- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Työnhaussa on käytetään yleensä internetiä ja sähköpostia. On syytä muistaa myös vanha kunnon puhelin.
Työhaussa kaikki on viime kädessä kiinni hyvän suhteen luomisesta haettavaan yritykseen. Tämä onnistuu usein huomattavasti helpommin puhelimitse kuin kirjeellä.
Työnhaun myöhemmässä vaiheessa ovat kirjallinen hakemus ja CV tietenkin melkeinpä pakollisia, mutta alkuun pääset parhaiten puhelimella.
"Mikäpä olikaan nimesi...?" luurissa lupaa jo hyvää! Työnantaja pistää nimesi muistiin ja etsii hakemuksesi ehkä jopa satojen hakemusten joukosta.
Kommentit
Joopa joo!
Minä taas evästäisin yritysten rekrytoijia tarttumaan siihen luuriin.
Täällä on markkinoilla sellaisen tietotason omaavia henkilöitä, että työpaikkoja heille/meille riittää pilvin pimein heidän (meidän) taidoillaan.
Kun tietää itse olevansa todella hyvä, ei sitä viitsi vaivautua nöyristelemään jonkun jonninjoutavan firman epäpäteville pomoille.
Näin se vaan kuulkaas on nyt.
Mikäli yritys haluaa kokeneen, osaavan ja fiksun työntekijän, on todellakin syytä tarttua itse siihen luuriin.
Kyllähän näitä akateemisesti koulutettuja "lettutieteen vihtoreita" varmaan löytää pilvin pimein, mutta mikäli halutaan oikeasti saada sellainen henkilö, joka todella on jo valmis ko. tehtävään, niin toimikaa!
Meidät viedään nyt käsistä.
-EP-
Niinpä niin!
Tuo juttu oli kai tarkoitettu herättämään sellaisen sos.dem. yhteiskunnan passivoiman työttömän, joka edes jotenkin on kehittymiskelpoinen.
Olen ihan varma siitä, että sellaisiakin tosiaan on.
Eli "akateemisesti koulutettuja lettutieteen vihtoreita" tai valaankesyttäjiä tai joitain sellaisia, jotka työtä ei oikeasti halua, niin niille juttu ei ollut varmaan tarkoitettu.
Luulisin että kansalaisen, joka hakee työtä, ja on jättänyt työhakemuksen, niin hänen kannattaisi olla aktiivinen työhakemuksensa perään. Ja soitella.
Kyllä
Olet aivan oikeassa.
Tuo viimeinen kohta on vaan hieman muuttunut tässä vähän yli vuoden aikana.
Kunnollisia, monipuolisia, ahkeria, monitaitoisia, moniosaajia ym. henkilöstöä ei välttämättä istu ihan joka oksalla.
Nyt kyllä saa halutessaan töitä, joten kysyntä ja määrä ovat tavallaan vaihtaneet nyt roolia. Siksi tuo asetelma ei istu tämän päivän työvoima- ja -paikkatilanteeseen.
Tämä viesti ei ole vielä saavuttanut kaikkia työnantajia. Moni palkkaa edelleen yllättävän usein perustaidoiltaan hyvinkin huonoja henkilöitä ja vieläpä suosii heitä sitten osaavampien turhautuessa.
Siksi sitten esimerkiksi asiakaspalvelujen jonot vaan kasvavat, tietojärjestelmät takkuilevat, koko toiminta tökkii aina jostain päästä. Se johtuu siitä, että oikeat ihmiset eivät ole siellä, jossa heidän kykyjensä ja taitojensa vuoksi kuuluisi olla.
Asiakaspalvelujen kasvaviin jonoihin ovat osasyyllisiä itse asiakkaat, jotka jaksavat jauhaa vaikka puoli tuntia jotain yhdentekevää periaatekysymystä ja tilittää samalla kaikki muutkin kuulumiset asiakasneuvoja-pololle.
Sitten on heitä, jotka kertovat omia kehitysideoitaan ja kehottavat viemään asiaa eteenpäin, oman ryhmänsä muodostavat he, jotka aloittavat puhelun heti huutamalla ja saattavat sitten vauhtiin päästessään huutaa koko puhelun ajan...........
Kun sitten taas heti nostat luurin, ensimmäinen kommentti kuuluu usein, että heräsihän siellä 'joku'.....ja sitten saatetaan taas jauhaa seuraavat 15 minuuttia ja taas joku toinen jonottaa.....
Se miksi nostin tämän asian tässä esiin, johtuu vaan siitä, etteivät kaikki työpaikalla edes miellä sitä, mitä varten he talossa ovat. Tehdään hyvin mielellään kaikkea muuta kuin vastataan puhelimeen ja esimiesten siunauksella jopa.
Tällä haluaisin vaan peräänkuuluttaa juuri nimenomaan sitä tiettyä taitoa henkilöstöllä. Se taitaa olla myös vahvasti myötäsyntyistä perimää.
-EP-
Puhuu, puhuu ja puhuu
Hyvä suuvärkki on varmaankin kilpailuetu, jos kyseinen jobi on esimerkiksi myymistä. Ääni voi olla seksikäs, ja se saattaa herättää kiinnostusta. Mutta entäs sitten kun tapaa livenä tallaisen paikanhakijan?
Oman erinomaisuuden hehkuttaminen ja vaikuttavien opinto- ja työsuoritusten esittely sujuu monelta suomalaiselta hyvin. Mutta entäs kun pitäisi kuunnella toista osapuolta? Harva tajuaa, että kaikki mitä teet kertoo siitä, millainen olet.
Upeita osaajia saattaa joutua etsimään kissojen ja koirien kanssa, mutta moneen työhön kuuluu myös sosiaalinen puoli. Johtotason paikat menevät tietyillä aloilla juuri niille, jotka ovat vaivautuneet opettelemaan sosiaalisuutta ja ainakin näyttävät siltä, että ovat kiinnostuneita pomon mielipiteistä.
Totta!
Tämä on todella totta.
Hyvä suuvärkki näyttää olevan se suorin tie eteenpäin. Ei siinä mitään, mutta kun tuntuu, ettei puheen sisällöllä ole sitten niinkään väliä, kunhan vaan suu käy ja osaa vielä näytellä asiantuntevaa......ja olla sosiaalinen ja höpöttää vaan ympäriinsä kun pitäisi tehdä niitä oikeita töitä.
Samoin kuin tuo "Johtotason paikat menevät tietyillä aloilla juuri niille, jotka ovat vaivautuneet opettelemaan sosiaalisuutta ja ainakin näyttävät siltä, että ovat kiinnostuneita pomon mielipiteistä."
Eikä aina ole kyse johtotasonkaan paikoista. Nykyään on paljon ihmisiä, jotka eivät mistään hinnasta edes halua mihinkään johto- tai esimiestason tehtävään.
Sosiaalisuutta ei aina tarvitse opetella vaan sekin on myötäsyntyistä. Sen voi saada syntymälahjana tai olla saamatta, jolloin sitten on pakko vaivautua opettelemaan sitä.
Mutta onko sekään oikein? Sehän on sitten vaan näytelmää, jonkun tietyn roolin esittämistä.
Ja niitä, jotka paiskovat itse sitä hommaa, alkaa ehkä hiukan kyrsiä, kun ympärillä harrastetaan jatkuvasti tätä ylenpalttista sosiaalisuutta ja muodostetaan sellaisia torikokouksia sinne tänne ympäri konttoria.
-EP-
Maate
Pääasia on, että ei työtä pelkää. Silloin voi vaikka panna maate työn viereen.