Kirkko pyysi anteeksi: ”Alistimme saamelaisia”

Kirkon syntilista on raskaan pitkä ja pimeä. Siinä katumusta ja tunnustusta riittää pitkäksi aikaa. Jäämme odottamaan.

Ei saa pyydellä anteeksi. Minua on henkilönä ja suomalaisena nimitelty ja alistettu aina. Jatkuvasti viherpiipertäjätkin julistavat, miten surkeaa väkeä suomalaiset ovat. Mutta!

En minä ota pulttia siitä! Ymmärrän täysin, ettei rotunimittely loukkaa, koska en itsekään pysty siitä loukkaantumaan. Päin vastoin.

Itselleni nämä kollektiiviset anteeksipyynnöt ovat menneet yli ja syykin lienee vain itsessäni.

Historia on pulollaan anteeksipyydettäviä tekoja, eikä näin anteeksipyynnöille näy loppua. Laajojen oikeudenkäyntien perusteella, joissa näitä anteeksipyydettäviä väärintekoja on selvitelty, hyvin harva syytetty on tuntenut väärintehneensä jotain.

1920-1930 -luvuille asettuu aika joka oli mielestäni monin tavoin sosiaalipolitiikan ja ihmisarvon nykyaikaisen käsityksen kehityksen vuosikymmeniä, jolloin vähäväkiset ja alistetut heräsivät puolustamaan oikeuksiaan. Samaan aikaan papit kirkon edustajina olivat laajalla rintamalla liittoutuneet piireihin joissa proletaari haluttiin nähdä ikeeseen valjastettuna muulijoukkona vailla ihmisarvoa.

Tämän päivän papisto ottaa nämä menneet kirkon kollektiivin teot liian henkilökohtaisesti, jossa anteeksipynnön jälkeen vain pahan lääkkeen jälkimaku palaa toistuvasti mieleen ja tuntoon.
Mainittu saamelaisedustaja vitannee juuri näihin tuntohin, joissa on vaikea määritellä todellisia anteeksipyynnön osapuolia.

Anteeksi pitäisi pyytää sitä, että saamelaisia ei pidetty ihmisinä, ei sitä että jonkun kalloa on pidetty potkupallona Helsingin Yliopiston joukkuepeleissä. Se rikkoi ikiaikaisia perinteitä vastaan.

Kristillinen kirkko on aina potkinut itseään persuuksiin alistamalla ja nöyryyttämällä kansoja, jotka aikoinaan poikkesivat Afrikasta lähteneestä valtavirrasta.

Nyt kun kristillinen kirkko alkaa olla tuhon partaalla, aletaan anelemaan armoa. Ettekö te todellakaan ymmärrä, että armo on sisäänrakennettuna näiden kansojen elämäntapaan, ei sitä tarvitse anella. Ellei se olisi, kristinuskoa ei olisi.

Piispa tunnustaa kirkon myöntäneen totuushegemonian tieteelle jo aikapäiviä sitten. Lienee turha odottaa, että tieteen suunnalta tulisi anteeksipyyntöjä saamelaisille?
Kirkon osalta oikeansuuntaista toimintaa.

Entä suomenruotsalainen yläluokka?

Niiden jälkeläiset, jotka kävivät Aleksanteria kumartamassa?

Hyväksikäyttö sisältyy olennaisena osana valtasuhteisiin. Niinpä jos saamelaiset olisivat olleet valtaväestönä, niin heidän olisi nyt todennäköisesti pyydettävä anteeksi suomalaisilta.

Toiseksi kunakin aikana toimitaan ja ajatellaan sen ajan mukaisesti. Jotakin meidänkin nykyajastamme joutuvat myöhemmät sukupolvet pyytelemään anteeksi. Itse emme useinkaan osaa nähdä, mitä se tulevaisuuden näkökulmasta asiaton voi olla.
Eivät silloisetkaan saamelaisten alistajat voineet, ja jos pystyivätkin, niin jotkin muut näkökohdat olivat heille tärkeämmät.

Tämän kaiken vuoksi minun on vaikea ottaa näitä kollektiivisia anteeksipyyntöjä yleensäkään kovin vakavasti. Emmekä oikeastaan saisi tuomita anteeksipyynnöillä esi-isiämme, jotka eivät vielä paremmasta tienneet. Teemmehän itsekin yhä virheitä.

Mutta tässähän on kysymys molemminpuolisesta sielunhoidosta.

- josta arkielämässä on tullut merkityksetön hyvän käytöksen hokemisen riitti vailla raamatunopetuksen mukaista anteeksiannon saamisen tuomaa autuutta ja anteeksipyytäjän nöyrtymistä.

Ihmisiä kun olemme, pidämme käsitystämme itsestään selvänä mikä on oikein ja mikä on väärin. Lähemmin tarkasteltuna spesialisoitunut sosiaalinen elämä on monimutkainen kirjo tapahtumia, jossa koetellaan oikeudentajuamme ja jossa vain joskus joudumme heittämään noppaa oikeasta ja väärästä.

Iloista anteeksipyytäjää jumala rakastaa...!

Tulipahan taas yksi hyvä syy lisää kategoriaan, miksi erosin kirkosta.

Tuommosia imelän näköisiä anteeksipyytelijöitä, hyi...

Tuollatavallako ne luulee kannatusta ja valtaa keräävänsä, hyi...

Ei anteeksi pyytelemällä taivaan ja paratiisin portit aukea. Tuolla linjalla saa pydellä anteeksi omaa olemassaoloa, sitä kait se pyytäkin, on mennyt ihan sekaisin. Sitä se varmaan onkin, julkisuuden kiputauti on iskenyt pastoriin.

Tulipa taas yksi trendinmukainen anteeksipyyntö.Eikö olisi parempi keskittyä siihen,ettei kirkossamme nyt vainottaisi ketään esim.vanhalla kannalla olevia tai herätysliikkeitä.

Kirkosta eronneiden suuri määrä on tehnyt loven kirkon rahavaroihin. Täytyy pyydellä tehtyjä syntejä anteeksi, ehkä sillä tavoin saataisiin saamelaiset ja muut pysymään kirkon rahakirstun täyttäjinä. Kirstusta ne piispojen ja muiden kirkon työntekijöiden palkat, lomarahat, lomaltapaluurahat, matkapäivärahat, virka-asunnot ym. maksetaan.

rotuopillisissa tutkimuksissa sinänsä on, kunhan ei vain rotujen älykkyystasoja yksinomaan kallonmuodon perusteella päätellä. Paleontologit y.m. asiantuntijat voivat löytyneen luurangon osankin perusteella päätellä, mihin "rotuun" ihminen on kuulunut - onko esim. afrikkalaista vai aasialaista rotua. Geenien tutkijat väittävät, ettei ihmiskunta jakaudu rotuihin; geenierot eri väestöjen välillä ovat niin pienet. Samat ihmiset kuitenkin ihmettelevät, kuinka pienet erot geeneissä ovatkaan simpanssin ja ihmisen välillä...
Milloinkahan RKP pyytää suomalaisilta anteeksi puolueen perustajan ja heidän nykyisenkin idolinsa Freudenthalin kallojen muotoon perustuneita päätelmiä suomalaisten tyhmyydestä ruotsalaisiin verrattuna?

Henkilö, joka ei ole tekijä pyytää anteeksi kuolleilta ihmisiltä? Nerokasta.

Kristinusko on muutenkin kätevä uskonto: mitä tahansa voi tehdä, kunhan muistaa lopuksi pyytää anteeksi.

Sitä anteeksiantoa tuskin saatte, ette ainakaan minulta.

Kirkkomme edustaa hengen pimeyttä, joka on aina alistanut muita kulttuureita, ryöstänyt ja raiskannut häikäilemättä.

Suomessa oli Euroopan viimeinen alkuperäiskansa, jonka senkin kirkko tuhosi alkuperäisyytensä osalta enimmäkseen.

Onneksi kaikki suomalaiset ovat vasta suhteellisen äskettäin joutuneet alistetuksi kirkon ja sen mukanaan tuoman verotuksen ilosanoman saastutukselle.

Mitä kirkko pyytelee anteeksi.

"- Ei ole väärin sanoa, että tunnen häpeää niistä vaiheista. Tämän viran haltijana tahdon sanoutua niistä irti ja pyytää näitä rikkomuksia anteeksi, hän sanoi."

Käytännössä on mahdotonta tuntea häpeää asioista joita ei ole kokenut, nähnyt tai ollut toiminnassa mukana. On tekopyhää edes yrittää tuntea häpeää asioista joita tapahtui ennen syntymäänsä