- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
- Kuva: Jyväskylän yliopisto
Johanna Rantanen.
Johanna Rantanen tutki psykologian väitöskirjassaan sitä, onko yksilön persoonallisuudella merkitystä työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta.
Rantanen havaitsi, että persoonallisuuden piirteet: tunne-elämän tasapainoisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, ulospäin suuntautuneisuus ja avoimuus uusille kokemuksille, ovat hyvin pysyviä yksilön ominaisuuksia aikuisuudessa. Ne ovat myös merkittäviä työn ja perheen yhteensovittamisen tuntemusten ennakoijia tilannetekijöiden lisäksi.
- Tärkeimmäksi piirteeksi nousi tunne-elämän tasapainoisuus. Tunne-elämältään tasapainoisimmat tutkittavat kokivat muita harvemmin, että työ vei aikaa ja häiritsi perhe-elämää, kuten kodin- tai lastenhoitoa. He kokivat myös muita harvemmin, että perhe vei aikaa työltä tai häiritsi päivittäistä suoriutumista työssä, Rantanen erittelee.
Persoonallisuuden piirteistä tunne-elämän tasapainoisuus, sovinnollisuus ja tunnollisuus yhdessä muodostivat pohjan suotuisalle työn ja perheen yhteensovittamisen kokemukselle. Sen sijaan nämä piirteet eivät olleet ominaisia niille tutkittaville, jotka kokivat yhteensovittamisen ongelmalliseksi. Tutkittavista noin kymmenesosalla kokemus työn ja perheen yhteensovittamisesta oli ongelmallinen.
Keski-iän kynnyksellä, 42-vuotiaina noin puolet tutkituista koki työn ja perheen yhteensovittamisen suotuisana: he katsoivat työn ja perheen tukevan toisiaan ilman tuntemusta näiden elämänalueiden keskinäisestä ristiriidasta.
Muuta arkea, älä persoonallisuutta
- Vastoin odotuksia ajanpuutteesta tai aikataulujen yhteensopimattomuudesta johtuvalla työn ja perheen välisellä ristiriidalla ei ollut kauaskantoisia vaikutuksia psyykkiseen pahoinvointiin - ei vuoden eikä kuuden vuoden aikavälillä, Rantanen huomasi.
Psyykkinen pahoinvointi ei myöskään ennakoinut työn ja perheen välistä ristiriitaa. Tärkeämpi kauaskantoinen tekijä yksilön psyykkiselle pahoinvoinnille oli uupumusasteinen väsymys työssä. Työperäisen väsymyksen lisäksi tyytymättömyys, riidat sekä yhteisten näkemysten puute parisuhteessa ennakoivat psyykkistä pahoinvointia, mikä puolestaan ennakoi riittämättömyyden ja kyvyttömyyden tunteita vanhempana.
- Tilanteessa, jossa yksilö ei voi muuttaa olosuhteitaan hän voi psyykkisen työn ja itsetuntemuksen lisäämisen avulla yrittää muuttaa - ei syviä persoonallisuuden piirteitään - vaan näihin piirteisiin liittyviä tulkinta- ja toimintamalleja arjessa, sanoo Rantanen.
Esimerkiksi se, että opettelee tekemään asiat niin töissä kuin kotona riittävän hyvin ja omien voimavarojen mukaisesti, saattaa auttaa sellaisen henkilön arkea, joka pyrkii aina täydellisyyteen tai lannistuu verratessaan itseään muihin, Rantanen ehdottaa.
- Tekijöihin, jotka aiheuttavat henkistä uupumusta työssä, tulisi puuttua ajoissa. Joustavat työajat tai lyhennetyn työpäivän mahdollisuus ovat tärkeitä työn ja perheen aikataulujen yhteensovittamisessa, Rantanen katsoo.
Rantasen väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina 29. marraskuuta.