Halosen viesti venäläisille: Karjala kärsii

Karjala ei kärsi. Viime reissulla toin monta koppaa Karjalaa takaisin. Toin myös 60 l venäläistä bensaa ja 4 l vodkaa sekä suurempia määriä erilailisia venäläisiä tupakkavalmisteita.
Valitettavasti tukkeja ei mahtunut kyytiin.
KoroHoro Matviekoskta on tullut uusi Suomen syöjä jonka kanssa Muumimamma Halonen kaveeraa kohtuullisen huonolla menestyksellä. Matvienko näyttää kaapin paikan ja Halonen vain myötäilee.
Laita lapsi asialle.............
Kas siinä meillä presidentti.

Niin, Suomi voisi edelleen pyytää, että puutullien sijaan selluteollisuus, joka hankkii puuta Venäjältä maksaisi korotuksen karjalalaisille metsänomistajille, eli puun hinta olisi yhtä korkea, mutta raha maksettaisiin näille metsänomistajille.

Puutullia ei siis ole tarkoitettu Venäjän valtion uudeksi mahtavaksi tulonlähteeksi, vaan ensisijainen pyhä tarkoitus on Suomen paperiteollisuuden hyydyttäminen. Nimenomaan se. Venäjä pyrkii huonontamaan Suomen paperiteollisuuden asemia markkinoilla jotta sillä itsellä olisi mahdollisuuksia kehittää paperintuotantoaan. Ehkäpä Venäjä uumoilee, että Suomi perustaisi uusia "ilmaisia" paperitehtaita sen puolelle. Näin Suomen paperiteollisuus uskoakseni lopulta tekeekin koska markkinatalous on globaalin yhteiskunnan päätöksiä tekevä voima: hiiri menee juuston luo.

Puutullien päämäärä on Suomen selluteollisuuden ajaminen alas. 'Voima' pyrkii siis ajamaan paperiteollisuuden Suomessa alas. Nyt Suomen metsäteollisuus tahtoo asettua voimaa vastaan: vastustamaan muutosta, vastavoimaksi. Lopputulos tulee olemaan se, että muutosprosessi siitä todennäköisesti jonkin verran hidastuu, mutta tuo tekohengittäminen tulee Suomelle älyttömän kalliiksi/raskaaksi ja hyöty mninkä Suomi sillä saavuttaa, on pieni.

Miksi höpäjän tuollaisia?

No, se mistä puhun on eräs itsestäänselvä "luonnonlaki": voiman pysäyttäminen on energiantuhlausta, voimaa ei kannata yrittää suoraan pysäyttää, vaan energiatehokasta eli kannattavaa on pyrkiä muilla keinoin väistämään voiman vaikutus, kuten "kanavoimalla" voima toisaalle. Esimerkiksi jos on tarkoitus ampua tykillä suuntaan, jossa on lehmä, ei ole "energiatehokasta" ajaa traktoria tykin eteen, järkevämpää on siirtää lehmä pois tykin ampumissuunnasta. Se on aina näin: järkevämpää on väistää ja kanavoida voima toisaalle. Toinen vastaava esimerkki voisi olla vaikka limsapullo: limsassa negatiivinen voima on pullo, joka on limsan ympärillä, se on roska. Energiatehotonta on heittää pullo kaatopaikkaroskikseen, roskien kuljettaminen kaatopaikalle maksaa ja toisekseen kaatopaikka täyttyy. Sen sijaan tämän pullon voi hyödyntää esimerkiksi juomaveden tai itse tehdyn mehun säilytykseen tai palauttaa ja saada pantin. Se on kanssa voiman kanavoimista.

Se on siis luonnonlaki, mutta ihmiset eivät tajua, että maailma ja ihmisen tietoisuus pyörii kerta kaikkiaan täysin tällaisten perustavaa laatua olevien "luonnonlakien" ympärillä. Ne ovat kuin matematiikka: samoja ilmiöitä voi soveltaa aivan käsittämättömän erilaisissa yhteyksissä. Ajattelin esimerkin vuoksi kirjoittaa muistiin tällaisia itsestäänseviä luonnonlakeja liittyen nimenomaan ENERGIANSÄÄSTÖÖN - aivan sen vuoksi että ihmiset oivaltaisivat että maailma koostuu tällaisista luonnonlaeista. Puolessatoista kuukaudessa olen saanut hiukan yli 300 tällaista nimenomaan energiansäästöön liittyvää luonnonlakia kirjattua ylös.

Niitä luonnonlakien, joita minulla on ylhäällä, soveltamalla ajattelemiseen, ihmiset keksisivät lähes rajattomasti mahdollisuuksia miten säästää energiaa. Nykyinen massiivinen yhteiskuntamme pyörisi suurinpiirtein käsivoimin kun ihmiset eivät enää tuhlaisi potentiaaleja hukkaan erilaisissa asioissa, kuten tavaroiden lastaamisessa, jossa tavaroiden korkeustasojen muutoksissa, niissä se suurin energia kuluu hukkaan, ja vaiva.

Mutta vaarana on, että jos paljastaisin ne luonnonlait, ihmiset alkaisivat lopulta luulemaan että nimenomaan niissä asioissa olisi jotain mystistä - ja rupeaisivat pitämään niitä jonkinlaisena lainsäädäntönä. Siitä seuraisi, että ihmisten ajattelutoimintra leikkaisi kiinni kun kaikki luulevat että ne asiat olisivat jotain joilla on itseisarvo. Kun nehän ovat vain esimerkkejä asioista, joiden kuuluisi olla perusosasena ihmisen tajunnassa kun hän ajattelee asioita. Niiden avulla ihminen pystyy ymmärtämään todellisuutta ja "kehittämään päänsä sisään" sellaisen "pienoismaailman", joka vastaisi todellista maailmaa jossa elämme. Kaikilla ihmisillä on päänsä sisällä pienoismaailma. mutta suurimmalla osalla se on aivan eri kuin mitä todellisuus. Esimerkiksi monet pitävät itseään järkevinä ja todellisuudessa elävinä olentoina kun he prosessoivat materiaali- ja numerologiikalla todellisuutta.

Mutta minusta tuntuu että siitä että paljastaisin ne muistiin merkitsemäni "luonnonlait", olisi enemmän haittaa kun ihmiset ovat edelleen - mielestäni - ajattelemisessa aivan ummikkoja. Tuskin pystyisivät suhtautumaan niihin "terveellä tavalla". Parempi että ihmiset itsekseen käytännön kautta oppisivat niitä "luonnonlakeja". Tärkeää olisi ymmärtää/sisäistää/oppia "ilmiöiden luonteet" koska jos ei ymmärrä, hakkaa päätä seinään. Tekee yhä uudestaan ja uudestaan samat virheet kun ei tajua että kyseessä ei ole mmikään uusi ja odottamaton tuntematon tilanne x vaan vanha yksi ja sama moka. Riittää kun tajuaa että näitä "luonnonlakeja" on olemassa, ei niitä tarvitse sen kummemmin keskittyä prosessoimaan, kunhan "tajuaa mitä on tekemässä". sitä se tietoisuus on. Asiat joita tapahtuu eivät ole mitään pinnallisia kuin juliste vaan todellisuus on kuin kolmiulotteinen hämähäkinverkko jossa on periaatteessa lukemattomasti eri ulottuvuuksia mutta silti kokonaisuuden voi hahmottaa. ihmismieli ainakin pystyy hahmottamaan. Oikeastaan, vaikka luulisi ettei eläimet kykene hahmottamaan todellisuutta, niin se on jotenkin yksinkertaisesti ajateltu asia. Eläimet prosessoivat todellisuutta tavallaan "suoraan" varauksettomasti. Hämähäkinverkko, jonka eläin näkee todellisuudesta on harvempi kuin ihmisellä, mutta se on realistinen. Ihmisten hahmottama kuva on kummallinen, vääristynyt.

No, eräs tärkeä luonnonlaki: uudet keksinnöt eivät varsinaisesti ole UUSIA, vaan ne ovat iänkaiken vanhoja asioita tai ilmiöitä, ja 'keksijä' vain HAVAITSEE niiden olevan olemassa ja ehkä soveltaa niitä johonkin. Muistakaa siis: maailmassa, joka on valmis, on määrättömästi asioita, hyvin harvat niistä ihminen on tähän mennessä ehtinyt havaita (~keksiä). Ihmiset olisivat varmaan jo keskiajalla kyenneet savuttamaan silloisin raaka-ainein nykyisen kaltaisen korkean elintason jos vain olisivat keksineet oikeita asioita.

Edellinen oli vähän ehkä huonosti selitetty, mutta toivottavasti edes osa ymmärtää mitä tarkoitan liittyen puutulleihin ja selluteollisuuteen ja toisaalta liittyen jälkimmäiseen... :-i

Se Suomen syöjä on siellä Brysselissä. Siellä päätetään Suomen ulkopolitiikka ja puutullit.

Otetaan itsenäisyys takaisin ja neuvotellaan nämä asia suoraan Moskovan kanssa. Nyt on sellainen munaton olo. Brysselin byrokraatit ne keskustelee ja sopii Suomen puolesta mitä sopii.

Samalla voidaan jutella Karjalan tulevaisuudesta muutenkin.

Karjala puhuttaa aika-ajoin, nyt sen tekee puutullit, ja niiden arvioitu vaikutus Karjalan tasavallan talouteen - on myös toinen mahdollisuus---
...

[Orig 29.7.2007]
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]

Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.

Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.

Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.

Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.

Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.

Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.

Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.

Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.

Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html

...........................................

Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )

Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]

Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.

Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]

Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?

Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]

Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.

Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]

Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.

Nationalismia havaittavissa? Ihmiselle ei ole hyväksi "maa-alueisiin" rakastuminen tai uljaan menneisyyden hehkuttaminen.

"Höpöhöpö! Minä olen nähnyt sen ajan ja asia on niin että mennyt ei koskaan palaa!" -Satavuotias sodat nähnyt isoisäni kuittasi noin kun minä huvin vuoksi nostelen ojanpenkalta niitettyjä heiniä seipäälle.

"No ei palaakkaan, mutta se voi tulla edestä vastaan, vaikkapa jos jonkun välivaiheen aikana pitää ruveta kökällä korjaamaan satoa pellosta."

Saahan sitä muistella menneitä, mutta muista sinäkin se, että mennyt aika ei ikinä palaa, et voi ikinä elää mennyttä, muistojen kultaamaa aikaa vaan aina eletään nykyhetkeä ja koetaan uusia asioita. Samanlaista aikaa kuin joskus "vanhaan hyvään aikaan" ei pitäisi tavoitella väkisin tai edes puoliväkisin - se tulee jos on tullakseen. jos sellaista väkisin ajetaan tulemaan, se ei enää ole aitoa rehellistä todellisuutta vaan jotain muuta, kuin punttisalilla treenattu lihas. Epäaito.

Karjala siirtyi vuonna 19 55 osaksi Neuvostoliittoa (Venäjää). Ja asia olkoon niin, ei ihmisten tarvitse sillä päätänsä vaivata ja elätellä Karjalaa Suomelle.

Olen tutustunut nationalismisaatanaan suomalaisten rallatusten, joiden melodia jää päähän soimaan, kautta kuten "olen suomalainen". Moni muukin biisi tarjoaa tällaista kiiltokuvamaista valheellista kuvaa suomalaisuudesta - aivan kuten sinä elättelet kiiltokuvaa Karjalasta.

Lääkkeeksi tähän nationalismipeikkoon - kuten yleensä asioiden korjaamiseen - riittää oleminen rehellinen itselleen: maan pinnalle palaaminen. Siksipä kirjoitin suomalaisista pyhistä sävelmistä kaikkein pyhimpään, neitseellisistä neitseellisimpään kansallislauluun - Vaasan Marssiin - neljännen säkeistön. Suosittelisin, että Suomen Puolustusvoimat ottaisivat tämän säkeistön mukaan marssittaessaan jäljellä olevia 91%:a palvelukseen astuneista mukeen tai sotkuun.

Viel marssi tää meil' päässä soi
sen sanoja ei onneks voi
maat vieraat vielä ymmärtää
siks meidän laulu ompi tää:
nääs tyhjää vaan me laulellaan -
ei sointi tää oo ensinkään.
Kun päätä puuhun lyömme ain
se meidän sointi ompi vain,
se meidän sointi ompi vain!
Kun päätä puuhun lyömme ain
se meidän sointi ompi vain!

Toivoisin en vain vitsilläni vaan oikeasti varuskuntien ottavan kyseisen säkeistön osaksi Vaasan marssia, sillä ei Suomea voi puolustaa millään nationalismin jäänteillä kun ei nuori polvi ole enää mitään juuristaan maahan juuttuneita kuusia. Nuori polvi suostuisi pistämään oman tikkunsa ristiin ainoastaan omien lähimmäistensä eteen ja lähimmäisten onnellisen tulevaisuuden eteen ja jälkipolville jäävän arvokkaan perinnön eteen, ei totisesti minkään irstaan nationalismi-illuusion eteen suostuisi kukaan tekemään mitään: korkeintaan kaivamaan itselleen kuopan maahan.

Suomessa ei ole enää mitään lähimmäisiä vaan susia, eikä Suomella ole tulevaisuutta muuten kuin kolmen kuukauden 'lyhyen aikavälin tulevaisuus'. Eikä Suomella ole tarjottavanaan minkäänlaista perintöä jälkipolvilleen edes vuoden päähän. Poltettu maa ja narsistinen asennoituminen elämään. Vanhemmat (aikuiset) jotka eivät välitä itsestään eivätkä jälkeläisistään.

Siksi Suomen puolustuskyky on lähes täydellinen nolla. Päättäjien kannattaisi ymmärtää nämä seikat.

-

Kalevala on minusta jotenkin "uskomaton" asia - ensinnäkin mistä se on peräisin? Ihmisetkö itse keksivät ajan myötä sen vai onko sen alulle jokin muu selitys? Raamatun Vanha Testamenttihan kiersi aikanaan samalla tavalla suusta suuhun. Kalevalassa ja VT:ssa on molemmissa eräänlainen "sanoma" jota ne "kantavat".

Hmm....kenties Kalevala on jossain karjalaisessa kyläyhteisössä syntynyt versio Jeesuksen julistuksesta kyläläisten yrittäessä koota yhteen mitä olivat kuulleet puhuttavan. Se saattaisi olla aivan mahdollinen selitys: kun miettii että kuinka yksinkertaista elämää täällä pohjoisessa on mahdettu elää reilu tuhat vuotta sitten, ja millaisia "elementtejä" oli ihmisten elämässä tuolloin, niin aivan hyvin tarinat ovat voineet muuttua noinkin kummallisiksi.

Tai ei Kalevala minusta mikään kummallinen ("päätön") tarina ole. Se on oikeastaan hyvin samankaltainen kerrontatyyliltään kuin Raamattu. Se on kuin yritettäisiin selittää sellaisia "uusia" asioita, jollaisten selittämiseen ei ole olemassa sanoja, eikä toisaalta yksinkertaisesta yhteiskunnasta löydy edes "elementtejä" joiden avulla voisi ymmärtää kunnolla mistä on kyse. - Sellaisen asian selittäminen kuulostaa kuuntelijan korvassa omituiselta syltyltä.

Kalevala tuntuu kuulijan mielestä känniläisen jorinalta, kuten Raamattukin, mutta joku ehkä kuunnellessa hoksaa, että se "sanoma" mitä se yrittää "kantaa" onkin tietynlainen "asennoituminen", mikä välittyy kuuntelijalle alitajuisesti ilman että hän itse välttämättä edes kiinnittää siihen huomiota.