- Kuva: Valtteri Varpela / Uusi Suomi
Uuden Suomen entinen päätoimittaja Pentti Poukka, 89, ja hänen samanikäinen vaimonsa Ejna aikovat asua Helsingin Töölössä "niin kauan kuin henki pihisee". - Kuva: Valtteri Varpela / Uusi Suomi
Uuden Suomen entisellä päätoimittajalla Pentti Poukalla on seinällään Uuden Suomen etusivu hänen omalta syntymäpäivältään, 13.9.1919.
Uuden Suomen entinen päätoimittaja Pentti Poukka, 89, koki aikoinaan nuorena miehenä talvisodan ja jatkosodan. Hänelle todellinen sota alkoi kuitenkin vasta 1944, ja sitä kesti vuoteen 1991. Poukka joutui johtamaan maan vaikutusvaltaisinta porvarillista lehteä suomettuneisuuden aikakaudella presidentti Urho Kekkosen vihat niskoillaan.
Tänään 91. itsenäisyyspäiväänsä juhlivassa Suomessa on Poukan mielestä helpompi hengittää ja maan poliittinen kehitys etenee ”miellyttävään suuntaan”.
- Suomen sota ei loppunut 1944 tai 1945. Se loppui vasta 1991, kun Neuvostoliitto hajosi.
Näin pudottelee Pentti Poukka Suomen ja elämänsä avainvuosilukuja työhuoneessaan jugend-talon ylimmässä kerroksessa Helsingin Töölössä. Tampereelta Helsinkiin muuttaneeseen porvarisperheeseen syntyneelle ja nuoruudessaan Isänmaallista kansanliikettä kannattaneelle Poukalle Neuvostoliiton kanssa kaveeraaminen otti aikoinaan koville.
- Syvempi ystävyys oli pelleilyä. Todellisuudessa kyse oli elämästä ja kuolemasta, ikäisekseen hyvässä kunnossa oleva Poukka tuhahtaa nojatuolistaan.
Voisi luulla, että talvisotaan 20-vuotiaana varusmiehenä joutuminen ja yhteensä kuusien peräkkäisten syntymäpäivien armeijassa viettäminen olisi tehnyt Poukkaan valtavan vaikutuksen, mutta hän itse ei näe asiaa näin.
- Sodankäynti oli selvää pässinlihaa, eikä siinä sotien jälkeenkään paljon ehditty asioita filosofoimaan. Elettiin aivan normaalia elämää.
Panssarintorjuntakomppaniassa joukkueenjohtajana yhdessä veljensä Antin kanssa jatkosodassa palvellut Poukka ei antanut sodan haitata siviilielämän urasuunnitelmia. Kun muut jätkät löivät korsussa korttia, Poukka tentti kansantaloustieteen kirjoja.
Poukka meni sota-aikana kihloihin vaimonsa Ejnan, 89, kanssa, joka tulee kuuntelemaan haastattelua työhuoneeseen. Sodan jälkeen pari meni naimisiin 1946, kun kumpikin oli saanut yliopisto-opintonsa päätökseen.
- Minulle sotien jälkeen alkanut ’siviilisota’ oli paljon tärkeämpi, kuin sotamuistot. Se hallitsi minun elämääni koko aktiivisen työkauteni.
Tiesi ottavansa uppoavan laivan ruorin
Sotien jälkeen kansantaloustieteilijä Poukka työskenteli ensin valtiovarainministeriössä, Yhtyneissä Paperitehtaissa teollisuuspamppu Juuso Waldenin juoksupoikana ja ETLA:n edeltäjässä Taloudellisessa Tutkimuskeskuksessa, ennen kuin löysi oman alansa yli kolmikymppisenä.
Poukka aloitti Talouselämä-lehden päätoimittajana, mistä hän siirtyi Uuteen Suomeen talousosastolle ja sieltä Kauppalehden päätoimittajaksi.
- Se oli kutsumusura. Päädyin sille niin kuin jonkin korkeamman voiman johdatuksesta, Poukka muistelee lämpimästi.
Kauppalehti huomattiin hänen päätoimittajakaudellaan 1957–64 muun muassa aktiivisesta uutishankinnassaan Mekes-yhtiön ongelmista, ja lehden levikki nousi. Poukan kodin seinällä on yhä suurennos Olavi Hurmerinnan Uuteen Suomeen piirtämästä Mekes-pilakuvasta.
Vuonna 1964 Poukka sai kutsun tulla yhtiön päälehden, Uuden Suomen, toiseksi päätoimittajaksi Eero Petäjäniemen rinnalle.
Poukka paljastaa, ettei hän oikeastaan olisi halunnut tulla Uuden Suomen päätoimittajaksi. Hänet oli valittu jo Aamulehden päätoimittajaksi samana vuonna kuolleen Jaakko Hakalan tilalle. Poukan Ejna-vaimo muistaa, että he olivat käyneet jo asuntonäytöllä Tampereella, mutta muutto peruuntui, kun Kauppalehden omistava Uusi Suomi ei halunnut päästää miehestä irti.
- En olisi lähtenyt Kauppalehdestä, jolla meni hyvin, mutta omistaja oli sama. Tietysti tarjous oli houkutteleva, kun lehti oli niin arvostettu.
Poukka tiesi jo Kauppalehti-aikoinaan, että US:lla meni huonosti.
- Kilpailutilanne Helsingin Sanomien kanssa oli vaikea. Ilmoitusmyyntimarkkina oli täysin HS:n hallussa ja meillä oltiin tosi pihejä. Uusi Suomi oli kuin köyhtynyt aatelismies, Poukka vertaa.
Poukka yllätyi, kun pahasti pakkasen puolella ollut lehti saatiin elvytettyä eloon vielä 15 vuodeksi. Uusi Suomi lopetettiin marraskuussa 1991.
”Kekkonen inhosi minua ja toisinpäin”
Uuden Suomen historiasta kirjoittaneen Jyrki Vesikansan mukaan Poukka oli päätoimittajana poliittisten linjanvetojen tekijä, joka katsoi, että lehden piti ottaa kantaa muuallakin kuin pääkirjoituksissa.
Kokoomuksen edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa toimineen Poukan poliittiset näkemykset ärsyttivät etenkin Suomea rautaisella otteella hallinnutta presidentti Urho Kekkosta, jota Poukan päätoimittama Kauppalehti oli jo aiemmin kritisoinut.
Kekkonen lähetti Poukalle useamman myllykirjeen. Kerran Poukka teki emämunauksen vastaamalla yhteen kirjeistä, johon Kekkonen oli kirjoittanut, ettei vastausta kaivata.
- Kekkonen inhosi minua ja toisinpäin, Poukka kiteyttää.
Maan ykkösmiehen viha Poukkaa kohtaan näkyi niin, ettei Kekkonen osallistunut kuin yhteen Poukan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana isännöimään valtiovierastilaisuuteen.
- Eräälle Helsingin kaupungin järjestämälle lounaalle neuvostovieraat eivät suostuneet osallistumaan, kun ilmoitettiin, että niitä isännöi Neuvostoliittoon vihamielisesti suhtautuva päätoimittaja. Puhe oli jo minulla kirjoitettu valmiiksi, mutta päädyttiin protokollan vastaiseen järjestelyyn, jossa kaupunginjohtaja Teuvo Aura toimi isäntänä.
Työuran tyly loppu
Jos oli Poukka liian oikeistolainen Kekkoselle, sitä hän oli myös lopulta Uudelle Suomelle. Yleinen mielipideilmasto muuttui, ja vaikka yritysjohtajat olisivatkin jakaneet Poukan talouspoliittiset näkemykset, pidettiin Poukkaa kuitenkin rasitteena suhteessa Kekkoseen ja idänkauppaan.
Poukka sai päätoimittajan tehtävistä potkut vuonna 1976 jääden eläkkeelle.
- Minut katsottiin liian oikeistolaiseksi ja minun ajateltiin olevan lehden ilmoitusmyynnin tiellä, Poukka selittää.
Vaikka Poukan ajatusmaailma olisikin pehmentynyt iän myötä, 60–70-luvun taitteen vasemmistoradikalismia hän ei vieläkään ymmärrä.
- Outoa että Vanhan valtausta muistellaan vieläkin. En näe siinä mitään poliittista merkitystä, siinä vain matkittiin suuren maailman menoa, hän hymähtää.
Kolme vuotta US-potkujen jälkeen loppui myös Poukan poliittinen ura. Poukka haastoi Raimo Ilaskiven valittaessa kokoomuslaista kaupunginjohtajaa eläkkeelle jääneen Teuvo Auran tilalle. Poukka hävisi vaalin dramaattisen pienellä erolla.
- Se oli elämäni epämiellyttävin kokemus. Minut leimattiin omien leirissä välistä vetäjäksi, vaikka toimin mielestäni loogisesti poliittisessa kilpailutilanteessa. Sen opin, että politiikassa omat on pahimpia, vastustajien kanssa tulee paremmin toimeen, hän sanoo vakavana.
Vastustajien kanssa Poukka tuli toimeen niin hyvin, että hänen KGB- ja Stasi-yhteyksistään on ruvettu kyselemään 2000-luvulla.
- Lehtimiehen täytyy seurustella roistojenkin kanssa. Olin paljon tekemisissä aikoinaan Itä-Saksan lähettilään kanssa ja olihan minulla oma kotiryssäkin. Ihan luonnollista, että näistä on kyselty.
”Nyt on helppo hengittää”
Aitona stadilaisena itseään pitäville Poukille elämä nyky-Suomessa ja Töölössä maistuu. Lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset asustelevat melko lähellä Espoossa ja Kirkkonummella.
- Täällä asutaan niin kauan kuin henki pihisee, viehättävästi hymyilevä Ejna-vaimo vannoo.
- Tärkeintä on, että ollaan päästy vaikeiden vuosien lävitse. Nyt on helppo hengittää, Pentti Poukka toteaa.
Linnan juhlissa toistakymmentä kertaa vieraillut pari aikoo juhlia itsenäisyyspäivää tuttavapiirissä Vantaalla.
Poukan mielestä nyky-Venäjästä on vaikea sanoa, ”mikä se oikein on”, mutta yhtä vaarallinen se ei ole Suomelle kuin Neuvostoliitto.
- Venäjä ei enää yritä maailmanvallankumousta eikä saada Suomea etupiiriinsä.
Kysymykseen sotilaallisesta liittoutumisesta rouva Poukka ehättää vastaamaan ensin.
- Ilman muuta itsenäinen maanpuolustus, muuten ollaan muiden armoilla, Ejna Poukka sanoo tiukasti miehen nyökyttäessä vieressä.
Suomessa siirtyminen porvarihallitukseen ilahduttaa vanhaa kokoomusvaikuttajaa. Puheenjohtaja Jyrki Katainen ja ulkoministeri Alexander Stubb keräävät kehuja kummaltakin. 90-vuotias kokoomus on Poukan mielestä palannut juurilleen eikä puolueen nykymeno suinkaan ole liian liberaalia.
- Nyt mennään minua miellyttävään suuntaan. Oletan, että syntyy uusi porvarillinen yhteisymmärrys. Sosialistiset ajatukset ovat enää muodollisesti mukana kuvioissa, Poukka linjaa.
Uuden Suomen entisenä päätoimittajana Poukkaa hieman harmittaa, ettei Helsingin Sanomille ole enää vaihtoehtoa. Hän on seurannut Uuden Suomen henkiinheräämistä verkossa, mutta tunnustautuu perinteisen printtilehden kannattajaksi.
- Se on tärkeää, että lehti tuo esille oman näkemyksensä, Poukka neuvoo.
Se, mihin suuntaan lehti on poliittisesti kallellaan, ei ole loppujen lopuksi niin tärkeää.
- Olen oppinut elämän aikana rakastamaan demareita, Poukka naurahtaa.
Kommentit
Kekkonen on edelleen monille kuin punainen vaate
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Presidentti Kekkonen oli pitkäaikainen Tamminiemen isäntä. Kekkosen aikana luotiin Suomelle suuri kansallinen omaisuus, mm. valtio valtiossa ollut Neste Oy. Nestettä johti legendaarinen vuorineuvos Uolevi Raade, jolla kerrottiin olleen vain yksi isäntä; Kekkonen.
Suomessa Kekkosen aikana valtion yhtiöt olivat jakamattomia ja niiden tehtävä oli työllistää. Kekkonen ei jakanut optioita, Kekkonen jakoi kansallista tunnetta voimasta ja piti valtion velvollisuutta järjestää töitä kansalaisille pyhänä.
Mainittakoon, että Nesteestä on tullut sittemmin Fortum.
Merkillistä on se, että Nesteen pääkonttori rakentui juuri Keilaniemeen. Kerrotaan, ettei se aivan sattumaa ollut, vaan se haluttiin pystyttää muistomerkiksi ajasta, jolloin taloissa olivat isännät.
Kuvalinkki---
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/282br+ilkka-luoma-tamminiemi.html
Ilkka Luoma
Nestekö Fortum
Ilkka Luoma, mainitset että Nesteestä on tullut sittemmin Fortum, mutta tämähän ei itse asiassa pidä lainkaan paikkaansa. Fortum syntyi Nesteen ja Imatran Voiman fuusiosta, jonka jälkeen siihen fuusioitiin vielä pienempiä pohjoismaisia sähkötoimijoita. Tämän jälkeen viimeisin askel oli, kun vanha Nesteen toiminta irrotettiin uudelleen Fortumista nimellä Neste Oil.
Fortum on siis nykyisellään energiayhtiö, jonka toiminnalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä öljy-yhtiönä toimineen Nesteen kanssa.
Enemmän aiheesta voi lukea mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fortum
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Kaikille tasapuolisesti.
Täydet sympatiat Poukalle.
Paasikivi ja Kekkonen todellisia itsenäisyystaistelijoita!
Väittääkö joku tosissaan, että Paasikivi ja Kekkonen olivat jotenkin vaaraksi Suomelle.Kun arvostellaan sen ajan toimintaa voimme olla tosi kiitollisia näille presidenteille.Tärkeintä oli pitää Suomi itsenäisenä ja niin se pidettiin.Päämäärä on siis tärkein,ei liike.
Politiikka,varsinkin ulkopolitiikka, tehdään sen ajan hengessä mikä se on kullakin aikakaudella on.Ovatko Kekkosen arvostelijat tyytymättömiä Suomen asemaan? Mielestäni juuri Kekkosen ajan jälkeen olemme menettäneet itsenäisyyttämme Brysselin Eu-jäsenyyden myötä.Kohta ilmeisesti meidät sotketaan kaiken maailman kiistoihin,niin kova hinku näyttää olevan Naton jäseneksi. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ihme ruikutusta
Suomi on tänään itsenäisempi kuin koskaan, meidän mahdollisuutemme tehdä itse itseämme ja omia asioitamme koskevia päätöksiä on tänään moninkertainen verrattuna Kekkosen ja Paasikiven aikaan. Ja tämä on kokonaan EU jäsenyyden ansiota. Ilman kuulumista Euroopan Unioniin olisimme selkeästi osa Venäjän etupiiriä ja eduskuntamme olisi kremlin haarakonttori. Tämänkö haluaisit olevan Suomen osa?
EU:n jäsenyys on tuonut meille historiamme korkeimman elintason. Elinkeinoelämämme on paremmassa iskussa kuin koskaan koska sillä se ei ole enää reiluun vuosikymmeneen voinut piiloutua kilpailulta tullimuurien taakse eikä tehdä helppoa rahaa myymällä vanhentuneita tuotteita ylihintaan Neuvostoliittoon.
Kaipaatko ihan todella Moskovan edessä kyyristelyä, kaksinumeroisia metsäteollisuuden pyynnötä tehtyjä devalvaatioita, valuuttasäännöstelyä, pysähtyneisyyden aikaa?
Ja NATO:on on liityttävä ensi tilassa!
"Suomi on itsenäisempi kuin koskaan"
Suomen autonominen suuriruhtinaskunta:
- oma tullilaitos ja oma tulliraja
- oma raha
- oma maatalouspolitiikka
Euroopan unionin jäsenvaltion Suomen tasavalta:
- Euroopan unionin tulliliitto
- euro
- Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka
Ennen Suomen suuriruhtinakunta sai tehdä omalla kassallaan, mitä halusi, niin sai Suomen tasavaltakin. Nykyään joudutaan käymään neuvotteluja siitä, millaista pankkitukea tms. on lupa myöntää.
Edellä mainitulla logiikalla Viron tasavallan itsenäisyys vahvistui 1940, kun se elokuussa Eestin neuvostotasavaltana vihdoin sai Neuvostoliiton täysjäsenyyden.
Tapioo taas unohtaa pikku
jutun. Suomesta tuli autonominen jne, kun se oli hyvin hallittu osa keisarikuntaa, joka epäsuorasti tuotti enemmän kuin kulunsa, ei vähiten vanhan länsi- eli Ruotsin, Englannin ja Hansakaupan turvin. Mutta muutoksen pohja oli Molo-Ribbeä vastaana Napo-Alex sopimus, joka johti Suomen miehitykseen, pysyvien varuskuntien, linnoituksten ja muiden tukikohtien perustamiseen. Pomon eli kuvernöörin nimitti Tsaari, kuten keskuskomitea sitten 1945-90. Jo Krimin sodan aikaan, kauppa, keinottelu ja vihollisuudet tahtoivat sotkeutua: brittilaivasto tuli ja poltti tervat, joiden vienti Ruotsiin olisi lisännyt aineen vientiä Englantiin, joka sitä tarvitsi laivoilleen. Eli hinta nousi ja voitto meni niille, jotka olivat ostaneet varastot Ruotsissa. Nyt ollaan jo Ruotsin asemassa. (Ettei alkurealiteetit unohdu).
Oletko sukua Tiltulle?
Pakko ihmetellä mikä motivoi tätä Moskovan Tiltun työn jatkajaa? Jäikö pintaan ikuinen katkeruus siitä että Suomesta ei tullutkaan neuvostotasavalta eikä sinusta tullut venäjän herraa Suomeen? Hukkaan meni ne venäjän tunnitkin.
Pienen maan itsenäisyys ja mahdollisuus tehdä itseään koskevia päätöksiä on aina hyvin rajallinen ja ne rajat vetävät aina jotkut muut. Oma tullilaitos piti huolta siitä että maahan ei tullut monopoleja ja katrelleja uhkaavaa kiusallista kilpailua. Oma valuutta varmisti sen että devalvaatioilla saatiin aina tarvittaessa siirrettyä varallisuutta palkkatyöläisiltä teollisuudelle. Oma maatalouspolitiikka takasi meille maailman kalleimmat mutta heikkolaatuiset elintarvikkeet. Jne, jne.
Meillä on tänään paljon paremmat edellytykset tehdä meitä itseämme koskevissa asioissa päätöksiä jotka palvelevat meidän etujamme. Kukaan ei uhkaile meitä sotilallisilla konsultaatioilla, kukaan ei pidä "yleisten syiden" puolueita tai henkilöitä ikuisessa disponsibiliteetissä.
Jotenkin hyvin masentavaa että löytyy tällaisia tampioita jotka ovat eläneet koko elämänsä idän uhkan alla kyykyssä ja nyt kun voisi nousta seisomaan suorana niin kuin vapaat ihmiset seisovat, pää pystyssä, niin alkaa huimata. Kyykkyyn pitäisi jäädä eikä kukaan muukaan saisi pystyyn nousta. Orjasta ei saa vapaata miestä näköjään tekemälläkään. Kai ne kahleet antavat turvallisuutta?
Ei ole
"Meillä on tänään paljon paremmat edellytykset tehdä meitä itseämme koskevissa asioissa päätöksiä jotka palvelevat meidän etujamme."
Paitsi jos EU sanoo ei. Ja määrää miten on tehtävä, oli siitä sitten haittaa tai vahinkoa, tehtävä on, vaikka sakon uhalla. Meillä on enään hyvin vähän valtaa ja edellytyksiä tehdä mitään päätöksiä, mutta sehän oli jo selvää ja tiedettiin ennen kuin unioniin liityttiin.
EU-jäsenyys toi tosiaan sisäpoliittista turvallisuutta
Jos emme olisi liittyneet Euroopan Unioniin, Halosen kausilla olisi voitu vajota taas vastaavaan nöyristelyyn kuin Kekkosen ajaessa oman valtansa pönkittämistä Moskovan avulla.
Vaikka EU-jäsenyys velvoittaa sopimaan monista asioista yhdessä muiden itsenäisten valtioiden kanssa - samaan tapaan kuin YK:n jäsenyyskin - olen samaa mieltä siitä, että itsenäisyytemme varmistui selvästi liittyessämme Länsi-Euroopan jäseneksi myös muodollisesti.
Neste on Neste ja Fortum Fortum
niin ja Neste palasi Nesteeksi ja ex IVO Fortumiksi.
Hesari savijaloilla
HS oli aikoinaan kova vastus. Nyt se on helpompi. Toimitus on sellaisten hallussa jotka haluavat osoittaa äskettäin oppineensa Olof Palmen ajatusmaailman . Eri asia ovatko he oikeasti niin moderneja.
Helsingin Sanomat on itsenäinen länsimainen lehti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Crowleyn_lista
Aika-ajoin tuleva kriisi tarvitsee aina keskitettyä valtaa
[orig. keskiviikko, tammikuu 16, 2008]
On lyhytnäköistä karsia presidentin valtaoikeuksia
(Kansanedustajat ja juuri tietyt poliittiset piirit innostuvat yrittämään presidentin valtaoikeuksien purkua - vastoin kansalaisten mielipidettä)
[ ... - ENNUSTE - Kokoomus etunenässä ajaa Saulille pienempiä valtaoikeuksia mitä hän itse haluaisi. Valintademokratialla ei ole oikeutta puuttua sellaisiin asioihin, joilla on merkittävää yhteiskunnallista, periaatteellista ja valmiudellista merkitystä koko yhteiskunnalle, erityisesti kriisiaikoina - näistä asioista kansa päättäkööt suoraan ...]
Suomi valitsi presidentin tiukassa kansanäänestyksessä jakaantuen kahtia. Suomi sai ihmisen mitan mukaista huomioimista ideaalisena toimintana ilman kovia arvoja. Varttumaan jäi kansansuosikki seuraavalle kerralle, jossa kohtaavat kulutusjuhlasta syntyvät ongelmat laajemmin kuin ehkä arvaammekaan. Presidentillä pitää Suomessa olla aina riittävästi valtaa, koska kansa tahtoo niin.
Suomi kulkee vahvojen maiden vastavirtaan maan ja valtion johtamisen periaatteissa. EU-kehityksessä valintademokratia innostuu yksisilmäisesti edustamaan kansakuntaa ajattelematta mitä varaumia pitää ottaa huomioon, kun aina ei mene hyvin. Voiton jälkeen tulee tappio. Maallisen hyvinvoinnin jälkeen tulee varmasti henkinen krapula, joka on jo alkanut.
Presidentti edustaa Suomessa suoralla kansanvalinnalla kansakunnan tahtoa. Tällä valinnalla äänestäjät antavat automaattisesti aseman, jota voi myös käyttää konkreettisesti - meillä ei turhaa seremoniallisuutta hyväksytä. Suomi on tottunut voimakkaisiin presidentteihin, joilla on omaa tahtoa. Tuo tahto useasti peilaa paremmin kansakunnan etua, kuin poliittisten juonittelujen kabinettikähminnät. Kansakunta hakee identiteettiä karismaattisista johtajistaan.
Presidentti Urho Kaleva Kekkonen nautti vallasta, mutta niin pitikin, koska vain epänormaali ei niin olisi tehnyt. Kekkonen ennen kaikkea muisti velvollisuutensa ja vastuunsa kansakuntaa kohtaan. Kekkosen perinnön raiskauksena meillä on nyt lähinnä kokoomuspoliitikkojen johdattelema vallasta riisuuntuminen - uskotaan 200 viisaaseen ihmiseen. Hädän hetkellä ei ole kompromisseja, johon 200 henkilöä työllistävä eduskunta on tottunut. Kriisissä vastuu, päätös ja teot ovat yksinäisen ihmisen tekoja - ei ole mahdollisuuksia aikaa vieviin komiteamietintöihin.
Jos katsomme maailman suuria ja vahvoja maita - kaikissa niissä on vahva valtiomies, niin miehenä tai naisena. Suomi on elänyt ennätyspitkän aikakauden yltäkylläisyydessä - valmiutemme ymmärtää, ottaa vastaan ja elää vaikeuksissa on hämärtynyt. Sanotaankin, että jokainen sukupolvi vaatii sotansa ja kriisinsä. Kriisit vaativat aina luotettavaa vastuukarismaa ja sen mukaista johtajaa.
Mielenkiintoista on se, että presidentin valtaa purkavat tahot ovat usein samoja, jotka puuhaavat kansan vastaisesti Suomea USA johteiseen Natoon. Vahva presidentti ilmeisesti Nato-uskovaisten taholta halutaan korvata sotilasliitolla, joka jättäisi vaikean yhdistelmän nouseville sukupolville.
On suureksi hankaluudeksi tämä Kekkosmyllyyn jääneiden Nato-intoilijoiden kohkaus Natoon liittymisestä ja valtaoikeuksiltaan kuristetun presidentin ominaisuuksista. Äänestäjät sen sijaan eivät hyväksy liittymistä eikä valtaoikeuksien purkamista.
Valveutunut politiikan hoitaja kuuntelee mitä kansakunta tahtoo - se voisi osaltansa lisätä puoluepolitiikankin uskottavuutta äänestäjien keskuudessa. Politiikka on sananmukaisesti yhteisten asioiden hoitoa ja siihen kuuluu kansalaisten, vallanantajien kuunteleminen. Meidän pitää muistaa, että presidentti vaihtuu varmasti seuraavalla kerralla.
JK.
Pientä historiallista jossittelua - entä jos Paavo Lipponen olisikin ollut nykyinen presidentti? ja sitten ei niinkään jossittelua, ... kuinka sitten, kun Sauli Niinistö tuon Linnan avaimet ottaa haltuunsa?
Muuten, ...presidentin saapuessa Eduskuntaan esim. Valtiopäivien avajaisiin - kannetaan hänelle varastosta täsmälleen samanlainen ja -kokoinen tuoli kuin Eduskunnan puhemiehellä on - tällä symboloidaan valintademokratian ja suoran kansalaisvaikuttamisen tasa-arvoa (YLE:n ohjelma kansanvallan tuoleista, la. 22.12.2007).
Ilkka Luoma
Ejna Poukka tiukasti: Itsenäinen maanpuolustus, naiset tietävät
[orig. sunnuntai, helmikuu 19, 2006]
Suomi on aina turvannut omaan armeijaan
YLE haastatteli sunnuntaina puolustusvoimien komentajaa, amiraali Kaskealaa saadakseen selville mikä erottaa Suomen ja Ruotsin erilaiset näkemykset mm. itäisestä uhasta. Suomen mies auttoi jo Ruotsin vallan aikana kuninkaan joukkoja antamalla silloisiin suurvaltasotiin hakkepeliittoja, jotka tunnettiin sitkeinä ja uskollisina taistelijoina. Ruotsi otti 1939-44 hoitoonsa sotalapsiamme pois vihollisen lentopommien alta.
Amiraali Kaskeala hyvin perustellusti selosti Suomen tarvitsevan ensinnäkin varusmiesarmeijan, kuin myös osallistumisen rauhaan saattamistehtäviin ulkomaille. Suomessa ei pakote ketään turvaamaan rauhaa tai myöhemmin ammattisotilaina ratkomaan konflikteja. Suomi on jo nyt tunnettu ja luotettava kumppani, lisäksi sotilaamme nauttivat suurta luottamusta eri osapuolien taholta.
Nuorisomme ei kaihda armeijaan menoa, se on sukupolvien ajan ollut kunniakysymys ja velvollisuus niin tätä päivää kuin historiaammekin kohtaan. Ruotsi käyttää runsaammin rahaa armeijaansa, vaikkei se pysty mobilisoimaan kriisin hetkellä yhtä merkittävää miesvoimaa. Suomen on luotettava omiin kykyihinsä ja kansalaisemme laajasti kannattavat varusmiespalvelusta sekä riittäviä määrärahoja pitääksemme uskottavaa puolustuskykyä yllä. Suomi on jäänyt aiemmin yksin ja me emme voi luottaa kuin itseemme. Edesmennyt Isänmaamme sinivalkoinen omantunnon ääni jalkaväen kenraali ja Mannerheim-ristin Adolf Enhrnrooth kertoi vain suomalaisten itse puolustavan parhaiten maatansa. Hän tiesi mistä puhui.
Maailmassa on aina konflikteja, aina löytyy eripuraa kuinka öljy, vesi tai ruoka jaetaan. Suomalaiset ovat YK-tehtävissä hyvin arvostettuja ja heidän palveluksiaan pyydetään enemmän mitä voidaan antaa. Suomi on antanut Euroopassa asukaslukuunsa nähden suurimman panoksen kansainvälisiin rauhantehtäviin ja huomattavasti enemmän kuin Ruotsi.
Tulevaisuudessa hyvin koulutetut sotilaamme voisivat olla kaikkien arvostamia oikeudenmukaisia sotilaita apuna niin luonnon katastrofeissa kuin ihmistenkin välisissä konflikteissa. Turvaamisoperaatiot ovat vapaaehtoisia ja maastamme löytyy kansallista henkeä lähteä hoitamaan näitä uhrejakin vaativia tehtäviä. Huomenna upseerimme ja sotilaamme voivat olla arvokas vientituote; rauhanturvaaminen voisi olla tavaramerkkimme maailmalla ja se vaatii uskottavaa taistelu-, koulutus-, ylläpito-, kalusto- sekä varusteoninaisuuksia.
Amiraali Kaskeala puhui Suomen kansan enemmistön kannatuksella. Suomen on syytä pitää varuusmiesarmeija myös idealla: armeija tekee pojista miehiä. Armeijamme potee jatkuvaa rahanpuutetta, vaikka kansalaisilta kysyttäessä he antaisivat suuremman tukensa uskottavan puolustuksen kohentamiseksi. Toivomme amiraali Kaskealalle voimia ylläpitää keskustelua yllä. Suomi tarvitsee vahvan armeijan, emme tarvitse Nato-kytköstä, nykyinen yhteensopivuus riittää.
Suomen armeijalle on hankittava heidän tarvitsemat aseet, ylläpitokyky, huolto sekä koulutus, myös reservin osalta. Suomen on saatava omat erikoisjoukot nykypäivän nopeatempoiseen konfliktihallintaan sekä kaikki kyvyt vastata myös tietotekniikan mukanaan tuomiin haasteisiin. Eduskuntavaaleissa kansa voi sanoa sanansa mielipiteenään Suomen puolustusvoimista. Todenhetkellä me voimme luottaa vain itseemme ja kykyihimme.
Ilkka Luoma
250 000 sotilasta reserviin
Kannattaisi myös seurata juhlapuheiden osalta käytäntöä. Puolustusvoimat on kiristänyt kriteereitä, joilla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnoissa saa jakaa patruunoita.
Kun reserviä supistetaan 350 000:sta 250 000:een, tietenkin kuristetaan myös tukipalveluksi tarkoitettua Maanpuolustuskoulutusyhdistystäkin.
Suomessa niiden maakuntien, joita ei aiota tosiasiassa enää puolustaa muodollisestikaan, asukkaat pitäisi vapauttaa avoimesti, rehellisesti ja suoraan asevelvollisuudesta niin kuin ahvenanmaalaiset.
Vain 250.000 sotilasta reserviin
Miesvoimaa meillä olisi 3-4 kertaa enemmän, mutta heille ei riitä kunnollista aseistusta. Kenraali evp Ahola kirjoittikin, että ensimmäiseksi meiltä loppuvat ammukset - siis jo tuolta 250.000:kin mieheltä. Sitten loppuvat miehetkin. Ja nopeasti.
Raha säästäisi verta.
Suomella on tällä hetkellä ylipäällikkönä henkilö(tär), joka riisuu armeijaansa aseista. Niin tapahtuu, vaikka muutenkin olemme pihistelleet, kuten 1930 -luvulla konsanaan.
Hieno haastattelu
Ja hieno uutinen Uudelta Suomelta! Juhlavaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Poukan ajatuksia kuulisin mielelläni enemmänkin. Jaksaisiko hän antaa haastatteluja tuosta lähihistorian pimeästä ja salatusta ajasta lisääkin tai pitää jopa muistelmien kertomustilaisuuden jossakin luentosalissa. Juttua lukiessa tuntui, että hengittäminen helpottui.
Kiitokset haastattelusta sekä Poukalle puolisoineen että Uudelle Suomelle!
Poukka, Vennamo, Georg C. Erhnrooth
Kaikki he pääsivät kuuluisiksi "kansalaisrohkeutensa" ansiosta. Nykyajan sallivissa oloissa, jossa neuvostokriittisyydellä ei päästä otsikoihin, he olisivat aivan tavallisia Risto EJ Penttilöitä tai Esko Ahoja, joiden sanomaa ei peilattaisi neuvostovastaisuustabun ja bilateraalikaupan vaarantamisen kautta, vaan aivan omana itsenään.
En tällä sano, etteikö Poukka olisi kirjoitellut jänteviä muustakin kuin Neuvostoliitosta pitäisin kansalliskonservatiivista ryhtiä, joka Kokoomukselta nyt puuttuu eurottumisensa vuoksi, olisi erittäin hyvä lehtimieskin.
Puheena oli tämän päivän haastattelu
Nimimerkki näyttää vastanneen lähes jokaiseen jutun herättämään kommenttiin hyvin kapean näkökulman katsantokannasta.
Haluan tuoda mahdollisimman selvästi esiin sen, että rohkeus vallinneissa oloissa ei ollut mitään lainausmerkkirohkeutta. Tuon rohkeuden latistaminen sanallisesti jonnekin tavallisuuden rajojen sisään on osa sitä henkistä väkivaltaa, jota po. aikana käytettiin ja viljeltiin naapurin oppien mukaisesti.
Halusin kommentillani kiittää Uutta Suomea artikkelista ja hra Poukkaa muisteluista, joita kuulisin mielelläni enemmänkin. En ymmärrä, miten joku voi katsoa oikeudekseen lisätä omat tulkintansa noiden tosiasioiden väliin ja kaikenlisäksi yrittää jotenkin vesittää annetun kiitoksen. Nähtävästi pelkkä suvaitsematon kuvitelma omien ajatusten ainoalaatuisesta oikeassa olemisesta antaa oikeuden kaikkien tapojen rikkomiseen.
Ei muuta. Kiitos.
Arkipäivän sankaruudesta
Verrattuna 2000-luvun sankaruuteen tietenkin Georg C. Ehrnrooth, Veikko Vennamo, Pentti Poukka jne. olivat supersankareita.
Jos kuitenkin puhumme oikeista sankareista, ei Kekkosen Suomessa ollut kenellekään Neuvostoliittoa arvostelevalle luvassa tahdon vastaista mielisairaalahoitoa, vuosia vankeutta tai kidutusta.
Kyllä kaikki kolme edellä mainittua saivat nukkua kotonaan, käydä töissä ja kerätä eläkekertymäänsä kuin pienet oravat käpyjä.
Jos Kekkoslovakiassa toisinajattelijoille olisi ollut luvassa muun Itä-Euroopan kaltainen kohtelu, heitä olisi paljon vähemmän esimerkiksi virkamiesten joukossa ja heidät olisi Amnesty International noteerannut.
Yksi tosi aihe olisi tuo
Kokoomuksen Kekkosen vastaisen opposition todellisuus. Sekä Paasikivi että Kekkonen tarvitsivat oppositiota peliinsä NL:n ja sen lähetystön kanssa. Ahon ajasta Petäjäniemen kauteen Kokoomus ja jopa US ja sen uudisointi pelasivat mukana näissä kuvioissa: Salama ja "Kalpea Kamala-Hirvonen," vastaavat, olivat osa tätä sota-ajan mafiaa, lähempänä Urkkia kuin pressan oma Maalaisliitto tai Keskusta. Ahti Karjalainen oli systeemin kuuntelu-upseeri. Nuo historiat olivat tosi aihe.
Milloin tuo paatti alkoi vuotaa - todella? DDR:n tunnustamisesta vai öljyn ja ydinvoiman idästä hankkimisesta? Hyväksyikö Kokoomus Kepun Keinosen PlV:n komentajana? Kostamuksen "sosiaalityönä" rajaseudun työllistämiseksi? Hyväksyikö se Kekkosen loputtoman kauden kasvavine valheineen - minne saakka? Kysymykset odottavat yhä vastauksiaan.
Kommunistisen kokoomuksen surkeus
[lainaus]Poukka sai päätoimittajan tehtävistä potkut vuonna 1976 jääden eläkkeelle.[/lainaus]
Kommunismi oli vuonna 1976 kova sana. Se oli sitä niin paljon, että kokoomuspuolue yhtenä naisena vaati uuden suomen suitsimista silloin kun ei ollut sirkuttamassa tehtaankadulla paljastuksiaan. Kokoomus vaati uuden suomen muuttamista taantumukselliseen suuntaan. Ja senhän se teki. Mitä se ei tehnyt oli lukijoidensa vakuuttamista itsenäisestä ja vapaasta linjasta. Tämä on syytä muistaa myös tuhkasta herätetyssä nettiversiossa. Totuus tulee lopulta vastustamattomasti ilmi eikä näin pienessä valtiossa kuin suomi ole tilaa kuin yhdelle suurvalehtelijalle eikä sen nimi ole koskaan uusi suomi.
You can fool all the people some of the time, and some of the people all the time, but you cannot fool all the people all the time.
Abraham Lincoln
Helsingin Etykin jälkeen
sekä Kremlille että kommareille tuli tärkeäksi varmistaa se, että kokouksen vahvistamat blokkirajat ja Saksan jako pysyisivät ensisijaisena tuloksena. Se vaati vahvaa kolmannen eli "oikeuskorin" polkemista siellä missä se oli mahdollista. Suomessa se sitä oli ollut jo ennen kokousta, kun sosialistit nitistivät UM:n "everstijuntan." Se oli nimittaïn ollut rakentamassa tuota oikeuskoria. Siihen syylliset yleensä erotettiin, eli pakotettiin eroamaan "terveyssyistä."
Näppivirhe vai asiavirhe?
"Vastustajien kanssa Poukka tuli toimeen niin hyvin, että hänen KGP- ja Stasi-yhteyksistään on ruvettu kyselemään 2000-luvulla."
Siis "KGP"?
Poukan KGB-yhteydet
Voisiko niistä ja CIA-yhteyksistä kirjoittaa lisää?
Isänmaan mies Pentti Poukka
Isänmaan mies Pentti Poukka sai tuntea nahoissaan minkälaista oli toimia vastuullisena päätoimittajana suomettuneessa Suomessa. Mikäli toimi virallisen neuvostoliturgian vastaisesti, olivat Urkki-diktaattorin vihat päällä ja sen mukana Urkin tottelevaiset vahtikoirat.
Kekkosen sokeat ihailijat ja perässäkonttaajat voisivat mennä nurkan taakse häpeämään ja sirotella tuhkaa päälleen, todeten, että miten saatoin olla noin lapsellisen tyhmä ja kadun syvästi nöyristeleviä tekojani.
Mitä vastuullista Uudessa Suomessa oli?
Mitä vastuullista hallituksen virallista linjaa epäilleessä Uudessa Suomessa tuolloin oli? Oppositiohan edustaa vastuuttomuutta ja parempaa maailmaa, kun taas hallitus vastuullisuutta ja asiainhoitoa.
Niinpä niin neuvostosuomeen
Niinpä niin neuvostosuomeen tuo sopii. Tänään olemme itsenäinen Suomi.
Eurosto-Suomi
Eurosto-Suomessakin oppositio on aina väärässä, yhtä väärässä ja saamaton kuin kotus.
Mannerheimin patsas sai siivet selkäänsä
Joku kansalainen, joka olisi halunnut jalostaa Mannerheimin patsasta ilmeisesti Katariina Lillqvistin hengessä vaaleanpunaisilla siivillä, sai sakon. Onko Suomi vapaa maa?
http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=139309
Mannerheimista voisi kehittää seksuaalisen tasa-arvoisuuden Pegasoksen liberaaliin eurokokoomuslaiseen pirtaan.
Mannerheim on iäinen ja alati uusiutuva kuin jumala, joka kirkastetaan ajoittain yhä uusilla profetioilla.
Ehdotan, että jokainen itsenäisyyspäivä Mannerheimin ympärille kehitetään uusi performance.
Elvis elää! Kekkonen elää! Guevara elää! Miksi ei Mannerheimkin eläisi?
Asiallinen uutinen
Asiallinen uutinen uusisuomessa?
Vai onko STT:n kopio ja liitä uutisia kenties?
Sota ei loppunut Neuvosto-Venäjän kaatumiseen
Vaan se jatkuu kunnes Suomeen kuuluu paitsi menetetty Karjala ja Petsamo, niin myös Inkerinmaa ja Aunus-
Kun Karjalan mänty ei riitä
Silloin kyseessä on ensimmäinen sota, jonka toivon Suomen häviävän.
Poukan
Poukan päätoimittaja-aikana Uusi Suomi ei ollut suomettunut, vaan siinä sai kritisoida Venäjää. Minunkaan kirjoituksiani ei sensuroitu.
Oli valtava kontrasti YLE:n ja US:n välillä - US:n hyväksi.
Tiedonantajan ja US:n
Tiedonantajan ja US:n välinen kontrasti oli valovuosien mittainen. Uusi Suomi edusti vapaata demokratiaa, Tiedonantaja suljettua kommunistista diktatuuria.
Äärikommunistien Tiedonantaja sai räävittömästi aikoinaan ajaa jopa aseellista vallankumousta Suomeen. Lehden mielestä neuvostovastaiset mainittiin nimeltä "jystävyden ja rauhan" vihollisiksi, mikäli nämä olivat erehtyneet lausumaan virallisesta propagandasta vähänkin poikkeavia omia rakentavia mielipiteitään. Eräitä kohtaan lehden painostus muuttui niin kovaksi, että heidän virkauransakin saatiin pysäytettyä. Kukaan ei puuttunut tämän lehden sisältöön. Sitä tuettiin niin taloudellisesti kuin hallinnolllisestikin.
Lehti oli vallanpitäjien todellinen rakkikoira, joka älähti heti.
US toi tuulahduksen vapaasta maailmasta. Se oli liikaa eräille. Joku vielä kehtaa sanoa, että Suomi ei ollut "suomettunut".
Ilkka ja Tiedonantaja
Paavo Lipposen hallitusten aikana Ilkka ja Tiedonantaja edustivat sananvapautta ja monet muut tiedostusvälineet vanhasosialidemokraattista ummehtuneisuutta.
Tiedonantaja-lehden 70-luvun
Tiedonantaja-lehden 70-luvun artikkelit olivat rajumpia Suomen moukaroijia kuin Pravdan kirjoitukset. Mikäli käteen saa tuon ajan lehtiä, niin järkytys voi olla suuri, on sitten itse kunkin poliittinen väri mikä hyvänsä. Tänä päivänä tuo tuntuu pahalta unelta, mutta silloin se oli raakaa todellisuutta. Viides kolonna oli lähes valmis liittämään Suomen fasistiseen neuvostodiktatuuriin keinoja kaihtamatta, oma etu etusijalla Tiedonantaja-lehti lipunkantajana.
Mitä kauemmin kuluu
Mitä kauemmin kuluu Paasikiven ja Kekkosen ajoista, sitä epätodellisemmaksi kuva siitä muuttuu. Ilmeisen tarkoitushakuisesti Suomen historia halutaan tietyissä piireissä kirjoittaa samoin kuin entisten neuvostotasavaltojen tai Varsovan liiton maiden historia, vaikka Suomi onnistui taitavasti valitsemaan erilaisen ratkaisun.
Arvokkuutensa hinnalla
on helppo saada aikaiseksi "taitavia" valintoja - kuten kansan arvokkuuden myymisen vastakaupaksi saatu kaksinaismoralistinen kyttäysyhteiskunta. Toki monelle oli helppo uskotella itseään olevan voiton puolella tässä "kaupanteossa".
Ihmettelen, miksi Suomen
Ihmettelen, miksi Suomen sodanjälkeinen historia halutaan nähdä samanlaisena kuin entisten neuvostotasavaltojen tai Varsovan liiton maiden historia ja samalla demonisoida koko Paasikiven, Kekkosen ja osin Koivistonkin kausi. Suomi näytti suhteillaan Neuvostoliittoon eräänlaisen vaihtoehdon ja myös näinä aikoina Suomi voisi olla mallina Virolle, Puolalle ynnä muille. Sen sijaan tiettyjä piirejä tässä maassa riivaa halu olla näiden kanssa samassa rintamassa Venäjää vastaan vaikka mahdollisuudet yhteistyöhönkin olisivat olemassa.
NATO-jäsenyyden vuoksi
No tietenkin siksi, ettei Itsenäinen Suomi olisi enää yhteinan asiamme ja siksi, että tämän vuoksi Suomi voitaisiin liittää NATO:on.
Poukan sota ehkä loppui
mutta Suomi jatkaa "sotiaan" yhä:
http://helanes.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/06/suomi-91
Sota Suomessa
Sota Suomessa ei todellakaan loppunut 1990-luvulla. Silloin voisi sanoa vasta alkaneen todellinen uusi jatkosota maassamme kun isanmaalliset piirit alkoivat kaivella Adolf Ehrnroothin kaltaisia henkiloita esiin historian hautausmaalta ja nostalgisoida sota-aikaa. Valitettavasti sota-ajan muistelu ja veteraanikultti maassamme ei taida loppua viela silloinkaan kun viimeinen veteraani kaivetaan maan lepoon.
Jos Pentti Poukka on niin
Jos Pentti Poukka on niin kovasti isänmaallinen mies, niin mitä hänen nimensä tekee Alpo Rusin listalla stasiyhteyksiä omanneista suomalaisista? Olis kiva kuulla selityksiä eikä vain tyhjänpäiväistä hymistelyä.
Voinet näyttää A Rusin
Voinet näyttää A Rusin koko stasi-listan.
Isänmaallinen tietenkin
Ellei Pentti Poukalla olisi ollut normaalia määrää KGB- ja Stasi-yhteyksiä, hän olisi tietenkin ollut "pihalla" suomalaisesta päätöksentekomekanismista.
Asia on hieman samanlainen kuin jos nykyään ei olisi NATO- ja CIA-kontekteja.
Lista
Mielenkiintoinen juttu tämä stasi-lista. Sillä mitä stasi tiesi, tiesi myös KGB eli lista oli ja on kokonaisuudessaan kaikkineen eri henkilöiden mappeineen Neuvostoliiton-Venäjän tiedustelupalvelun hallussa kopioina.
Tapahtumia Suomessa seuraamalla voisi kuvitella, että jotkut mielipiteet ja kirjoitukset ovat saaneet vaikutuksia tuon pohjalta.
Ja Venää ohjailee maatamme
Ja Venää ohjailee maatamme edelleen ko ihmisten kautta.
Sanonpa sanasen
En ole ehtinyt lukea kaikkia kommenteja edelläni, mutta sanonpa Itsenäisyyspäivän kunniaksi muutaman sanasen vaimoni kanssa. Ensinnäkin, Kekkonen tuhosi sen vähänkin itsenäisyyden, jonka suomalaiset sotilaat taistelivat kovaan hintaan. Todellinen itsenäisyys on alkanut vasta Kekkosen saatua mullat silmilleen.
Tämän tiedän, koska juureni ovat Karjalassa ja isäni oli edesmenyt sotasankari, jonka muistoa vaalimme lastenlapsemme kanssa. Ihailemme hänen muistoaan, ja viemme perintöä eteenpäin. Pikkuvauvakin hypistelee hänen kunniamerkkejään tietämättä vielä niiden merkitystä. Hänelle kyllä kerrotaan aikanaan, kunhan kasvaa. Muisto ei häivy koskaan. Naivia, eikö totta?!
Oraakkelin osa
Poukkako ennusti Usarissa 1980-luvulla, että vihreys on vain ohimenevä ilmiö suomalaisessa politiikassa, ja että koijärveläisyys tulee katoamaan?
Paavo Väyrynenkin
Paavo Väyrynenkin tuli siihen tieteelliseen tulokseen, että Neuvostoliitto on pysyvä tosiasia. Näillä tiedoilla Åbo Akademi promovoi hänestä tohtorin. Tarina ei kerro, ajatteliko Paavo sitä, mitä kirjoitti vai oliko kyseessä "poliittinen tosiasia".
Ja kolmas torjuntavoitto
Ja kolmas torjuntavoitto saavutettiin 1991 mennessä.
Hieno haastattelu
Pentti Poukkaa on syytä kunnioittaa ansioituneena antikommunistina, antikekkoslaisena ja antineuvostolaisena. Päättäväinen ja johdonmukainen taistelu tuhon voimia vastaan tekee Poukasta erään merkittävimmistä sodanjälkeisen Suomen käymän eloonjäämistaistelun veteraaneista. Hän todella ansaitsisi jonkin korkean suomalaisen kunniamerkin!
Niin ansaitsee
Niin ansaitsee, vaan ei saa kun puna-Haloska on myöntäjä.
Miten antikommunistilla on
Miten antikommunistilla on ollut niin kiinteät välit DDR:n suurlähetystöön, että on joutunut Rusin listalle. Silkkää jälkiviisastelua muutenkin koko haastattelu.
Usari oli ihan yhtä suomettunut kuin kaikki muutkin lehdet. Esimerkiksi Prahan miehityksen 1968 aikaan Neuvostoliiton lähetystön ulkopuolella protestoivat vain ja ainoastaan ne partaradikaalit vanhan valtaajat, joita Poukka nyt pilkkaa.
Mikä Rusin lista. Hatusta
Mikä Rusin lista. Hatusta heitetty arvio. Hattutemppu olisi syytä myös perustella ja tuoda faktat esiin. Haluaisin nähdä ao Rusin listan. Pyynnöstä huolimatta, kukaan ei ole sitä vielä tuonut esille. Lista vaikuttaa olevan ikävän mielikuvituksen tuotetta, johon tietämättömät helposti tarttuvat.
Vieraalle 08.12.
Lista puuttuu edelleen. Anteeksipyyntö Poukalle olisi varmaan paikallaan.
Helsingin Sanomat on vielä Poukan ajan linjoilla
Alla tunnustus Helsingin Sanomille, kun se on pitänyt Suomen kansaa vuosikymmeniä pimennossa ja pitää niin kauan, kunnes saadaan paperiversio Uudesta Suomesta.
"1991 Baden-Badenissa Saksassa pidetyn bilderberg-ryhmän kokouksen osanottajaluettelon mukaan Suomesta oli mukana kaksi osanottajaa: Elinkeinoelämän vastuuskunnan puheenjohtaja, sosiaalidemokraatti Jaakko Iloniemi sekä Helsingin Sanomien pääomistaja Aatos Erkko. Mukana osanottajaluettelossa oli myös Bill Clinton, tuolloin vielä Arkansasin osavaltion kuvernööri. David Rockefeller piti aloituspuheen Baden-Badenissa alkaen kiittämällä tunnettujen sanomalehtien johtajia vaiteliaisuudesta: "Olemme kiitollisia The Washintog Postille, The New York Timesille, Time-lehdelle ja muille julkaisuille, joiden johtajat ovat ottaneet osaa kokouksiimme ja kunnioittaneet hienotunteisia lupauksiaan melkein 40 vuotta. Meille olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmalle, jos olisimme näiden vuosien aikana olleet alttiita julkisuuden kirkkaille valoille."
Näin myös Helsingin Sanomat sai kiitokset vaiteliaisuudestaan. Niin, että ketkäköhän ne hyötyy ja miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä."
Terveisin Jouko Niemelä
Uuden Suomen paperiversion
Uuden Suomen paperiversion synnyttämisen aika voisi olla nyt. Vaikenemisen ajat ovat takanapäin. Hiljaisuus ja ylikorostunut itsesensuuri ovat päättyneet.
Poliittinen ilmapiirikin on raikastunut. Suomettumisen ajan vahtikoiratkin ovat hampaattomia, kun niiden diktatoorinen taustavoima romahti omaan mahdottomuuteensa.
Suomi kaipaa monopolihesarin rinnalle tasapainoittavan sanomalehden. Rahoittajat löytyisivät, kun oikeat tahot rupeaisivat asiaa valmistelemaan. Lehti olisi ilmestymisvalmis ehkä vuoden - parin sisällä.
Hesari on suuri pienessä
maassa ja pienellä kielellä, minkä lisäksi se oli - ja on - vaitelias, osin muista syistä ja asioista kuin suuret USA:n julkaisut. Rockefeller oli satummoisin "vaikuttaja" aikoina, joina Kissinger teki Nixonin alaisena sovun ja de facto liiton Pekingin Kiinan kanssa. Se ratkaisi Kylmän Sodan jo 1971. Ns. Trilateraalisen komission ohessa tällä näyttämöllä olo lisäsi hänen vaikutusvaltaansa, joka lienee osin myös G-5 eli G-7:n takana, mistä EVA oli haarautuma Suomessa. Tämän puolikultin tai -mystisismin heikkous oli, ettei sillä, sen enempää kuin Opus Deillä ja muilla "vaikuttajilla," ollut satellitteja, ydinaseita, ei edes yhtä pommia. Eli jos "julkisuuden valot" olisivat olleet tosi kirkkaat, jotkut R-fellerin "suunnitelmista maailmalle" olivat voineet kadota näkyvästä todellisuudesta. Tuo käännös - tai lausuma - sisältää vivahdeongelman, ehkä ajatusvirheen. Mutta nuo asiat eivät kuuluneet tavanmukaisten joukkoon, mistä syystä "oikeita nimiä" on turha jahdata.
Poukka
Hieno haastattelu. Vakaumuksen mies eri laidalta kuin itse olen, tuo johdonmukaisuudessaan uskoa selviin arvoihin. En ole kannattanut koskaan kommunismia ratkaisuksi asioihin ja puhdas kapitalismikin lienee samassa ohitsemme lipuvien ratkaisumallien kuorossa.
Lujan vakaumuksen miehet viiltävät kriittisen katsauksen siihen ympäripyöreään pehmotodellisuuteen, jonka eetterissä keskiluokat nukkuvat tyytyväisenä ruususten unta.
En ota kantaa lipun väriin tai siihen, minkä tuulen henkimänä se suostuu lepattamaan. Aatteiden miehet ovat silti lujia kuin rautanaulat. Pakastettu kastemato on myökin kova ja jäykkä. Mutta ei sillä taloja rakenneta. Tosin ei myöskään kristuksia naulita...
Onnitteluni sankarille, kaikille heistä.
Tampere 12.12.2008
Hupe