Suomen Akatemia kerää suomalaisten tarinoita pelottelusta työpaikoilla pelolla johtamisen tutkimusta varten. Eri puolilla maata työskentelevillä työntekijöillä ja johtajilla on tilaisuus kertoa kokemuksistaan pelottelusta ja pelolla johtamisesta työpaikoilla tutkimushanketta varten avatulla panoptika.fi-sivustolla.
Kirjoittajia pyydetään kertomaan oma pelottelutarinansa ja pohtimaan, mikä johti pelotteluun, mitä vaikutuksia pelottelulla oli, millaisiin keinoihin pelottelussa turvauduttiin ja miten tilanteesta olisi selvitty ilman pelottelua. Tutkimussivustolla tarinansa voi kertoa anonyymisti ja luottamuksellisesti.
Uutta aikaisempaan johtamistutkimukseen verrattuna hankkeessa on nimenomaan työntekijöiden ja johtajien omiin kokemuksiin perustuvan aineiston kerääminen pelotteluilmiöstä. Pelolla johtaminen nousi esiin erityisesti 2000-luvun yrityssaneerausten myötä kustannustehokkuuspaineiden kiristyessä.
Pelottelu keinona pakottaa työntekijä ponnistelemaan haluttujen tulosten suuntaisesti on yleistä ja kaiken lisäksi se on osoittautunut melkoisen tulokselliseksi johtamiskeinoksi. Huonon johtamisen taustalta paljastuu usein pelolla johtamista. Uhkailu, nöyryyttäminen tai mitätöinti johtamistapana on yleisintä hierarkkisissa organisaatioissa.
Hankkeessa on alustavasti tunnistettu kolme tapaa johtaa pelolla. On tarkoitushakuista pelottelua: vihatkoon kunhan pelkäävät,
pelätköön kunhan tottelevat. Sitten on johtamisosaamisen puutetta: reagoidaan aggressiivisesti, puolustetaan omaa valta-asemaa, eikä huomioida työyhteisön inhimillistä ulottuvuutta. Kolmas keino on antaa epävarmuuden tunkeutua työyhteisöön: jätetään johtaminen tekemättä, ei viestitä eikä pyritä luomaan yhteisyyttä.
Kommentit
Entinen koulukiusaaja johtajana nyt
Kuinka moni koulukiusaaja vallanhimossaan on edennyt johtajan paikalla?
[FM Päivi Hamaruksen kasvatustieteen väitöskirjan "Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta", tarkastettiin lauantaina 11. marraskuuta 2006 Jyväskylän yliopistossa]
Valtakunnallinen sanomalehti uutisoi Länsi-Suomen lääninhallituksen erikoissuunnittelijan FM Päivi Hamaruksen väitöstutkimuksesta koulukiusaajien olleen vallanhimossaan enemmistön tuella piinaajia erilaisille - vähemmistössä olleille. Vähemmistöt ovat monesti pelote enemmistön turvallisille vakiovalinnoille. Kiusaajat haluavat valtaa pönkittäen sillä mahdollisesti heikkoa sisäistä itsetuntoaan.
Kuinka moni näistä kiusaajista on myöhemmällä iällään aikuiselämän kiusaajia sekä vallanhimossaan jatkaneet pyrkyryyttään johtajistoon saakka. Johtajapeli on useasti kyynärpääpeli, jossa henkinen puukotus on arkea. Pyrkyryyttä esiintyy ylimmissäkin johtajakerroksissa. Millainen johtaja on lapsuuden koulukiusaaja?
Onko mahdollista, että jo nuorena opittu tapa saada hyväksyntää ja joukon mielipidevaikuttajuutta lietsoo vielä myöhemminkin uutterasti vallan oksistolle nousua keinoja kaihtamatta. Millä motiiveilla nämä kiipijät alaisiaan johtavat?
Eteneminen on kilpailua ja vallantavoittelussa keinoja ei kaihdeta. Millainen on johtaja aikuiselämässä, joka oli jo lapsena sisimmiltään epävarma itsestään? Kuinka hän vaikeissa ja yhteisvastuullisissa paikoissa opastaa joukkojaan? Onko koulukiusaajalla aikuiselämässä sijaa ymmärtää johtamisen periaatteet huomioiden ihmisten erilaisuus, kun jo lapsuudessa ja nuoruudessa keino saada valtaa oli erilaisuuden painostus, arvostelu ja lokaan polkeminen.
Väitöskirjan tehnyt Päivi Hamarus kertoi kiusaamista olleen aina, niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Se on veressä. Se on keino kohentaa omaa itsetuntoa ja mainetta kovana kaverina, joka uskaltaa. Uskallus on aika arveluttavaa, koska se perustuu hiljaisen enemmistön hyväksi käyttöön, heidän enemmistöltään uskaltamatta puuttua epäkohtiin vääryydestä, mitä erilainen vähemmistöön kuuluva joutuu.
Suurin osa ihmisistä on myötäilijöitä, jotka julkisesti seisovat vahvemman esiintyjän takana, vaikka mieli voisi olla vastaankin. Nämä samat seurailijat ovat myös työelämässä ymmärtäen hiljaisesti vääryyden tapahtuvan, mutta uskalluksen puuttuessa ollen vaieten äänitorvensa takana.
Vallanhimoiset ihmiset päätyvät kyynärpäillä johtajapaikkoihin. Johtajuus ei ole vallantavoittelua - johtajuus on ominaisuuksia, joille on katetta karismana, erilaisuuden hyväksyjänä, erotuomarina jakaen tiukkaa oikeudenmukaisuutta pannen peliin itsensä. Koulukiusaaja ei koskaan pannut peliin itseänsä muutoin kuin kohteen valinnassa, joka oli valmiiksi alakynnessä ollen vähemmistössä jonkin ominaisuutensa takia.
Kuinka paljon johtajistossa on näitä aikaisempia koulukiusaajia, joille painostus, uhkailu, aliarvostaminen ja kyky ymmärtämättömyydestä erilaisuuden rikkaudesta on tuntematonta. Kuinka paljon nämä arveluttavat ominaisuudet ovat arkipäivää alaisille, joilla omaa heikkoa itsetuntoa vahvistetaan. Johtajuus on ominaisuus, jota ei voida koulussa oppia, se on olemassa tai sitten ei - erityisesti vaikeissa valinnan tilanteissa, joissa mitataan todellisia kykyjä. Kateus, pelko huonommuudesta, tieto omasta keskinkertaisuudesta ja tunne heikosta itsetunnosta ajaa entistä sinnikkäämmin tekoihin, joille ei ole todellista hyväksyttävää menestystä johtamisen tavoille.
Linkki: ... http://info.adm.jyu.fi/main/portti/tied ... nouncement
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Rehtorit kuin pedofiileja
http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/06/...
Ilmeisesti koulukiusaajat eivät halua päästä irti ympäristöstä, jossa ovat saaneet kiusata muita ihmisiä. Fiksuimmat koulukiusaajat hakeutuvat opettajiksi ja kunnallispolitiikan avulla rehtoreiksi, jossa saavat jatkaa lasten ja lapsellisten aikuisten kanssa elämistä ja tyydyttää itsensä pennalismilla eläkeikään saakka.
Eriarvoisuutta, hierarkiaa ja holhoamista
"... Sitten on johtamisosaamisen puutetta: reagoidaan aggressiivisesti, puolustetaan omaa valta-asemaa, eikä huomioida työyhteisön inhimillistä ulottuvuutta. Kolmas keino on antaa epävarmuuden tunkeutua työyhteisöön: jätetään johtaminen tekemättä, ei viestitä eikä pyritä luomaan yhteisyyttä._..."
Julkisen sektorin virkamiehistö toimii mallioppilaan tavoin ylläolevan esimerkin kaltaisesti.
Ensimmäinen lause sopii verottajaan, poliisiin, tullimiehiin jne jne ja toinen lause sopii ministeriöihin ja muihin poliittisempiin organisaatioihin.
Myös yrittäjiin suhtaudutaan viranomaisten taholta samalla tavalla. Pelotellaan verotarkastuksilla, vaaditaan tiukempia lupia kaikelle toiminnalle jne jne. Harkinnanvaraisuus on virkamiehille mieluisin laissa myönnetty mielivaltaisuuden ilmentymä, jossa todellinen holhousmentaliteetti pääsee kukkimaan.
Kannustavampaa toiminta ilmastoa haluavat siirtävät toimintansa maasta pois (tai ns.harmaalle vyöhykkeelle).