- Kuva: EPA / All Over Press
- Euroopan unioni tarjoaa poliittiset turvatakuut, mutta Nato tarjoaa sotilaalliset turvatakuut, korostaa eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Pertti Salolainen (kok.) uusisuomi.fi:lle.
Ulkoasiainministeriö julkistaa tänään valtiosihteeri Teija Tiilikaisen selvityksen EU:n turvatakuista. Eduskunta tilasi turvatakuuselvityksen Tiilikaiselta samaan yhteyteen EU:n uuden perussopimuksen, Lissabonin sopimuksen, ratifoinnin kanssa.
Turvatakuuselvitys oli tarkoitus alun perin julkistaa jo aiemmin maaliskuun alkuopulella, mutta julkistamista on lykätty muutamaan kertaan. Lykkääminen kuvastaa kovia poliittisia vääntöjä, joita turvatakuukysymykseen liittyy.
Salolainen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Hän tosin esitti Ylen Lauantaiseurassa viikonloppuna huolensa Venäjän edustajien viimeaikaisista ulkopoliittisista puheista, jotka Suomessa tulisi ottaa huomioon.
Sdp:n puheenjohtajaehdokkaista kaikki, kansanedustaja Erkki Tuomioja etunenässä, vastustavat ainakin toistaiseksi Suomen Nato-jäsenyyttä ja Natosta hankittavia turvatakuita.
Kommentit
Turvatakkuilua
Mikä on poliittinen turvatakuu ja mihin uhkaan sitä tarvitaan EU:ssa ?
Mikä on sotilaallinen turvatakuu ja mihin uhkaan sitä tarvitaan EU:ssa ?
Käsitteet näyttävät lopullisesti menneet sekaisen poliittiselta johdolta. Ei ole enää mahdollista ottaa selkoa kuku puhuu, kenenkä suulla ja missä tarkoituksessa.
Presidentti on erästä mieltä, pääministeri toista ja ulkoministeri kolmatta ja hännän huippuna tulee Salolainen sekavine mielipiteineen. Opposiotio sekoittaa pakkaa lopullisesti.
Mielipiteiden kaaosta ja pallo pahasti hukassa.
Löysää semantiikkaa
Ilman EU-maita ei ole eurooppalaista NATO:a. Lissabonin sopimuksen turvatakuut ovat velvoittavia ja ehdottomia päinvastoin kuin NATO:n 5. artiklan, joista on väännettävä kättä NATO:n 4. artiklan konsultaationeuvotteluissa.
Salolainen hämää sikäli, että länsimaissa puolustus on alisteista politiikalle. Ei ole olemassa puolustustakuuta ilman poliittista päätöksentekoa ja poliittista takuuta.
Ei ole mahdollista, että NATO aloittaisi Venäjän vastaisen sodan ilman Euroopan unionin valtioiden poliittisia päätöksiä.
Hetken aikaa Salolainen vaikutti järkiintyneeltä, mutta nyt hän lienee saanut jonkin tilapäisen NATO-kohtauksen - tai sitten Kokoomuksen puoluetoimisto on pakottanut natottamaan ensimmäisen realistisen ulkopoliittisen lausunnon jälkeen, minkä hän antoi hätäpäissään provosoiduttuaan Timo Soinin lausunnoista Alexander Stubbin tapaan.
Salolaisen kannattaisi rauhoittua ja lakata saarnaamasta, koska NATO-saarnailu estää Sauli Niinistön valinnan Suomen presidentiksi ja Suomen NATO-jäsenyyden.
Realiteetit ja valinnat
Lähtökohdaksi tulee siis ymmärtääkseni ensin määrittää poliittiset (ja taloudelliset) realiteetit ja niiden pohjalta sotilaalliset valinnat.
Ensin mainitun osalta Suomen asema suurvalta - Venäjän naapurina on ilmeisen lisääntyvässä määrin alkanut kiinnostaa USA:ta. Euroopan sisällä Suomella on nähdäkseni poliittisesti ja sotilaallisesti markinaalista merkitystä, joskin pitkä maarajamme Venäjän suuntaan on EU:n kannalta tärkeä. Kaikille kolmelle Suomen taloudellinen merkitys on suhteellisen pieni.
Perimmäiseksi kysymykseksi jäänee sotilaspoliitisessa pelissä USA:n ja Venäjän väliset suhteet, jotka kuumemittarin tavoin ovat omiaan herättämään huolta suhteiden laadusta ja Suomen asemasta rajavyöhykkeenä.
Mahdollisuudet erilasiin spekulaatioihin on tietysti moninaiset, kuten on todettu näilläkin palstoilla.
Yhdysvallat valmistautuu energiasotiin ja skismaan Venäjän kanss
Yhdysvallat valmistautuu energiasotiin ja skismaan Venäjän kanssa. Tämän vuoksi Venäjää kannattaa uhata Suomen suunnalta siten, että Suomi liitetään Tanskan kanssa samaan merivalvontajärjestelmään Ruotsin liittoutumattomuutta kilpenä käyttäen.
Seuraavaksi vuorossa on yhteinen ilmasota NATO:n kanssa tarjoamalla Norjalle Ruotsin liittoutumattomuutta kilpenä käyttäen Suomen ilmatilannekuva.
Toisin sanoen Ruotsin rauhankumppanuuden avulla Suomessa toteutetaan ennakoiden Zbigniew Brzezinskin oppia.
Ruotsi aikoo selvitä koko NATO:sta uunottamalla Suomen NATO:on ja jättäytymällä NATO-Tanskan, NATO-Norjan ja NATO-Suomen saartamaksi, sveitsiläisittäin kultarahaksi lantakasaan.
Sitten Suomessa hurskastellaan sitä, miksi Venäjä on hankala. Venäjä haluaisi EU:n kanssa keskusteluyhteyteen itsenäisyyttään EU:n jäsenvaltioiden tapaan menettämättä eikä tulla saarretuksi Yhdysvaltain ja NATO:n toimesta.
Sopimus
EU:n sopimuksesta, kanta jota eduskuta ajaa on yksipuolinen jos ajatelaan turvallisuutta, EU:h on liittynyt likaa köyhiä maita jolla on Varsovanliitto tausta.
Nato on luku sinäsä kun ajattelee kokonasuutta niin jäsennyys on looginen ratkaisu. Venäjä jatkaa uhitteluaan, koska EU- maat eivät ole ytenäsiä suhteisa Venajään vaan ovat riippovsia likaa tuonti energiasta.
NATO keppihevosena EU-jäsenyyteen
EU aiheuttaa koko NATO-ongelman Venäjän kanssa, koska se ei hyväksy kuin köyhiä NATO-maita jäsenikseen. Tämän vuoksi Ukrainan on pakko yrittää NATO:on, koska Turkkikin on.
Se, että Helsingissä on Romanian romaneja, johtuu siitä, että Romania on eurokunnoton maa, joka ei kestä EU:n sisämarkkinaa vielä.
Romania otettiin NATO:n jäseneksi siksi, että Turkki kieltäytyi Ranskan vuoksi Irakin sodasta ja siksi, että Yhdysvallat tarvitsi Keski-idän toimintaansa varten tukikohtia: Romanian varsinaiseksi ja Bulgarian varalle.
Osa Suomen NATO-velvoitteista on huolehtia Romanian NATO-romaneista säällisesti Helsingissä ja muualla. Jos Suomi hoitaisi Romanian romanit niin silloin Suomi voisi edellyttää, että Romania varustaisi Suomen puolesta taistelujoukkoja Yhdysvaltain siirtomaasotiin. Nimeksi romanialaiselle yksilölle voisi antaa, vaikkapa Mannerheim-pataljoona.