Sunnuntai 27.5.2012

”Päivähoito kriisiytymässä”

Jenni Tamminen
Luotu: 
10.2.2009 09:04
  • Kuva: EPA / All Over Press
Kotimaa

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander sanoo Verkkoapila-lehden haastattelussa, että päivähoidon tila on vakava. Myös kaksi huippuprofessoria ovat jo aiemmin esittäneet samantyyppisiä näkemyksiä.

- Voi perustellusti sanoa, että päivähoito on kriisiytymässä. Päivähoidon laatu vaihtelee myös kunnittain sekä määrällisesti että laadullisesti. Huolestuttavaa on, että paikkoja ei ole riittävästi, eivätkä laatuun vaikuttavat keskeiset tekijät ole kaikilta osin kunnossa, Oleander sanoo lehdessä.

Vielä vuoteen 1992 päivähoitolaki määritteli päivähoidon henkilöstömäärän ja ryhmäkoot. 1980-luvun loppupuolella alkanut julkishallinnon hajauttaminen vähensi valtion ohjausta ja lisäsi kuntien päätäntävaltaa. Kehitys on Olanderin mukaan mennyt väärään suuntaan.

- Suurin osa kunnista on käyttänyt harkinta- ja päätäntävaltaansa väärin. Kunnat menevät siitä, mistä aita on matalin, ja etsivät vielä niistä lainsäädännön raameista porsaanreikiä, ja niitähän löytyy, Oleander laukoo.

Yksi suurimmista epäkohdista ovat liian suuret lapsiryhmät. Vuodesta 1992 päivähoitoasetus on määritellyt ainoastaan työntekijöiden ja lasten välisen suhdeluvun. Suhdeluku on myös riippuvainen siitä, onko lapsi osa- vai kokopäiväinen.

Lastentarhanopettajaliiton mielestä alle 3-vuotiaiden ryhmässä saisi olla enintään 8-10 lasta niin, että alle 18 kuukauden ikäisiä lapsia tulisi mitoittaa vain kaksi yhdelle työntekijälle. Tällä hetkellä yksi ihminen hoitaa neljää alle kolmevuotiasta lasta. Liiton mielestä yhdessä yli kolmevuotiaiden ryhmässä tulisi olla lapsia korkeintaan 18. Nykyään ryhmissä voi pahimmillaan olla jopa 30 lasta.

Päiväkodeissa on myös pulaa koulutetusta henkilökunnasta, työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta ja henkilökunta väsyy. Heitä ei myös ole tarpeeksi päiväkodin aukioloajalle.

Lastentarhanopettajaliitto haluaa, että varhaiskasvatus siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriön alaisuuteen.

- Me ollaan sosiaali- ja terveystoimen alla mustassa aukossa, eli lapset ei saa tarpeeksi resursseja, eivätkä pääse ikään kuin keskiöön, Oleander kommentoi.

Lastentarhojen ryhmäkoot, hoitajien pysyvyys ja päivän pituus ovat asioita, joihin myös huippuprofessorit ovat puuttuneet. Ylen radion Taustapeili-ohjelmassa professori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopiston psykologian laitokselta vaati kotihoidon ja päivähoidon välisen vastakkainasettelun lopettamista ja äitien yhteistä rintamaa lasten edun hyväksi.

Myös Uuden Suomen aiemmin haastattelema lastenpsykiatrian professori ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajana toiminut Tuula Tamminen puhui samoilla äänenpainoilla. Tammisen mukaan tärkeää on puhua lasten päivähoidon laadusta Suomessa. Hänenkin mielestään olennaisimmat korjauksen paikat ovat lasten ylipitkät päivät hoidossa, päivähoitoryhmien liian suuri koko sekä hoitajien liian suuri vaihtuvuus.

- Yhteiskunnan kaikki panokset on keskitettävä koti- ja päivähoidon yhteensovittamiseen, niiden on tuettava toinen toisiaan, Tamminen korosti.

Keskustelun päivähoidosta käynnisti viime kuussa Timo T. A. Mikkosen vaimo Nina Mikkonen, joka vertasi päivähoitoa natsi-Saksaan.

Henkilöt: 
Nina Mikkonen, Tuula Tamminen, Soile Oleander, Liisa Keltikangas-Järvinen
Muut asiasanat: 
päivähoito, Päivähoitokeskustelu, Lasten kotihoito, Lasten päivähoito
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Näytä kommentit (10)
Vieras

Oleanderin kommentit kuulostavat opposition äänellä puhutuilta. Miksi päivähoito pitäisi siirtää opetusministeriölle. Lisäisikö se poliittista vaikutusvaltaa lastentarhanopettajien keskuudessa. Tämä on ollut vasemmistoliiton ajama asia jo muutaman vuosikymmenen, sillä opetusministeriössä heillä on ollut vankka miehitys jo kauan.
Juuri nyt onkin oikea aika lisätä kuntien ja valtion menoja...

LL

Nina Mikkosen esiintymisen jälkeen jokainen julkisuudenkipeä henkilö halusi sanoa sanottavansa. Ensin esiin tulleissa haastatteluissa ei lapsien asialla juuri sijaa ollut. Tärkeää oli vain saada oikein olan takaa iskeä Nina Mikkosta. Moni haastateltava meni varmaan asiaa jälkikäteen viileästi ajatellessaan iltapäivä- ja aikakauslehtien toimittajien ansaan. Lasten hyvinvointi kääntyi lehtien rahansaalistukseksi. Tämän jälkeen tuntui mieluisalta kuunnella Liisa Keltinkangas-Järvisen haastattelu, jossa lastenhoitoa tarkasteltiin monipuolisesti ja ajatuksia herättävästi. Julkisia palveluja tulee tietysti pyrkiä parantamaan ja kehittämään, mutta lastenhoidossa ja kasvatuksessa kodin merkitys on ensisijainen. Tehtävä on vanhemmille (vanhemmalle) niin suurenmoinen ja elämään tarkoitusta ja sisältöä antava, että syyttelevä keskustelu asian tiimoilta tuntuu pahalta.

Tomppa-VHM

Nämä ongelmat olisi ratkaistavissa rahalla.
Mutta nyt olemme päättäneet, että:
- annamme miljardin vuodessa ns. kehitysapua, josta mm. 20 miljoona joka vuosi Venäjälle, jotta saamme uusia Zimbabwen kaltaisia menestystarinoita
- ottaa jatkossa vuosittain jopa 50.000 kulttuurinrikastuttajaan esim. somaliasta.

Kaikkea ei voi saada ja joskus pitää priorisoida ja nyt on valittu näin.

Vieras

Hyvä ratkaisu olisi, että päivähoitopaikka taattaisiin kaikille yli kolmivuotiaille. Sitä nuorempien parempi paikka olisi kotona. Erityistapaukset, kuten pienituloisten yksinhuoltajien lapset olisivat sitten asia erikseen.

jylppy

Minusta taas kaikesta muusta paitsi lapsiin menevistä rahoista voidaan tinkiä. Poistakaa vaikka kuntatyöläisten eläkkeet, mutta älkää puuttuko lasten hyvinvointiin. Pelkästään kuntien johdossa on jo niin paljon läskikerroksia, että niistä säästetyillä rahoilla saataisiin kaikki päivähoidon ongelmat ratkottua.

ollisaarinen

Päivähoito ei ole tässä asiassa yksin. Kun kunnat vapautettiin määrärahakohtaisesta normiohjauksesta asiaa perusteltiin paikallisdemokratian lisääntymisellä. Kaunis ajatus ei kuitenkaan toimi kun valtio samalla vapautui lakisääteisten tehtävien suorasta rahoitusvastuusta.

On syytä palata vanhaan normiohjaukseen ja suoraan rahoitukseen siten, että kunta toimii valtion alihankkijana pikemminkin kuin itsenäisenä toimijana niissä peruspalveluissa, joihin kansalaisilla on lakiin perustuva tasavertainen oikeus.

Kävin aikoinaan valtion oppikoulua, jossa oli kaksi hallintohenkilöä, rehtori ja kanslisti, rehtorilla oli vieläpä jonkin verran opetustunteja. Oppilaita oli 800. Homma toimi koska oppisisällöt ja menettelytavat koko maassa olivat yhteiset, kouluhallitus johti ja lääni valvoi. Ei homma ole laadullisesti parantunut, vaikka lukiolla, yläasteella ja ala-asteella on omat rehtorit jotka kommunikoivat kunnan koulutoimenjohtajanviraston kanssa liki täysipäiväisesti. Opettajatkin joutuvat laatimaan opetussuunnitelmiaan, jotka ovat paperia.

pekkapoeka

tarvittaisiin lasten päivähoidossakin. Läskiä saattaa hyvinkin olla hallinnossa ja byrokratiassa, mikä vaatii vähimmillään jotain kolmen vuoden koulutusta lastenhoitajalta. Työttömiä naisia ja miehiä on lähes 20 vuotta ollut ihan kotimaassa aikamoinen ja kalliisti ylläpidetty armeija. Monet työttömät ottaisivat mielellään työpaikan päiväkodista. Monilla heistä on jo valmiiksi lastenhoito hyvin hyppysissä. Työvoimapulaa ei oikeasti ole, eikä edes suuria palkkatoiveita, on vain silkkaa päättäjien hölömöyttä. Lisää väkeä päivähoitoon, töihin vain ja oppimaan! Niinhän sitä ennenkin työpaikoilla tehtiin, vanhemmat työkaverit opastivat ja jos harjoittelijalla on halu oppia, se kyllä onnistuu. Järjen käytön pitäisi olla sallittua myös "julkisella" puolella! Lapsia on kautta aikojen pystytty hoitamaan onnistuneesti, jopa kotioloissa!

Ilkka Luoma

[orig. maanantai, kesäkuu 18, 2007]
Lasten kasvatus on luonnostaan jyvittynyt lapsen omille vanhemmille

(vedenjakajahallitus pohdiskelee lastenhoitoa, työntekoa, vapaa-aikaa ja vastuuttomuuden vaaraa)

[ ... isä ja äiti istuvat kulmakuppilassa kaljoilla, kun lapsi huutaa yksin kotona. Nuori opiskelijapari tuskailee, kuinka toinen pääsisi työhaastatteluun, kun toinen on tenteissä kiinni kaksi päivää ja omat vanhemmat ovat liian kaukana hoitamaan perheen kuopusta ... ]

Yhteiskunta on avoin ja sosiaalisesti yhteenkuuluva, ... parhaimmillaan. Yhteiskunnassa voidaan esittää malleja kollektivismista individualismiin. Lapset voidaan hoitaa kotona oman isän ja äidin toimesta, jotka ovat lähtökohdiltaan aina huolehtivaisimmat hoitajat ja kasvattajat. Lapset voidaan laittaa myös päivähoitoon kokemaan ja oppimaan sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa muiden kanssa.

Kansakuntaa puhuttaa lasten päivähoidon ns. 0-maksuluokka. Pitääkö tätä elementtiä olla käytössä vai ei. Komplisoituva ja aikatauluissa kiireeseen kehittyvä sykintä ja pätkätöiden yhteiskunta vaatii toimijoiltaan hektisyyttä eli valmiuksia osallistumiseen hetkellä millä hyvänsä. Lapsetkin tässä kiireessä pitäisi tähän maailmaan saattaa jatkamaan ikääntyvien ikäluokkien myöhempää huolehdintaa vähintäänkin tulontasauksen, kulutuksen ja työvoimasaannon vuoksi.

Historiallisesti lapset on hoidettu kotona, mitään 0-luokkia ei ole ollut. Maksuttomuus on sosiaalisen ajattelun hedelmä, jossa ajateltiin, että vanhemmilla pitää olla vapautumisen mahdollisuuksia lasten hoidosta - syntyi päivähoitosysteemi, myös ympärivuorokautiseksi, koska vuorotyöt eräin paikkakunnin olivat/ ovat yleinen ilmiö. Päivähoito on erinomainen esimerkki tulontasauksesta, kun jotkut perheet tulo- ja sosiaalisin perustein saavat sen ilmaiseksi.

Laajetessaan kaikki systeemit tuottavat lieveilmiöitä ja vaikeuksia. Osa vanhemmista haluaa viedä lapsensa hoitoon, vaikka molemmat ovat työttöminä. Täytyyhän olla jatkuva mahdollisuus hakea työtä tai kuten Työvoimatoimiston pitäisi edellyttää, olla aina valmiudessa ottaa tarjottu työ vastaan. Osa vanhemmista käyttää vapaa-aikansa lasten kasvatuksen osalta seurusteluun ikätovereiden kanssa kartuttamalla valtion alkoholiverokassaa. Lapsi huutaa kotona, jopa nälkiintyneenä. Tapauksilla on aina puolensa ja ääri-ilmiöt eivät ole harvinaisia.

Elämme sosiaalisessa yhteiskunnassa, jossa ainakin periaatteellisena puolena on yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhtäläinen osallistumisoikeus. Sosiaalisuuteen kuuluvat myös kanssakäyminen ikälajitovereiden kanssa. On tunnettua, että sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuutta rakentuu yhteiskunnan hoitomalleissa - lapset ikäänkuin synkronoituvat tosiinsa niin hyvässä kuin pahassa. Tiimihenkisyys, samakantaisuus ja sama-ajattelevuus kasvavat kiistatta ryhmätoiminnoissa ja lasten yhteiskuntapäivähoito on sitä.

Elämme yksilöllisessä omakeskeisyysmaailmassa tavoitellen yhä enemmän "hyvää, parempaa ja tuottoisampaa", välittämättä juurikaan ympäristöseuraamuksista, niin luontona kuin sosiaalisina suhteina, siksi kovaa on vedenjakajahallituksenkin kannustama markkinatalouden henki. Individualismi kasvaa minäkeskeisyydessä ja tätä suuntausta saattaa voimistaa yksilöllinen ja perhekeskeinen kasvatusmetodi, jossa kohtaanto muiden ikäleikkitovereiden kanssa on vähäisempää.

Kaukoidän maissa lasten vanhempien vanhemmilla ja isoäideillä ja -isillä on suuri merkitys perhe- ja sukuarvojen vaalijana. Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa - näin se on ja sukuyhteys takaa parhaan perhe- ja sukukeskeisyyden, jossa myös talouden suosituimmuutta valvotaan sukujen sisälle.

Koko muu eläinkunta hoitaa, kasvattaa ja erityisesti valmentaa pentunsa, lapsensa ja jälkeläisensä kokopäivätoimisesti vain määräajan ja tämän jälkeen "perimänhedelmillä" pitää olla riittävä itsenäisyys jatkaa suurinta luonnon järjestämää näytelmää - suvunjatkantaa. Eläinvanhemmat pyrkivät aina antamaan parhaan valmennuksen perillisilleen, koska luonnossa vallitsee selkeä valiintumisen ja menestymisen tie - heikoille ei ole sijaa, vaan vahvempi jatkaa ja kyvyttömämpi menehtyy.

Pitääkö länsimaalaisessa sosiaalidemokratiassa järjestää "vähäosaisille" ilmainen päivähoito? Mihin suunnataan lastenkasvatuksen painopiste, onko se yhteiskuntajärjestetty yleinen valmennus ymmärtää ja tulla toimeen sosiaalisessa ja yhteenkuuluvuuteen tähtäävässä yhteiskuntamallissa vai onko se yksilökeskeistä kasvatusmetodia tukeva perhe- ja sukukeskeisyys? Pitääkö osalle lasten vanhemmista olla mahdollisuus "tyrkätä" jälkikasvu pois tieltänsä, jotta aukeaa pääsy omiin "harrasteisiin". Liian moni lapsi on pelkästään yhteiskunnan hoitomenetelmien ja elämäänvalmennusjärjestelmien varassa. Kaikilla vanhemmilla ei ole riittävää vastuuta ymmärtää, miksi ovat lapsensa tehneet.

Osa vanhemmista on yritteliäitä ja molempien aika menee halussa päästä kiihtyvään oravanpyörälliseen markkinamekanismiin, jolloin lapset saattavat olla "tiellä" haettaessa urajohteisuutta, titteliä ja valtaa. Osa vanhemmista taas tarvitsee asiallisesti yhteiskuntahoitoa lapsilleen, jotta pääsevät suorittamaan perheen, lapsiensa ja läheistensä välttämättömyysasioita - työ on tärkein välttämättömyysasia. Yhteiskunnan hoitojärjestelmät tulisivat olla käytettävissä kaikille sosiaaliseen asemaan katsomatta - näin oli määritetty, kun yhteiskunta oli vähemmän moniongelmainen.

Tasavertaisuus, yhdenmukaisuus ja tulotasoon katsomattomuus, mm. 0-hintaluokkina päivähoidoissa on synnyttänyt "helpon tien" varastaa lapsille tarkoitettua aikaa yhteiskunnan ja omien lapsien kustannuksella. On vastuutonta ajatella päivähoitoa "parkkipaikkana" omien "välttämättömyysmenojen" suoritepakotteen edessä.

Suomalainen yhteiskunta on järjestänyt yhden maailman parhaista lasten päivähoitomenetelmistä. Tämä systeemi on tarkoitettu auttamaan vanhempia heidän suorittaessaan sosiaalisen yhteiskuntaelämänsä velvoitteita osallistumalla mm. tulonhankintaan saadakseen maksaa tulontasausta veroina kulutuksestaan. Lapset tarvitsevat yhteenkuuluvuutta, rinnasteisuutta ja omaikäpolviosallistumista - tämän järjestää lasten päivähoito, jolloin kouluun menokin on helpompaa osallistumisvalmiuksien ollessa jo sisäänrakennettuna.

Lasten 0-maksuluokkapäivähoitoa ei tule käyttää väärin hoidettaessa puhtaan itsekkäästi vanhempien omia menoja elämän laitapuolelta. Vanhempien ensisijainen tehtävä on taata lapsilleen menestymisen mahdollisuus. Meillä länsimaalaisessa yksilökeskeisyydessä se tarkoittaa vuorovaikutustaitojen hankintaa tiimihenkenä ja ryhmätoimijoina estäen toivottavasti liiallista minäkeskeisyyttä, sillä vastuullinen yhteiskuntasysteemi ei toimi pitkään ahneudella, omanapaisuudella ja "kaikki minulle" kähminnällä.

Yhteiskunta on vastuuta toisista ja itsestänsä, mutta erityisesti lapsistaan. Päivähoitojärjestelmä ei ole ainut kasvatusmetodi, vaan se on lisä, joka auttaa vanhempia hakemaan tasapainoista ja toimivaa perheyhteyttä taaten jälkikasvulle suvunjatkannan mahdollisuudet.

Ilkka Luoma

Kirjoitukseen liittyvä kuvakokoelma
[ Copyright by Ilkka Luoma 2007 - saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä ]

Panoramio on Googlen omistama ja hallinnoima kuvapalvelu, johon voidaan sijoittaa kuvat niiden ottopaikkoihin (Google Earth). Sivusto on suurella todennäköisyydellä täysin tietoturvallinen.

1)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607315 --- IMG_1116.JPG

Teksti
Yhteiskunnan järjestämät päivähoitopalvelut tarjoavat ruokaa, kasvatusta ja mm. opastusta järjestyksen ylläpitoon ammatti-ihmisten toimesta - usein nämä palvelut ja hoiva ovat ainoita huolehtimisen tapoja lapsille, isien ja äitien viettäessä aikaa omissa jutuissaan. Päivähoitopalvelut ovat tarkoitetut kaikille, myös vähävaraisille ja kotona oleville - nyt keskustellaan onko 0-linja tarkoitettu kaikille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta maksaa päivähoitomaksuja.

2)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607372 --- IMG_1118.JPG

Teksti
Helsingin Siilitien päiväkoti tarjoaa kunnan palveluita sosiaaliseen asemaan katsomatta. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin aikoina, jolloin ei kajastellut tummia pilviä taivaanrannassa.

3)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607408 --- IMG_1122.JPG

Teksti
Peruskoulujen laittaessa loppukeväästä ovet kiinni, jää moni lapsi ilman päivittäistä huolehdintaa, osan vanhemmista ollessa töissä, osan matkoilla ja osan työttöminä mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Kuntien leikkipuistot antavat monesti jopa yhden aterian ja välipalan, tämä saattaa olla lapsen ainoa ruokailu koko päivänä; onneksi vain pienelle vähemmistölle, joka on kuitenkin kasvamassa.

4)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607479 --- IMG_1123.JPG

Teksti
Kuntien ylläpitämät leikkipuistot ovat monille lapsille ainoa paikka, missä saada valvontaa, jopa lämmin ateria tai välipala. Lapsi saa sosiaalisuutta leikkipuistoista, koska hän ei ole siellä yksin. Useasti pienimpien osalta leikkikentällä pitäisi olla vanhempi mukana, näin ei aina ole. Leikkipuistot ovat yhteiskunnan järjestämiä ilmaisia paikkoja lapsille, kun peruskoulut sulkevat keväisin ovensa.

5)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607508 --- IMG_1126.JPG

Teksti
Leikkipuiston (Hilleri) pihapylväässä istuu ikuista nokitustaan puinen palokärki muistuttamassa luonnosta ja lintulajeista. Suurissa kaupungeissa luonto on kadonnut kauas maalle, missä vielä aitoja luonnon ääniä on tarjolla ymmärrykseksi lapsille, että ihmisten lisäksi on eläimiäkin.

6)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607537 --- IMG_1128.JPG

Teksti
Keväisin peruskoulut laskevat lapset lomille, monet jäävät kotiin yksin, koska vanhemmat ovat päivisin töissä ja muualla heille tärkeissä tehtävissä. Helsingin kaupungin peruskoulu Hillerikujan päässä Herttoniemessä - lienee lopetusuhan edessä? Lapset löytävät kotipihoistaan sosiaalista käyttäytymistä, koska täytyy tulla toimeen "pihan sääntöjen" mukaan, ettei erottaudu liiaksi muista. Koulu on eräs paikka lapsien kasvatuksessa ja moni saa siellä ainoan lämpimän aterian liian monina päivinä. Yhteiskunta huolehtii nuoremmistaan aina 1-vuotiaasta 16-ikävuoteen saakka. Peruskoulu on ilmainen ja nyt keskustellaan 0-linjasta koskien päiväkoteja ja alle kouluikäisten hoitopaikkoja. Ennen lapset hoidettiin ja valmennettiin kotona.

7)
--- http://www.panoramio.com/photo/2607583 --- IMG_1129.JPG

Teksti
Helsingin Siiliten peruskoulu Hillerikuja 4:ssa - koulu lienee lakkautusuhan alainen, vaikka ennusteet lupailevat lisää väestöä muualta Suomesta nimenomaan pääkaupunkiseudulle. Peruskoulun ala-aste on merkittävä lapsien hoito- ja valmennuspaikka. Liian usein koulu jää ainoaksi paikaksi, missä lapsi saa opastusta elämäntaipaleensa varrelle.