Nina Mikkosen kohuväitteet – Nyt puhuu huippuprofessori

sehän on siis jokotai, tai musta ja valkoinen....

Mikkonen reagoi oikein alkuperäisessä jutussa sen minkä Nybergin ohjelmassa näin. Päivähoidon asiantuntijan alkupuhe oli käsittämätöntä asiantuntijakoleutta täynnä ja aivan liian pitkälle perheen perusulottuvuuksien todellisuudesta erkaantunut. Ei ihme että Mikkonen pulttasi - niin minäkin olisin pultannut. Ja aika lujaa.

Asia on niin että jos päivähoidon ammattilaiset ei tajua olevansa perhe-elämän vaalijoita vaan sen herkimpien ytimien kautta valta-asemaa harrastavia ja jopa koleita asiantuntijoita niin ei pitäisi olla päivähoidon ammattilainen. Asia on täsmälleen prikuulleen noin.

Siis - ei Mikkonen tätä tuiki hyödyllistä ulottuvuutta synnyttänyt vaan lasten päivähoidon ammattilaiset ja Mikkonen vaan käräytti pinnansa täsmälleen oikein ja laukaisi ilmoille sen joka on kytenyt maan alla siilossaan jo kauan kauan aikaa.

On aivan turhaa enää jatkossa tulla kenellekään lepertelemään että toimii ilman muuta lapsen parhaaksi kun on työssä lasten parissa. Sorry - ei käy enää. Lapsen parhaaksi saa muitakin ulottuvuuksia kuin lasten hoidon ammattilaisten ilman muuta tähän asti kyseenalaistamattomat puheet ja asemat ja siltä pohjalta hetken tullee aika kovaakin mutta asiat sitten kyllä asettuvat paikalleen.

Lapsuus aika on todella ; lyhyt.

Luonnollisin paikka kasvaa ja varttua on OMA KOTI.

Hoitojärjestelyt toki on silloin tarpeen jos omat vanhemmat
eivät ole mahdollisa hoitamaan, työnsä takia.

Suomessa päivähoitokeskustelu on muutenkin pielessä, sillä lapsen oikeudet määritellään perustuslakia ja lapsen oikeuksia loukaten vanhempien sosiaalisen statuksen perusteella.

Lisäksi köyhiä vanhempia nöyryytetään tulorajaselvityksillä. Suomessa molempien käydessä töissä saa perhe tuloihinsa ja maksukykyynsä nähden käytännössä ilmaisen päivähoidon.

"
- Ideaalitilanteessa paras vaihtoehto on, että vanhemmat hoitavat itse alle 3-vuotiasta lasta, sanoo Tamminen Uudelle Suomelle.
"

Siis ihanko professorin täytyi tämä kertoa ennenkuin me tavikset sen ymmärrämme ja uskomme?

Onkohan professori seurannut alunalkaenkaan tuon kampaajan mielipiteitä ja suorastaan törkeää esiintymistä televisiossa?

Kai nyt hölmömpikin ymmärtää että juuri tuon ikäiselle lapselle paras paikka on kotona. Toinen asia on se onko tämä aina mahdollista.

Heitäpä professori nyt joku hyvä myötäilevä kommentti vielä tuosta lastentarhasta ja natsisaksakytköksestä niin johan taas asiasta kirjoitetaan!

ja vielä näin!
"
Uuden Suomen kyselyn perusteella näyttää siltä, että lukijoiden mielestä pieniä lapsia pitäisi hoitaa nykyistä enemmän kotona.
"

Olipas yllättävä tulos!
Jos lukijoilta kysyttäisiin tulisiko kaikille Suomessa työtähaluaville olla töitä vastaus olisi varmaan myös myönteinen!

Emme kuitenkaan elä paratiisissa vaan yleensä ihmiset joutuvat sopeutumaan arkielämän todellisuuteen, käymään työssä ja useasti olemaan työttömänäkin. Lapsetkin joudutaan laittamaan sinne "kamalaan" päivähoitoon koska tulee poliisit ja sosiaalihuolto aika nopeasti paikalle jos alle kouluikäisiä jättää yksin kotiin!

Minusta tuo nykyinen lasten raijaaminen omasta koti- ja pihapiiristään pois täysin vieraaseen laitosmaiseen ympäristöön on lapsen elinolosuhteisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Pitää löytää kodin, laitosmaisen tarhan ja perhepäivähoitajan välimuoto.

Ja se on taloyhtiökohtainen talotäti tai useampi jotka hoitavat lapsia heidän omassa pihapiirissään vaikkapa niin että taloyhtiössä on oma pieni tila siihen - onhan siellä usein joukoittain autotalleja ja pyörävarastokin - miksei taloyhtiön pihatätien toimintaan tarkoitettua omaa tilaakin. Ja toisaalta pihatädit voisivat käyttää lasten omia kotejakin työssään mikä olisi lapsille sangen mieluisa asia luulen.

Kyllä tämä tästä - pitää vaan etsiä ideoita.

Lasten päivähoitokysymys on ollut ja on vieläkin poliittinen: Lapset halutaan päiväkoteihin "tasapäistettäviksi" samalla kun molemmat puolisot halutaan "tehtaalle" töihin. Kyseessä on teollisuusyhteiskunnan viimeisiä pyristyksiä!

Pakolliselle päivähoidolle ei haluta vaihtoehtoja - järjestelmä halutaan ylläpitää hinnalla millä hyvänsä! Esim. Tuusulassa vasemmiston vastustuksesta johtuen ei hyväksytty 300-400 €:n kotihoidonlisää, vaikka laitospaikan hinta on kaksinkertainen! Vedottiin lasten yhdenvertaiseen kohteluun?!?!

"alle 3-vuotiasta lasta"

No entäs yli? Kun eikö tämä Rva Mikkonen ole juurikin sitä mieltä, että kotona pitäisi olla sitten loppuelämä? Ja pitkäikäisimmät voisivat ottaa sitten jälkikasvun hoitoonsa taas kun lapsukaiset jäävät eläkkeelle :)

Toivottavasti tässä nyt puhutaan vain siitä onko päivähoito vai kotihoito parempi. Minulta jos kysytään niin tämä on mielipidekysymys; kumpikaan vastaus ei ole väärä. Lisäksi kahta samanlaista perhettä ei ole, toiselle päivähoito käy, toiselle ei. Siinä se.

Sen sijaan lapsen tekeminen ei saa olla mikään Vapaudut Töistä -kortti. Jos ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan niin sitten on tekemättä lasta tai vie päivähoitoon.

Nina Mikkonen jatkoi Arto Nyberg -show'ssa siitä, mihin YLE:n Aamu-TV:ssä jäi. Tolkkua oli yhtä vähän. Yksinpuhelua yhtä paljon. En oikein tiedä, miten Ninaan pitäisi suhtautua. Toisaalta hän puolustaa voimakkaasti kotiäitiyttä ja lasten kotikasvatusta, mutta samaan hengenvetoon hän pitää päiväkoteja syypäänä lasten ja nuorten henkiseen pahoinvointiin. Tätä järjenjuoksua noudattaen voitaisiin yhtä hyvin puhua ensin siitä, kuinka tärkeää terveet elämäntavat ovat ihmisen hyvinvoinnille, ja syyttää sitten terveydenhuoltoa ihmisten elintapasairauksista.
Eivät päiväkodit ole Suomessa koskaan olleet mitään kasvatuslaitoksia. Perimmäinen kasvatusvastuu on aina ollut vanhemmilla. Eivät ne ole myöskään olleet mitään sisäoppilaitoksia. Päiväkotilapsetkin viettävät suurimman osan ajastaan kotonaan perheensä parissa. Jos Nina propagoisi vanhempien ryhtiliikkeen puolesta, voisi hänen kanssaan olla jokseenkin samaa mieltä. Nykyajan trendi kun tuntuu olevan, että yhä useampi isä ja äiti sysää kasvatusvastuuta kouluille ja päiväkodeille.

Koko keskustelu vaikuttaa jotenkin järjettömältä, koska meillä päivähoitojärjestelmää ei ole luotu kasvatustieteellisistä perusteista lähtien, vaan kysymys on ennen kaikkea kansantalouden koossa pitämisestä. Kun tosiasia on se, että yksityinen sektori maksaa julkishallinnon kulut tavalla tai toisella, on myös tarpeen saada kaikki mahdolliset ihmiset työelämään ja työmarkkinoiden käyttöön. Tulevaisuudessa huoltosuhteen heiketessä tämä on vieläkin tärkeämpää, koska yksityiselle sektorille ei muuten riitä työvoima ja se taas tarkoittaa sitä, että firmoja joudutaan siirtämään ei vain halvan työvoiman, vaan ylipäänsä työvoiman vuoksi ulkomaille.

Olen käsitellyt aihetta laajemmin blogissani: www.mattimuukkonen.fi/blogi

Kiinnostavaa...

Mikkosten lapsillakin on siis ilmeisesti kasvatuksen kannalta ideaalitilanne, kun isi ja äiti vaalivat heitä päivät pitkät.

Siis missä naisen (ja lasten) paikka olikaan natsi-ideologian mukaan?
Lue enemmän, luulet vähemmän....

Hän tietää, että tasa-arvo Suomi tulee kimmastumaan, kuten on käynyt. Media on täynnä demari vihertaustaisia tasa-arvokoheltajia, joille tasa-arvoajatus menee kaiken edelle. Heikoimmat eli lapset jäävät jalkoihin.

Onneksi joku usklataa ottaa toisen mielipiteen ja vielä puolustaa sitä. Suden syömäksi tuntuu Mikkonen jäävän, mutta oikeudenpuolustajat ovat historiassa ennenkin joutuneet koville.

Ehkä totuus voittaa, ja lapset saavat Suomessakin turvallisen lapsuuden. Ja saadaan lasten ongelmat vähenemään (psyykkiset ong., syrjäytymiset ja muut)

Kampaaja N. Mikkonen pitää "marginaaliryhminä" perhemuotoja, kuten leskien ja eronneiden yhden aikuisen ja lapsen/lasten perheet?

Yleensä kyseiset yksinhuoltajat ovat työelämässä. Eli vahvasti yhteiskuntaan integroituneita. Marginaalin vastakohta. Mikä tiedoksi kotirouva-Mikkoselle.

Eikös ne työnantajat "ajaneet" naiset pois kotoa? Kun on pakko töitä tehdä, että eläisi. Jos ei ukolla ole töitä tai ukon rahat ei riitä elämiseen? Varmaan moni jäisi kotio vaan ei oo nykyaikana juurikaan mahdollista, ellei ukko ole varakas.

No niin käsi ylös joka iikka (varsinkin mies), joka hoitaa alle kolmrvuotiaita kotonaan töiden sijasta.

No niin. Ihanko päivän olet hoitanut! Hienoa ja maailma pelastuu.

Jo hoitakaa kakaranne missä hoidatte, mutta ette meidän veronmaksajien kustannuksella, nykyiset perhetuet ovat passivoivia, missä on se rohkea politiikko joka uskaltaa haastaa tämän tabun, siellä se Mikkonenkin on kotona yhteiskunnan rahoilla!

Aivan pienen lapsen hoito kotona on varmasti parasta.
Kanssakäymistaidot kehittyvät ehkä paremmin muiden lasten seurassa.
Lasten osalta haitallisinta varmasti on aamuulla raju ja liian aikaisin tapahtuva herättäminen ja raahaaminen päivähoitoon. Sehän ei voi muuta kuin synnyttä levottomuutta ja turvattomuutta, joka sitten myöhemmässä elämässä saa seurauksensa...

Vanhemmilta vaatii hyvää itsetuntoa jäädä kotiin hoitamaan lastaan/lapsiaan. On monesti niin trendikästä olla luomassa uraa. Mutta kuvitelkaapa, kun katsomme ylhäältä yläilmoista näitä uria, kovin vaatimattomilta näyttävät. Urat näyttävät suurilta ja hienoilta omassa pääkopassamme, itseaiheutettua nostetta havaittavissa. Mikä voi olla tärkeämpää kuin oman jälkipolven hoitaminen, kasvattaminen, jos tämä ei ole tärkeää, onko yhteiskunnalla toivoa vuosisatojen päästä. Japanilainen sananlasku sanoo "Tärkeintä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää". Kaikki muu on sivuseikkaa, jos jätämme lapset kiiressämme laitoshoidon, harrastuksien, koulun kasvattamisen varaan. Emmekö halua nähdä lastemme ja nuortemme hätää, pahaaoloa. Tähän tulee helposti vastaus, ei saa syyllistää, niinpä niin.

"Tammisen mukaan tärkeää on puhua lasten päivähoidon laadusta Suomessa. Hänen mielestään olennaisimmat korjauksen paikat ovat lasten ylipitkät päivät hoidossa, päivähoitoryhmien liian suuri koko sekä hoitajien liian suuri vaihtuvuus."

Tämä on aivan totta. Jospa keskityttäisiin siihen itse asiaan - päivähoidon kehittämiseen ja resursointiin budjeteissa!

Naisten panosta tarvitaan työelämässä. Olkoon sitten alle tai yli 3v. Lapsethan menevät eskariin 6-vuotiaina, joten kyllä sitä päivähoitoa tai seurakunnan kerhoa jossain vaiheessa jokaisen perheen kohdalle osuu.

Nyberg ressukka ei saanut suunvuoroa, vaikka kerran yritti huutaa Mikkosen päälle. Mikkonen ei vastannut Nybergin kysymyksiin, vaan syötti omaa agendaansa. Fiksuna miehenä luopui huutokilpailusta sovinnolla, ja antoi kotiäidin vaahdota viimeiset viisi minuuttia.

*hoh hoijaa*

Suomessa on vähän ihmisiä, siksi täällä on naisetkin revittävä sairaalasta melkein suoraan töihin.

Päiväkoti ei ole pienille lapsille paras paikka. Simpassi äitikin tekisi alku ajan parempaa työtä, ennen kuin lapsi on tarpeeksi kehittynyt se tarvitsee huolenpito ja läheisyyttä, vasta sitten alkaa se älyn "muokkaaminen".

Onko tasa-arvo vastaan lasten terveyttä? Muistaakseni joku täällä muinoin ehdotti verotus järjestelmää eli jos isukki (tai äiti) tienaa tarpeeksi voi toinen vanhemmista jäädä kotiin ja näin ollen puolittaen toisen verotuksen. Tämä on tietysti kauheaa kun meillä on hirveä työvoimapula, että uusia työpaikkojakin syntyy mosteriin kuin sieniä sateella.

Minä en todellakaan ymmärrä näitä naisia, joille kersasta huolehtiminen on joku hirveä teko mikä pitää jakaa mahdollisimman tasan?.
Lapsi tarvitsee aluksi ainakin enemmän äitiään, mutta nykyään alkaa tuntua siltä ettei äiti tarvitse lastaan, jos se sotii jonkun ruotsalaisen femakon mielipidettä vastaan tasa-arvosta?

60-luvulla julkaistiin Helsingin Sanomissa niin kylmäävä uutinen, että se on jäänyt kummittelemaan vuosikymmeniksi mieleen lukijalle, joka ei ollut mukana sen ajan vasemmistovallankumouksessa.

Otsikko oli: "Äitienpäivässä on havaittavissa selvä sosialismin vastainen tendenssi".

Sosiaalidemokraattinen nuortenliitto siinä kiirehti kertomaan kuinka yhteiskunta menee aina ennen perhettä. Siksi myös lastentarhat olivat "porvarillisen hegemonian" kukistamiseen sopiva väline. Lastentarhatkin voi nimittäin vyöryttää yhteiskunnan (lue: sosialismin) aatemaailmalla, eivätkä porvarilliset äidit enää saa otetta lapsiinsa.

Tämä ajatusmaailma, yhdistettynä naisen "vapauteen" saada tehdä ansiotöitä vei aikanaan lapset pois parhaasta ja luonnollisimmasta ympäristöstään, kodista.

-- Aiheesta hieman poiketen en voi olla muistuttamatta kiusallisesta kysymyksestä, jonka Bernard Shaw esitti aikanaan miettiessään suffragetteja, oman aikansa femakkoja: "Miksi naiset eivät vaadi päästä töihin myös hiilikaivoksiin?"

Vai että lasten päivähoito on pahasta,kyseinen nainen on tainnut asua Amerikassa jonkin aikaa ku komentoi tulasia.
Natsi-Saksan päivähoito taisi koakea arjalaisia lapsia.
Minun milestäni pävähoito on hyvä ratkasu varsikin nyt kun poruukaa lomautetaa.Lsäksi kun katsoo nuoria äitejä lastenrattaineen niin päivä hoito voi olla hyväksi lapsilla.
Keskustelua kyllä kannataa käydä rymän koosta mikä on oikea, lsäkssi on hyvä että lapset sairastuvat päiväkodeissa se lisää vastustuskykyä.

US:
- Ideaalitilanteessa paras vaihtoehto on, että vanhemmat hoitavat itse alle 3-vuotiasta lasta, sanoo Tamminen Uudelle Suomelle.

Tammisen mukaan tälle väitteelle on monta tieteellistä perustaa. Sen sijaan Tamminen korostaa, että myös hyvä päivähoito on lapselle hyväksi.
_____________

Kunnollisia empiirisiin tutkimuksiin pohjaavia perusteita ei luultavasti kuitenkaan ole.

Pertti Luukkonen
psykologi

Talo- tai pihatäti-ajatuksessani ylempänä on ideaa. Miksi. Se selviää seuraavasta historiallisesta katsauksesta.

Ennen lapset leikkivät keskenään omassa kotipiirissään muiden lasten kanssa. Sitten tuli päivähoito joka vei lapset pois kotipiiristään päiväkoteihin. Seurauksella että se elämä kotitalon pihapiirissä - josta allekirjoittanutkin on saanut jänniä muistoja jättäen nauttia - joka ennen oli mahdollista hävisi - seurauksella että taloyhtiöt näivettyivät - moninainen monenikäisten lasten tuoma elämä taloyhtiöiden pihoilla lakkasi - ja talot näyttivät ja olivat oikeasti betonihirvityksiä - ja hiekkalaatikoiden kehikot lahosivat omia aikojaan ilman että lapset niiden sisällä leikkivät.

Ja mitä lapset saivat - kun ennen lapsilla oli pihapiiri ja talo vaikka mitä kivoja fantasiaseikkailujen kohteita täynnä niin tarhoissa he ovat aitojen sisällä samojen teollisten lähinnä liikuntatyyppisten leikkivehkeiden kanssa. Ei oikein uskalla edes kuvitella mitä se on tehnyt lapsen fantasiamaailmalle verrattuna siihen mitä minäkin sain kokea seikkailuja koko lapsuuden ajan pihoilla ja metsissä sen takia että oli oma pihapiiri missä temmeltää muiden pihan lasten kanssa.

Siis ei ole enää edes käsitettä pihan lapset. Tarttis varmaan tehrä jotain. Kuten esimerkiksi siirtää päivähoito tarhoista pihatätitoiminnaksi.

[orig. maanantai, kesäkuu 18, 2007]
(vedenjakajahallitus pohdiskelee lastenhoitoa, työntekoa, vapaa-aikaa ja vastuuttomuuden vaaraa)

[ ... isä ja äiti istuvat kulmakuppilassa kaljoilla, kun lapsi huutaa yksin kotona. Nuori opiskelijapari tuskailee, kuinka toinen pääsisi työhaastatteluun, kun toinen on tenteissä kiinni kaksi päivää ja omat vanhemmat ovat liian kaukana hoitamaan perheen kuopusta ... ]

Yhteiskunta on avoin ja sosiaalisesti yhteenkuuluva, ... parhaimmillaan. Yhteiskunnassa voidaan esittää malleja kollektivismista individualismiin. Lapset voidaan hoitaa kotona oman isän ja äidin toimesta, jotka ovat lähtökohdiltaan aina huolehtivaisimmat hoitajat ja kasvattajat. Lapset voidaan laittaa myös päivähoitoon kokemaan ja oppimaan sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa muiden kanssa.

On ikävää että ette julkaise näitä Nina Mikkosta tukevia lasten kasvatus argumentteja .jos ne poikkeavat teidän käsityksestä kasvattaa lasta.Asia kuitenkin osuu omaan nilkkaan, kun ollaan oikeassa tai väärässä.Mielipiteen sensurointi on aina rotkon reunalla seisojalla yhden mahdollisuudeen epäämistä.Hyppää vain , tekin vanhenette ja lapset voivat teitä hoitaa tai ei.

Olen tässä asiassa asiantuntija sillä olen itsekin ollut 1-3 vuotias lapsi. Ja ollut sekä tarhassa, että kotona.

Kotona oli ihan kivaa kun äiti oli kiva. Jos äiti olisi ollut tyhmä ja haissut koko päivän isän kokoukselle ei olisi ollut kivaa aina kotona.

Välillä olisin halunnut nähdä kavereita paitsi en aina sitä Peteä joka yritti viedä mun lapioni hiekkalaatikolla. Ja sitä ilkeää tätiä joka yritti väkisin syöttää pahaa ruokaa en kanssa halua ikinä nähdä enää.

Korvat tuli kanssa kipeiksi kun kaikki huusi aina vaan ja koko ajan, tädeilläkin tuli päät kipeiksi.

Myöhemmin kun olin vaan kotona tulin niin ihmisaraksi, että keskustelen muitten kanssa vain netissä. Se yks Petekin on varmaan täällä - mokoma natsikalju.

Esikoiseni oli 1,5 vuotias, kun hän meni ekaa kertaa päivähoitoon. Oli kyllä liian nuori, mutta yksihuoltajilla ei kauheasti mahdollisuuksia ole. Ero 5 vuotiaan päivähoidolla ja 1,5 vuotiaan päivähoidolla on kuin yöllä ja päivällä. 5 vuotias jo nauttii päivähoidossa touhuamisesta, luo kaverikontakteja jne., mutta 1,5 vuotias...
Valitettavasti kuitenkin monet joutuvat viemään alle 3-vuotiaansa päivähoitoon, yleensä taloudellisista syistä, mutta myöskin siksi, että nykyään siitä oravan pyörästä tippuu liian helposti. Monille naisille on mahdotonta olla kolme vuotta työelämästä pois, sillä normaalisti äiti-ikäiset naiset ovat hiljattain valmistuneita, paikkaansa työelämässä hakevia naisia.
Kolmas syy sille, miksi lapsia viedään pienenä hoitoon, on kyllä se, että aina on joku täti-ihminen, joka päivittelee, että "etkö sinä ole jo palannut työelämään" (nämä kummastelut alkavat lapsen tullessa vuoden ikään).

Rouva Mikkosen ulostulo on aivan liian ennenaikainen. Ensimmäinen kunnollinen kotikasvatuksen onnistumisen ajankohta lienee majuri Mikkosen 80-vuotispäivien tienoilla. Silloin tiedämme onko Mikkosen vesseleistä tullut kunnon kansalaisia vai jotain aivan muuta. Majuri ja rouva Mikkosen kauhukuvina voisivat olla esim. "vihertävä setalainen" tai "tulipunainen sivari"
Lopullisen kasvatustuloksen tiedämme siinä vaiheessa, kun vesseleiden kuolinpäivät kaiverretaan heidän hautakiviinsä.

Luotettavan tieteellisen seurantatutkimuksen järjestäminen on tosi vaikeata. Tutkimusongelmahan karkeasti olisi: Kumpi kasvatusmenetelmä, koti- vai laitoskasvatus, tuottaa laajasti ilmaistuna parempia ihmisiä? Koska tutkittavana ilmiönä on juuri menetelmä, tutkimusryhmien pitää olla kaikissa muissa asioissa kuten lasten persoonallisilta piirteiltään, sosiaalisilta taustoiltaan jne täysin samanlaisia. Tutkimusryhmien pitää sitoutua asialleen 20-25 vuodeksi, koska tuloksia pitää koota kaiken aikaa. Jo näistäkin ongelmista huomaamme, että kyllin luotettavien kokeellisen tutkimuksen antamien tulosten saaminen ihmisryhmillä on tutkimuseettisistäkin syistä mahdoton.
Rottien käyttö tässä tapauksessa kokee vaikeutta viimeistään silloin, kun tuloksia pitää yleistää ja siirtää ihmisiin.Lääketieteessähän rottia edelleen käytetään.

Mikä sitten hoitoneuvoksi äideille? Mielestäni molemmilla kiistellyillä tavoilla on hyvät ja heikot alueet. Koska äideille yhteiskunta ei korvaa juuri mitenkään kotihoitoon osallistumista, on varmasti joissakin, useissakin tapauksissa ainoa tarjolla oleva mahdollisuus valittava eli laitos esitettyine puutteineen. Toisaalta äitiähän lapselle ei mikään korvaa.

kotiäidin aiheuttama.Hitler oli koti lapsi.

Tässä keskustelussa ilmaisut "aina", "ei koskaan" ja "paras" osoittavat täydellisesti todellisuudesta vieraantunutta ajattelua. Siinä unohtuu, että ihmiset ovat ykslöitä; niin lapset, vanhemmat kuin päiväkodin tädit ja yksityiset päivähoitajatkin.

Miksiköhän vain työssäkäyvä äiti on "huono"? Eikö isä olekaan huono jos haluaa käydä töissä, vai onko Nina sitä mieltä ettei isistä ole kasvattajina mihinkään? Mikkosen "mielipiteet" eivät juuri jaa kunniaa miehille isinä ja kasvattajina. Nyky-yhteiskunnassa ei nimittäin ole mitenkään perusteltua vaatia vain äitiä jäämään kotiin sen jälkeen kun imetysikä on lapselta ohi.

Meidän perheessä vaimo tienaa enemmän, ja lähti töihin heti kun äitiysvapaa loppui. Mies jatkoi kotona vanhempainvapaalla, ja lapset tuli hoidettua ihan yhtä hyvin tai ehkä paremminkin kuin jos äiti olisi ollut kotona. Luonnekysymys, toiset ovat kärsivällisempiä kuin toiset, muttei se tee äidistä huonoa vaikka tällä kertaa isä olikin se joka jäi kotiin.

Vaimoni oli opiskelemassa yliopistossa tuona viihteellisellä 70-luvulla ja tuli käytyä usein hänen boksilaan vierailulla. Sinne tuli ilmaiseksi useitakin lehtiä. Selvimmin eroittui Tiedonantaja. Niitä tuli selailtua ja luettuakin. Samaan aikaan ei julkisuudessa kulki erilaia huhuja, mitä silloin aiottiin tehdä ja tehtiinkin. Yliopistomaailma oli menossa kohti suurta mullistusta, ainakin näiden suunnitelijoiden mielestä, jotka kannattivat Tiedonantajan linjaa. Näihin suuren mullistuksen kohteisiin kuuluivat myös lastentarhanopettajiksi valmistuvat. Kunnallistettu lastenhoitolaitos oli hyvä kohde aloittaa tämä koulutus kohti uutta yhteiskuntaa. Se, miten tämä suunnitelma eteni, on vaikea arvata, mutta omien lasteni kohdalla ja juteltuani silloin hoitotätien kanssa sai sellaisen käsityksen, että etenemistä oli tapahtunut.
Ehkäpä keskustelun alkuunpanijan mielessä voisi olla myös tämänsuuntaisia mietteitä, kun hän pisti tekstiä paperille. Olisihan helppoa kouluttaa pieniä pioneereja tai kotkia etenemään yhteiskunnan portaita ylöspäin.
Eikö olisikin? Toisensuuntaiset mielipiteet on jo nähtävästi esitetty.

Olen näitä sodanjälkeisiä suuria "kotona kasvatettuja" ikäluokkia, jotka kävivät "ihanan" kansakoulun ja jos hyvin kävi keskikoulun. Tässä viime mainitussa koko ajan uhkana oli erottaminen ja hiljaisuus oli hyve. Mottona oli "Herran pelko on herran alku".

No, mitä meistä on tullut - kotona kasvatetuista. Työhulluja, vähäpuheisia alkoholin suurkuluttajia, joista pahimmat viikonloppuisin pahoinpitelevät vaimojaan tai tappelijoita, jotka lopulta isiltään ja näiden isiltä mallin ottaneina joko tekevät itsemurhan tai päätyvät vankilaan.

Niin ja ne parhaimmat meistä jättävät viiskymppisenä entisen kotiäidin ja ottavat parikymmentä vuotta nuoremman, jolle tekevät yhden tai kaksi "iltatähteä".

Tuntuuko tutulta?

Keskeisintä Mikkosen väitteissä on mustavalkoinen ajattelu,dikotomia hyvään (kotiäiti) ja pahaan (päivähoito). Mustavalkoinen ajattelu on mm fasismin,fundamentalistisen uskonnollisuuden ja sotien pohja. Yksilön kehityksessä on vaiheita jolloin mustavalkoisuus korostuu,samoin myös nuorissa valtioissa. Normaali kehitys johtaa pois mustavalkoisuudesta värikylläisyyteen eli joustavuuteen.
Mikkosen mustavalkoinen ajattelu ja huonot käytöstavat ovat tehneet vuosikymmenen karhunpalveluksen kotivanhemmuudelle. Ei kaikki kotiäidit
ole tuollaisia kuin Mikkonen.
Tutkimusten perusteella on pitkään tiedetty että alle kolmivuotiaille koti on yleensä paras hoitopaikka ja kolmivuotiasta lähtien ikävertaisympäristö päivähoidossa tuo etuja mitä kotona on usein vaikea saavuttaa. Hyvä päivähoito rikastuttaa lapsen elämää ja tuo voimavaroja vanhemmuuteen.

että Mikkosen suoritus ei ollut tyylipuhdas vaan dikotominen niin hänen asnionsa ilman muuta on josta ei ole epäilystäkään että hän nosti esiin tärkeän dimension joka ansaitsee keskustelua. Hyvät tavat eivät useinkaan ole sama kuin hyvät teot.

Eikös tämä kaikki pohjaa nyt siihen ajatukseen, että miten ja missä ihmisen/lapsen olisi mahdollisimman hyvä olla. Ymmärrän Mikkosen ajatuksen, että päiväkoti ei välttämättä lapselle aina tällainen ole. Itse olen ollut sekä kotihoidossa että päiväkodissa ja vaikka ulospäin päiväkoti oli hyvä niin jäin usein ujona lapsena leikeistä syrjään. Näin käy kun ryhmät ovat suuria. Päiväkoti voisi olla hyvä paikka silloin kun lapsella olisi samat hoitajat vuodesta toiseen ja pääasiallisesti samat leikkikaverit, silloin sidoksia muihin ihmisiin syntyy ja sosiaalisuus kehittyy. Kun ryhmät ovat suuria, korostuu ujojen ujos ja sosiaalisten sosiaalisuus niin että lopulta on olemassa vain ääripään lapsia. Ja näistä ääripäistä kehittyy koulukiusaaminen ja myöhemmän elämän työpaikkakiusaaminen. Lapset oppivat nopeasti katsomaan itsensä eriarvoisiksi. Perhepäivähoito tai noin kuuden lapsen hoitoryhmä ehkäisi tätä varmasti.

Mitä mieltä olette?

Eikös tämä kaikki pohjaa nyt siihen ajatukseen, että miten ja missä ihmisen/lapsen olisi mahdollisimman hyvä olla. Ymmärrän Mikkosen ajatuksen, että päiväkoti ei välttämättä lapselle aina tällainen ole. Itse olen ollut sekä kotihoidossa että päiväkodissa ja vaikka ulospäin päiväkoti oli hyvä niin jäin usein ujona lapsena leikeistä syrjään. Näin käy kun ryhmät ovat suuria. Päiväkoti voisi olla hyvä paikka silloin kun lapsella olisi samat hoitajat vuodesta toiseen ja pääasiallisesti samat leikkikaverit, silloin sidoksia muihin ihmisiin syntyy ja sosiaalisuus kehittyy. Kun ryhmät ovat suuria, korostuu ujojen ujos ja sosiaalisten sosiaalisuus niin että lopulta on olemassa vain ääripään lapsia. Ja näistä ääripäistä kehittyy koulukiusaaminen ja myöhemmän elämän työpaikkakiusaaminen. Lapset oppivat nopeasti katsomaan itsensä eriarvoisiksi. Perhepäivähoito tai noin kuuden lapsen hoitoryhmä ehkäisi tätä varmasti.

Mitä mieltä olette?

Päiväkodeissa on hirveä meteli. Tuskin pienen ihmisen sosiaalisuus niissä olosuhteissa myönteisesti kehittyy, kun kaikkein kovimmin huutavat saavat pakosta huomion.

Näyttäisi pikemminkin, että perusta ruuhkaihmisen ongelmille luodaan juuri tuollaisissa olosuhteissa. Rotatkin alkavat syömään toisiaan liian ahtaissa oloissa.

Ja toiselta kantilta: kotona rauhallisessa ilmapiirissä kasvanut voi jäädä jalkoihin peruskouluelämässä. Näin tarve eliitin kouluille syntyykin, kun meno on yleisissä varsin ronskia ja kiusausmentaliteettista.

-
pikkaisen epäilyttää
26.1.2009 23:49 jussi vaarala (kirjautumaton)

että asetut ammattipsykologina kantaasi asettumalla sanojen "kunnollisia" ja "luultavasti" taakse. Saatat olla epäilyksinesi oikeassakin mutta ei nosta mitenkään psykologian tieteellistä profiilia asettua noin löysien perusteiden taakse kuin "kunnollisia!" perustelematta sitä mitä tarkoittaa kunnollisia ja "luultavasti" kertoen että sinä luulet, olet kuullut kerrottavan mutta et tiedä.
_____________

Ei-kunnollinen on esimerkiksi vain kyselylomakkeisiin pohjaava tutkimus. Tammisen olisi pitänyt esitellä ao. tieteellinen näyttö, mutta hänen sanomansa jää triviaaliksi.