Herlin: Huippuyliopisto keskitettävä!

[orig. keskiviikko, huhtikuu 13, 2005]
Kaikki koulut eivät voi olla yliopistoja tai korkeakouluja

Tieteessä tapahtuu -lehdessä nro 3/2005 Suomen akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen kirjoittaa yliopistojen levinneisyyden saavuttaneen huippunsa Suomessa. Tuo on terävä havainto, sillä me emme ole kaikki halukkaita ja/tai kyvykkäitä tuon malliseen koulutukseen.

Ihmiset ovat aina suuntautuneet eri tasoille; se on luonnon- ja valinnanlaki. Aluepolitiikka halusi miltei väkisin rakentaa jokaiseen vähänkään itseään kunnioittavaan kaupunkiin yliopiston statusta kantavan opinahjon pönkittämään alueen egoa. Aluepoliitikot omaa hyvää äänisaalistaan kalastaessaan väljähdyttivät yliopistojen alkuperäisen tarkoituksen olla vain terävimmän kärjen kouluttajia. Resurssit jakaantuvat liian lavealle ja opin terävyys laimenee huippuopettajien puutteeseen.

Niin ihmiset kuin luonto jakaantuvat tietyssä luonnollisessa suhteessa oikeasti kädentaitoisiin, näppäimistötaitoisiin, suunnitteluun kykeneviin ja johtajiin eri tasoissaan. Yliopistot ja korkeakoulut valmentavat alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden suunnitteluun ja johtamiseen kykeneviä ihmisiä. Osa meistä ei edes kouluttautumalla tule johtajiksi, osa ei pysty pitkälle luovaan työhön ja osa haluaisi oikeasti tehdä kätten työtä.

Yliopistot ovat kokeneet inflaation, aivan kuin mikä tahansa asia tai esine, jos se on kaikilla. Laatu laskee tai sitä ei koskaan saavutettu. 13.4. Digitoday julkisti, että 17% suomalaisista pystyy luovaan työhön. Luovuutta esiintyy kaikilla tasoilla, niin tehtaan hihnoilla kuin ala-asteen opetustoimessa. Lähtökohdiltaan miltei jokainen meistä syntyi "samat jauhot laarissa" periaatteella.

Suurin vaikuttaja on kasvatus ja elinympäristö. Lasten vapaaehtoisen hakeutumisen tulisi ratkaista oppikirjo, mitä koulutuslaitoksemme pitäisi tuottaa yhteiskunnan kysyntää tyydyttämään. Vinoutumat ovat havaittavissa. Yliopistokoulutusta ei tarvita kaikkeen. Yliopistot ovat sijoittumisjakauman normaalin ja luonnollisen jaon osalta erityisesti tutkijoita ja ylintä johtoa kouluttavia laitoksia. Perustutkimus ja sitä lähellä olevat sovellustutkimukset vaativat yhä syvempää osaamista ja luovuutta ja tähän ominaisuuteen me emme valitettavasti kaikki pysty.

Ammattikorkeakoulut voivat puskea kysynnän ja tarpeen mukaan seuraavan alemman tason osaamista asiantuntijatehtäviin sekä väliportaan johtamiseen. Opistotaso tuottakoon sen toisen suuren veronmaksajajoukon eli alemman väliportaan ja suoritetason yhteiskuntaosallistujat.

Kädentaitajat, joiden tarve on suuri, tuotetaan ammattioppilaitoksissa. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla teoreettispainotteisia koulutukseltaan, kaikkiin tehtäviin ei tarvita yliopistokoulutuksen saanutta. Monissa tehtävissä korkeamman tai alemman tason yliopistokoulutus voi olla peräti haitaksi saavutettaessa mitattavaa tulosta itse työstä.

Kaikki tiimit ja työryhmät kuin myös työyhteisöt tarvitsevat johtamista. Hyvän johtajan merkki ei aina ole koulutus. Hyvä johtaja on henkilö, joka motivoi, palkitsee, ojentaa ja kannustaa sekä nauttii arvostusta tiimiltään tai ryhmältään. Erinomainen johtaja omaa karismaa, jota ei voida kouluttaa missään opinahjossa.

(mainittakoon, että alussa mainuttu Tieteessä Tapahtuu -lehti on ilmainen ja yksi arvostetuimmista tieteellisistä julkaisuista Suomessa)

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Nyt kannattaisi ottaa huomioon se tosiasia, että esim. Helsingin yliopsitossa perusaineluonnet kyllä pidetään suurille laumoille, mutta sitten kun siirrytään aine- ja pääaineopintoihin luennoille osallsitujien määrät vähenevät eikä pääaineseminaarissa ole enää kuin parikymmentä opiskelijaa. Ja tähän voidaan vielä lisätä kirjatenttimahdollisuus, joten valinnanvaraa on. Ja kyllä sen professorinkin vastaanotolle aina toisinaan pääsee (miä ainakin pääsin). Tosin tiedekunnilla taitaa olla eroja, mutta omani ainakin oli tämän kaltainen ja omasta mielestäni sain konsuntointia yllin kyllin aina kun sitä tarvitsin.

Keskitetään oppilaat Euroopan huippuylikopistoihin ja lopetetaan puuhastelu Suomessa.,

Hupiyliopisto tuottamaan virkamiesten aikuistuneille kakaroille päivähoitoa. Kun sitten sieltä joskus valmistuu niin pääsee sitten aikuisten päivähoitoon johonkin virastoon hupipalkalle.

Suomen lapsellista yliopistopolitiikkaa voidaan verrata puolustusvoimien organisaatiorakenteeseen, missä kaikki nippa nappa vänrikiksi yltävät halutaankin huippuyliopiston avulla nimittää suoraan majureiksi!

Ja kuten kaikki asiaan hiemankin vihkiytyneet tietävät "majurina mies on tyhmimmillään"

Halvemmaksi tulisi kouluttaa kaikki post gradut ulkomailla oikeissa yliopistoissa.

Maassamme on tällä hetkellä yliopistoissa aloituspaikkoja enemmän kuin Suomessa syntyy lapsia. Herää kysymys ketä varten olemme rakentaneet näin massiivisen järjestelmän? Kenen tarpeisiin näitä ihmisiä koulutetaan? Onko järjestelmä kustannustensa arvoinen? Onko tarkoitus että alamme kouluttaa suomalaisten veronmaksajien varoilla kolmannen maailman nuorisoa USA:n ja Länsi-Euroopan hyväpalkkaisille työmarkkinoille ilman että yhteiskuntamme hyötyy tästä mitään? Onko tarkoitus luoda ja pitää yllä mahdollisimman suuri määrä hallinnollisia suojatyöpaikkoja ja tuottaa määrättömästi arvoltaan nollan arvoisia tutkimuksia?