- Kuva: EPA / All Over Press
Jokelassa jouduttiin viime marraskuussa luomaan tyhjästä kriisi- ja jälkihoito-organisaatio. Koulusurmien aiheuttamien traumojen hoitoon pestattiin mielenterveyden asiantuntijoita ja työntekijöitä koulutettiin vastaamaan kuntalaisten ahdistukseen.
Kriisivaiheen jälkeistä hoitoa koordinoinut Kirsti Palonen kertoo, että tukea on vuoden aikana suunnattu erityisesti Jokelan koulukeskukseen. Oppilashuoltoryhmä on seurannut tarkasti nuorten vointia, antanut ohjeita ja ohjannut hoitoon.
– Jos kouluterveydenhoitajan tavanomainen terveystarkastus kesti ennen 45 minuuttia, se kestää nyt tunnin. Oppilaat haluavat puhua koulusurmiin liittyvistä tuntemuksistaan ja kokemuksistaan.
– Meidän kauttamme hoitoa on saanut yksi neljäsosa koulun oppilaista. Osa on hakeutunut hoitoon muuta kautta. Koulun oppilaille tehdyssä kyselyssä selvisi, että kaksi kolmasosaa oppilaista kokee saaneensa riittävästi tukea perheeltään ja lähipiiriltään. Työntekijät ovat tarvinneet antaa apua sille kolmannekselle, joka ei ole tukea muualta riittävästi saanut, Palonen kertaa.
Yksi psykologeista on keskittynyt auttamaan koulun henkilökuntaa. Heille on tarjottu terapian lisäksi neuvontaa traumatisoituneiden nuorten kanssa työskentelyyn. Terapiamahdollisuus on annettu myös ammuskelussa kuolleiden omaisille. Lisäksi heille on järjestetty kaksi intensiivisen vertaistuen viikonvaihdetta. Kolmas on suunnitteilla.
Koulusurmien toistuminen Kauhajoella nosti esille ne tunteet, kokemukset, muistot ja oireet, joita ihmisillä oli vuosi sitten marraskuussa.
– Siinä tuli uusi shokkivaihe, akuuttikriisivaihe. Tuolloin ne ongelmat, jotka ei olleet tulleet palvelujärjestelmän tietoon, tulivat esille, Palonen sanoo.
Palonen mukaan oli jo aiemmin selvää, että matalan kynnyksen toimintaa ja oppilashuoltoryhmän vahvaa roolia on jatkettava. Koulusurmien toistuminen Kauhajoella kasvatti hoidon tarvetta Jokelassa entisestään.
Tuusulan kunnassa on Palosen arvion mukaan saanut koulusurmien jälkityöstä palkka reilut 40 henkeä, joista osa on ollut osa-aikaisia. Perjantaina julkistetussa vuoden 2009 talousarvioesityksessä työntekijöitä on näihin tehtäviin laskettu 39.
Kunnan kaikilla palvelualoilla on kohdattu koulusurmien aiheuttamia traumoja. Niille toimialoille, joissa työtä on tullut eniten lisää, on annettu lisätyövoimaa. Työntekijöiden valmiuksia on parannettu työnohjauksella ja koulutuksilla.
Yksi lisätyövoimaa saanut työala on nuorisotyö. Jokelan nuoret kokoontuvat monitoimitalolle, jossa kävijöiden määrä on Palosen mukaan lisääntynyt selkeästi. Levottomina aikoina työntekijät ovat jalkautuneet kaduille.
Kunnan lisäksi apua ovat antaneet seurakunta ja erilaiset järjestöt.
Kommentit
Olisi mielenkiintoista tietää auttajien työnantajat
En tarkoita, että vastustaisin kriisiapua periaatteellisesti tai jonkin yksittäisen käytännön toteutuksen osalta, vaan viittaan toiseen juttuun tässä samaisessa julkaisussa:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/39837-ulkopuolinen-kasvatusapu-iski-haas...
Tämän uutisen mukaan Tuusulan kunta on ilmeisesti palkannut suoraan työntekijöikseen mainitut yli 40 henkeä. Tuusulahan sai valtiolta erityisen avustuksen surmatöiden jälkihoidon kuluihin.
Kiinnostaisi tietää, onko Suomessa tuon alan asiantuntemusta SPR:n lisäksi monilla yksityisillä järjestöillä ja yrityksillä. Onkohan Tuusula ostanut valmiita palveluja, jos ja kun niitä on saatavilla? Vai onkohan koordinoijaksi mainittu psykologi Kirsti Palonen jakanut työt eri tuottajille oman mielen mukaan, budjetin puitteissa?
Kriisiapua tarvitsevien ja haluavien näkökulmasta ajatellen olisi nopeampaa ja tehokkaampaa ostaa alan palveluja ulkopuolisilta kuin alkaa kouluttamaan kunnan työntekijöitä, kuten uutisessa mainitaan osittain tehdyn.
mistä apu?
--Kriisiapua tarvitsevien ja haluavien näkökulmasta ajatellen olisi nopeampaa ja tehokkaampaa ostaa alan palveluja ulkopuolisilta kuin alkaa kouluttamaan kunnan työntekijöitä, kuten uutisessa mainitaan osittain tehdyn.
Juuri näin asia on. Palveluitahan voidaan ostaa paitsi yksityisiltä, myös esim. muilta sairaanhoitopiireiltä.
Jos kyse on todellisesta posttraumaattisesta stressihäiriöstä, eikä vain lyhytaikaisesta keskustelutuen tarpeesta, tarvitaan ihmisiä, jotka hallitsevat kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Jokaiselta psykiatrian poliklinikalta ei sellaisia löydy, eikä niitä opeteta kuukaudessa.
Jälkipuinnista, mitä kunnallisessa hoidossa käytetään ilmeisen kritiikittömästi joka kriisissä, on tutkimusten mukaan vain haittaa.
Pitäisikö kuntien palkatakin hätistelijöitä?
Kirjoitit: "Jälkipuinnista, mitä kunnallisessa hoidossa käytetään ilmeisen kritiikittömästi joka kriisissä, on tutkimusten mukaan vain haittaa".
Olisiko siitä suurin hyöty, jos kunnan entiset tai uudet työntekijät laitettaisiinkin hätistelemään pois niitä ammattiauttajia, jotka haluavat vaikka väkisin 'auttaa' jokaista sellaistakin, joka on vain kuullut järkyttävästä tapahtumasta uutisissa?
Eri psykiatrien ja psykologien mielipiteet kriisiavun järjestämisestä vaikuttavat olevan hyvinkin erilaisia - ainakin maallikon korvin kuultuina. Mitä kokeneemmalta ja käytännönläheisemmältä vaikuttava mielipiteen esittäjä on, sitä useammin hän tuntuu korostavan juuri sitä, etteivät esimerkiksi kaikki Jokelan tai Kauhajoen koulun oppilaat, opettajat ja lasten vanhemmat tarvitse ammattilaisten apua.
joo
--Eri psykiatrien ja psykologien mielipiteet kriisiavun järjestämisestä vaikuttavat olevan hyvinkin erilaisia - ainakin maallikon korvin kuultuina. Mitä kokeneemmalta ja käytännönläheisemmältä vaikuttava mielipiteen esittäjä on, sitä useammin hän tuntuu korostavan juuri sitä, etteivät esimerkiksi kaikki Jokelan tai Kauhajoen koulun oppilaat, opettajat ja lasten vanhemmat tarvitse ammattilaisten apua.
Näinhän se on. Suurin osa ei missään tapauksessa tarvitse mitään hoitoa. Jälkipuinnilla on yritetty estää ennakolta sairastumista, mutta vaikutus näyttää vain negatiiviselta. Mukana on medikalisaatiota ja markkinahumua.Paras tutkimusnäyttö on kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmistä, kuten altistushoidosta ja sovelletusta rentoutuksesta. Empaattisen psykologin kanssa on kiva jutella, mutta mitään varsinaista sairautta ei niin paranneta.