Suomalaisen kiihotusvideo poliisitutkintaan

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

On kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkaansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
työkansan joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Samaan aikaan tamperelaisen performanssitaiteilija Seppo Lehdon teos saavuttaa suurta mainetta, mutta vain internetissä. Yksikään media (tätä US:n tynkäuutista lukuunottamatta) ei pukahda asiasta mitään, vaikka se on netissä noteerattu jopa kansainvälisesti. Samaan aikaan poliitikot vaativat Suomeen entistäkin tiukempaa netin ennakkosensuuria, ja mm. Helsingin Sanomat kampanjoi täysillä nettisensuurin puolesta.

Performanssitaiteilija Lehdon teos ei tietenkään edusta hyvää makua, mutta eivätpä sitä edustaneet Harro Koskisen Sikamessias tai Teemu Mäen kissantappovideo, joka ostettiin isolla rahalla Kiasman kokoelmiin. Lehdon Muhamed-pilakuvaperformanssi on saanut mediassa vahvan ennakkotuomion. Se on tuomittu kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja niin vaaralliseksi teokseksi, että edes sen olemassaolosta ei voida julkisesti puhua mitään, koska jos joku sen näkee, hän saa ilmeisestikin heti pysyvän vamman sieluunsa. Surullisinta asiassa on se, että tämä median antama ennakkotuomio tuskin tule muuttumaan käräjäoikeudessa tai hovissakaan.

Jos ihmisille olisi annettu mahdollisuus itse muodostaa oma näkemyksensä performanssitaiteilija Lehdon teoksesta, moni olisi varmasti huolestunut siitä, miten ahtaat sananvapauden rajat suomalaisessa taiteessa nykyään (tietyssä kohtaa) ovat. Uskon, että useimpien reaktio Lehdon pilakuvaan olisi sama kuin Lillqvistin animaatioon: "No höh, mitä tossa nyt oli. Aika kooho saa olla, jos tollasesta suuttuu." Luulen, että useimpien katsojien suu kääntyy hymyyn viimeistään siinä vaiheessa, kun Lehto videon lopussa toivottaa ystävällisesti muslimeille, että "Have a nice day!"

Toimittajien pitäisi olla vallanpitäjien vartijoita, keskustelun herättäjiä ja objektiivisuuten pyrkiviä tarkkailijoita. Kyseenalaistan sellaisten journalistien ammattietiikan, jotka asettuvat sananvapauden kaltaista absoluuttista ihmisoikeutta vastaan, jos esitetty mielipide ei miellytä. Minusta on erinomaisen hyvä että kaikki maailman sekopäät, uskonnolliset kiihkoilijat ja agitaattorit saavat kertoa näkemyksensä. Silloinhan meidän ei tarvitse jättää arvailun varaan, mitä he hakevat takaa.

Uusi Suomi herätti toiveita jostakin paremmasta, mutta pettymys on kyllä ollut valtava. Jokaisen kannattaisi palauttaa mieleen, mitä länsimainen yhteiskunta tarkoittaa, minkälaiset instituutiot pitävät sitä pystyssä ja miksi tiettyjä oikeuksia on "kiveen kirjattu"(perustuslaki). US:lla on samanlainen omistajan sensuurioikeus kuin HS:lläkin, mutta avoimen keskustelun salliminen ei aina käänny itseään vastaan. Yrittäkää edes olla edelläkävijöitä.

Median journalistiseen tehtävään kuuluu yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon välittäminen. Onko se uutisoinnin arvoista, että joku kansalainen on jostain asiasta voimakkaasti jotain mieltä, piirtää jonkun kuvan, videoi tapahtuman ja laittaa videon nettiin? Tekeekö edes tapahtuneesta käynnistynyt poliisitutkinta siitä uutisen? Uutisoinnin arvoinen asiasta tulee toki viimeistään siinä vaiheessa, jos video sytyttää jotain laajempaa konfliktia. Tapahtuuko koskaan näin, riippuu ainakin osittain siitä, kuinka laajalti tällaisen videon olemassaolosta ja siihen kohdistuneesta rikostutkinnasta mediassa uutisoidaan. Medialle, varsinkin US:n asemassa olevalle, on tietysti meriitti kertoa asiasta ensimmäisenä; mitä aiemmin, sitä suurempi. Siksi tällainen uutisointi.

Tanskan pilapiirroksissa ja Theo van Goghin elokuvassa oli kysymys hyvin perusteltavissa olevasta yhteiskunnallisen kannanoton esittämisestä. Tässä Sepon tapauksessa tavoitteena lienee julkisuuden saaminen itselle ja omalle poliittiselle agendalle sekä keskinäisten antipatioiden lietsominen islamilaisten ja länsimaalaisten välille. Väline tähän on yritetty kopioida Tanskasta. Pyörän keksiminen on uutinen, mutta onko sen keksiminen uudelleen enää uutinen, ainakaan, jos uudelleen keksijän teknologian asiantuntemus ei vakuuta? Ehkäpä siitä käynnistynyt poliisitutkinta juuri ja juuri on, mutta jos uutiskynnys kerran katsotaan ylittyneeksi, kaipaisi juttu jotain sisältöäkin.

Näistä syistä tämä juttu ei sisältänyt juuri mitään tietoa, ja oli siten melko kömpelö kompromissi uutisoinnin ja hyväksikäytön välttämisen välillä. Se, oliko tämä asia uutisoinnin arvoinen, selviää oikeastaan vasta jälkikäteen.

Mitä videon epäiltyyn laittomuuteen tulee, on tutkintanimikkeen valinnassa todennäköisesti taivuttu miettimään tarkoituksenmukaisuutta. Uskonrauhan rikkominen -pykälän tunnusmerkistö täyttyisi selvästi herkemmin tällaisissa piirroksissa, mutta sen käyttäminen tekisi asiasta varmuudella sananvapauskysymyksen, ja toisi sitä myöten tekijälle julkisuutta ja sympatiaa. Tämän päivän Suomessa yleinen mielipide tuskin puoltaa julkisesti uskontoa rienaavan tuomitsemista oikeudessa rangaistukseen, mutta vihanlietsontaa joitakin ihmisryhmiä kohtaan ei hyväksytä. Rikoslain vanha jumalanpilkka-pykälä kun on fundamentalistinen muinaisjäänne, joka oli jo kertaalleen pakko verhota ”uskonrauhan rikkominen” -kiertoilmaisulla näennäisesti jotenkin tähän päivään sopivaksi. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on kysymys silloin, kun ”uhataan, panetellaan tai solvataan” uskonnollista, etnistä, rodullista tai vastaavaa ryhmää. Tämän tunnusmerkistön täyttyminen on huomattavasti epätodennäköisempää, verbaalisesta puolesta ehkä jotain panettelua tai solvaamista voi jonkun mielestä löytää, mutta sekin lienee tulkinnanvarainen asia.

1) Ensikerran sain kuulla ylikonstaapeli TS:n rikosilmoituksesta 16.6.2005, kun olin Alavuden poliisilaitoksella ja asioin rikoskomisario PS:n luona ajokorttiasiassa. PS kertoi, että "heillä näkyy koneella jokin ajo-oikeudetta-ajoasia, joka on tapahtunut Lahdessa 9.5.2005". Totesin, ettei voi pitää paikkaansa, sillä en ole tuolloin edes ollut Lahdessa. Hän soitti Lahteen, mutta ei saanut sieltä ketään kiinni, joka olisi asiasta jotain tiennyt. Halusin tulla kuulluksi, kun tälläinen perätön väite oli ja sehän lienee poliisin virkavastuulla myös selvittää.

Kerroin PS:lle, että luulen tietäväni mistä on kysymys ja kerroin, että olen joutunut "ikävään välikäteen", kun jouduin todistamaan entistä naapuria vastaan rikosasiassa. Asia jäi tuolloin tuohon ja PS lupasi palata asiaan, kun saa siihen selvitystä Lahdesta. Sain ajokorttini takaisin.

2) Toisen kerran, törmäsin tähän nyt jo muuntokäsittelyyn päätyneeseen sakkoasiaan 23.1.2006 ja päivää ennen, kun oli tuo järjestyspoliisi TS:n oikeudenkäynti Lahdessa, jossa minä, sekä puolisoni RN olimme todistamassa (eläinsuojelurikoksesta- ja tuottamuksellisesta virkavirheestä) syytettyä TS:ää vastaan, asian dnro R 05/2446. Jutun ensikäsittely 24.1.2006.

Alavuden poliisipartio tuli vierailulle toistamiseen kotiimme Sapsalammelle, kun olivat edellisenä päivänä käyneet kahdesti koputtelemassa kotimme ikkunoita ja kierrelleet taloa (rivitalo) ympäri. Naapurimme, joita 2 pariskuntaa ja yksi yksinäinen asukas, oli häiriintyneet tuosta em. menettelystä. Menin ulos vastaan ja tiedustelin asiaa ja he pyysivät minut autoon sisälle (palveluauto maija). He kertoivat, että heillä olisi minulle tiedoksiannettavanaan kaksi sakkoa, joista toinen on viikon takainen rikesakko, kun olin normaalin liikennevalvonnan yhteydessä jäänyt ratsiaan katsastamattomalla autolla ajosta. Toisen sakon he sanoivat olevan Lahdesta "9.5.2005 väitetystä ajo-oikeudetta-ajosta". Totesin poliiseille, että sakot on mielestäni annettava heti, eikä viikkojen päästä. Ilmoitin myös, että olen pyytänyt tuon Lahden sakon osalta, että minua asiassa kuultaisi. Näin ei ole tapahtunut. Ilmoitin myös sen, että rikoskomisario PS (on asiaa hoitanut). En ottanut kumpaakaan sakkoa vastaan ja kiistin ne. Partio ilmoitti, että he toimittavat sakot syyttäjälle.

3) Tässä välissä kului useampi kuukausi aikaa ja sitten kesäkuun alussa, sain postitse kirjeen Lahdesta ja tuossa kirjeessä oli tuo TS:n laiton sakko. Ajattelin, että kyseessä oli jokin pila, sillä eihän sakkoja postitse voi toimittaa.

4) Tämän jälkeen, sain heinäkuun alussa kirjeen, joka oli päivätty 28.6.2006 ja lähettäjänä oikeusrekisterikeskus. Kirje sisälsi ilmoituksen "rangaistusmääräyksestä", jonka oli antanut Lahden kihlakunnansyyttäjänvirasto 7.2.2006. On todettava, että rangaistusmääräysmenettelynä poliisin, kuin myös virallisen syyttäjänkin taholta on menetelty virheellisesti, kun kyseessä on selvä sakon kiistäminen, joka perustuu (perättömään ilmiantoon ja rikosilmoitukseen 13.5.2005). Lahden kihlakunnansyyttäjänviraston olisi pitänyt toimituttaa esitutkinta, saati sitten se seikka, ettei vaivauduttu tekemään summaarisia vähimmäistoimenpiteitä ja tutkimaan sitä, "minkä poliisipartion ja keiden toimesta sakko oli annettu".

En siten ole voinut missään vaiheessa esittää omaa kantaani ja antaa lausuntoani siitä, että en ole ollut Lahdessa väitettynä rikkomuksen tekohetkellä, vaikka tätä olin nimenomaisesti vaatinut jo Alavuden poliisilta ja asiaa tutkineelta rikoskomisario PS:ltä 16.6.2005.

5) Tein asiasta rikosilmoituksen 18.7.2007 Alavuden poliisille ja ilmoituksen vastaanotti rikosylikonstaapeli JY. Rikosnimike oli "perätön ilmianto ja virka-aseman väärinkäyttö".

Tuossa kuulustelukertomuksessa oli poliisi esittänyt tarkentavia kysymyksiä "poliisin tietojärjestelmästä", johon totean, että heidän järjestelmässä oli virheellisesti merkityt tietokannat tuon 23.1.2006 osalta. Minä en ole saanut rangaistusmääräystä tiedoksi, enkä niinikään muutakaan sakkoa, vaan edellä selostetulla tavoin kiistin ne partion käydessä kotonani. Tuossa kuulustelussa tuli ilmi, että rikoskomisario ei "tavoittanut Lahden poliisista ketään", joka tuosta TS:n sakkoasiasta- ja rikosilmoituksesta 13.5.2005 jotain tietäisi.

Rikosilmoitus- ja tutkinta ei ole kohdallani johtanut mihinkään ja Vantaan johtava kihlakunnansyyttäjä on tehnyt asiasta päätöksen olla käynnistämättä tutkintaa. En ole prosessin missään vaiheessa saanut täydentää, saati jättää loppulausuntoani, kun asiaa "on tutkittu".

JOHTOPÄÄTÖS

Katson, että olen joutunut ajojahdin- ja painostuksen uhriksi, kun olen todistanut ylikonstaapeli TS:ää vastaan Lahden käräjäoikeudessa 24.1.2006. Todistajien (minä/puoliso), riippumattomuus pitäisi olla kiistaton, mutta näin ei kohdallamme ole ollut.

PYYNTÖ, SEKÄ VAATIMUKSET

Pyydän, että oikeus hylkää ja kumoaa rangaistusmääräyssakon jo menettelyvirheiden johdosta ja toteaa sen olevan vailla oikeusvoimaa (2006/1019). Tältä osin viittaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §, sekä lain rangaistusmääräysmenettelystä 26.7.1993/692 ja viittaan soveltuvin osin euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 2) kohtaa, jota katson törkeästi loukatun. Edelleen viittaan saman artiklan 3) ja sen c) kohtaan, että minulla "on oikeus puolustautua itse valitsemani oikeudenkäyntiavustajan välityksellä", sekä d) kohtaan kokonaisuudessaan.

Tahdon viitata myös yleissopimuksen ihmisoikeuksien- ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen 13 artiklaan ja totean, että oikeuksieni ja perusvapauksieni loukkaamiseen on syyllistynyt "virantoimituksessa olevat henkilöt".

Vaadin jo myönnettyyn maksuttomaan oikeudenkäyntiin vedoten, että minulle oikeus määrää avustajaksi suostumuksensa jo antaneen OTK JK:n

Kuten kaikesta edellä kerrotusta ilmenee, sekä liitteineen niin,
asia on niin riitainen, että se tulee saattaa Seinäjoen käräjäoikeuden täysilukuiseen tutkintaan.

Kunnioittavasti

Erkki K. Laakso
sihteeri
Alavus"

No, etäs sitten? Miten käräjät meni??

Laitan tähän lopuksi ystäväni kirjoituksen Ilkka- lehteen heti seuraavana päivänä, jota ei luonnollisestikaan julkaistu:

"TUOMAREISTA JA LAUTAMIEHISTÄ

Tapaus "Ruusunen-Vanhanen" on herättänyt monenlaisia kannanottoja lautamiesten roolista tuomiosistuimissa. Lautamiehet valitaan poliittisin perustein, se on monien tiedossa. Samalla tavalla on tiedossa, että myös valtaosalla tuomareista on poliittinen kanta. Tämä on asia joka saattaa vaikuttaa päätökseen jos "tuomittavana" on toisen puolueen kannattaja. Kysymys on siis puhtaasti tuomarin esteellisyydestä. Heidän pitää lain mukaan itse huolehtia esteellisyytensä arvioinnista ja vetäytyä jutun käsittelystä mikäli tälläistä esiintyy.

Yhtä suuri kysymys on ammattituomareiden ammattitaito ja sopivuus tehtävään.

Menin uteliaisuudesta seuraamaan yhden jutun käsittelyä Seinäjoen KÄO:n Alavuden istuntosaliin, kun kysymys oli sakon muuntorangaistuskäsittelystä, sakosta jota ei oltu laillisesti edes tiedoksiannettu sakotettavalle, eikä sakko siis ollut näin ollen lainvoimainen.

Hämmästykseni oli suuri kun seurasin oikeuden puheenjohtajan työskentelyä. Hän ilmeisesti meinasi antaa tuomion lähestulkoon sakotettavaa kuulematta, eikä meinannut antaa tämän esittää omaa näkemystään ja todisteluaan asiassa lainkaan. Kun sakotettava oli kuitenkin henkilö joka itse uskalsi nousta oikeuksiaan puolustamaan, alkoi salissa sellainen "huuto" puheenjohtajan ja sakotettavan välillä, että jouduin takapenkissä pyörittelemään ihmetyksestä päätäni. Kun tuomari välillä tutki lakikirjaa ja kaikki odottivat hiljaa, kävin kuiskaamassa "syyllisen" korvaan jotain ajatuksiani istunnosta ja menin takaisin paikalleni. Kun istunto jatkui samanlaisena huutokilpailuna ja pyörittelin edelleen epäuskoisena takapenkillä päätäni, puhumatta mitään, menetti kyseinen tuomari malttinsa täysin ja ajoi minut ulos salista, sanoen minun osoittavan mieltäni puheenjohtajaa kohtaan. Olin kuitenkin siis vain yleisön joukossa, en asiamiehenä.

Jutun käsittely jatkui sen jälkeen samanlaisena "huutokauppana" jossa normaalit tuomioistuimen käyttäytymissäännöt unohtuivat kokonaan. Odotushuoneessa olijat saivat kuulla oven läpi kaksintaistelun/huutokilpailun, tuomari vastaan syytetty.

Kun tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kyseinen tuomari syyllistyy samanlaiseen toimintaan, menetettyään hermojensa hallinnan, voidaankin kysyä, missä on tavallisen kansalaisen oikeusturva kyseisenlaisissa tilanteissa.

Vain oikeudenkäyntien videointi ja tallennus voi poistaa tälläiset mielivaltaisuudet.

Yrjö Paukkunen
Lakitoimistoyrittäjä
Alavus"

On merkillistä, että useimmat sikavideon arvostelijat suhtautuvat suurella huolettomuudella ja ylimielisyydellä taideteoksessa esitettyyn jumalan ja pyhien arvojen pilkkaan.
Suurin osa Suomen kansasta kuuluu valtionkirkkoon, jossa julistetaan joka päivä jumalan kunniaa ja juhlistetaan suurin piirtein niitä samoja arvoja, joita sikavideotaiteilija teoksessaan pilkkaa.
Eikö kukaan kunnon uskovainen kristitty ala soittaa hätäkelloja tällaisen uskonrauhan häirinnän edessä?
Tässä olisi myös monikultturistille huolestumisen aihetta.
Muhammedin kuviin ja pilkalliseen leikinlaskuun muhamettilaisparat saavat ehkä tottua, mutta niin kuin tiedetään, pahinta pilkassa on se ylimielisyys, jolla pilkka esitetään. Naurahdus, josta sikavideon muutoin asiallinen taiteilija ei voi pidättyä, loukkaa uskovaista muslimia ehkä kaikkein eniten.
Naurahdus kuvastaa muutenkin sitä suurta eroa, joka on muslimin ja länsimaalaisen kristityn välillä. Sitä, että länsimaalainen on jo puolittain maallistunut ja luopunut uskostaan. Länsimaalaisen kristityn ylimielisyys on uskonluopion (tai luopumassa olevan) ylimielisyyttä.
Ei näillä uskoilla sinänsä suuria eroja ole. Puhtailla uskoilla. Ehkä enimmäkseen vain esteettisiä.
Ja uskonnot ovat myös makuasia. Jos muslimit eivät syö sikaa, he mässäilevät sitä enemmän seksillä vielä toisessa maailmassakin, jossa heitä jokaista hoitelee 72 impeytensä alati uudistavaa neitsyttä. Kristitylle lihan ilot taivaassa olisivat kauhistus, mutta hän syö jopa oman profeettansa ja juo tämän verta palan paineeksi kannibaalisissa kirkonmenoissaan.
Yleisesti voidaan kai sanoa, että muslimi on miehekäs, aggressiivinen ja ylpeä, kun taas kristitty on alistuva, masokistinen nöyristelijä, kaulassa kidutusväline pienoiskoossa (joskus jouhipaidan alla).
Islam on uskontona oikeastaan hyvin houkutteleva. Siinä miehen tie paratiisin iloihin on suora ja ilman suuria huolia, kun vaan pitää mielessä rukoukset ja naiset kurissa.
Kristityllä on luvassa vaivoja maan päällä, eikä taivaassakaan muuta kuin Herran ylistämistä harpun säestyksellä.
Kristityllä sado-masokistinen jumalasuhde on muutenkin monimutkaisempi kuin muslimilla. Kristittyjen jumala suuttui jo alun alkaenkin luomiinsa olentoihin, mutta keksittyään heittäytyä näiden pieksettäväksi ja tapettavaksi ilostui siinä määrin, että lupasi antaa ihmisille tilaisuuden vielä pelastua oikein oikein kovasti Häntä ylistämällä kellojen, virsien ja kanteleitten kanssa.

Uskostaan luopunut puolestaan ei voi muuta kuin ihmetellä, kumpi on suurempi porsas, kristittyjen vai muslimien jumala profeettoineen.