Suomi haaskasi 1,4 miljoonaa huijarijärjestöön

Kehitysmaatuen kansallinen häpeä voidaan hoitaa yksinkertaisella tavalla. Kun valtiomme ei maksa riittävästi, niin kansalainen itse voisi maksaa nettotuloistaan haluamansa summan, saaden verohelpotuksen jalosta teostansa omaksi edukseen. Kun kansalainen ei tiedä miten raha suunnataan - avaa valtio asianmukaiset tilit, ja mm. SPR, Kirkon ulkomaanapu ja muut rehelliset inhimillisyyden ymmärtäjät kanavoivat kansalaisten rahat oikeasti tarvitseville.

Tunnetusti valkoinen mies Euroopasta löytöretkeili itsensä maailman herraksi ryöstäen Afrikat, Amerikat ja Aasiat kolonnialismin "oikeuttamana". Valloitus- ja toisten asioihin puuttumisoperaatiot siunattiin ristillä ja vahvistettiin miekalla. Valkoinen, myöhemmin markkinatalousmies, ryösti jopa työvoiman sananmukaisesti orjikseen.

Kehitysmaiden taloudellinen ryöstö etenee tänä päivänäkin. Ilman halpoja raaka-aineita, itsellemme hamuttuja jatkojalostamisen toimia ja korkeajalosteiden katteellista maasta vientiä, osin takaisin kehitys- eli raaka-aineiden lähtömaihin - takaa toistaiseksi kulutusjuhlamme maailman suurimmalla ekologisella jalanjäljellä.

Tuotantokustannuksiemme noustessa yli kipurajan - huomasi isänmaaton ja rajaton pääoma uudelleen kehitysmaiden mahdollisuudet. Nyt tehtaat siirtyvät Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan, Uruguaihin ja muihin väkirikkaisiin uusien markkinoiden ja raaka-aineiden maihin - tuottaen myös siirrettyä ostovoimaa sijoittumismaihinsa. On menossa businessorientoitunut ja vapaaehtoinen kulutusvoiman siirto pienipalkkaisille, jotta hekin pääsevät osalliseksi kulutuskasvujuhlallisuuksien luvattuun autuuteen. Näin kaikkialla kasvaa ekologinen jalanjälki.

Mikäli omaatuntoa kolkuttaa, olisi kansalaisille luotava mahdollisuudet lahjoittaa suoraan ostovoimaansa sitä rehellisesti tarvitseville sellaisella kohtuudella, että perinteet ja isiltä perityt hyväksi havaitut tavat voivat jatkua. Kaikkien maapallon ihmisten ei tarvitse alistua tavoillemme, vaan maapallolla vallitsee vapaus valita kullekkin reviirialueelle soveltuvat elintavat. Lännenmiehen ei aina tarvitse opettaa tapojansa - varsinkaan, jos niitä ei halulla oteta vastaan. Ristin ja miekan tie on kuljettu loppuun.

Kukaan ei tunnetusti luovu omastansa kuin pakosta, saavutettavasta hyödystä tai sellaisesta mahdollisuudesta, jossa on seurauksena lisääntyvä helpotus käytännön elämään. Olemme kasvatetut saamaan aina lisää. Maailman suurimmallakaan omaisuudella ei ole mitään merkitystä, ellei sille ole katellisena katsojaa tai ihailijaa. Olemme kaikki hiukan ahneita, mutta valitettavasti osa meistä on vieläkin ahneempia. Joskus voisi kysyä, mihin matkustaisit, jos olisit ainoa ihminen maapallolla?

Kehitysapu riittävästi on maapallollisesti rahan ja toimeentulomahdollisuuksien pankkiin laittoa. Toisten asioihin puuttumattomuus on rauhan takuutyötä pitkällä aikajaksolla. On markkinatalousmaille eduksi nostaa maapallolle hyödyksi tiedollista osaamista kaikkialle. Tiedon lisääminen nostaa itsellistä, reviirillistä ja alueellista itsetuntoa ymmärtämään ympäristömme kokonaistilaa. Kehitysapu on suunnattava osaamisen kasvattamiseen - ei niinkään kuluttamisen.

Maapallo on yhteinen elinmahdollisuuksiemme mahdollistaja auringon "loputtoman" energian alla. Vihreä vyöhyke takaa elomme meille, heille ja niille kaikille. Ympäristötietouden lisääminen on vastuullisin teko heille, jotka nyt aloittavat kaltaistamme kulutuksen kasvun tavoittelua - oletamme tässä, että ymmärtäisimme jo tämän. Ympäristöosaamisen vienti kehitysapuna on suurin ympäristöteko - mitä markkinatalousmies oppimistaan virheistä voisi tehdä. Esimerkkinä olo on ratkaisu ongelmille, jotka nyt vyöryvät tulvavuoksen lailla kaikkialla. EU on jo kantamassa korttaan kekoon, jopa osin yksipuolisin tavoittein.

Vastuu muista on vastuuta itsestä - pitkän päälle. Nyt aikaansaatu kuilu kulutusjuhlamaiden, kehittyvien maiden ja kehitysmaiden kesken on laajeneva rako, jonka yli pitää saada osaamisen siirtosilta. Nyt voimme antaa vapaaehtoisesti, huomenna se voi olla myöhäistä, kun epätoivoiset ihmismassat lähtevät liikkeelle kuivuvista, tulvivista ja maaperäköyhtyvistä maista, joista puhdas vesi loppuu.

Pelkät puheet jääkööt eduskuntaan - siirtykööt kansalaiset itsellisesti suoraan toimintaan, siirretään 1 % nettotuloistamme vastuuta kantavana tekona velan maksuksi heille, joilta otimme osaksi oman hyvinvointimme - näin takaamme itsellemme hiukan inhimillisemman huomisen puhtaammassa ympäristössä.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevann kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2005,2007 ja 2008]

Kuva 1
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Länsikuluttaja keräsi kulutushedelmänsä vuoreksi, jotta edes jokin vihreä tulevaisuus näkyisi taivaanrannassa. Helsingin Vuosaaresta näkymä pakko-otettuun Sipoon osaan.

Kuva 2
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Kuinka rehellisesti länsikuluttaja voi sanoa onnen jakaantuneen maapallolla ja kuinka tämä "Onni" on hankittu.

Kuva 3
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Länsikuluttaja katsoo kristallipalloonsa ja koettaa saada näkymää kuinka yhteiset varat pitäisi jakaa myös kehitysmaiden kanssa

Kuva 4
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Niin ihminen kuin oravakin tarvitsevat ruokansa - mutta kuinka tämä yhteinen vihervarallisuus pitäisi jakaa, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu muutoinkin kuin vain puheissa

Kuva 5
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Läntinen markkinatalousveli on kerännyt ja hamstrannut sellaistakin, mikä on revitty osattoman selkänahasta. Ristin ja miekan voima riittivät antamaan itse luultua oikeutuksen valoa omille itsekkäille taipumuksille.

Kuva 6
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Olemmeko valmiit jakamaan kakkuamme vähemmän saaneille, ... heille jotka antoivat välillisesti mahdollisuuden ylisuuren oman kakkumme leivontaan

Kuva 7
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Pitäisikö meidän markkinatalousihmisten muistaa vähempiosaisia veljiämme ja sisariamme heidän omassa maassaan, vai tuodaanko heidät meille omintakeisemme maallisuushyvinvoinnin piiriin? Kuvassa somalialaiset osoittavat Suomessa mieltään Somaliassa tapahtuvia julmuuksia vastaan

Kuva 8
--- http://picasaweb.google.fi/ilkkaluoma57/Kehitysapu... ---

Teksti
Tieto on ainut tae parantamaan yhteisen maapallomme elinoloja siten, että oppimme tasaisemmasta kulutuksesta ja sen vähentämisestä tasolle, jonka koko maapallo jaksaa kantaa - tuottaa hedelmää.

Iso osa näistä rahoista menee myös mm. "Maailma kylässä" -festivaalin järjestämiseen, jonka hyöty suhteessa menetettyyn rahaan on kyseenalainen. Halutaan edistää "monikulttuurisuutta", "solidaarisuutta" ja "rasismin vastaista työtä". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitäkö, että kalliilla rahalla järjestetään festivaalit, jossa muutama plakaatti iskulauseineen seinällä ja yleinen juopottelu pitkin pihojako edistää tätä asiaa? En usko. Sitten ihan johtoportaassa asti olevia henkilöitä näki järjestön omissa privaattijuhlissa polttelemassa pilveä, eikä tätä kukaan edes pitänyt outona asiana, paitsi ehkä minä ainakin itsekseni moista toimintaa ihmettelin kovasti.

Veronmaksajien rahoja käytettiin myös lähinnä eksoottiseen matkailuun mm. Afrikkaan, Mosambikiin jne. ja sitten paikan päällä jokin toimittaja sai aikaan vain jonkun nihkeän blogin jollekkin verkkosivustolle, mikä tuskin korvaa siihen tärvättyjä rahoja. Paikallisella tasolla järjestö värväsi ulkomailla lähes kokonaisia kyliä töihin, kun pelkäsivät, että kiellot aiheuttaisivat vastustusta ja järjestön paikalta karkoituksen. Näin palkkakustannukset nousivat pilviin järjestöjen paikallistoimistoissa ja nurkissa luuhasi toimettomia kyläläisiä nostamassa suomalaisten verorahoja. Istutaan pelaamassa korttia ja samaan aikaan ehkä -yksi- suomalainen toimittaja kirjoittaa blogia paikallisista oloista. Hyödytöntä ja kallista. Ns. vaikuttaminen paikallisten asioihin oli lähinnä heiltä asioiden kyselemistä ja blogien kirjoittelua, ja kovin vähän asioihin varsinaisesti vaikuttamista. Eräänlaista gonzojournalismia vailla suurempaa tarkoituksenmukaisuutta tai "kehittävää työtä" paikallisella tasolla. Kukaan ei jakanut kondomeja, oppimateriaalia, kirjoja, ei rakennettu kaivoja eikä kouluja. Ei näin.

Samaan aikaan Helsingin päätoimistossa oli vuosien varrella syntynyt kuppikuntia, jotka vuoroin vihasivat ja suosivat toisiaan. Tämä näkyi palkkauksessa, tehtävissä ja illanvietoissa. Oli syntynyt tietynlainen hierarkia, jossa korkeasti koulutetut ja "hyvät tyypit" (lue: besserwisserit) saivat aina suunvuoron, huomion ja parhaat edut, ja sitten oli niitä ressukoita ja syrjittyjä, joiden sana ei painanut ja joiden kanssa ei tarvinnut viettää iltaa. Jollain verukkeilla näillä ihmisillä pidettiin tehtävät ikävinä ja palkat alhaisina. "Hyvät tyypit" saivat reissata maailmalla veronmaksajien piikkiin ja kirjoitella blogeja aikansa kuluksi. Ihmisistä puhuttiin selän takana pahaa ja heille naureskeltiin ja heistä tehtiin pilaa. Tällaisessa ilmapiirissä ei voinut muuta kuin voida huonosti, kuului sitten "hyviin tyyppeihin" tai ei.

Tämä kaikki ja eriarvoistava ja syrjivä huono ilmapiiri varsinkin Suomen keskeisessä toimistossa johti siihen, että lopulta erosin tehtävistäni muutama vuosi sitten, enkä aio noiden järjestöjen hommiin palata enää koskaan. Se edusti täysin jotain muuta maailmaa, asennetta ja ilmapiiriä, jota alunperin olin odottanut kohtaavani. Luulin, että näissä järjestöissä tehtäisiin todellista solidaarista ja tasa-arvoistavaa työtä alkaen organisaatiosta itsestään ja että moraaliset ja oikeudenmukaiset periaatteet olisivat johtotähtenä kaikissa toimissa ja valinnoissa. Totuus olikin pahasti jotain aivan muuta ja olen sitä mieltä, että tällaiset järjestöt tulisi purkaa kokonaan ja rakentaa tilalle jokin muu oikeudenmukaisempi -valvottu- elin, joka tekee todellista rauhan, tasa-arvon- ja kehitysyhteistyön työtä maailmalla. Nykyisistä järjestöistä siihen ei ole. Siellä vain pyöritetään paperia, rahaa ja matkapasseja. Rahoja käytetään vapaamielisesti sinne sun tänne ja selitellään se sitten paperilla mukamas joksikin arvokkaaksi investoinniksi tai työksi.

Paljon muutakin kerrottavaa varmasti vielä olisi, mutta tässä varmasti saitte jo jonkinlaisen kuvan siitä, miksi ko. työpaikka ei ollut inhimmillinen ja miksi tuollaisiin järjestöihin ei pitäisi kuluttaa rahaa lainkaan. Purkakaa ne ja rakentakaa tilalle yhteiskunnan voimin jotain mikä oikeasti toimii.