Puolueet ikääntyvät - luonnollinen poistuma niittää jäsenmääriä

"SDP:n jäsenten keski-ikä on yli 60 ja kokoomuksen 51 vuotta"

Vaikutusvalltainen eläkeläispuolue "harmaat pantterit" saataisiin helposti aikaan yhdistämällä nämä molemmat nuorutta uhkuvat puolueet.

Hauskasti ei jutussa uutisoitu keskustalaisten keski-ikää.

Sinänsä huvittava uutinen, että suomalaisista keskustalaisia on kaksin verroin kuin demareita ja kokoomuslaisia yhteensä.

Olen yllättynyt, että Keskusta on noin iso osa suomalaisuutta ja että demareilla on noin vähän jäseniä sen yhteiskunnalliseen "paikkajakoon" nähden.

puolueisiin perustuva parlamentarisimi, jos puolueilla ei olisi maksavia jäseniä ollenkaan tai vain muutama per puolue? Olisiko tuollainen valtion rahoittama harvain puoluesysteemi politbyroineen enää oikeutettu hallitsemaan puolueisiin kuulumattomia? Tilanne on ja olisi vähän samanlainen kuin Neukkulassa ennen ja Kiinassa sekä USA:ssa nyt.

Nyt kun taas tässäkin ketjussa porvarit ja duunarit ovat toistensa kurkuissa kiinni, niin on sveduilla nauruissa pitelemistä.

Karu fakta on se että RKP on Suomen vaikutusvaltaisin puolue, se on aina hallituksessa, ja saa asiansa läpi kun hallitukseen tarvitaan kaksi isoa puoluetta jotka kyräilevät toisiaan.

Se mitä Suomi kaipaisi olis suomenkielisten yhteistyötä, jolla saataisiin purettua suomenruotsalaisten ylivalta ja poistettua mm. pakkoruotsi.

Suomi on nykyää kuin entinen Etelä-Afrikka jossa buurit pitivät valtaa, meidän omat buurit eli svekomaanit tekevät sitä edelleen.

Puolueiden aika kaltaisellaan tavalla on ohi - tilalle tulee ideologiset, käytännölliset ja harrastukselliset yhteenkuuluvuusryhmät ja suora kansalaisvalta ja -vaikutus kasvavat---
...

[31.5.2006]
Edustuksellisuus 100 vuotta, kansa harjoittelee suoravaikutusta

Suomi oli ennakkoluuloton 100 vuotta sitten; naiset saivat äänioikeuden samassa yhteydessä kun Eduskunta aloitti työnsä. Suomi ei ole nyt ennakkoluuloton, vaan moderneista mahdollisuuksista huolimatta karsastaa kysyä suoraan kansalaisilta mielipiteitä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tottunut hyvin hitaisiin muutoksiin, vaikka nyt tulisi toimia nopeasti huomisen uhkien estämiseksi. Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (SDP) kysyy jo, mitä emme näe, kun meillä menee niin lujaa (siteeraus Taloussanomista).

Muinoiset kreikkalaiset miehuulliset miehet suorahuusivat asiansa torilla välittömällä vaikutuksella reilut pari tuhatta vuotta sitten, jolloin jumalia oli monia ja kaikkiin tilanteisiin. Nyt jumalia on valtiollisesti yksi ja kansalaiset eivät usko kykenevänsä vaikuttamaan oman yhteiskuntansa asioihin. Ihmiset ovat väsyneet puoluepolitiikkaan, jotka asettavat ehdokkaat edustamaan meitä.

Ihminen elää koko ajan pienessä hidasmuuntumossa, jossa emme näe pienvaikutuksia itse tapahtumiin, jotka muuttavat koko ajan ympäröivyyttämme. Jokaista muutosta on edeltänyt pienen pieniä tapahtumia, meidän niitä huomaamatta. Hidasmuuntumoa kutsumme kohtaloksi, koska sille ei ole selitystä. Samaan kategoriaan kuuluvat jatkuvasti tapahtuvat virheet, joihin "kukaan" ei ole syyllinen. Virheet jatkumona ovat niin pieniä, ettei niiden aikaansaamia muutoksia nähdä kuin siinä vaiheessa, kun se on myöhäistä. Samalla tavalla edustuksellisuus toimii. Eduskunta kansantuntojen välittäjänä ei näe itse äänestäjää, eikä jatkuvia hidasmuutoksia yhteiskunnassa, vaan ainoastaan ne 200 toveria, jotka edustavat viime kädessä itseään, kansalta saamallaan valtakirjalla. Aktiivisuus kansalaisiin herää kaksi kuukautta ennen vaaleja.

Modernit informaatiovälineet, laajakaistat, mobiliteetti ja jatkuva läsnäolo yhteenkuuluvuusryhmissä muuttavat radikaalisti, mutta hitaasti vaikutusta epäsuorasta suoraan. Kansalaiset ottavat asioita suoraan omaan käsittelyyn; nyt harjoitellaan pienillä operaatioilla adresseina, boikotteina, suosituksina ja vilpittöminä arvioina juuri omasta mielipiteestä suoraan muille kansalaisille. Ihmiset ovat löytäneet toisensa sähköisesti ja "ajautuvat" vääjäämättä omansa kaltaisiin vaikuteryhmiin, joissa koetaan hyväksyntää ja hyödyllisyyttä. Syntyy ihmisehtoisia uusia "puolueita".

Ihmiset puhuvat useasti hyvin rehellisesti nimimerkin takaa; tilittävät tuntojaan, jotka muutoin kasvollisessa konsensusmaailmassa ovat tukahdutetut. Kuluttajasta on tullut vakava otettava vaikuttaja ja päättäjä.

100 vuotias Eduskunta voisi asettaa Tutkimusinstituutin, joka ennakkoluulottomasti tutkii, kehittää ja analysoi menetelmiä, joissa kansalaisen ääni kuuluu joka päivä, eikä kerran neljässä vuodessa. Valtakirja pitää ansaita joka aamu, kuten markkinatkin jaetaan auringon noustessa ahkerille asiakkaistaan pitäville myyjille. Kansanedustaja on myyjä, joka myy myös äänestäjiltään saamia ajatuksia oman yhteenkuuluvuusryhmänsä eduksi ja hyödyksi suuressa salissa.

Suomi voi olla ylpeä saavutuksistaan. Suomi nousi sotien jälkeen talousihmeenä ohi monien maiden ahkeruudella, sinnikkyydellä, ammattiyhdistystoiminnalla, maatalouden edunvalvonnalla ja huolehtivilla patruunoilla, joille työntekijä oli arvokas pääoma tuottamaan liike-elämän vaatimia voittoja. Tehtaan johtaja ei unohtanut työläistään, vaan rakensi talot, koulut, jalkapallokentät ja jakoi jopa stipendejä työläisten lapsille sekä lopulta viimeiselle matkalle myös hautausavustukset. Oli aika jolloin kannettiin vastuuta myös yhdessä. Oltiin ylpeitä omasta työstä. Nyt kannetaan vastuuta vain omasta kulutuksesta ja voitosta omistajille. Tänään koetaan ylpeyttä ostovoimasta.

Peruskansalainen on unohtunut. Unohdettu kansa (lainaus legendaariselta Veikko Vennamolta) on löytämässä suoravaikuttamisen sähköisistä välineistä tunnistamalla omansa verkoista ja foorumeilta. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa hyväksyntää sekä hyödylliseksi tuntemisen iloa.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Kokoomuksen jäsenmääraltään suurimman alaosaston hallituksessa. Siinä pelkästään oli maksavia jäseniä noin 3100! Kysymyksessä oli Tampereen Kansallisseura, jonka nimi muutettiin Tampereen Kokoomukseksi. Nykyään pelätään liittymistä jäseneksi, ilmeisesti palkkiottomien luottamustoimien vuoksi? Tarkoitan sen alaosaston puitteissa. Kunnianhimoisten ihmisten kohdalla asia on toinen. He muodostavat nykyisen maksavien jäsenten joukon, jotta pääsevät kokouspalkkioita nauttimaan! Olen seurannut Tampereella, noiden palkkioita tuovien tehtävien nimiä. Kas kummaa, kun yhdet ja samat nimet heiluvat senkymmenissä tehtävissä? Eivät varmasti pysty hoitamaan yhtäkään KUNNOLLA? Tämä on toisaalta yksi syy vähiin jäsenmääriin! Yhdet ja samat naamat hoitavat kaikki! Jakakaa hyvät puolueet kansanvaltaa paremmin omien puolueittenne sisällä! Silloin jäsenmäärätkin lähtevät uuteen nousuun.Tämä sanottuna n. 44 vuotisen jäsennyyden perusteella!

Demarit ovat juuri nyt nahanluontinsa alkutaipaleella - saa nähdä onko puolueapparaatti uuden puheenjohtajansa takana, .. ja kuinka pitkään. Jutalla on kuitenkin mahdollisuus uudistaa puoluettansa ja saada jäseniäkin lisää---
...

[orig 22.11.2007]
Demarien on aika luoda nahkansa - joukkuehenki on vain kadoksissa

(SDP:läiset etsivät kiihkeästi uutta ulosmenotietä kansalaisten pariin - YLE/Teema esitti mielekiintoisen dokumentin työväenliikkeen osuustoiminnasta Elannosta)

[ ... demarien tappio ei ollut suuri, se oli vain näkyvä ilmiö Niinistönä, kadonneena puolueohjelmana sekä otteen menetyksestä kansalaisiin. Joukkuehenkeä etsitään nyt piireistä ja osastoista - huomaamatta mitä yhteishengestä etääntynyt kansakunta olisi tarvitsemassa ... ]

Demarit yhdistetään ammatttiyhdistysliikkeeseen, kuten punaisemmatkin - miltei aateveljet ja -sisaret. Tuo napanuora oli tarpeellinen kun työväestölle haettiin status ja asema. Nyt ei ole työväestöä, tai sitten kaikki ovat sitä. Napanuora poikki ja historiallinen Elanto/ E-liike henki päälle huolehtijana ja johtotähtenä. Kaiken ei tarvitse olla markkinaosuustaisteluvingutettua kulukarsinta maksimivoittopyydemetsästystä.

Demareilta puuttuu valovoimaiset ja karismaattiset johtajat. On älykköä, ammattiyhdistysjyrää ja takavuosien toveriaatetta. Vanhan remmin olisi tuettava uusien syntyä hierarkian yläkertaan. Pinnan alta pyrkii uusi ääni - se on yhteistoiminnallinen ääni, jossa puhalletaan joukkuehenkeä - sitä henkeä mitä työväestön oma osuustoiminta-aate parhaimmillaan aikoinaan rakensi. Missä ovat tannerit, paasiot ja muut aatteen valaisijat?

Työväenaatteen osuustoiminta kupattiin, kun johtajat halusivat oman osansa markkinamekanismitaloudesta ymmärtämättä, että pelkällä toverihengellä ei kuluttajaa tuolloin kosittu. Ei huomattu markkinoinnin ja mainonnan vetovoimaa. Nyt ollaan kulutusjuhlamme huippuvaiheessa, kun elintasoamme ja hyvinvointiamme mainostetaan taivaisiin ja elämisen taso jää vaille vuoropuhelua. Tilanteet pysäyttävät. Käänne alkaa silmien aukeamisesta todellisuuteen, mihin info- ja kulutuskyllästetty markkinamekanismi vapaan yksilöperiaatteen mukaan on vienyt.

Työväen aatteen osuustoiminta ei ole kuollut, se olisi vain heräämässä tähän päivään vastineeksi tavararöykkiötalouteen. Elanto oli tiivis yhteisö, jossa haluttiin olla sen kultavuosina mukana täysin rinnoin vauvasta vaariin. Tällöin ihmiset osallistuivat, rakensivat ja kokivat ylpeyttä omastaan - oli joukkuehenkeä. Kansakuntaa johdetaan edestä, kansakunnalle annetaan esimerkein mallit ja osoitetaan yhteenkuuluvuutta olemalla kiinnostunut ja utelias mitä nykypäivän toveri tekee ja ajattelee. Mihin on jäänyt vireä 1970-luvun alun nuorisopolitikka aatekeskusteluineen?

Puolueet operoivat nuorennusleikkauksia, joskus vain muodon vuoksi - ei itse aatteen, päämäärän, kykyjen ja tavoitteiden vuoksi. Ei itse innokkuus, vaan ote sellaisena, jossa äänestäjät, ja ehkä uudet jäsenet haluavat sen ryhmähenkenä ja yhteisenä päämääränä nähdä. Huominen ei ole enää johtajakeskeinen, se on ryhmäkeskeinen. Kansakunta kuluttajina, äänestäjinä ja ympäristöstään huolestuneina kansalaisina hakee mallia, karismaa ja sellaista otetta, joka synnyttää verkostoja, joissa saavutetaan hyväksyntää, osallistumista sekä aktiivisuutta. Mihin jäivät takavuosikymmenien mm. runsashenkiset vappumarssit?

Aatteen palo on edelleen sallittua. Kulutushokeman ja näyttötalouden jälkeen etsitään ihmistä, linjaa ja ulospääsyä synnytetyistä markkinatalouden ongelmista. Keskusteluille, arvomaailmoille, aatteille ja henkisyydelle on nyt sijansa. Puolueiden on panostettava aatejohtajuuteen, mallikehitykseen, jossa tuntee olevansa läsnä, olla tekemässä ja osallistumassa. Mihin ovat kadonneet demareiden takavuosikymmenien karismaattiset johtajat, joilla oli aatetta ja sytykettä jäsenistön nosteeksi olla ylpeä omasta ja ryhmästänsä?

Demarit ovat perinteellinen puolue, joka ammensi voimansa vastakkainasettelusta omistavaa luokkaa kohtaan. Nyt kohta kaikki ovat omistajia, mm. runsaiden tulossa olevien perintöjen myötä. Omaisuus tekee kitsaammaksi, omaisuus tekee huolehtivammaksi omaansa kohtaan, meistä on tullut takavuosien omistajaluokkaa. Aate haalistui vaalittaessa autoja, mökkejä, asuntoa, lomalentoja ja muuta maallista, jonka perässä juoksemme innokkaasti perustellen, että pyörivät pyörät takaavat työllisyyden.

Työllisyys on tärkein elementti edelleen, tai oikeastaan osallistuminen on oleellisin osa yhteiskuntaa. Vaipuminen ja juurettomuus ovat haittoja synnyttämään nykyisiä ja huomisen ongelmia. Rahakaan ei lopulta voitele rauhattomuutta, kun ei ole omaa verkostoa, josta saada tukea, neuvoa ja ryhmähyväksyntää. Aate on ryhmä, ja aate on ihminen itse - pääpaino ei ole taistelu työnantajaa vastaan - taistelu on meitä kohdannutta osattomuutta, henkistä tekemättömyyttä ja saamatonta hyväksyntää vastaan.
--- Saavuttamaton hyväksyntä on ongelma yli puoluerajojen. Ei ole vasemmistoa, eikä oikeistoa - on vain ympäristö ja me ja niiden asemoituminen tilaan, jossa paikka ja sijainti kohtaa tasapainon. Mihin ovat kadonneet ne ihmismielelle sallitut ja kehittävät henkisen otteen kilpailut ja mittelöt, joilla aatteita ja joukkuehenkeä johdettiin?

Demareilla on etsikkoaika. Eduskunnassa on jo nyt sopivia kandidaatteja uusiksi johtajiksi, niin nuoria kuin kokeneempia. Työnteko on yhteinen oikeus, raha on valiintuvasti jaettava kohtaanto kulutuksen kanssa. Kasvava tuloero on yhteisöllisyyden vihollinen. Ansaitsematon palkka ja palkkio ovat vihan lähteitä, joista kumpuaa ongelmia tosiensa perään. Näyttötalous ja kulutusiloittelu ovat erheitä, jotka ajauttavat ihmiset lokeroihin, joista on muodostumassa uuden ajan luokkajaot.

Yhteiskunta ei ole markkinamekanismien temmellyskenttä, vaan alusta, jossa saavuttaminen, tavoitteellisuus, onnistuminen ja osallistuminen hyväksyttyinä jäseninä ovat parhaita yhteisön vahvuuksien lähteitä. Vahvuuden vaalijaksi pitää löytyä aate ja sen valvoja - on vahvojen johtajien aika. Demarit voivat saada kirittäjikseen uudistuvan Perussuomalaiset, jos vain siellä riittää kyvykkyyttä ojentamaan rivit suoriksi ja uskottavaksi kenttätoiminnan linjakkuudeksi.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Demareilla ja Kokoomuksella on ainakin nuoret puheenjohtajat, mutta kuinka saadaan heihin eloa, etteivät ole heti valmiiksi juuttuneet perinteiden painolasteilla? -- Missä viipyvät todelliset kansanjohtajat?---
...

[orig16.7.2008]]
Cc: paavo.vayrynen@formin.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; jyrki.katainen@vm.fi
Sent: Wednesday, July 16, 2008 11:55 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE --- Suurimmat puolueet harjoittavat vain puolittaista yhteiskuntapolitiikkaa

Oppi kuluttamisesta ei rakenna sopusointuista elinyhteisöä

(Kokoomus julistaa tasavallalle lisää ydinvoimaa - Kokoomus myy globalisaation nimissä kansallista omaisuutta ulkomaille - markkinatalousoppien mukaisesti, lisäksi rakentaisi energian alttareille Lapin jo suljetut vesisysteemit)

[ ... puolueiden innoke, houkute ja tavoite on ideologia. Kokoomuksen ideologia markkinataloudesta, kulutuskeskeisyydestä ja yksilön ratkaisuista ei tue tapaa nähdä eliöyhteisöt kokonaisuuksina ja harmonioina ... ]

Vahva puolue ja ytimekäs ideologia ei koskaan kykene soveltamaan kahta valtavirtaa keskenään. Kokoomus ei voi olla yhtä aikaa tehokas markkinatalousmekanismi ja toisaalta yhteisöjen tasapainoinen rakentaja sosiaalisella ulottuvuudella.

Puolueiden on valittava linjansa - mm. demarit hakevat nyt kadoksissa olevaa sosiaalidemokratiaansa. Kokoomus loikoilee markkinamekanismissa, jossa rahan määrän tavoittelu syö yleiset ja yhtäläiset sosiaalisen tavoitteellisuuden päämäärät.

SDP ei ole talous- eikä kulutusorientoitunut puolue, kuten Kokoomus ei ole sosiaalisen ja tasavertaisen näkökulman puhdas kannattaja. Puolueet eivät voi ajaa kahdella hevosella - eri suuntiin. Ideologia on silloin selkeä, jos se on esimerkiksi markinamekanismia tai sosiaalista yhteisymmärrystä. Vain keskittymällä suuntaansa - tuo se linjalleen parhaan lopputuloksen.

Oppi taloudesta on kannustanut kuluttajat ohjautumaan hinnan, määrän, tarpeen ja näyttämisen mukaisesti nousu- ja laskukierteisiin. Tämä päivä on kokoomuslaista kulutusjuhlaa oireena hengenahdistus ihmisen sisältä ja ulkoa ympäristöstä. Rahaa ja luontoarvoja ei voida sekoittaa keskenään.

Huominen on osallistuvampaa yhteisöllisyyttä jo alkaneen hengen- ja mielenahdistuksen vastapainoksi. Yhteisöllisyys ei korosta kulutusarvoja, se mieluumminkin painottaa vastuuta, puolittamista ja maksua aikaansaannoksista, jotka ylittävät luonnon ja ympäristön lyhyenkin aikajakson kestävyysrajat.

Markkinamekanismi ja talousarvot ovat Kokoomuksen leipäpuu. Kuitenkin valtiovarainministeri Katainen ennusti vakuutellen reilu puoli vuotta sitten, että USA:n "velkaa liian epäkelvoille" -kriisi ei ulotu Suomeen saakka. Nyttemmin tuo ennuste on osoittautunut vääräksi --- Herää vääjäämätön kysymys, onko markkinatalousmekanismin puheenjohtaja ollut täydessä ymmärryksessä kuinka USA:n velka-ahdinkoiset levittävät vastuuseuraamuksia ympäri maapallon?

Tänään Suomen kansa ei suurelta osin luota puolueisiin, vaikka lähes aina kaltaisensa ja vaaleista toiseen samanjakoisen eduskunnan itselleen äänestävät. Puolueet parantaisivat mahdollisuuksiaan kansalaisiin päin kirkastamalla ideologioitansa.

Ideologia ja tavoite eivät voi olla ristiriitaisesti sitä ja tätä - kosiskelun maksimoimiseksi. Kansalaiset ymmärtävät lukemansa ja kuulemansa. Kirkkaasti yksiselitteiset tavoitteet ymmärretään kaikissa sosiaali-, ikä-, sukupuoli- ja tuloluokissa selvemmin.

Kaikki puolueiden puheenjohtajat ovat julistaneet uudistuksia. Todellisuudessa Kokoomuksen sydäntä lähellä olevat talouspiirit ovat kuitenkin määrittäneet linjan ja suunnan. Puolueet eivät ole tuoneet sitten viime vuosisadan alun juurikaan mitään uusia tuulia - olisiko nyt oikeasti siihen aika?

Kansalaiset ovat nähneet kuluttamisen seuraukset. Veronmaksajat ovat nähneet puolueiden hampaattomuuden muuhun kuin apparatismiin ehdokasasettelussa, nimityskaruselleissa ja klikkiytyneissä puheenjohtajaäänestyksissä.

Juuri nyt oireilee kulutusähkyn jälkeinen krapula ja epävarmuus. Materia ja tavaran kerääminen ei ole huomenna pop, velkaa on liikaa ja lyhennysvapaita pyydetään yhä tiuhempaan - osaavatko puolueet huomioida tämän? Kansakuntien ja kansalaisten suuri viisari on kääntymässä.

Kokoomus ei voi olla sosiaalinen ellei se uhraa oppia nykyisenlaisesta markkinamekanismista. Sosiaalidemokraatit eivät voi olla kuluttajien ostovoimakasvutoiveiden asianajaja, ellei se uhraa historiallista näkemystään osallistuvasta yhteisöllisyydestä. Miltei kaikki suomalaiset syövät jo nyt riittävästi, jopa ylikin ja osallistuvat monikymmenkertaisesti kulutuskierteeseen sitten työväentalojen perustamisen.

Maaton raha ja ekonomiaalinen tase eivät koskaan istu samaan pöytään ihmisen itsensä henkisemmän ja vähempään kuluttamiseen tähtäävän haaveen ja mielihalun synnyttämisen kanssa.

Puolueemme ovat nyt vedenjakajillaan. Valinnat linjoista päättävät suosion - kansakunta ottaa nyt auliisti vastaan tavan nähdä ihmiset itse suuren piirun verran lähempänä toisiaan.

Nykyinen vedenjakajahallitus on huomisen vartija, nyt tehdyt päätökset voivat olla dramaattisia huomisen ongelmien aiheuttavia virheitä. Raha- ja talouspakotteinen hallitusmalli on unohtanut ideologisen arvokeskustelun. Kansalaiset ovat jo omaehtoisesti ja itse aloittaneet pohdinnan ja arvojen uushaennan.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
...

Mielipidekirjoitukseen liittyvät kuvalinkit ~
copyright by Ilkka Luoma 2006-2008 - kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Link 1 ~
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/29giq+i ... rkaus.html ---
[kuvia luonnosta, yöstä, päivästä - torilta, puistosta, tehtaasta - turhakkeesta ja hinnasta, jonka maksamme kun kulutamme, siis tuotamme yhä enemmän ja enemmän]

Link 2 ~ --- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/29caz+i ... evat-.html ---
[kuvia luonnosta, harmoniasta, vedestä ja rauhasta mitä joskus on harmoniaksi kutsuttu]

Link 3 ~
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/295rg+i ... assuo.html ---
[kulutusjuhlamme loppusijoitus - kaatopaikoilla kohtaavat tapamme tehdä luontoharmoniaa jatkuvasti lisääntyvästä kulutusinnoittelustamme]

[orig 13.9.2006]
Puuttuuko eduskunnasta, puolueilta ja poliitikoiltamme rohkeus innovaatioihin ja keksintöihin?

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja kilpailutalous tuottaa uusia keksintöjä ja innovaatioita päivittäin. Onko näillä asioilla jotain yhteistä? Eduskunta säätää lait, joiden pohjalta kansalaisilla voisi mennä paremmin, helpommin ja mukavammin. Onko tavoite aina parempaan, nopeampaan, tehokkaampaan ja mukavampaan? Onko Eduskunta jarru kehitykselle, jotta useammilla meistä voisi olla mahdollisuus saavuttaa tyytyväisyyttä? Syntyykö tyytyväisyys aina paremmasta, nopeammasta, tehokkaammasta ja suuremmasta?

Tuotekehitys, evoluutio ja keksinnöt sävyttävät ihmistä, luontoa ja koko muuntuvaa eliöstöä. Tuotekehitys ja keksinnöt ovat ihmisten tapa tyydyttää uteliaisuutta ja luomisen tarvetta. Ihmisen tulisi olla luonnostaan utelias ja halukas kokemaan uusia koko luontoa nähden tasapainoisia mahdollisuuksia. Kaikki kehitys ei ole lopullista ja "oikean suuntaista", vaan välillä otetaan peruutusta entiseen, kuten politiikassakin ja yhteisten asioiden hoidossa.

Kansanedustuslaitos edustajineen on hidastunutta enemmistön huomioon ottamista, missä suurille yhteiskunnallisille keksinnöille ja innnovaatiolle ei ole sijaa. Muutokset laajasti kansalaisille lainsäädännöllisesti ovat hitaita, koska uusi ja ennalta kokematon on uhka yhteiskuntaturvallisuudelle. Käytännössä pieni vähemmistö säätää enemmistön mahdollisuuksia. Ympäröivä luonto on täynnä esimerkkejä, kuinka evolutiivinen tuotekehitys toimii tasapainossa muun ympäristön kanssa.

Vain pieni osa ihmisistä on pioneereja, suurin osa myötäilijöitä. Turvallisuushakuisuus ei siedä nopeita muutoksia. Eduskunta ei myöskään osoita nopeita muutoksia, vaikka taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti maailmanlaajuinen työn uudelleen jako niin edellyttäisi. Vai onko malli katsoa ensin ja valita sitten parempi?

Poliitikko ei osoita "keksintöjä" eikä innovaatiota kansalaisille, koska häneltä odotetaan vakautta, tasa-arvoisuutta ja laajojen kansanosien huomioon ottamista. Tosiasiassa edustaja on äänestäjiensä renki ja niiden tuntojen ja tarpeiden edunvalvoja. Edustaja lupaa aina samat asiat: turvallisuutta, kasvua, rahaa ja toimeentuloa. Läheskään kaikki suomalaiset eivät näitä lupauksia kohtaa.

Demokratiassa yhteiskunnallinen vastuu voi ajaa edustamansa ryhmän etujen ajamisen edelle. Innovaatiot ja keksinnöt pohjaavat useasti pienien ryhmien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Yleinen edunvalvonta ja laaja yhteiskunnan etu ei salli nopeita kilpailusta muodostuneita innovaatioita.

Kehitys politiikan hoidossa on pysynyt vaisuna vuosikymmenet, miltei sata vuotta. Viimeiset suuret poliittiset oivallukset tapahtuivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Viimeinen suuri innovaatio aatepolitiikassa oli kommunismi, joka havaittiin ihmisille sopimattomaksi kilpailevan luonteemme vuoksi. Kommunismin jälkeen on yhteisten asioiden hoidossa tapahtunut vain pientä muutosviilausta. Politiikka ja nimenomaan puoluepolitiikka on taantunut mallina ja metodina viime vuosisadalle, se ei enää vastaa verkostoituneen ja kilpailullisen maailman tarpeita.

Ihmiset valitsevat äänillään asioidensa hoitajat ja ehdokkaat valitsevat puolueet, joille ideologinen tuotekehitystaito, menetelmäinnovaatiot ja -keksinnöt ovat miltei tuntematon ilmiö. Kilpailevat yhteiskunnat ovat taloudessa ja arkielämässä luoneet täysin uusia menetelmiä informaation välitykseen, ihmisten kohtaamiseen, tiedon löytämiseen ja sen jäsentämiseen. Nämä menetelmät ovat esiaste kansalaisten suoravaikutukselle, jolloin mielipidesuunnat, tarpeet ja tavoitteet saadaan suoraan käsittelyyn.

Edustuksellisuus ei löydä kilpailun puutteen vuoksi uudistuksia (Eduskunnassa kuulemma pätee vahvasti sanonta: näin on päätetty, ... herää kysymys: kuka ja miksi). Yhteisten asioiden innovaatiot ja keksinnöt siirtyvät kansalaisten omiin käsiin. Internetin yhdistävän vaikutuksen myötä kansalaiset suorittavat tahtomattaan uuden kehitystä yhteisöllisyyden kehittymiseksi.

Ihminen on nisäkkäille tyypilliseen tapaan laumaeläin ja kaipaa hyväksyntää, osallistumista ja kannustetta onnistumisistaan. Yhteiskuntakeskustelu on siirtymässä kansalaisten käsiin ja samalla toteutuu vääjäämätön yhteisten asioiden tuotekehitys ja innovointi. Tämä tuotekehitys on suunnittelematon ja toteutuu "lajinvalinnan periaatteiden mukaisesti".

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

[orig 10.3.2007]
Kuinka käy demarien, SAK:n ja puheenjohtaja Eeron?
~
Kuinka tulonjakopuolue onnistuu SAK:n ja Eero Heinäluoman kanssa
link:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=5&t=16364

[ ... SAK räväytti puhuttelevalla ravistelulla, tietoisesti tietäen jo etukäteen tulevan palautteen. Operaatio onnistui hyvin ja ihmisten mieliin jäivät mm. alitajuntakytköksinä Fortum/ Lilius optioiden tolkuttomuudet. Ruoka on elinehto ja tällä leikitteleminen ylitti aivan tavallisen kansalaisen sietokyvyn... ]

Puheenjohtaja Eero Heinäluoma on ammattiyhdistyskasvatti. Hakaniemen ammattijyränä, toki valveutuneena sellaisena - oli suuri harppaus valtiovarainministeriön linnaan ja puolueen johtoon. Eero Heinäluoma esittää suurena pienellä äänellä sanailijana henkistä alistumista karismaattisemmalle Niinistölle ja hiukan pidemmälle Vanhaselle.

Demarit ja SAK ovat rakentaneet Suomeen osaltansa vertaansa vailla olevan tulontasauskoneiston. Suomessa on keskimäärin erinomainen elintaso, keskimäärin erinomaiset turvajärjestelmät ja toistaiseksi keskimäärin riittävästi rahaa jakava eläkejärjestelmäsysteemi. Miksi aina tämä keskimäärin - yksinkertaista, koska hiljalleen niin lapsiperheissä, opiskelijoissa, yksineläjissä, työttömissä ja vihdoin myös eläkeläisissä muhii hiipivä tulotason lasku, osallistumattomuus, tietämättömyys huomisesta, luottamuspula ja syrjäytyminen sekä lopulta kansantaloudellinen mahdottomuusyhtälö: valtiostamme loppuu raha, kun kilpailukykymme murenee mm. korkeiden kustannusten ja kohdisteettomien koulutusjärjestelmien vuoksi.

SAK perustettiin taisteluun patruunoita, tehtaanomistajia, ... siis työnantajia vastaan - huolehtimaan hiukan enemmän rahaa myös duunarin massiin. Siinä tehtävässä työmarkkinajärjestöt, SAK etunenässä, onnistuivat hyvin. Meillä Suomessa oli pienimmät tulotasoerot vielä 1970 ja -80 luvuilla, kunnes viime vuosikymmenenä tulotasoerot ovat olleet jälleen kasvussa. Lauantaiseurassa YLE-TV1:llä SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen osoitti valtiomiesmäistä taitoa selostaa epäsuorasti miksi SAK:lla oli oikeus raflaten valistaa katsojia hyllytetyllä tv-mässäilyllä ylipaisuneita osinkoja, optiojakoja ja työpaikkojen sekä pääomien karkailua.

Ihminen on aina ollut ahne keksittyään minäkeskeisyytensä ja varastoi ylijäämäänsä varastoiksi rahana, omaisuutena ja ihonalaisena rasvana pahojen päivien varalle. Demarit, vasemmisto ja SAK ovat kamppailleet myös työväestölle "varastoja", omaisuutena, kulutusvoimana ja sijoituksina. Ihminen on ns. kerääjä, joka mittaa arvoansa mm. "varastojensa" määrällä ja koolla. Jokainen varasto tavarana, omaisuutena ja ostovoimana on aina pois aktiivisesta luonnon kiertokulusta. Näin ihminen onkin varastoivin eläinlaji, joka hamuaa itselleen sellaista kasvu - ja elonjatkamisvoimaa, joka on muilta pois. Kulutamme määräämme suuremman osuuden maapallollisista yhteisistä varannoista.

Demarit ovat vastavoima yliähkyoptioille, suhteettomille osingoille ja ostovoiman jemmaamiselle liian harvojen taskuun. SAK halua jakaa sitä, mikä kuitenkin yhdessä tehdään. On kansantaloudellisesti sama kuka mahdollistaa, kuka suunnittelee ja kuka tekee - oleellista on se, kuka kuluttaa yhteiset tuotokset ja kuinka/ miten paljon niitä kulutetaan. Kysymys on jakaantumisesta. Eero Heinäluoma oppi Helsingin Hakaniemessä jakamisen periaatteen, hän oppi myös mikä voima SAK:ssa piilee - kukahan vielä osaisi kanavoida tämän voiman kansankunnan eduksi?

SAK:n ongelma on jäsenistön ikääntyminen. Suomen ongelma on väestön ikääntyminen. Puolueiden ongelma on nuorten puute aktiivisista toimijoista. Nuoret eivät ole kiinnostuneita puolueista, ei ammattiyhdistysliikkeistä, eikä oikeastaan puoluepolitiikastakaan. Missä vika? Demarit, SAK ja Eero Heinäluoma ovat tosi paikan edessä. Kuinka herätetään joukkoihin ymmärrys, ettei kaltaisemme meno voi jatkua - olisiko todellisuuden tunnustus keino sytyttää joukot, sytyttää nuoret osallistujiksi huolehtimaan huomisesta. Sytytys ei onnistu lupauksilla, joissa jaetaan sellaista, mitä ei ole olemassa. Paras sytytys on lupaus olla kuuntelija, olla kokoaja ja olla esille ottaja.

Demarit toivat osaltansa elintasoa Suomeen, SAK lyhensi työaikaa. SDP paransi työehtoja, SDP nosti palkkoja vastavoimaksi loputtoman ahneille osinko- ja spekulaatiokiipijöille. Duunarikin ansaitsi ostovoimaa helpommalla, nopeammin ja tehokkaammin. Palkkiona meillä on osin tietyillä toimialoilla ulkomaisiin toimijoihin nähden kilpailukyvytön markkinamekanismi. Emme pärjää puolta halvemmille työtovereillemme. Mitä me teemme? Tässä olisi SAK:n, demareiden ja Eero Heinäluoman mahdollisuus saada uutta sytykettä joukkoihin, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen.

Niin duunari, suunnittelija kuin pääoma voisivat katsoa Suomemme etua, jokainen meistä voi leikata sellaista, mitä meillä on liikaa - tilalle saisimme kilpailukykyä, kauppaa ja toimeliaisuutta. Me saisimme voimaa kohdata vieläkin suuremmat haasteet; ympäristömme korjaamisen, kohentamisen ja elinkelpoisuuden palauttamisen monimuotoisuudelle ja harmonialle, jonka olemme kulutuskiihkossamme tuhoamassa.

Aika on nyt loppunut. On vain tekojen aika - leikkaamisen ja säästämisen aika. SAK ja demarit kantoivat vastuuta, kun liian itseriittoisilta patruunoilta neuvoteltiin ja lakkoiltiin tulonsiirtoa myös duunarien varastoihin. Nyt nämä varastot ovat täynnänsä sellaista, joka kuuluu muille. On aika purkaa se - se tulee palauttaa luonnon omaan kiertoon ja valinnoiksi myös muille. On tasapainoittamisen aika - työtätekevä väestö suurempana massana voi ottaa vallan ja tehdä elämänsä suurimman ympäristöteon, luoda elämän edellytyksiä tuleville sukupolville.

Huhu kertoo, että Eero Heinäluoma olisi vuokrannut vihreydessään Toyota Prius hybridiauton vaalikampanjaansa juuri vaalien äänestyspäivään saakka. Onko tämä merkki demareiden vihertymisestä, jää nähtävksi - äänestäjät valitsevat nyt vedenjakajaeduskunnan, joka valmistelee pohjaa neljän vuoden päästä valittavalle eduskunnalle, jolle sälyttyy kaikki suuret, vaikeat ja jopa kipeät päätökset kulutuksesta, verotuksesta, tulontasauksesta ja nykykaltaisen hoivayhteiskunnan osittaisesta purkamisesta. Rajat on nyt saavutettu. Olemme syöneet liikaa ja se näkyy.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

--------------------------------------------------------------------------------

Pääkuva:

http://photos1.blogger.com/blogger/4810 ... C_1983.jpg

Pääkuvan teksti:

Suomen valtapuolueen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoma puhui sinänsä asiaa, mutta idealismina, ei konkreettisena ja toteutuskelpoisena asiakokonaisuutena. Puoluepolitiikka on käymässä tiensä päähän nykymuodossaan. Kansa ei enää kiinnostu "tyhjistä sanoista". Heinäluoman puhe oli sanoina selkeää ja ymmärrettävää, muut käytännössä toteutuskelvotonta. Puheessa ei nähty metsää puilta. Puhujalavan takana siintää demareille tyypillisesti kulttuuri; "vaalean punaiset" ovat myös innokkaita työväenteatterin kannattajia, vaikkakin takana siintää Suomen teatterimaailman pyhättö Suomen Kansallisteatteri, josta aivan viime aikoina jäi eläkkeelle yksi erinomainen näyttelijä ja herrasmies; Martti Järvinen, joka pitkän teatteriuran päätteeksi sai ansaitsemansa eläkepäivät. Demarit sen sijaan kamppailevat kulttuurin ja markkinatalouden välillä. Demarit kuten Kepukin joutuu muutokseen, joka voi ravistaa koko puoluekonetta, siksi kyllästynyttä kansan syvät rivit ovat. Yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia kaltaisellamme kulutustasolla ei yksinkertaisesti voi kaikille maapallon kansalaisille jakaa ja tämän tietää erinomaisen hyvin myös valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. DSC_ 11983.JPG, klo 12:14. 1/400s, f10, 40 mm.

Lisäkuvat:

1)

http://photos1.blogger.com/blogger/4810 ... 1987.1.jpg

Kuvateksti 1.:

Vapulla on monet juhlijansa, toinen odotti ja toinen sai armeliaasti irakilaisilta islamilaisilta ilmaisen ruoan. Elämän laitapuolen kulkijat ovat muistutus kaiken katoavaisuudesta, kuten kulutuksen hedelmistä joiden perään ponnistelemmme selostuksella kasvava hyvinvointi ja työn teon helpotus. Kuinka pitkälle kasvutalous etenee, milloin tulevat rajat vastaan? Kuvan vahvasti vaatettunut henkilö ei ota osaa kulutusjuhlaa, hän ainoastaan taistelee elämästään. Meillä kaikilla on ansiomme ja ainutlaatuisuutemme, kukaan ei ole syntymähetkellä toistaan "arvokkaampi" kuten ei myöskään lähdön hetkellä, jolloin kaikki se maallinen muuttui salamannopeasti turhaksi ja hyvin kaukaiseksi. Pitäisikö evoluution poistaa minkäkölaiset kulkijat, miten kullakin on oma oikeutensa, vai antaako luonnon huolehtia kuten muualla eläinkunnassa. Kuka on kelvollinen antamaan sen oikean vastauksen? Kello 12:53. DSC_11987.JPG. 1/320s, f9, 97 mm.

2)

http://photos1.blogger.com/blogger/4810 ... C_1975.jpg

Kuvateksti 2.:

Marssille oli lähdössä myös Anarkistit, joille näyttää myös pääomien loputon rahankasvatus tuoneen mielipidettä purkamaan kasvuntaloutta maapallon kustannuksella. Anarkistit olivat pieni ryhmä, vain satakunta henkeä. Suomi on vapaa maa, siksi sen ovat tehneet isämme ja isoisämme, Kiitos heille. Meillä voivat kaikki kukat kukkia, myös vaihtoehtoiset. DSC_11975.JPG, klo 11:59. 1/250s, f8, 36 mm. Anarkisteille musta väri oli vaatetuksessa tyypillistä ja heidän lippunsa olivat enteellisesti musta-punaisia.

Vanhanen oli rehellinen jo toukokuussa ilmaistessaan, että puoluepolitiikka on kohtaamassa kriisinsä - tämä ongelma kävelee yksinkertaisesti vastaan jo tulevan talven aikana---
...

[orig 23.5.2008]
Pääministeri Matti Vanhanen: Nykypoliittinen järjestelmä kohtaamassa kriisinsä*)

(Uutisointi hehkuttaa vaalirahoitussotkuja, laittomuuksia ja salailuja. Poliitikot ovat perinteellisesti vain lakaisseet roskansa maton alle - nyt media ja kansa puuttuvat asiaan. Luottamus rapautuu, kuten jo pidempään ovat ennusmerkit olleet ilmassa - vähäinen äänestysprosentti ja kansan suussa leviävät sutkaukset ja vitsit edustajistamme ja lainlaatijoistamme --- ei laajana yleistyksenä)

YLE 1 A-talk esitti torstaina 22.toukokuuta 2008 ajankohtaishaastattelun, jossa mm. elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) ja oppositioedustaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanailivat voimakkaasti poliittisesta moraalista, salailusta ja sanoista, joita oli sanottu tai ei:

- Timo Soini kertoi tapaus Matti Vanhasen sanoneen toimittajalle, kysyttäessä oliko lakia rikottu, kun raportit yli 1.700 euron "vaalilahjoituksista" oli edustaja Kallilta tekemättä - "en ole keskustellut edustaja Kallin kanssa aiheesta", oli Vanhasen ilmoitus (?) --- YLE voi kaivella nauhojaan ja etsiä ko. haastatteluhetken, sillä Mauri Pekkarinen otti Soinin lausahduksen vakavasti, jopa sormeaan heristäen. Poliittinen intohimoriita on näin valmis ---

... tosin on aina muistettava, että kansa valitsee "näköisiään ja tuntuisiaan" edustajia - eduskunta on kuin pienoissuomi ilman taloudelliselta menestykseltään "alinta" kvartaalia - sen sijaan kvartaalitalous on yliedustettuna.
.........

Alla aiheeseen hyvin sopiva mielipidekirjoitus vajaan vuoden takaa, jossa käsitellään kansalaisten luottamusta, odotuksia ja ajatelmia edustajistaan, nykymenosta ja yleensä yhteiskunnastamme - mihin se sitten onkaan menossa.

*)
ei sanatarkka lainaus

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Lisäksi linkkejä kirjoituksiin, joissa ruoditaan luottamusta, edustajia sekä eduskuntaamme kuin nykypolitiikkaakin ----
-- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/1328581 --
-- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/1328593 --

-------

ORIG 13.08.2007

Peruskansalaiset valitsevat sosiaalisen ympäristövastuuelämän uudet linjat

[ ... asuntokauppa hiipuu, ... töitä riittäisi toistaiseksi kaikille, mutta mistä tekijät - osan kärvistellessä työhaluttomuudessa tai epätietoisuudessa mitä tekisi tänään ja huomenna. Perussuomalaiset kasvavat päättäjien asemaan ja sosiaalidemokratia käy omaa kamppailua puoluepolitiikan ja kansalaisliikeajatuksen rajoilla ... ]

"Maassa kaikki hyvin ja tuleva kuningas eläköön kauan". Elintasolintukotomme on yhteiskuntapoliittisessa "vaikutekriisissa" - kansa ei laajasti tue perinteellistä puoluepolitiikkaa. Kansakunta vaikuttaa nyt suoraan ja keskustelee keskenään - ohi puolueapparaattien. Suomi on syönyt hyvin, vaikka nälkä kulutuksen kasvussa onkin ohittanut vyön viimeisenkin solkireiän. Nälkä on myös tietämättömyydessä, mitä huominen tuo tullessaan.

Suomalainen on keskimäärin perusihminen, joka ei kannata Natoa, mutta kannattaa varusmiesarmeijaa ja poliisia peruskansalaisten turvaksi mm. maahanmuuttajien varalta. Tavallinen kansa uskoo Jumalaan, ei käy kirkossa, mutta maksaa verot. Suomalainen on epäluuloinen vierasta kohtaan, olemme tottuneet saloseutuihin ja olemme yksi Euroopan harvaan asutuimmista valtioista. Reviirimme istuvat mielissämme, aidoissamme ja suojauksissamme - kuitenkin kilttiä ja hyväuskoista luonnettamme puolustaessamme.

Suomi oli puolueiden maa - niitä meillä riittää, olemmahan aatesirpaloituma ilman aatetta. Meillä on kolme suurta, mutta aatekriisissä olevaa - kansa ei enää laajasti luota puoluepolitiikaan. Kansalaiset valitsevat ihmisiä, siis tekijöitä, joihin toivottavasti voisivat luottaa. 'Puolue pettää aina', näin me useasti ajattelemme.

Perussuomalaiset saivat suuren vaalivoiton, kiitos mm. hyvän Uusimaa menestyksen. Vanhempi ikäpolvi muistaa vielä Veikko Vennamon suurvoiton, jossa Suomi ja eduskunta saivat 17 kansanedustajaa unohdetulta kansalta, joka tiesi mitä halusi. Veikko loi henkeä ja siihen kulminoitua aate, mies ja tahto. Kyllä kansa sen tiesi. Perussuomalaiset, jotka ovat Veikon, Einon ja Pekan jälkeläisiä, valmentautuvat uuteen suurvoittoon, samalla kun demarit pohtivat minne jäi aate, henki ja johtajan karismaattinen voima - Tannerista ja vanhemmasta Paasiosta on jo kulunut pitkä aika.

Puolueet muuntuvat vääjäämättä kansalaisliikkeiksi. Kansalla on nyt suoravaikuttamisen kanavia käytössään, me osaamme viestiä, löytää tietoa ja mielipiteitä verkosta. Olemme verkottumassa ja bloggaamme, keskustelemme anonyymeinä sekä kerromme mistä voi ostaa ja mistä sai mitäkin palvelua. Kansalaiset siirtyvät suoravaikuttamiseen. Puolueiden on muututtava siinä mukana, jos mielivät pysyä tavallisen perussuomalaisen kelkassa. Puolueiden ja kansan etäisyys toisistansa on nyt saavuttanut rajansa.

Tämän päivän pieni puolue kansalaisliikkeenä voi olla huomisen suuri vaikuttaja. Aate on heräämässä uudelleen. Arjen pienkuluttaja on huomannut tapahtumassa olevat ympäristömuutokset niin henkisenä oravanpyöränä kuin talouskiihkeytenä, mutta ennen kaikkea muutoksina ympärillämme, mistä kuintenkin ammennamme kaiken elinvoimamme.

Haemme muutosta ja odotamme suunnannäyttäjää, mikä kulminoituu myös henkilönä, joka sanoo ja pitää sen mitä lupaa. Suurin lupaus on yhteenkuuluvuuden viesti - vaikuttavin lupaus on välittäminen ja osallistuminen, ei välttämättä katteeton palkankorotus, verojen alennus, vaan oikeudenmukaisuus jaossa, tuessa ja huomioimisessa.

Huomisen aate ei ehkä ole puoluepolitiikkaa, vaan se saattaa olla kansalaistoimintaa, jossa osallistumisen riemu ja yhteenkuuluvuus nostavat ihmiset vaikuteryhmiin kukin mieltymystensä mukaisesti. Yksinäisyys, osallistumattomuus ja sivuraiteelle jäänti pelottavat eniten. Vaatimatonkin toimeentulo hyväksytään, kunhan on tunne tarpeellisuudesta ja joukkoon kuulumisesta. Vaikeina aikoina ihminen osoittaa parhaan taistelutahtonsa ja tuolloin yhteishenki ratkaisee.

Kansalaisliike on ryhmätoimintaa, missä on päämäärä. Päämäärä kristalloituu johtotähtenä, suunnalla pitää olla näyttäjä - näyttäjä tulee olla keulakuva johon luotetaan. Johtaja antaa ryhmälle ja liikkeelle kasvot - kasvot ovat elämää suurempi asia, kun ratkaistaan tahdon lujuus ajaa omiensa asioita. Vahvin asiaansa uskova saavuttaa voiton. Muutokset ovat nyt lähempänä kuin miesmuistiin jämähtäneiden puolueapparaattien aikana, jolloin meitä "hallitsemaan" valiintuivat henkilöt, jotka kasvoivat ulos aivan tavallisen kansalaisen elämisen arkitodellisuudesta.

Seuraavat vaalit ovat yllättäen pienen ja suuren mittelö, jossa kirkastuu uusi aatteen tie, missä kansalainen saa sijansa vaikuttajana myös muulloin kuin vaaliuurnilla. Suoran kansalaisvaikuttamisen aikakausi on alkanut ja tämä edellyttää aktiivisuutta, näkyvyyttä ja määrätietoisuutta kansanjohtajilta. Lupaus huomisesta on niukkuus, josta joudumme maksamaan velkaa sinne, mistä ympäriltämme ylettömällä kulutuksella, vain oman lyhytnäköisen etumme vuoksi, ryöstimme. On velanmaksun aika.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

--------------------------------------------------------------------------------

Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus -
[kuvia saa käyttää vapasti ylläolevan kirjoituksen kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007]

Kuva 1
--- http://www.panoramio.com/photo/3900903 --- 28072007098.jpg 915kB

Teksti
Suomi muutti kaupunkeihin ja autioitti maaseutua. Miltei meidän kaikkien tavallisten suomalaisten juuret ovat mullassa. Pysähtynyt juna ilman veturia Kallislahden asemalla. Ratakenttä on ruohottunut, mutta voisiko lisääntyvä kotimainen puukauppa jälleen virkistää maaseutua, junaliikennettä ja paluumuuttoa juurillemme, jonne joka kesäviikonloppu kymmenet tuhannet kaupunkilaiset suuntaavat hermojaan lepuuttamaan. Nykyiset sivuraiteet voivat olla huomisen väyliä, jotka tuovat toimeliaisuutta syrjäseuduille - Suomi on suuri maa, jossa on hyvä asua.

Kuva 2
--- http://www.panoramio.com/photo/3900907 --- 28072007126.jpg 928kB

Teksti
Tai kuinka se sitten meneekään? Kuitenkin kaikissa tilanteissa aivan tavallinen perussuomalainen on aina maksumies/ -nainen, kun päätöksille rahoittajaa haetaan. Onko nykyinen puoluebyrokratisoitunut apparaattijärjestelmä huomisen päättäjä, jää suuren kansa ratkaistavaksi. Tämän päivän pienet puolueet voivat olla huomisen suuria kansalaisliikkeitä - kansa ottaa vaikutusmahdollisuuksia enenevästi käsiinsä, ei vain vaaleissa, vaan jatkuvina vaikutekanavina valitsemilleen.

Kuva 3
--- http://www.panoramio.com/photo/3900911 --- 28072007131.jpg 1013kB

Teksti
Suomalainen aivan tavallinen kylätaiteilija ilmineerasi mielipiteensä suoraan kuvina, patsaina ja teksteinä. Tämäkin on suoraa kansalaisvaikuttamista. Vekaranjärvellä suuren varuskunnan vieressä kantaa ottava suoravaikutetaiteilija osoitti ajatuksensa kaikille ohikulkijoille (Onnela).

Kuva 4
--- http://www.panoramio.com/photo/3900923 --- DSC_8751.jpg 2802kB

Teksti
Perussuomalaisen intohimo on sauna ja usein siihen liittyvä olut ja sahti. Kaikkea kohtuudella, on vanhan kansan viisaus, joka pätee myös tunteiden ravitsemisessa. Suomalaiseen elämäntyyliin kuuluu sauna ja ranta, mistä uida. Kohtalomme alkoi vedestä ja siihen se myös joskus päättyy. Millaisia ovat tämän päivän suurien puolueiden kohtalot, kun kansakunta huomaa voivansa tehdä kansalaisliikkeinä omia päätöksiään suoraan ohi byrokratisoituneiden puolueapparaattien?

Kuva 5
--- http://www.panoramio.com/photo/3900933 --- DSC_8776.jpg 2986kB

Teksti
Meille monille aivan tavallisille perussuomalaisille riittää ruismoottorinen aitosuomalainen puuvene mökin rantaan. Vuosituhannet saloseuduillamme vesistöt ylitettiin ruuhilla, veneillä ja nimenomaan ihmisvoimalla, joka ei rasittanut luontoa, vaan ravitsi sitä väkevinä eloperäisinä luontopäästöinä. Olisiko huomisen uudet kansalaisliikkeet myös väkeviä todisteita vastuidemme kasvusta?

Kuva 6
--- http://www.panoramio.com/photo/3900944 --- DSC_8780.jpg 3097kB

Teksti
Kiihkoutuva kulutusjuhlamme vaatii lepoa ja rauhoittumista. Usko huomiseen ladataan rannoilta ja vedestä - meillä tavallisilla suomalaisilla on suuri veto veden ääreen, sieltä mistä vuosimiljoonia sitten nousimme jatkamaan sukuamme maan päälle. Tavalliselle perussuomalaiselle riittää uskottava ja luottamusta herättävä valtion ohjastaminen - syntyykö tämän päivän pienet puolueet huomisen suuriksi kansanliikkeiksi ohjastamaan meitä luontoystävällisempään suuntaan?

Kuva 7
--- http://www.panoramio.com/photo/3900952 --- DSC_8824.jpg 2798kB

Teksti
Tyven sisäsuomalainen järvi, jossa pienet veden kareet laajenevat tyyntyäkseen lopulta. Tyyntä myrskyn edellä - olemme kuluttaneet luontomme elinvoimaa siihen tahtiin, että huomisen rajuilmat odottavat jo tyvenen takana. Meillä suomalaisilla on valitettavasti yksi maailman suurimmista ekologisista jalanjäljistä, siis kulutamme henkeä kohti valtavat määrät energiaa.

Kuva 8
--- http://www.panoramio.com/photo/3900960 --- DSC_8828.jpg 2560kB

Teksti
Tavallisen suomalaisen ydinperheen pyyde ja toive on terveet lapset ja ilo niiden kasvattamisesta niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Leikkiviä lapsia kirmailee pienen järven rannalla; kaikki leikit eivät vaadi kalliita laitteita, vekottimia ja vempeleitä - joskus riittää pelkkä ilo lämpimästä vedestä ja omien vanhempien läheisyydestä.

Kuva 9
--- http://www.panoramio.com/photo/3900966 --- DSC_8861.jpg 2867kB

Teksti
Juuri tavallinen suomalainen kaipaa rauhaa, omaa rantaa ja pientä saunaa, jossa voi hikoilla pois arkipäivän murheet oman perheen kesken. Kaikki ilot ja mukavuudet eivät maksa paljon, tarvittaisiin vain yritteliästä mieltä. Tavallisen suomalaisen ikioma sauna jossain järvisuomessa.

Jospa kokeilisit tehdä vain alle 1000 merkin viestejä, joissa ydinasia on kiteytetty napakasti, niin ehkä joku jopa lukisi nuo jutut ja saattaisi ymmärtää viestin. Ja pitkiä sitatteja ei kannata käyttää kuin harvoissa poikkeustapauksessa.