Näin vaikutat liikenteen päästöihin

Viikolla 16 liikenteen CO2-päästöt olivat noin 18 prosenttia Helsingin kokonaispäästöistä. Ilmanlaatua liikenne huonontaa sitäkin enemmän. Liikenteen päästöihin on jokaisella autonkäyttäjällä monta tapaa vaikuttaa. Tehokkain tapa vähentää päästöjä on vähentää ajokilometrejä siirtymällä joukkoliikenteen käyttöön, pyöräilyyn tai vaikka kimppakyyteihin. Talvella lohkolömmittimen käyttö lämpötilan laskiessa +5 asteen alapuolelle vähentää kulutusta ja päästöjä. Lisäksi ylimääräinen kuorma – kuten suksiboksi – kannattaa poistaa heti, kun sitä ei tarvita.

Ajotavalla voi myös vaikuttaa polttoaineenkulutukseen ja samalla myös suoraan hiilidioksidipäästöihin jopa 10 prosenttia. Tärkeimpiä tekijöitä taloudellisessa ajotavassa ovat tyhjäkäynnin välttäminen, oikean vaihteen käyttö sekä turhien kiihdytysten ja hidastusten välttäminen. Helpoiten tämä onnistuu välttämällä ruuhkaisimpina aikoina ajoa. Matkojen suunnittelu kannattaa; hoitamalla monta asiaa samalla autoreissulla voi välttää turhaa ajoa.

Poliittiset päätökset joukkoliikenneratkaisuista vaikuttavat oleellisesti yksityisautoilun määrään. Kauan odotettu länsimetro on askel oikeaan suuntaan. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan liikenteen päästöt kasvoivat kymmenen prosenttia vuosina 1990–2006. EU:n tavoite laskea kaikkia päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta tarkoittaa jopa 30 prosentin vähennystä liikenteen päästöihin Suomessa. Tämä on todella vaativa tavoite ja merkitsee tuntuvia muutoksia liikkumistapoihin ja liikennejärjestelmään.

Kuluttaja tekee tärkeitä pitkän tähtäimen päätöksiä ympäristön suhteen autokaupassa. Vähän kuluttava ja käyttötarkoitukseen sopiva auto on järkevin ostos. Autojen päästöarvoissa on huimia eroja. Samankokoiset autot voivat päästää hiilidioksidia helposti välillä 120–250 g/km. Auton ostossa on kuitenkin usein kysymys myös mukavuudenhalusta ja statuksesta: ostetaan isoja ja isomoottorisia autoja, vaikka tiloille tai tehoille ei olisi todellista tarvetta.

Nykyisin myytävien autojen CO2-päästöjen on oltava näkyvissä myyntipaikassa. Dieselistä muodostuu litraa kohden hieman enemmän hiilidioksidia kuin bensiinistä, mutta usein pienempi polttoaineenkulutus tekee dieselautoista kilometriä kohti parempia ilmastonmuutoksen kannalta. Dieselautoa ostettaessa kannattaa varmistaa, että autossa on hiukkassuodatin.

Auton koko ja moottorin teho vaikuttavat merkittävästi päästöihin. Teknologian kehitykselläkin on osansa: sama teho saadaan irti moottorista yhä pienemmällä polttoainemäärällä. Moottorien hyötysuhteissa on huomattavia eroja merkistä riippuen.

Ympäristöä ajatellen hyvä valinta on myös hybridi, joka yhdistää tavallisen polttomoottorin ja sähkömoottorin. Pienissä nopeuksissa hybridiä voidaan ajaa pelkällä sähkömoottorilla, jolloin hetkellinen polttoaineenkulutus on nolla. Tehonsa sähkömottori saa tavallisten autojen tapaan bensiinistä tai dieselistä, mutta normaalissa tilanteessa hukkaan menevä energia otetaan hybridiautossa talteen ja käytetään sähkömoottorissa, jolloin polttoaineen kulutus pienenee. Esimerkiksi Toyota Prius, jonka Motiva ja Tuulilasi valitsivat Vuoden 2008 Ekoautoksi, päästää 104 g CO2/km.

Suomen autoverotus muuttui – vihdoin – vähäpäästöisiä autoja suosivaksi vuoden alusta, kun autoverotuksen pohjaksi otettiin CO2-päästöt. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat laskeneet noin kahdeksan prosenttia tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Syynä on sekä pienten autojen (moottorikoko <1,6l) että dieselien myynnin kasvu. Suunta on siis oikea, mutta vauhti liian hidas päästöjen merkittävää vähennystarvetta ajatellen.

Mikäli Autoalan tiedotuskeskuksen ennuste vuoden 2008 uusien henkilöautojen myynnistä toteutuu, se vastaa noin kuutta prosenttia Suomen autokannasta. Vaikka tämä osuus olisikin vähäpäästöisempiä autoja, ei se välttämättä tarkoita suoraan päästöjen vähemistä: autokanta kasvaa Suomessa koko ajan ja hintojen aleneminen verouudistuksen seurauksena voi myös johtaa siihen, että yhä useammilla on varaa autoon tai perheen kakkosauton hankkimiseen. Verotuksen suuntaaminen entistä voimakkaammin auton hankinnasta käytön verotukseen olisi nopein tapa vähentää ajokilometrejä ja samalla päästöjä.

Öljystä voitaisiin luopua kokonaan, jos siirryttäisiin käyttämään sähkö- tai vetyautoja. Sähköautojen yleistymistä hidastaa akkuteknologia – akut ovat painavia ja rajoittavat sähköautojen toimintasädettä. Lisäksi akkujen vaihtamisesta aiheutuu merkittävä – jopa vuosittainen – käyttökustannus, ja akkujen lataus kestää kauemmin kuin polttomoottoriauton tankkaus. Sähköauton tulevaisuus ei näytäkään tällä hetkellä kovin lupaavalta.

Vetyauto (eli polttokennoauto) käyttää voimanlähteenään tankattavaa vetyä, jonka avulla tuotetaan sähköä moottorin tarpeisiin. Vedyn turvallinen varastointi autoissa on myös huomionarvioinen seikka, samoin kuin vedyn jakeluverkoston saaminen yhtä kattavaksi kuin nykyinen bensiinin ja dielselin jakelu.

Sekä vety- että sähköauton tapauksessa vety tai sähkö on tuotettava jotenkin, joten aivan vapaita päästöistä nekään eivät ole. Uusiutuvia energianlähteitä – vesi- ja tuulivoima, aurinkosähkö – käytettäessä päästään ympäristön kannalta parhaisiin lopputuloksiin. Myös ydinvoima ja esimerkiksi hiilivoima varustettuna hiilidioksidin talteenotolla ovat varteenotettavia vaihtoehtoja sähkö- ja vetyautojen tulevaisuudessa. Joka tapauksessa kaupunki-ilman kannalta on parempi, että energia tuotetaan keskitetysti suurissa yksiköissä, jolloin ilmaanlaatua heikentävät päästöt saadaan paremmin kuriin.

Hiilidioksidipäästöt eivät tietysti ole autoilun ainoa ympäristöongelma. Varsinkin kaupungeissa autojen hiukkaspäästöt ja melu ovat vakava uhka terveydelle.