Kuluttajan on usein vaikea arvioida valintojensa ympäristövaikutusta, mutta apua tuotteiden valintaan tuovat ympäristömerkit. Tosin valinta ympäristömerkityn ja ilman merkkiä olevan tuotteen välillä ei välttämättä johda ekoystävälliseen valintaan: ympäristömerkki kun myönnetään hakemuksesta kriteerit täyttävällä tuotteelle, eivätkä kaikki yritykset hae merkkejä tuotteilleen.
Kun kuluttajien tietoisuus kasvaa, kasvattavat ympäristömerkityt tuotteet todennäköisesti markkinaosuuksiaan, ja parhaassa tapauksessa ympäristöystävällisyydestä tulee kilpailuvaltti.
Ympäristömerkkien ensisijaisena tavoitteena on auttaa kuluttajia helposti tunnistamaan ympäristöä säästävämmät tuotteet. Ympäristömerkittävät tuotteet arvioidaan puolueettomasti, joten merkin avulla ympäristöystävällisyys on helpommin arvioitavissa kuin esimerkiksi mainosten tai tuotteiden omien tietojen avulla. Perusajatus on, että kussakin tuoteryhmässä vain ympäristölle parhaat tuotteet saavat käyttöönsä ympäristömerkin. Näin ollen kriteerit tiukkenevat sitä mukaan, kun tuotteiden yleinen ympäristötaso nousee.
Joutsenmerkki perustettiin lähes 20 vuotta sitten Pohjoismaiden ministerineuvostossa, ja se on Suomessa tunnetuin ympäristömerkki. Sen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, ja sen saaneiden tuotteiden ympäristövaikutukset on arvioitu koko elinkaaren ajalta: mukana ovat tuotteen valmistus, jakelu, käyttö ja poisto.
Tutkittavina ympäristövaikutuksina ovat luonnonvarojen ja energian kulutus, päästöt, jätteet, melu ja haju. Kriteereitä tarkistetaan 3-5 vuoden välein, jotta vaatimukset pysyvät ajantasalla ja vastaavat kunkin hetken teknologiaa sekä lainsäädännöllisiä vaikutuksia. Myös tuotteen laatu otetaan huomioon merkkiä myönnettäessä, jotta laatu ei kärsi ympäristönsäästön kustannuksella. Esimerkiksi joutsenmerkityiltä pesukoneilta ja pesuaineilta vaaditaan hyvää pesutulosta, ja lattiapäällysteiltä hyvää kulutuksen kestävyyttä.
Joutsenmerkki voidaan myöntää tuotteen lisäksi myös palvelulle tai suuremmalla kokonaisuudelle, kuten kaupalle tai hotellille. Suomessa Joutsenmerkin ovat saaneet esimerkiksi seitsemän eri Valintataloa. Kauppojen kohdalla kriteerinä on, että kauppojen valikoima, energiankulutus, jätteenkäsittely, kuljetukset, kylmälaitteet ja kaupan käyttämät pakkausmateriaalit täyttävät tietyt kriteerit.
Myös yhdeksän Scandic-hotellia on saanut joutsenmerkin. Hotellien ympäristökuormitukseen vaikuttavat muun muassa liinavaatteiden pesu, veden, sähkön ja lämmönkulutus. Joutsenmerkin hotelli voi saada, kun se monipuolisesti vähentää näitä ympäristövaikutuksia.
Koko EU:n laajuinen Euroopan ympäristömerkki, EU-kukka, on vastaava kun Joutsenmerkki, ja perustuu niinikään tuotteen elinkaareen. EU-kukan voi saada 5-40 prosenttia kunkin tuoteryhmän parhaista tuotteista, ja se myönnetään vain tuotteille, jotka täyttävät tietyt ennalta laaditut kriteerit. EU-kukka on Suomessa huomattavasti huonommin tunnettu kuin Joutsenmerkki, ja se on toistaiseksi myönnetty vain muutaman yrityksen tuotteille.
Viranomaiset valvovat Joutsenmerkin ja EU-kukan lisäksi myös EU:n energiamerkin sekä Luomumerkin käyttöä. Useimmat merkeistä ovat vapaaehtoisia, mutta esimerkiksi EU:n energiamerkki on pakollinen tietyissä kodinkoneryhmissä. Vaikka ei varsinainen ympäristömerkki olekaan, energiamerkki kertoo myös osaltaa laitteen ympäristövaikutuksista luokitellessaan käytön aikaisen energiankulutuksen A:sta G:hen.
Elintarvikkeille Joutsenmerkkiä ei myönnetä, mutta niiden vaikutuksista saa osviittaa erilaisten luomumerkkien ja eettisten merkkien perusteella, joilla merkitään tuotteita, joiden valmistus täyttää tietyt kriteerit liittyen kehitysmaiden sosiaalisiin oloihin. Esimerkiksi Reilun kaupan merkin myöntämisessä myös ekologiset olosuhteet huomioidaan, joten kestävä kehitys on yhtenä kriteerinä.
Luomutuotannosta kertoo vihreä niin kutsuttu aurinkomerkki, jossa lukee Luomu – valvottua tuotantoa. Merkin saaneet tuotteet noudattavat ehtoja, jotka on määritelty EU:n luomuasetuksessa. Merkin myöntää Elintarviketurvallisuusvirasto. EU:n luomumerkkinä toimiva tähkämerkki kertoo, että tuotteen ainesosat, jalostus ja pakkaus ovat läpäisseet jonkun EU-maan luomuvalvonnan. Lisäksi 95 prosenttia maatalousperäisistä raaka-aineista on oltava peräisin EU:n alueelta.
Ympäristöystävällisyyden kasvaessa ostokriteerinä myös epävirallisia ympäristömerkkejä syntyy kuin sieniä sateella. Kuluttajan kannattaakin varmistaa, että tunnistaa viralliset ympäristömerkit. Sen lisäksi, että yritykset haluavat luoda ekoimagoa, myös ympäristöjärjestöt haluavat osansa ympäristömerkkien eduista: ympäristöjärjestöjen merkkejä käytetään ympäristöystävällisten kulutustapojen edistämiseen, mutta myös varainkeruuseen.
Tällaisia merkkejä ovat muun muassa WWF:n Panda ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppa. Norppamerkkiä käytetään myös esimerkiksi kertomaan energiantuotannon ympäristövaikutuksista. Suomen Luonnonsuojeluliitto asettaa kriteerit Norppaenergia-merkin myöntämiselle.
Pakkauksissa ovat yleistyneet myös kierrätysmerkit, jotka kertovat pakkauksen kierrätettävyydestä, mutta eivät valmistukseen liittyvistä ympäristövaikutuksista. Kierrätysmerkin tarkoitus ei myöskään aina ole yksiselitteinen: se voi tarkoittaa, että pakkaus on valmistettu kierrätettävästä materiaalista, tai että pakkaus voidaan kierrättää. Periaatteessa kierrätettävä pakkaus ei myöskään välttämättä ole käytännössä kierrätettävä, jos erilliskeräystä ja uudelleenkäsittelyä ei ole järjestetty. Myöskään ulkomaiset kierrätysmerkit, kuten saksalainen ”Der Grune Punkt” –merkki, eivät takaa tuotteiden kierrätettävyyttä Suomessa.
Useimmat ympäristömerkit, kuten Joutsenmerkki, eivät kerro mitään tuotteen alkuperämaasta, vaan niitä voi hakea missä tahansa valmistetuille tuotteille. Suomalaisen tuotteen tunnistaa edelleen parhaiten Avainlippu-merkistä, jonka myöntää Suomalaisen Työn Liitto. Tuotteille lasketaan niin kutsuttu kotimaisuusaste, jonka on oltava vähintään 50 prosenttia Avainlippu-merkin saamiseksi. Keskimääräisen avainlipputuotteen kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia.
Kommentit
Hyvä titoisku
Kyllä joutsen merkki on hyvä.Luomu merkki merkitsee humaa hinannan nosua tuoteelle.
Minun mielestäni kaikki tuoteet jotka ovat ympäritölle hyödylisiä, niin merkin pitäsi näkyä hinnassa halvempana se varmaan lisäisi ja kanavoisi ihmisia ostamaan oikeanlasia tuotteita.
Paras ympäristömerkki on kulutuksen haittaverot
Paras ympäristömerkki on haitallisuuteensa porrastettu kulutusvero. Työ onkin sitten kuin periminenkin verotonta. Vain kulutuksesta verotetaan, ja sitä enemmän, mitä pahemmin sotket ja pilaat ympäristöä---
...
[orig. sunnuntai, tammikuu 21, 2007]
"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava"
[vapaasti mukailtuna historiaa lainaten ajoilta, jolloin ihmisen kulutus oli murto-osa nykyisestä ja vallalla oli henkisyyden aalto vastustaen maallista näyttämisen kiihkoa - synnyttäen perustat monille nykyajan uskonnoille]
Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta. Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu. Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa 1,33 -- 1) .
Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä].
Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä.
Kulutus on globalisoitunut. Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut.
Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään.
Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja. Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK.
Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa ja kertaa 1,33 -- 1) .
Kulutusverot ovat suunnattuja. Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin.
Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.
Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat. Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät.
Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät.
Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus.
Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin.
Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa.
Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
1)
Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.
Joutsenmerkki
Joutsenmerkin tavoitteena on kestävän kehityksen edistäminen. Tämä tarkoittaa, että tuotteiden valmistajat ottavat vastuuta ympäristöstä ja kehittävät ympäristön kannalta parempia tuotteita.
Joutsenmerkin avulla kuluttajat pystyvät tunnistamaan tällaiset tuotteet ja lisäämään ympäristömyötäisten tuotteiden kysyntää.