Nina Mikkonen: ”Kiusaaminen ajoi naiset pois kotoa”

Miten tämä Mikkonen kerta toisensa jälkeen pääsee YLE1:een laukomaan näitä suuria totuuksia ja mielipiteitään? Vai että "mediakiusaaminen". OMG!

Mielestäni on hyvin mielenkiintoista, että kuinka paljon näkyvyyttä saa kotiäitiyttä radikaalisti kannattavat mielipiteet. Vuosikymmeniä on toitotettu, kuinka lapsen kehitykselle on kerrassaan hyväksi se, että lapsi viedään mahdollisimman pian päivähoitoon ja äiti menee töihin. Sellaiset äidit, jotka luovat uraa, hoitavat mukuloita (kun ehtivät), huolehtivat ulkonäöstään ja pitävät kodin edustuskunnossa, ovat median mukaan arjen suuria sankareita, vaikka he toimivat jaksamisensa äärirajoilla ja lapset elävät mikroaterioilla tv:n ja internetin kasvattamina.

Samaan aikaan monet lastensuojelujärjestöt kertovat huolestuneina, kuinka iltapäivisin ja iltaisinkin auttaviin puhelimiin soittelevat lapset, joilla on vaan tarve kertoa jollekin aikuisille päivän kulumisesta, koulun sujumisesta tai kysyä jotain mieltä painavaa asiaa.

Ehkä jotain pitäisi tästä yhtelöstä päätellä. En lähde itse sanomaan, että kaikkien naisten pitäisi lasten synnyttyä jäädä 15 vuotta kotia, mutta kyllä vanhempien jonkinlainen vastuu lapsistaan olisi otettava ja pistettävä lapset tärkeysjärjestyksessä ykkösiksi.

....näköjään itse kehittäneet oman totalitarisminsa, mitä tuohon kaikkeen Ninan ja miehensä Timo T.A:n kommentteihin tulee.

He molemmat uskovat siihen niin paljon, ettei heidän päätään käännä mikään, joten on jokseenkin turhaa päästää kumpaakaan vapaaksi televisiohaastatteluun. Se on yhtä päälle puhumista ja saman asian jankuttamista, johon on kaivettu uskomattomat mittasuhteet jostain militantticaseista ympäri maailmaa.

Kas kun ei Kennedyn murhaakin vedetty tähän vielä syyksi, että sellaisia tulee, jos kasvaa päiväkodissa.....hohhoijjaa.

Olkaa te family Mikkonen vaan siellä omassa pikku linnassanne kukkulan korkeimmalla kohdalla metsän keskellä. Muistan herra Mikkosen sanoneen, että poikien koulumatka on n. 7 km, joka menee kuulemma hyvin hiihtäen. Toivotaan, että on silloin edes lunta sitten....

Ai niin, yhden asian Mikkoset ovat täysin unohtaneet, 60-luvulla monissa perheissä asui perheen kotona kotiapulainen, niin meilläkin. Ja taloissamme oli sama juttu monella muullakin. Kotihoidossa oltiin....ja aika fiksuja, omapäisiä ja breinejä meistä broidin kanssa tuli, vaikka äiti olikin omalla kaupallamme työssä isän kanssa.

-EP-

Yllättävän paljon huomiota tämän kotirouvan kommentit ovat saaneet. Mut miks häneltä kysyttiin mitään, on vielä kertomatta.

Ei voi olla pahasta, että miettii kukin mielessään uudestaan näitä päivähoitoasioita, kun niin monet lapset ja nuoret eivät ole tasapainossa nykyaikana.

Katsoin tämän Nybergin ohjelman ja olen Rouva Mikkosen kanssa samaa mieltä. Olen monta kertaa siunannut sitä, että omien lasteni ei ole tarvinnut viettää päiväkodeissa päivääkään. Olen huolissani myös niistä alakoulunopettajista, joilta kuluu koko ensimmäinen kouluvuosi päiväkodeista tulleiden lasten sosiaalistamiseen ja ihmiselle ominaisten tapojen ja toimintamallien opettamiseen näille lapsille. Jotain on pahasti vialla tässä näennäisesti hienossa ja teoriassa hyvin toimivassa järjestelmässämme.

suoraan 1800 -luvulta tai jostain hyvin kaukaa joka tapauksessa. Ei puutu kuin palaaminen sääty-yhteiskuntaan. Satuin näkemään ensimmäisen rva Mikkosen esiintymisen. Tosin vasta Nybergin ohjelman yhteydessä oivalsin, kuka hän oikeastaan oli. Ensimmäisellä kerralla vain ihmettelin, että kuka tuo nainen on, joka ei osaa käyttäytyä: huutaa täyttä kurkkua toisen puheenvuoron päälle.

Perheillä pitäisi olla mahdollisuus itse päättää siitä miten tämän asian järjestävät. Kylmä totuus vain on että Suomessa nykyisellä palkka- vero- ja elinkustannustasolla perheen elättämiseen tarvitaan kummankin vanhemman työpanos. Ei minua miehenä mietityttäisi sekuntiakaan kotiin jääminen mikäli pärjäisimme nykyiseen malliin pelkästään vaimoni palkalla.

Sodan jälkeen tarvittiin naistenkin työpanos maan jälleenrakentamiseen ja sen jälkeen elintason nostamiseen. Nykyinen hyysäysyhteiskunta on rakennettu nimenomaan naisten työpanoksen mahdollistamalla veroasteen nostolla.

Hulluinta tässä on se, että naisten enemmistö tuntuu pitävän palkkaorjuuttaan jonkinmoisena kunniana. Georg Orwell olisi newspeakeineen kateellinen tämän käsitejärjestelmän implementoijille.

Nina Mikkonen on rohkea tullessaan esille vallitsevaa ideologiaa kritisoiden. Aiemmassa haastattelussa Mikkonen totesi että kotiäitiys on arvovalinta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Suomessa vallitsee kilpailu siitä kenellä on paras ura, eniten palkkaa, suurin talo, eniten ulkomaanmatkoja. Sitten eletään velalla joka ajaa äidit ja isät pakolla työelämään, ja lapset tarhaan.

Meillä on viisi lasta, vaimo kotona koko ajan, asumme 50-luvun talossa jonka ostimme edullisesti ja minun palkasta jäävillä rahoilla remontoimme tätä. Kun kulut on pienet voi lapsille antaa aikaa jota he tarvitsevat.

Ymmärrän kyllä että elämä ei ole niin mustavalkoista, kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiäidiksi, kaikkialla ei ole halpoja asuntoja, mutta varmasti monilla olisi mahdollisuus tehdä toisenkinlaisia valintoja.

Nina Mikkonen kohta yltää samaan kuin mihin Lasse Virén tarvitsi neljä olympiamitalia. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=450000000...

Ehdotan, että Uusi Suomi käy haastattelemassa Myrskylässä mielipiteitä Nina Mikkosen mielipiteistä. Haastatelvaksi sopii vaikkapa Päivi Virén.

Onko medialla itsellään jotain käytöstapoja?

Varsin hyvin argumentoi Niina Mikkonen eikä tämä Ylen tohelo haastattelija, joka oli ottanut opponentin roolin, saanut mitään järkevää suustaan.

Rouva Mikkosen lapsillahan olisi koti-isä, kun on hyväkuntoinen eläkeläinen isukkina. Vähintäänkin hänen lastensa ikäisille on melkoisen sama, onko kotona isä vai äiti. Isät ovat joskus jopa parempia lastensa kanssa, eivät nipota liikaa.

Jos kerran on noin hyvät taloudelliset pohjat, niin kehoittaisn rouvaa hakeutumaan vaikkapa opiskelemaan. Se antaisi hänen pojilleenkin hyvän esimerkin yrittämisestä ja sivistyksen kunnioittamisesta.

Äidinrakkaus on tärkeää, ja kotihoito on hyvä asia. Vaan jos on noin fanaattiset mielipiteet kaikesta, voi tulla pientä hankausta kunhan palleroiset ennättävät murkkuikään. Siinä vaiheessa kun on viisainta, ettei kovin paljon ota kantaa kaikkiin ns. mielipiteisiin. Maailmaan totuuksia mahtuu.

Lämpimästi kannatan rouva Mikkosen rohkeasti esittämiä mielipiteitä. Ne ovat toki jo vanhastaan tunnettuja totuuksia, mutta on tarpellista nostaa ne aika ajoin esiin tässä yltiöfeminismin myrkyttämässä yhteiskunnassa.
Ne naiset, jotka eivä halua lapsiaan itse hoitaa, olkoot niitä lainkaan hankkimatta!

No niin kansalaiset. Taas hutkitaan sinne tänne tuntematta tämänhetkistä tutkimustietoa. Valitettavasti rva Mikkonen teki hallaa sinällään keskustelunarvoiselle asialle asiattomilla argumenteillaan.

Suosittelen kaikkia etsimään itse tietoa lapsen kehityspsykologiasta varhaislapsuuden osalta, ja mieluummin jostakin pätevämmästä lähteestä kuin esim. Wikipedia.

Tällä hetkellä johtavat psykologit ovat tasaisen yksimielisiä siitä, että alle kolmevuotiaalle riittää sosiaaliseksi virikkeeksi oman äidin ja isän läsnäolo ja heidän suunnalta osoitettu vastine lapsen tarpeisiin, ja päinvastoin kuin virheellisesti usein oletetaan, voi liian aikaisella "maailmaan heittämisellä" olla enemmänkin negatiivisia vaikutuksia (vaihtuvat aikuiset - turvaton kiintymyssuhde, paljon lapsia - stressi jne.).
ESIMERKKI: Nykyisin tiedetään, että lapsen ja hänen vanhempiensa välisellä vuorovaikutuksella on SUURIN vaikutus lapsen oppimiin sosiaalisiin taitoihin, ei suinkaan pakkososiaalisilla tilanteilla esim. päiväkodissa, jossa alle kouluikäisten keskinäinen vuorovaikutus ei yllä lähellekään lapsen aikuisen kanssa käymää vuorovaikutusta.

Toisin kuin Tontinkin siteeraama ruotsalaistutkimus väittää, lapsen varhainen päiväkotiin siirtäminen ei selitä lapsen myöhempää sosiaalista käyttäytymistä tai koulutuksellisia valintoja. Pikemminkin väittäisin olevan kyse siitä, että koulutettujen vanhempien lapset päätyvät suuremmalla todennäköisyydellä myös itse koulutetuiksi vanhempiensa valintojen vaikutuksesta - päiväkodissa olo ei tässä kerro muuta kuin sen, että koulutetummat vanhemmat vievät lapsensa helpommin ja aikaisemmin kodin ulkopuolelle hoitoon jatkaakseen itse uraansa.

Miksei näihin keskusteluihin oteta asiantuntijoita studioihin?! Suomessa tehdään korkeatasoista tiedettä tälläkin osa-alueella. No niin tietenkin, siinähän menisi tutkijalta ura alta, jos hän uskaltautuisi vastustamaan valtion työvoimapolitiikkaa ja puolustamaan lasten oikeuksia.

Suomi on todella lapsivihamielinen maa. Kuka todella vaivautuu OIKEASTI ottamaan selvää, mikä onkaan OIKEASTI lapsen etu? Kyllä Tontinkin edustama "lapsen etu" on lanseerattu tukemaan aikuisten etuja.

Jproosin sivulta löytyi ihan mainio juttu aiheesta. Itse en tosin ymmärrä että miksi tuota evoluutiohöpinää sekoitetaan ihan joka paikkaan.

"Nyt on kuitenkin niin ikävästi että näyttäisi olevan niin että jos vanhemmille annetaan aidosti vapaus valita, niin melkeinpä riippumatta lähtökohdista päädytään aina (valta)malliin jossa äidit ovat kotona mahdollisimman pitkään hoitamassa lapsia ja palaavat työelämään vasta kun heidän on pakko. Suomessa on hämmästyneinä havaittu että meillä suurin osa pienistä lapsista saa nauttia kotihoitoa kunnes he täyttävät 3 v vaikka laki antaa mahdollisuuden vaatia päivähoitoa heti kun äiti menee töihin. Williamsin mukaan Suomi onkin jo suorastaan familismin mallimaa Ranskan rinnalla (ilmeisesti näin todella onkin …)! Vain sellaisessa maassa, missä todellakaan ei ole vaihtoehtoja, äidit palaavat töihin melko nopeasti ja tasapainottelevat hankalasti työn ja lasten ja kodin välillä (USA) . Yritykset saada isät ottamaan vastuun lastenhoidosta ovat ainakin tähän mennessä epäonnistuneet ja mallit joissa isän hoitoaika on suoranaisesti nipistetty äideiltä on koettu epäreiluiksi. Tämä ei merkitse sitä, että ainoa mahdollinen malli on sellainen jossa isä on töissä ja äiti kotona, vaan sitä, että tämän mallin horjuttaminen edellyttää huomattavan suuria ponnistuksia tai sosiaalisia innovaatioita. Toki Hochschildin (1997) kuvaama tilanne, jossa erittäin työorientoituneet avioparit jättävät lapsensa (ja perheensä) hunningolle voidakseen satsata työuraansa täysillä, voisi sanoa muodostavan loistavan havaintoesimerkin yhteiskunnallisten pakkojen vaikutuksesta. Kyse oli juuri tapauksesta jossa yhteiskunnalliset pakot ohjaavat ihmiset toimimaan toisin kuin mitä normaalioloissa tekisivät."

KOKO JUTTU

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/elpevol.htm

Kotihoito on ihan pienille ok, mutta kyllä tarhat on kivoja, kunha siellä on tarpeeksi koulutettuja hoitajia. Vanhempien tarttee olla töissä, useimmiten. Tollainen fanaattisuus ja Hitleriin jne. viittaaminen on hassua.

Miksi Mikkonen on esillä, siksi että tekee kampanjaa eduskuntaan, tottakai. Ettekös te nyt ymmärrä. Tolla saa ääniä ihan kivasti, kotiäideiltä, ainakin niin toivoo.

Kyllä kyse on nimenomaan arvovalinnoista. Koti vastaan työelämä. Vuorokaudessa on valitettavasti vain 24 tuntia. Työelämä vie siitä työmatkoineen 8-10 tuntia. Lapsen tulisi saada unta vähintään 10 tuntia päivässä. Pienen lapsen elämässä tämä tarkoittaa sitä että aamuherätyksen ja päivähoidon jälkeen sitä kaikkein arvokkainta aikaa jää 4-6 tuntia. Tästä sitten matkat kotiin - syömiset ja usein myös harrastukset.
Ihan aiheellista kysyä - kuka kasvattaa lastasi? Myös toinen kysymys on yhtä aiheellinen, kumpi sinulle on tärkeämpää, lapsesi vai työnteko?
Miksi ihmeessä juuri tämä lapsen kehityksen kannalta kaikkein tärkein aika pitää uhrata asuntolainalle - etelänmatkoille ja uudelle autolle. Näitähän me suomalaiset haluamme ja siksi perheessä tarvitaan molempien vanhempien tulot.

Onkohan rouva miettynyt muuten sitä, että voisi olla vieläkin "parempi äiti" ja olla lasten kanssa himassa myös sen ajan kun nyt käyttää siihen, että aukoo päätänsä eri medioissa?

On hyvä että aiheesta keskustellaan. Olen lastenhoidosta kotona lähes samaa. Toivon Niinalle voimia. Hän on tukeutunut asiantuntijoihin, jotka ovat luotettavia ja usein lainattuja erilaisissa yhteyksissä.Vastaajista näkee kiivautta ja epäkohteliaisuutta. Haastattelija keskeytti useissa kohdin puhuvan henkilön.

Molempia hoitomuotoja, kotihoitoa ja päivähoitoa, varmasti tarvitaan. Riippuu paljon tilanteesta. Parasta olisi tietenkin, jos vanhemmille annettaisiin taloudellisesti samanvertaiset mahdollisuudet valita. Tällä hetkellähän laitoshoitoa tuetaan verovaroin moninverroin enemmän kuin kotihoitoa. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska valmistelevina virkamiehinä ja kansanedustajina ei ole yhtään kotiäitiä ja tunnetusti useimmat ajavat ensisijaisesti omaa etuaan.

Tuossa katselin, kun päivähoitoryhmä, n. 3-4-vuotiaita, vaelsi lumisohjossa apaattisen näköisenä, ja opettaja lähinnä raahasi yhtä äitiään sydäntä särkevästi itkevää lasta perässään. Tilanne oli ironinen, koska radiotoimittajat juuri samaan aikaan räkättivät Mikkosta pilkaten korvanapissa. Kyllä siinä ihmettelin noiden nuorten radiotoimittajien tietämättömyydestä arkitodellisuudesta.

Päiväkodissa tehdään kaikki samaa asiaa ja samaan aikaan, syödään kun sanotaan, piirretään tai askarrellaan tai nukutaan. Kaikki samaan aikaan, ihan kuin armeijassa. Potallakin istuvat rivissä kuin kanat orrella. Kyllä siinä vähän natsimeininki on. Ei ihme että pienillä lapsilla tulee äitiä ikävä.

PS. Miksiköhän lastentarhanopettajat sanovat, että eivät ikinä laita omaa lastaan päiväkotiin?

Annettakoon Mikkoselle tilaa näkemyksineen, vaikka perusteleekin varsin provokatiivisesti ja yksisilmäisesti. Kun hän vielä jaksaisi kuunnella mitä muilla on asiasta sanottavaa, sallisi ja sietäisi kritiikin, niin aiheesta voisi syntyä hedelmällinen keskustelu. Mikkonen on perin mustavalkoinen, vai pitäisikö sanoa pelkästään musta. Luulisi elämänkokemusta kertyneen jo sen verran, että suhteellisuuden taju olisi paremmin kehittynyt. Mikä sopii hänelle, ei sovi monelle muulle, eivätkä muiden lapset siitä huolimatta ole huonommassa asemassa tai saa elämään heikommat eväät. Paatos ja aggressiivisuus sopivat huonosti asialliseen keskusteluun, saati hyvälle kasvattajalle. Millaiset sosiaaliset taidot sellaisin keinoin mahtavatkaan kehittyä?

Hyvä aate, mutta Mikkonen pilas.

Kampaajamestari Mikkosen lapsista pitäisi mielestäni tehdä lastensuojeluilmoitus. Rva. Mikkonen on aivan selvästi mielenterveydeltään vinoutunut yksilö joka sosiaaliseen asemaansa nojaten on voinut jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Samalla hän syyllistää ne joiden taloudellinen tilanne tai sosiaalinen asema ei ole sama kuin kampaaja Mikkosella.

Äidin esiinnyttyä tällä tavalla julkisuudessa itseään ja perhettään, varsinkin lapsiaan nöyryyttäen voidaan ajatella että lapset joutuvat jossakin vaiheessa ainakin koulukiusatuiksi äitinsä mielipiteiden vuoksi. Näinollen kampaaja vaarantaa lapsensa normaalin kehityksen jo etukäteen. Lapset pois ja sijoituskotiin, mitä suurempaan, sen parempi.