä auttaisi useita, joskaan ei tietysti kaikkia.
Kun puhutaan seuraamuksista on niiden oltava tasa-arvoisia, ja jos uusimisia todella halutaan vähentää aikaisemmin kuvattujen nais- ja miestekijään kohdistettujen mallien välimuoto tai yhdistelmä, pelkkien rangaistusten sijaan ja lisäksi tulee kehittää aina(kin) lievien tekomuotojen kohdalla hoitoonohjaukseen kallellaan olevaa mallia, ja vakavammissa pelkän rankaisukeskeisyyden lisäksi myös sisällyttää siihen(kin) hoitoa jos ongelmien uusimista todella halutaan vähentää.
Promillerajojen laskulla ongelmaan ei saada ratkaisua. Alkolukoillakin voi olla em. mallia tukeva vaikutus, mutta on yhteiskuntapoliittisesti kyseenalaista ja populistista niiden vaatiminen kaikkiin autoihin. Pahinta populismia on juuri ennaltaehkäisyn ja hoidon sivuuttaminen sekä pelkän teknis- rangaistuskeskeisen mallin ajaminen.
Kun rattijuoppo ...
... jää kiinni niin auto heti valtiolle oli auto sitten firman tai jopa oma kottero. Varastetut autot palautetaan omistajalle ja varastajalle vuosi linnaa ja kovat sakot.
Rajoitetaan tarjontaan
Eikö voisi ajatella esim. alkoholin tarjonnan rajoittamisista? Aloitetaan R-kioskeista ja huoltoasemista Saksan malliin. En usko tähänkään, koska suvaitsevaisto tuntee raivoa oikeuksiensa rajoituksista. Varmaan M. A. Numminen ajokortittomien hengenheimolaistensa kanssa alkavat kulttuurikampanjan uudelleen:keskiolut takaisin R-kioskiin!
Josko kieltolaki toisi
Josko kieltolaki toisi turvallisuuden?
Tarkoitan siis autojen kieltämistä. Alkoholin kieltäminen vain loi rikollisuutta ja tarjonnan rajoittaminen sekin loi tarpeen viinapoliisille.
Rajoitetaan tarjontaa?
Vai mikä rajoitetaan tarjontaan?
Yksilön oikeudet ja velvollisuudet
tulevat osaksi yksilöä kotikasvatuksen myötä. Vanhempien tulee varttuvalle jälkikasvulle takoa korvien väliin järkeä sekä oikean ja väärän välinen ero. Tämä tehtävä ei kuulu viranomaisille, vaan kodeille ja vanhemmille.
60-luvulla alkanut sosialistinen pyrkimys siirtää kotikasvatus ja kansalaisten valistus päiväkoteihin, kouluihin, ylen kanaville ja muualle yhteiskuntaan on johtanut tilanteeseen, jossa uusavuttomat ihmiset huutelevat vuonna 2012 yhteiskuntaa apuun asioissa, joiden taustalla löytyy puutteellinen evästys kotoa.
On sanomatta selvää että on väärin, ajaa juovuksissa lapsia hengiltä ja vielä lisäksi paeta rikospaikalta. Siitä tulee rangaista tekijää ankarasti.
Ne Suomen kansalaiset, jotka ovat olleet läsnä kotikasvatusta jaettaessa, joutuvat tällaisen käytöksen johdosta lisääntyneen valvonnan ja holhouksen kohteeksi, mikä ei ole oikeudenmukaista tai kohtuullista.
Ylläolevasta huolimatta vilpittömät surunvalittelut uhrin omaisille ja lähipiirille.
Koteja on monenlaisia - ei voi yksin luottaa
"...päiväkoteihin, kouluihin, ylen kanaville ja muualle yhteiskuntaan"
Olemme paitsi perheen jäseniä, samalla yhteiskunnan jäseniä. Jälkimmäisellä on toki varmimmat mahdollisuudet kasvattaa jäseniään yhteisöelämään, nimenomaan yhteisiin arvoihin ja tapoihin. Mikä vika noissa mainitsemissasi insituutioissa sitten on, jos ne eivät millään onnistu kasvatustehtävässään?
Ei uskovaista mielivaltaa
Päihdehoito Suomessa on lähes kauttaaltaan uskovaista toimintaa. Ketään ei voi pakottaa oikeuden päätöksellä kuuntelemaan AA-aivopesua.
Eivät rattijuopot uusi
Eivät rattijuopot uusi tekoaan, jos yhteiskunta näin haluaa. Tahto vaan ei ole riittävän kova. Keinoja kyllä löytyy.
Nim.merkille JAK
Lienet väärässä sillä uskon yhteiskunnan haluavan kovempia rangaistuksia rattijuopoille (ja muille rikollisille).
Siis tahtoa yhteiskunnalla on mutta sen edustajilta, hallitukselta ja eduskunnalta puuttuu sitä tahtoa.
Jos poliitikko menettäisi lapsensa rattijuopumuksen seurauksena niin asiasta saataisiin ehkä kunnollinen keskustelu aikaiseksi.
Asiaan on helppo ja halpa ratkaisu
Niskalaukaus rattijuopoille. Kuka niitä tarvii??
Eräs tehokas keino...
Juopottelu on visainen ongelma ratkaistavaksi. Useinhan juopottelualttius on periytyvää sukupolvesta toiseen - jotkut hyväkkäät väittävät jopa löytäneensä "juoppogeenin", mikä sopivasti keventää juopon syyllisyystunteita ja vastuun ottamista omasta elämästä. Juopottelu on todellisuudessa opittu tapa kohdata elämän normaaleja ongelmia ja vastoinkäymisiä, kun vanhemmilta ei ole saatu opastusta terveisiin tapoihin käsitellä niitä. Vanhemmat kun eivät voi antaa eteenpäin parempaa tietoa kuin heillä itsellään on. Kysehän ei ole pelkästä juoppoudesta, vaan elämänhallinta on monilta muiltakin osin puutteellista, alkaen heikosta terveystilasta tai fyysisestä kunnosta (juoppo on jättänyt itse itsensä heitteille, marttyrointi jne.) aina työpaikkaongelmiin ja vaikeuksiin pysyä lain paremmalla puolella.
Juoppo myös hakeutuu kaltaistensa seuraan. Tottakai ihminen on laumaeläin: oikeanlaisessa laumassa ei synny painetta tehdä asioilleen mitään, muuttua, ylittää mukavuuskynnys. Vyyhti ei siten purkaudu pelkästään juopottelun puuttumalla, vaan se voi vain olla osa laajaa elämänmuutosta, jotta tutun ryhmän sosiaalinen paine ei houkuttelisi - tai pakottaisi - irtiottoa yrittävää juoppoa takaisin ruotuun, jaettuun kauhean-ihanaan kurjuuteen.
Psyykenlääkkeillä - lääketeollisuuden rahasampo, helppo ja halpa laastariapu mikä parhaimmillaankin vain peittää perusongelmia muttei ratkaise niitä - yritetään fiksailla potilaita, saada heidät pois tilastoista ja "hoidettu"-leima otsaan. Juopotteluongelmia ei ole kuitenkaan kitketty, ei aina edes rajattu "siedettävälle" tasolle. Alkoholi ei edes ole ongelman ydin: riippuvuus ei ole niin vahva, etteikö se katkeaisi tahdon voimalla. Jopa rapajuoppo saadaan, ulkopuolisella avulla, kuiville ainakin lyhyeksi aikaa, eli riippuvuus on selvästi henkisellä ja sosiaalisella suunnalla. "Koukku" on eräs juopon tyypillisistä yrityksistä ulkoistaa ongelma, sysätä se jonkun muun syyksi tai vastuulle.
Rattijuoppojen osalta on ehdotettu omaisuuden tai tekovälineen pois ottoa. No hyvä, tehtäköön niin, vaikkakin useimmiten rapajuoppo on jo kauan ennen kiinni jäämistään kaatanut kaiken omaisuutensa kurkustaan alas alkoholiksi muunnettuna - eikä ole edes piisannut! Tavallisessa tapauksessa voudilla on iso nippu velkomisasioita odottamassa: ei ole mitään mistä ottaisi. Kirpeä juttu voisi olla, jos kaverilta lainattu auto menisi valtiolle ja kaveri joutuisi hakemaan rahat regressioikeudella rattijuopolta takaisin. Silloinkin tosin ajoneuvo lie viimeistään tuollaisen lain voimaan tulon jälkeen halpa ja hengenvaarallinen ritsa, joka menisi valtion kustannuksella saman tien paalitettavaksi, ellei ole tositilanteessa jo tappanut juopunutta kuskiaan, matkustajia ja kenties monia sivullisia. Vähintäänkin tekovälineen menettämisuhka aiheuttaisi anarkistisen tai piittaamattoman käytöksen lisääntymistä ainakin niiden tapausten osalta, joissa rattijuopumus on tapa eikä "ikävä lipsahdus" (jälleen eräs alkoholistin selittely-yrityksistä).
Vankilatuomiot? Ovatko ne toimineet ennenkään, silloin kun oikeuslaitos oli vielä tiukkana eikä "ymmärtänyt" (eli mahdollistanut) juopottelua? Ei. Tuomio ainoastaan sysää juopon elämän lopullisesti raiteiltaan - jos se raiteille edes enää oli - ja vain murto-osalla juopoista on paluu enää onnistunut. Nykyisen kiivastahtisen ja kovan maailman aikana onnistumisen mahdollisuus lie jo mikroskooppisen pieni? Veneen alta ei enää palata tietoyhteiskuntaan.
Mitä siis tehtäisiin?
Niissä tapauksissa, joissa aitoa muutostahtoa vielä on, kannattaisi ehkä vielä yrittää terapian ja vaikkapa ammattitaitojen päivittämisen tietä. Ensi kerran kiinni jäänyt saadaan ehkä takaisin kaidalle tielle, jos tilaisuus käytetään satsauksessa pihtaamatta. Toistuvasti juopuneena rattiin tarttunut juoppo ei selvästikään osoita aikomustakaan muuttaa elämäänsä. Yhteiskunnan ei pidä panostaa moiseen menetettyyn tapaukseen enää lainkaan, vaan ainoa oikea tapa on hylätä kyseinen juoppo, riistää häneltä kansalaisoikeudet ja oikeus toimeentuloturvaan. Vähemmän ehdottomanahan yhteiskunnallinen heitteillejättö on jo nyt maan tapa, eli laillistettakoon vain vallitseva tilanne. Näkisin, että tällainen ongelman "lokeroiminen" (ei ulkomaanmatkoja, ei rahaa edes halvimpaan "lauluautoon") on ainoa kelvollisen tehokas tapa ympäristön suojautua juopon tekosilta.
Mitä tästä seuraisi? Juoppo jäisi perheensä, ystäviensä elätiksi, joutuisi ehkä rikollisuuden tielle eillei ole jo kauan sitten lähtenyt kyseiselle polulle. Jos katsotaan tosiasioita silmiin muutos loputtomasta kauhusta kauheaan loppuun ei todellisuudessa (esimerkiksi juopon lähipiirille) ole edes suuri! Ei oikeutta toimeentulotukeen, terveyspalveluihin, vaan kaikki yhteiskunnan apu loppuu. Ei enää centtiäkään pohjattomaan kaivoon! Tämä jättäisi juopolle silti vielä mahdollisuuden palata - ehdollisesti, tottakai - yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi, mutta vain ja ainoastaan omasta vapaasta tahdosta ja omien ponnistelujen kautta. Vielä nimittäin jäisi paluupolku - vaikea, mutta eihän sen helppo pidäkään olla - palata puilta paljailta vertaistuen, uskoontulon tai muiden vastaavien aitojen muutosten kautta takaisin. Ne juopot, jotka jaksavat kulkea moisen muutoksen läpi, ovat toki tervetulleita taas yhteiskunnan jäseniksi, ja siinä tapauksessa jokainen tukirahacentti on ansaittua ja tehokasta.
Pelkkä rankaiseminen, syyllisyyden osoittaminen tai jonkinasteinen kosto kun juoppo on vahingoittanut ulkopuolisia, ei mielestäni ole tehokas keino katkaista juopottelua. Ei etenkään, jos tuomittu saa kuten nykyään jatkaa yhteiskunnan tuella alkoholiharrastustaan (malli on sama myös huumeiden ymv. osalta). Nykymalli mahdollistaa juopon juoda itsensä hengiltä (tai kuolla esim. tapaturmaisesti) ilman minkäänlaista todellista painetta muuttaa elämäänsä, ja se jos mikä on erityisen julmaa.