Venäläinen helikopteri ylitti luvatta Suomen rajan viime viikolla Pohjois-Karjalassa. Asia varmistui rajavaltuutettujen tapaamisessa sunnuntaina.
Venäjän rajavartiopalvelun helikopteri harhautui valvontalennollaan Suomen puolelle viime viikon tiistaina Ruhovaaran rajanylityspaikan lähellä.
Venäläisten rajaviranomaisten mukaan syynä oli suunnistusvirhe.
Suomen puolella tapauksen huomasi ensimmäisenä siviili. Helikopteri lensi Suomen puolella Ruhovaaran kylässä muutaman sadan metrin syvyydessä.
–Pohjois-Karjalassa alueloukkaukset ovat olleet varsin harvinaisia. Lumisessa maastossa suunnistaminen on vaikeampaa, kertoo tapauksen tutkinnanjohtaja, kapteeni Matti Shemeikka.
Venäjän viranomaiset jatkavat tapauksen tutkintaa tahollaan. Suomen ja Venäjän rajavaltuutetut totesivat sunnuntaina asian loppuun käsitellyksi.
Edellisen kerran Venäjän valtion helikopteri lensi Suomen puolelle Lappeenrannan Nuijamaalla heinäkuussa. Tuolloinkin rajanylitys johtui suunnistusvirheestä.
Kommentit
Suunnistusvirhe myös vuonna 1939?
Venäläiset yrittivät mennä jonnekin mutta hukkuivat karjalan metsiin.
Jos suunnistaminen on niin vaikeaa...
niin miksi ei suomalaislentäjät eksy koskaan Venäjän puolelle? Varmaankin sen vuoksi, että ne ammuttaisiin alas? Nykysillä laitteilla jopa Matti Meikäläinen pystyy paikallistamaan itsensä parin metrin tarkkuudella. Ostetaan naapurille Honkkarista pari halpaa GPSää vaikka porukalla.
suunnistusvirhe
Onko ainainen halu tehdä joka kärpäsestä härkää kansan lempihuvia vai joidenkin alemmuudenkompleksin ikioireita?
AB
Ai suunnistusvirhe 1939?
Noinkin voi varmaankin sanoa. Yksi pikkuisen pidemmän kaavan mukainen selitys on tässä:
”Näin erittelemällä vuodesta 1937 vuoteen 1939 marraskuun loppuun käytyjä suomalais-neuvostoliittolaisia neuvotteluja voidaan päätellä, että Neuvostoliiton ehdotukset, joiden tarkoitus oli Leningradin turvallisuuden takaaminen (siten kuin Stalin, Molotov ja Vorošilov, nämä myöhemmän Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan arkkitehdit ne ymmärsivät), olivat vastoin suvereenin ja puolueettoman Suomen etuja kuin tuon maan johtajat ne ymmärsivät. Siksi Stalinin harjoittama painostus, jota hän toisinaan säesti uhkauksin, loukkasi kansainvälisen oikeuden sääntöjä.
- -
Tutustuminen K. Meretskovin ja sotilasneuvoston jäsenen Andrei Zhdanovin allekirjoittamaan operatiiviseen päiväkäskyyn [1939] Leningradin sotilaspiirin joukoille osoittaa, että edessä olevat tavoitteet ulottuivat paljon kauemmaksi kuin Leningradin turvallisuuden takaamiseen. Siinä oli kysymys paitsi ”rajan ylittämisestä ja suomalaisten joukkojen murskaamisesta”, myös sellaisesta poliittisesta tavoitteesta kuin ”Suomen kansan vapauttaminen tilanherrojen ja kapitalistien sorrosta.” Tuskin on todennäköistä, että Leningradin sotilaspiirin johto olisi muotoillut tällaisen poliittisen tavoitteen sopimatta siitä ensin maan poliittisen johdon kanssa.” (Tampereen yliopisto/ Peltola-Vehviläinen: Yksi sota, monta näkemystä; Mihail Semirjaga: Erään julistamattoman sodan historia, Tampere 1990)
Semirjagan mukaan myös: ”Molotovin lausumat [marraskuussa -40/th], kuten hän itse asian ilmaisee, olivat täysin yhteneväisiä Stalinin ajatusten kanssa ja todistavat, että neuvostojohto sitkeästi pyrki sijoittamaan sotavoimaansa koko Suomen alueelle ja sen seurauksena liittämään maan Neuvostoliiton yhteyteen."
Samansuuntaisia näkemyksiä on ilmaissut toinenkin nimekäs Stalinin vaikutusvallan edustaja, Suomessa hyvin tunnettu A.A. Ždanov. Esiintyessään Korkeimmassa sotaneuvostossa kesäkuussa 1941 hän esitti: ”Olemme tulleet voimakkaiksi ja voimme ryhtyä aktiivisempaan tehtävien suorittamiseen. Sodat Puolassa ja Suomessa eivät olleet puolustussotia. Olemme jo lähteneet hyökkäyksellisen politiikan tielle.” (Suomen Sotahistorian Komissio ry: Talvisodasta jatkosotaan; Mihail Semirjaga, Jyväskylä 1991)
Mihail Semirjaga on tietojeni mukaan eversti (evp, hist.tri ja professori Sotahistorian instituutista Moskovasta