Hallituksen talvisotapuheet ärsyttävät

Puu on kasvava luonnonvara ja sitä ei kannata tuhlata paperiin vietäväksi kiertoon ja kaatopaikoille. Jokainen kansalainen kuskaa roskiin lukemattomiksi jääneitä esitteitä, kopioita ja loputtomia puhelinluetteloita, joita jaetaan markkinatalouden lieveilmiönä kaksin- ja kolminkertaisina eeppoksina joka luukkuun, ...ainakin pääkaupunkiseudulla. Paperin aikakausi päättyy nykymuodossaan ja Suomella on maailman paras tuotantokoneisto tähän, sekä siihen liittyvä osaaminen niin tekniikkana kuin käyttönä.

Maailman puuvarat ovat aivan muualla kuin Suomessa. Puupohjaiset tuotemarkkinatkin ovat aivan muualla kuin meillä Suomessa. Puuvarastot ovat mm. Venäjän Siperiassa ja siellä on jaossa maailman suurimmat varannot, tosin varovaisille suomalaisille liian suurella riskillä. Huomisen puutuotemarkkinat sijaitsevat kehittyvissä maissa, mm. Kiinassa, missä omia metsiä ei voi enää hakata. Puu on yksi parhaista rakennusaineista ja Kiina on yksi maailman suurimmista rakennustyömaista.

Suomessa on tunnustettu insinööritaito ja olikin odotettavaa, että myös meillä herätään metsätuotetukijalkamme osalta maailman ja kysynnän muutoksiin. Suomi on nyt viime hetkellä aloittamassa kehityskeskuksen suunnittelua, jossa tutkitaan ja koetetaan ymmärtää, mihin maailma menee ja mitä maailma tarvitsee. Tutkimuskenttä on laaja, lähtien aina kestävästä metsänhakkuusta istutuksineen sekä kasvutekijöineen ja päätyen huoltojärjestelmiin, millä ylläpidetään itse puuteollisuuden tuotantokoneiston käyttöastetta mahdollisimman korkealla. Lisäksi tulisi ymmärtää puun käyttökohteet ja -tarpeet sekä tuotteiden päätyminen kiertoon ja sen vaikutus energiataseeseen sekä päästöihin.

Suomi voi hakata tasapainoisesti metsiään ja tuottaa huomenna kestäviä puurakenteita aina kysyntää sisältävälle rakennusteollisuudelle; mekaaninen metsäteollisuus on uudelleen nousussa. Puurakennuskohteet lisääntyvät maailmalla, jopa on kehitetty mm. maaleja, jotka "hylkivät" tulipaloa. Esim. Moskovassa ja Pekingissä on tiukat säännöt puurakenteista, jopa osin puutalojen rakentaminen kaupunkialueille on kiellettyä tulipalovaaran takia.

Kehitettävää riittää, ja tässä on meidän suomalaisten paikka. Osaamiseemme ja luotettavuuteemme on suotuisa asenneilmasto niin Venäjällä kuin Kiinassa. Kiina on loputon kysyntäkohde ja Venäjä metsäinen aarrearkku. Suomalainen insinööri kykeni kehittämään maailman parhaat paperikoneet, niinpä me pystymme kehittämään myös maailman parhaat puun mekaanisen jalostuksen - yms. laitteistot, joilla tyydytetään huomisesta alkava kysyntä laitteistojen ja järjestelmien osalta. Puurakentaminen on uuden ajan airut ja se on kehityksensä alkutaipaleella. Teräs, lasi ja betoni ovat liitännäiselementtejä ja raaka-aineita. Näiden liitännäisten tuotekehitys menetelminä, rakenteina ja itse liitäntärajapintoina on huomisen haaste.

Me emme pärjää konevoimaisille kokoonpano-operaatioiden perusliukuhihnoille. Me pärjäämme mm. puunkäsittelyn ja jatkojalostamisen uuden kehittämisoperaatioissa, joissa luodaan järjestelmiä tekemään itse lopputuotteita. Mainittakoon, että mm. lasinvalmistuskoneemme ovat parjänneet Kiinassa erityisen hyvin, samoin kuin kuparisulatot aiemmin. Suomi oli aikoinaan hyvä tekemään myös kaapalikoneita. Metsäkoneemmekin lienevät maailman huippua. Nyt näköpiirissä hahmottuvat puunkäsittelyjärjestelmät, joilla tuotetaan rakenteita, komponentteja sekä eri raaka-aineiden liitoksia. Edellä mainitut systeemit tarvitsevat myös ylläpito-, korjaus- ja huoltosysteemit sekä konsultoinnin niiden käyttöön. Puurakentamisen huominen voi olla Suomen huomista ylivoimaa ratkaisten paikkaamme ja työllisyyttämme yhtenäistyvässä maailmantaloudessa.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko "sokea" näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.

Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.

Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen "eimolaisen" ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.

Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi.

Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.

Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.

Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset. Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Kaupunkilaiselle oli tarjolla rautaisannos suomalaista historiaa; sinivalkoisen pääoman kertomus kestävyydestä ja kasvusta Suomen yhdeksi merkittäväksi metsäteollisuuden yhteenliittymäksi. Vierailutapahtuman lopuksi saimme bussiin uunituoreen ilmoituksen myös suomalaisen pääoman tehneen suuria muutoksia varmentaakseen kilpailukykyään globaalissa työn uudelleen jaossa. Toivottavasti yhtymään valittu uusi johtaja pystyy hyödyntämään sen osaamisen, mitä tämä osuustoiminnan metsäkeskittymä pitää sisällään, säilyttäen kotimaisen päätösvallan turvaamaan suomalaisen työn ja osaamisen jatkumista ja kehittymistä.

Metsäteollisuuden osuustoiminnan historia on tukevasti ja juurevasti mullassa kasvattaen suomalaisten yksityishenkilöiden omaa metsää omien tuotantolaitosten jalostukseen. Yli 130.000 jäsentä on vahva perusta säilyttämään omistuksen Suomessa ja suomalaisten päätännässä. Suomi on menettänyt suuret määrät kansallista omistustaan ja päätösvaltaa ulkomaille; olemme jääneet rengeiksi monissa yhtiöissä, joilla oli merkitystä Suomi-kuvan nostossa maailmalle.

Osuustoiminta voisi kohdata uutta tulemistaan omistusmuotona, koska näyttäisi siltä, että osuustoiminta pitää omistuksen Suomessa. On vain muutamia aikoja kun kaksi vahvaa osuustoiminnan linnoitusta SOK ja Osuuspankki vahvistivat asemiaan turvaamaan kotimaista osaamista, omistusta ja päätösvaltaa. Maaton mies on juureton vaikuttaja. Meneillään olevat yt-neuvottelut koskevat kaikkia yhtiömuotoja, mutta olisi kuitenkin parempi, jos nuo neuvottelut voidaan käydä suomalaisessa omistuksessa. Tehtaan vienti suomalaisomisteisena pois maastamme on kuitenkin vaikeampi päätös, kuin nyt ulkomaalaisten hallitsemissa laitoksissa.

Osuustoiminta voisi nostaa kansallisen omistuksen habitusta takaamaan oma otteemme päätöksiin ja tuotantoon. On todettava, että kyseisellä tehdasvierailulla seikkaperäisesti puun kulkua esitelleet metsäalan ammattilaiset olivat silmin nähden ylpeitä omasta laitoksestaan; kerronta ei ollut kerskaa, vaan insinöörimäisen tarkkoja lukuja ilman ylisanoja. Tuli tunne luottamuksesta ja vakaudesta sekä ennenkaikkea pysyvyydestä, mitä nyt Suomessa tarvitaan turvaamaan sinivalkoinen pääoma ja päätösvalta.

Osuustoiminta voisi yhdistää toimintojaan entisestään muodostaen vahvan vaikuttajan suomalaiseen teollisuus-, pankki- ja liike-elämään säilyttäen taloudellisen itsenäisyyden ja ylpeyden suomalaisuudesta. Historiassa aikaisempi Kirkniemen kartanon isäntä C.G.E. Mannerheim yhdisti suomalaisuuden vaikeina vuosina 1939-1944 säilyttäen ylipäällikkönä sotilaidemme kanssa itsenäisyytemme. Tehkööt osuustoiminnallisuus nyt saman suomalaiselle pääomalle turvaten päätösvallan Suomeen.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net